Raitapaita

Samuli Edelmann – Ihana valo

Käännään väsyneet kasvoni sinuun ja jaksan taas

Sinä valutat voimasi minuun niin kuin nukkuvaan

Se saa silmäni auki ja jalkani nousemaan

 Oi ihana valo, 

niin on nimesi kaunis sana

Ihana valo, onko portit jo auki? 

Oi ihana valo, ihana

Sinä olet aurinko

Puurattaren Syysloisto "Bea"

Rek. nro: FI57392/12

Väri: musta brindle-merkein

Silmät tark.: -

prcd-PRA: a (terve vanhempien tulosten perusteella)

Pompen: -

Lonkat: -

Kyynärät: -

Polvet: -

Näyttely: -

Jalostustarkastus: -

Luonnetesti: -
Koe: -

Minun pieni ilopilleripomppukeppikoikkaloikkanen

Bea on ensimmäisestä illastaan asti ollut täysin mun koira. Jos tullaan kaikki samaan aikaan kotiin, se ei ketään muuta huomaakaan kuin minut. Alussa se ei oikein luottanutkaan kehenkään muuhun. Nytkin se hakeutuu mun luo, mikäli vain mahdollista. Parasta sen mielestä onkin se, että se saa olla ja tehdä mun kanssa. Tämä ei tietenkään ole yhtään haitaksi, melkeinpä päinvastoin. Bea palkkautuu melkeinpä yhtä hyvin kaikella mahdollisella. Ruoka menee alas, leikki on kivaa ja ihan vain rapsutuksistakin pieni tulee onnelliseksi. Ja iloiseksi. Bean elämäntehtävä onkin olla iloinen ja nauttia elämästään – ja ihan vähän pomppia.

Arki on Bean kanssa tätänykyä suhteellisen helppoa. Kotioloissa se viettää aikaa siellä, missä ihmisetkin, lenkillä se kulkee mukana mukavasti. Uudet asiat, pikkulapset ja miehet on vähän jännä juttu, mutta lopulta uteliaisuus yleensä voittaa. Ainoa ongelma, mitä Bealla on esiintynyt, on yksinolo. Kolmen päivän kuluttua siitä, kun se meille saapui, se oppi avaamaan ovia. Siitä lähtien on pitänyt huolehtia, että sekä sisä- että ulko-ovet ovat lukossa, mikäli Bean haluaa ovien takana pysyvän. Yksinollessaan se myös syö erilaisia asioita, tosin nyt se ei ole vähään aikaan syönyt mitään, kun ollaan jätetty se yksinollessaan kodinhoitohuoneeseen. (Ja jottei kukaan sano tästä, minä sanon, että meillä kodinhoitohuone on suurin yksittäinen huone.) Tarkkaa tietoa siitä, mitä Bea oikeasti yksinollessaan tekee, minulla ei ole, mutta ainakin silloin, kun sen jättää häkkiin tai puuhun odottamaan, se huutaa. Ei vingu, vaan huutaa. Tähän olen puuttunut, ja tätä ongelmaa selätetään pikkuhiljaa. Valoa tunnelin päässä näkyy jo, ollaan onnistuttu saamaan muutamia täysin hiljaisia odotteluja.

Bean kanssa on aloiteltu tokoa. Lähinnä perusasentoa tehty, mutta myös esimerkiksi odottamista. Vaikka olemmekin keskittyneet suhteellisen paljon harrastuksiin, on koiran elämää täyttäneet myös arjen opettelu. Meillä arki kuitenkin toimii hieman eri tavalla kuin Bean edellisessä kodissa, joten joitakin asioita on pitänyt opetella, vaikkeivät ne ongelmia varsinaisesti ole olleetkaan. Tulevaisuus näyttää harrastusten osalta hyvältä – Bea on mulle tullut harrastajaksi, ja tätä virkaa se näyttäisi jatkavan. Beankin kanssa tulemme kokeilemaan mahdollisimman montaa lajia, joista toivottavasti löytyy sitten se meidän laji.

Välillä tuntuu, että korostan hirveästi Bean negatiivisia puolia. Niistä vain tuntuu saavan enemmän irti. Mutta ei, todellisuudessa Bea on juuri sitä, mitä olen toivonutkin.
Kaverillani on hyvin energinen ja aina vauhdissa oleva koira. Ollessani pitkästä aikaa kaverillani kylässä, muistin yhden asian. Kesällä, kun samassa paikassa vieraillessani puuhasin kaverini koiran kanssa, sanoin: "Minäkin haluan tällaisen koiran, joka leikkii, iloitsee ja temmeltää." Nyt jouluna tajusin sen.
Minulla on tällainen koira. Bea.