Eipä tarvinnut kaverin taaskaan kahdesti kysyä, lähdenkö mukaan. Niin hyppäsin autoon ja matka Bean edellisen omistajan kanssa taittui mukavasti. Juteltiin niitä ja näitä ja pian oltiinkin jo perillä.
Tapaaminen järjestettiin Mäntässä, samassa paikassa oli ennen meitä palveluskoirien jälkikoe. Maailma on pieni, sillä törmäsin siellä treenikaveriini, joka oli kisaamassa. Katseltiin koirien esineruutusuoritukset läpi, jonka jälkeen ruvettiin valmistautumaan omiin treeneihin.
Ite sain ylipäätään tietää, että tapaamisessa on mahdollisuus treenata, noin kaksi minuuttia ennen lähtöä. Epäonnekseni olin juuri silloin vielä lenkillä. Lopulta kuitenkin muistin ainakin melkein kaiken ottaa mukaan, ehkä hieman enemmänkin. Vaatetta oli kassissa reilusti mukana, mutta onneksi oli pääosin aurinkoinen päivä eikä vaihtovaatetta tarvinnut.
Rolle oli jäänyt päiväksi kotiin, joten pieni "Mä haluun treenata sen kanssa, hitto ois vieraita maalimiehiä ja esineruutualuekin valmiiksi tallattu!"-fiilis tietenkin tuli. Lopulta se ei kuitenkaan häirinnyt, sillä vain Bean ollessa mukana saimme nauttia päivästä ihan kahdestaan. Ketunpolun kasvattaja Piia Salonen otti meidät hieman kuokkavieraina iloisesti ja ystävällisesti vastaan sekä tallasi meille jäljen!
Bea pääsi siis jäljestämään! Ihan huippua, ite olin tosin pihalla kuin lumiukko mutta eipä siinä mitään, piti vain liinasta kiinni ja antoi koiran nenän johdattaa. Piia teki Bealle ensimmäiseksi jäljeksi melko haastavan jäljen ja totesi itsekin, että alussa olisi voinut olla enemmän nameja. Bea kuitenkin hoksasi homman erinomaisesti ja jäljesti tiensä ihan viimeiseen askeleeseen asti!
En olis ikinä uskonut, että jäljestäminen voi olla noinkin kivaa. Rollen kanssa oon yrittänyt ja yrittänyt, tuloksetta. Se on sitten lannistanut omaa fiilistä aika reippaasti ja en olisi ikinä uskonut innostuvani jäljestä näin! Tuli ihan samanlainen fiilis kuin Rollen kanssa ekaa kertaa hakumetsässä. Sellainen kunnon pilvilinna -fiilis, tietyllä tapaa kuin ällikällä lyötynä seisoin sielä metsässä todeten, että tämä todellakin on Bean laji.
Ketunpolun 4,5-kuiset K-pennut osallistuivat myös jälkihommiin, kukin omalla tasollaan. Olipa sielä pari innokasta hakukokeilijaakin ja pääsin makaamaan metsään maalimieheksi. Mun päivä oli kruunattu!
Treenailujen, jotka eivät todellakaan olleet vakavia, lisäksi päivään kuului rentoa nuotiolla istuskelua ja herkuttelua sekä koirien uittaminen järvessä. Seura oli mitä mahtavinta, juttua riitti ja sain tuntea oloni tervetulleeksi. Paria belgieläintä hieman ihmetytti Bean erikoinen ulkomuoto, tai siis belgialaisen ulkomuodosta poikkeava.
Päivän parhaaltakaan ei vältytty. Okei, mä en tiedä, määritelläänkö se päivän parhaaksi vai jätetäänkö edestä vain "päivän" määre pois. Hyvän mielen keskustelussa tuli Bean ulkomuodostakin puhe ja eräs sitten tokaisi "Onkos sillä luonnontöpö vai onko jotain tapahtunut?". Hetken katsoimme Bean edellisen omistajan kanssa toisiamme, totesimme, että ei kumpaakaan ja sitten koko porukka sai nauraa.
Kiitos vielä Ketunpolun porukalle, että saimme olla mukana!
