maanantai 7. joulukuuta 2015

7. Muistellaan menneitä -maanantai




Lähetäänkö kaivelemaan menneitä? Näin maanantain kunniaksi taidetaan ruveta, kaivellaanpas tavoitteet vuoden takaa. En edes muistanut, mitä kaikkea olinkaan meille laittanut, joten kiva päästä kaivelemaan.

Rolle
  • NYT me haetaan se ALO1! Joko vanhojen tai uusien sääntöjen aikana. Vanhat on treenattu, mutta uudet ovat kivemmat. Josko vaikka keväälle katselisi koetta ja sitten vaikka syksyllekin... 
Me käytiin vuoden aikana kaksissa tokokokeissa (1 ja 2), joista ensimmäinen vanhoilla ja toinen uusilla säännöillä. Tokassa kaikki osui kohdalleen ja tuli ALO1 197,5p. Tavoite saavutettu!

  • BH-koe. Tähän me tällä hetkellä taidetaan tähdätä eniten, siis silmälläpitäen tuota hakua
Ei ihan tärpännyt. Kyllähän Rolle nyt olisi koevalmis, on ollut jo pidempäänkin. Mutta kun en saa kyytejä niin sitten varsinaisiin kokeisiin ei olla päästy. Tavoitetta ei siis sen osalta ole saavutettu.

  • Haussa päästään toivottavasti taas eteenpäin. Kaikkia osa-alueita varmasti treenataan, mutta jos nyt yksi selkeä tavoite pitäisi nimetä, niin... en kyllä osaa sanoa. Katsotaan, mitä aika tuo tullessaan!
Tänä vuonna ei olla treenattu ihan yhtä aktiivisesti kuin viime vuonna, pitkälti johtuen siitä, ettei ihmisten aikatauluja ole saatu sovitettua oikein yhteen. Ollaan me silti jotain saatu aikaan, tuo aloittaa ilmaisun, vaikkei piiloilla vielä kokonaista ilmaisua teekään (Lappalaisleirillä kyllä teki, pitäis ehkä ite luottaa koiraan...). Tavoite kuitenkin suoritettu, koska kyllä me ollaan eteenpäin päästy!

  • Pompen testi. NYT! Oikeasti! Joulukuussa vanhenee myös silmätarkki, senkin voisi uusia, mikäli rahaa on.
Ei, hävettää ihan... Tää piti oikeasti tehdä, mun piti maksaa se mun kesätyörahoista. Mutta kuinkas kävikään, 300€ niistä lähti käytännössä taivaan tuuliin mm. varkauden ansiosta. Joten ei nyt sitten oo ollut varaa tehdä sitä, josko joululahjaksi saisi...

  • Kysymysmerkillä luonnetesti ja AD-koe. Molemmat kiinnostaisi ja molempiin viimeinen mahdollisuus osallistua (6 vuoden ikäraja), mutta saas sitten nähdä
Luonnetestissä käytiin, tavoite checked. AD-koetta tuskin tullaan Rollen kanssa suorittamaan, ei ihan keväällä viitsi lähteä. Mä käytän mieluummin ne harvat kyydityskerrat esim. siihen BH-kokeeseen

  • Ehdoton must lapinkoiraleiri
Ehdoton must checked! Jälleen ihania ihmisiä, niin vanhoja ystäviä kuin uusia tuttujakin. Kyllä rotuihmiset ovat vain parhaita!

  • Ja tietenkin toimiva arki ja terve koira
Just eikä melkeen. "Toimiva arki" ihan oikeasti vihdoinkin, kun tuo on alkanut ohittaa toisia koiria lenkillä! Niin ihana ja vaivaton koira nykyään!


Bea
  • Suunnitelmat on vielä ihan auki. Mutta jos vaikka yrittäisi saada tokossa uuden alokasluokan liikkeitä kasaan
Treenattiinkin aina sääntöjen vaihtumiseen asti vanhoilla säännöillä, koska käytiin vielä ihan viime metreillä kokeessakin. Nyt syksy ollaan treenattu uusia sääntöjä, vieteriotukselle on kaukot olleet hankaluus. Kapulan pito menee, mutta on vielä vähän epävarma. 

  • Lapinkoiraleirille myös Bea saa luvan lähteä mukaan, mennään kokeilemaan eri lajeja
Jaa mennään vai... Oli se leirillä mukana, mutta se pääsi tekemään vain vanhojoa tuttuja eli hakua ja tokoa. Hups.

  • Mahdollisuuksien mukaan kokeillaan kaikkea
Todellakin! Ollaan kokeiltu ainakin jälkeä, koskaa siihen oli tilaisuus. Sintti tykästyikin jälkeen. Muuta ei olla sitten kokeiltukaan, koska ei oo ollut tilaisuutta (paitsi sielä lappalaisleirillä... Ei puhuta siitä!)

  • Ja terve, iloinen koira, jonka kanssa on onni elää
Sen kanssa on kyllä onni elää, mutta krooninen vaiva eli reverse sneezing on kyllä aiheuttanut harmaita hiuksia ja ikäviä tilanteita. Pari kertaa tullut tilanne, jossa on joku muu maininnut, että eipä tuolla ulkonäöllä niin väliä, kunhan on hyvä luonne ja terve. Valitettavasti se ei ole terve... 

  • Pikaisella aikataululla se (liikaa venynyt) omistajanvaihdos ja sterilointi
Done! Nää tehtiin jo keväällä, omistajanvaihdoksen kanssa tosin matkassa oli pieni ekstrayllätys. Sterilointi ja siitä toipuminen sen sijaan menivät vallan mainiosti.


~ • ~ • ~ • ~ • ~ • ~ • ~ • ~ • ~ • ~ • ~
Asetetaanpa tässä samalla uudelle vuodelle uudet tavoitteet!

Rolle
  • BH-koe. Lyhyesti ja ytimekkäästi
  • HK1. Pitää vain toivoa, että saadaan treenejä kasaan.
  • Loput ALO1:t
  • Lappalaiskoiraleiri
  • Ois vähän haaveissa, että ehtis käydä kasvattajaa moikkaamassa.
  • Ja luonnollisesti edelleen se toimiva arki ja terve koira.
  • NIIN JA NE GEENITESTIT JA SILMÄPEILIN UUSINTA. 

Bea
  • Treenata aktiivisesti ja pitää yllä sen tekemisen meininkiä.
  • Uuden alon korkkaaminen, kenties. Rolle kuitenkin ehkä ensisijaisena, joten katsellaan.
  • Jäljen osalta vain treeniä. 
  • Lappalaisleirille lähtee luonnollisesti myös Sintti mukaan
  • Kasvattajan luona vieraileminen. Kai se pitäis lähinnä oma naamansa sielä käydä näyttämässä
  • Onnellinen koira. Täydellisen tervettä siitä ei ikinä tule, se on fakta. Mutta elettäis niin terveesti kuin voidaan ja mahdollisesti kateltais vaikka luustokuvauksia.
Miksikös näin paljon enemmän koetavotteita? No ihan vaan siitä syystä, että meikäläinen saa vihdoin ajokortin! Ei tarvii enää äidiltä ja isältä kinuta kyytejä. Treenien osalta kimppakyytisysteemi on toiminut vallan hyvin ja mahdollisuuksien mukaan tietysti toivoisin, että se voisi jatkuakin. Myös tulevan vuoden aikana aiomme tavata aktiivisesti koirakavereita ja pitää hauskaa! 

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

6. luukku: Suomalaisten sunnuntai

Mitä itsenäisyyspäivä merkitsee sulle?



Sitä, että saa olla ihan rauhassa ja rennosti eikä tarvitse pelätä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

lauantai 5. joulukuuta 2015

5. luukku: Lahjatoivelista-lauantai

Tää lauantai mennään näin joulukuuhun sopivalla lahjatoivelistalla. Nää on siis ihan mun henkilökohtasia toiveita, en ees yritä saada mitään sellasta yleispätevää vinkkilistaa aikaseks. Toki, jos nappaa itellekin, että tuollaisen haluan, niin saahan sitä ottaa. Mutta joissain blogeissa oon törmännyt sellaisiin "Osta tällainen koiraihmiselle joululahjaksi ja hän ilahtuu"-postauksiin, joista en suoraan sanottuna itse ilahtuisi - onpa sielä seassa ollut sellaisiakin tavaroita, joita en edes huolisi.

Mutta nyt siis miltä meidän lahjatoivelista näyttää tälle vuodelle:


1. Lappalaiskoirat ry:n kalenteri vuodelle 2016
Tällainen on ollut mulla jo muutaman vuoden ajan ja on kyllä ihan maailman paras kalenteri! Kesäleirillä valittiin jälleen tosi kivat kuvat ja onhan se mukavaa katsella ihania lappalaiskoiria seinällään joka ikinen päivä.

2. Heijastinkangasta
"Niin siis mikä oli?" Heijastinkangasta. Heijastimet ovat aina tärkeitä ja täytyy se myöntää, että on tuo heijastinkangas aika riistohintaista. Silti mulla on visio, mitä haluaisin heijastinkankaasta tehdä, joten todellakin toivon, että pukki tämän toiveen toteuttaa ja saan visioni toteutettua. Siksipä en kerrokaan nyt enempää vaan saatte odottaa tulevaisuuteen, että paljastan lopulta valmiin tuotoksen.

3. Koirille koirahierontaa
Tää vois olla koirien tän vuoden joululahja. Nyt on ihan hyvä tarjouskin. Bean vois hieroa ihan vaan sen takia, että sais tarkistaa onko siellä mitään jumeja tai mitään. Rollella olis vähän samanlainen tilanne – tarkastettaisiin mahdollisten jumien olemassaolo – mutta Rollen osalta tilanne on vähän erilainen. Ei muuten, mutta Rollen olisi tärkeämpää päästä hierontaan, koska ollaan nyt hypitty tuota metristä estettä. Ettei siitä vain ole tullut mitään.

4. Rollen silmäpeilauksen uusinta ja pompen ja dm-geenitestit
Rollella vanhenee tänä jouluna silmäpeilaustulos ja tykkäisin sen uusia. Samalla klinikkamaksulla vois sitten ottaa nuo kauan to do -listalla olleet geenitestitkin ottaa. Prcd-PRA:n osaltahan Rolle on terve polveutumisen perusteella, joten sitä ei onneksi tarvitse ottaa. Bea olisi mukava luustokuvata, mutta mä vähän luulen, että se jää odottamaan parempaa rahallista tilannetta.

5. Tietokone
Mä olen riittävän väsynyt taistelemaan tuon meidän ikälopun koneen kanssa. Siitä vaihdettiin juuri Windows Linuxiin. Onneksi vaihdettiinkin, koska nyt sillä pystyy tekemään edes jotain, tosin hitaasti. Silloin, kun tuossa oli vielä Windows, sillä pystyi tekemään tasan yhtä asiaa – pelaamaan miinaharavaa.

Nykyisinhän mä naputtelen tänne kaiken tabletilla. Tosin jos haluan jotain muuta laatua kuviin kuin puhelinlaatua, mä joudun kirjaimellisesti tappelemaan. Kuvat vielä menee tuolla ikälopulla, mutta auta armias videoita. Kun latasin sitä Rollen hyppyvideota, jouduin ensin pyöräilemään nelisen kilsaa kaverille, jotta sain videon ulos kamerasta hänen koneellaan ja ladattua sen YouTubeen. Sitten kotona pitää tabletin kanssa käyttää kahta eri selainta, jotta saan sen videon tänne, koska toisella ei toimi YouTube ja toisella ei toimi blogi.

Joten uus tietokone on enemmän kuin toivottu. Mä en oo vielä ehtinyt sen tarkemmin valikoimaan tutustua, mutta eiköhän tässä ehditä. Ja ei tääkään oo mikään ihan vaan huvikseen -toive. Sähköiset ylppärit kolkuttelee ovella ja sielä pitää olla oma kone. Tuota ikäloppua en sinne aio raahata ja äitini työkone on liian iso. Tarpeeseen tulis tääkin.

6. Koiran rakenne – laaja oppimäärä -kirja
Tässä ihan vähän aikaa sitten ilmestyi Salme Mujuselta erittäin laaja koiran rakenteeseen keskittyvä opus. Nimenomaan oppikirja. Lähes 800-sivuinen teos runsaine harjoitustehtävineen on anniltaan varmasti suuri ja auttaa ymmärtämään koiran rakennetta. Aihe kiinnostaa erittäin suuresti ja ihan käytännön konkreettista apuakin tästä voi olla.

perjantai 4. joulukuuta 2015

4. luukku: Perjantain parhaat

Ajattelin nyt laitella tähän vähän sellaisia juttuja, jotka ovat meidän suosikkejamme. Siis lähinnä tavaroita jne. Ja lisäksi hieman ajatuksia siitä, miksi me pidämme juuri kyseisestä tuotteesta.


Hurtta Polar -heijastinliivit
Joskus mä kyllästyin siihen, että jokainen halpisliivi kääntyy selästä mahan alle. Silloin päätin panostaa oikeasti hyvään heijastinliiviin ja niin löytyi Hurtta Polar -liivi. Pysyy päällä, näkyy kauas eikä vetskarikiinnityksen väliin jää edes karvoja, kun siinä on läppä edessä. Heijastimet ovat juuri oikeissa kohdissa ja niitä on riittävästi. Liivi myös suojaa pahimmilta kurilta. Olen siis ollut kaikin puolin tyytyväinen - kestokin on ollut mikä parhain, joten on loppujenlopuksi tullut kyllä halvemmaksi kuin halpisliivit.


Orbiloc-valot
Näihin vähän samat sanat kuin heijastinliiveihin. Kyllästyin siihen, että halpisvalot eivät ensinnäkään näy mihinkään ja toisekseen rikkoutuvat miltei heti. Oon käyttänyt hirveästi rahaa erilaisiin halpaversioihin erilaisista valoista – turhaan. En ymmärrä, miksi pihtailin ja odotin niin kauan kunnollisen valon ostamisessa. Punainen valo on näistä nyt ollut päivittäisessä käytössä jo kolmena vuonna ja vain patterit on pitänyt vaihtaa. Ovat olleet todellakin hintansa väärtejä, ei pahaa sanottavaa näistäkään.


Hurtan pyörönyloniset remmit
Varmaan näkeekin, että nämäkin ovat olleet meillä hyvinkin ahkerassa käytössä. Mutta sehän vain kertoo niiden hyvyydestä! Silloin, kun oli vain yksi koira, monitoimari oli kätevä. Nyt kahden koiran kanssa oon huomannut omaan käteen sopivammaksi, kun on vähän lyhkäsempi hihna ja kiinteä käsilenkki. Pystyy sitten kättä pyörittämällä selvittelemään hihnasolmut. Hurtan pyörönyloniin oon tykästynyt, koska se tuntuu käteen mukavammalta kuin normaali litteä nylonnauha. Näissä on myös hyvät heijastimet, mikä on tietenkin myös plussaa.


Julius-K9–valjaat
Ostin nämä keväällä, kun olin kaverin koiralla katsellut, että istuupa t-valjaiksi hyvin päälle ja ovatpa tukevan näköiset. Oon kyllä ite ollut enemmän kuin tyytyväinen ja päädyin siis ostamaan t-valjaat nopeamman päälle puettavuutensa ansiosta. Istuu myös meillä molempien päälle oikein oivallisesti. Bealla ollut päivittäisessä tai lähes päivittäisessä käytössä, Rollella käytän aika paljon pantaa.Rollella kuitenkin aina vähintään hakutreeneissä käytössä, missä tuosta selän tukevasta kahvasta on kyllä iso hyöty, kun ei aina tarvitse erikseen kaivaa hihnaa tai turkin sekaan hautautuvaa muunlaisten valjaiden remmiä voidakseen pitää koiran fyysisesti hallinnassa. Plussaa myös kivoista tekstitarroista.


Parhaat palkat
Ostin tässä joku aikaa sitten Mustista ja Mirristä NaturesMenun herkkuja, kun olivat tarjouksessa. Ajattelin, etteivät tuollaiset kuivat kannikat varmaan kovin suurta menestystä saa. Mutta mitä vielä! Rolle on aivan hulluna näihin, harmi ettei omalta kylältä saa. Bealle en oo kokeillut, koska nää on kohtuullisen suuria palasia (mistä miinusta), joten melkeen pitää käyttää kaukopalkkana namialustalla ja Bean kanssa ei oo sellasia liikkeitä tehty.
Treenileluista parhaat ovat meillä ProDogin vetolelu, jossa on karvaa ja tietenkin tennispallo, sekä nännikumit. Bea syttyy ehkä enemmän tuosta karvaisesta versiosta, Rolle taas on erityisen tykästynyt nännikumeihin. Menee kuitenkin myös ristiin tarvittaessa. Molempiin on koiran helppo tarttua muodon ja materiaalin ansiosta ja molemmat antaa vetoleikeissä myös hieman joustoa. Nämä myös hakkaavat kivasti kylkiin, kun ravistaa kunnolla! Molemmat ovat myös riittävän isoja, jotta sekä ihminen että koira saavat hyvän otteen, mutta toisaalta riittävän pieniä, jotta mahtuvat kätevästi taskuun.

Ja uskokaa tai älkää, Bean väri on punainen ja Rollen värin pitäisi olla limenvihreä. Ai miks sillä sitten on kaikki neonkeltasta? Koska mä oon kaupassa värisokea, valot hämäävät ja ostan aina vahingossa neonkeltaisen!

torstai 3. joulukuuta 2015

3. luukku: Tempputorstai

Tiistain luukun tapaan tänäänkin taitojaan esittelee Rolle. Temppuna tällä kertaa kolikoiden kerääminen. Ja muistakaahan, että kommenttiboksiin saa heitellä temppuehdotuksia ihan vapaasti.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

2. Luukku: Kysymyskeskiviikko



Joulukalenterin toinen luukku avautuu meille heitetyn Liebster Award -haasteen myötä. Tämä onkin jo toinen kerta, kun meidät haastettiin mukaan, tällä kertaa Pimeäsade-blogin myötä. Hieman on venynyt tämä vastaaminen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kommentoinkin jo Pimeäsateeseen, että uudet kysymykset olivat tosi mukavia ja innolla käynkin tätä toteuttamaan.

Liebster Award -haasteessa siis vastataan haasteen antajan 11 kysymykseen. Minun kai pitäisi myös kehitellä 11 uutta kysymystä ja haastaa 11 uutta blogia, mutta valitettavasti en sitä tee. Mä myönnän suoraan, olen laiska ihminen enkä jaksa tehdä sitä. Se ken haluaa tämän kyseisen haasteen itselleen napata, varmasti löytää jonkun blogin, josta sen saa vapaasti viedä.

1. Jos lemmikkisi olisi pelihahmo missä tahansa pelissä, oli se sitten League of Legends -champion tai Tera-hahmo – saat ihan itse päättää, millainen se olisi – millaisia erityistaitoja sillä olisi, millainen ulkonäko, olisiko se lajiltaan koira vai kenties jokin muu eläinlaji? Ei tarvitse tietää pelaamisesta mitään, mielikuvitus kunniaan!

Nää vois molemmat olla samasta pelistä. Ois sellainen kliseinen poliisi ja rosvo -peli. Bea ois tietenkin se rosvo, koska no houdini. Ja sen erikoistaito olisi luonnollisesti se, että se pääsee oikeasti ulos ihan mistä vain, jälkeäkään jättämättä. En mä tiedä, voisko poliisi ja rosvo toimia koirilla, joten ehkä nää ois sit jotain fantasiaotuksia. Bea olis jotain sellasta, mikä poikkeaa hyvin radikaalisti kaikista muista sen maailman otuksista. Ja luonnollisesti pienikokoinen.

Rolle taas sit olis se poliisi. Sellainen poliisi, joka vain hengailee sielä vanginvartijana ja nukahtaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Ja koska se sais ite valita, sillä ois joku oikeen ihana mehevä pitsa vieressä kunnon pitsalaatikossa odottamassa – tosin ei kauaa. Se meinaan söis sen. Ja vaikka näyttää siltä, että tää jätkä ei muuten eväänsä heilauta, se todellakin heilauttaa eväänsä, kun alkaa tapahtua. En mä tiedä, voisko se olla erikoistaito, mutta en mä parempaakaan keksi. Ja ulkonäöltään Rolle ois jotain niin keskivertoo sen pelimaailman tyyppiä. Siinä ei ois mitään erikoista, pukeutus kliseisesti ja ois kaikin tavoin ulkonäöltään ihan normaali.

2.Entä millainen lemmikkisi olisi ihmisenä?

Bea olisi tärkeimpiä läheisiään kohtaan erittäin lojaali ja uskollinen. Ja no, kahlekuningas. Ei epäilystäkään. Rolle taas ois sellanen vähän joka seurassa viihtyvä, kohtuullisen hitaasti kaikelle lämpenevä tapaus. Se olis perisuomalainen mies, joka valittais aina vaimolleen, että ruokaa ei oo ikinä valmiina/riittävästi/jotain.

3. Missä koira-asiassa koet kehittyneesi eniten viimeisen kolmen vuoden aikana?

Kolme vuotta sitten mun taitotaso oli käytännössä nollassa, kaiken suhteen. Olin silloin helposti vietävissä, kokeilin monia juttuja ja oikeesti kunnollinen tuuliviiri. Nyt kolmen vuoden aikana mä oon löytänyt jonkinlaisen oman tyylin, oppinut paljon itestäni, oon oppinut luottamaan itteeni ja oon oppinu, miten voin omalla käytökselläni vaikuttaa koiraan. Oon oppinu lukeen koiraa entistä paremmin. Kaiken tän summana oon oppinu muokkaamaan koiran käytöstä eli kouluttamaan koiraa. Onnistu ennenkin joidenkin temppujen opettaminen, mutta nyt oon oppinut hallitsemaan kokonaista pakettia ja löytänyt siihen sellaisen tyylin ja tavat, jotka omaan käteen passaa.

4. Jos sinun tulisi lopettaa kaikki koiraharrastuslajit yhtä lukuunottamatta, minkä jättäisit jäljelle?

Haun. Mietin hetken, olisiko se toko vai haku. Sitten totesin, että toko on vain toko, haussa on kisamuotoisena mukana myös tottisosuus. Haku siis monipuolisuuden takia ja myös siksi, että jos oikeasti haluaa, siitä voi saada muutakin hyötyä kuin aktivointia ja ulkoilua ja tittelirivin.

5. Paljonko rahaa on ok käyttää kuukaudessa koiraharrastuksiin ja koiran hyvinvointiin? Lukuunottamatta esim. akuutteja eläinlääkärireissuja.

Meillä menee ruokintaan herkut sun muut mukaanlukien n. 30-40€ koiraa kohti kuussa. Siitä lähetään. Me ollaan koko vuoden treeneistä maksettu tähän mennessä huikeet 15€, kun käytiin yhellä kurssilla. Meidän perustreenit eli haku ja toko on ilmasia. Kuljetaan kimppakyydeillä, joten ei niihinkään mee rahaa. Meidän harrastaminen on siis käytännössä ilmaista, mutta tiedän, ettei se kaikille sitä ole. Musta on ok laittaa koiraharrastuksiin ihan niin paljon rahaa kuin kullakin on varaa ja tarvetta. Niin kauan, kun harrastetaan koiran ehdoilla eikä ylpeillä sillä, kuinka paljon mikäkin on maksanut, jokainen laittakoon koiriinsa just sen verran rahaa kuin huvittaa.

6. Jos saisit ottaa minkä tahansa värisen koiran (tai muun lemmikin), minkä värinen se olisi?

Brindle. Harmikseni se on epätoivottu väri lapinkoirissa, joten mun on vain tyydyttävä toteamaan, että ei väri koiraa pahenna. Mulle käy ihan minkä värinen koira vaan, tärkeintä on luonne ja terveys.

7. Jos lemmikkisi saisi valita kolme tavaraa mitä ottaa mukaan autiolle saarelle, mitkä ne olisi?

Bea ottais mut (mä en oo tavara, mut se silti ottais mut), pallon ja ehkä ruokaa. Rolle ottais ruokaa, ruokaa ja lisää ruokaa. Okei, jos oletetaan että autio saari on kuumalla vyöhykkeellä, vois Rolle huolia mukaan myös jonkin jäähdytinvempaimen.

8. Flexi - puolesta vai vastaan? Jonkinnäköisten perustelujen kera.

Mun elämäni huonoin päätös oli se, että kaivoin jostain flexin Rollelle silloin, kun se oli pentu. Mä nään flexeissä vaan ja ainoostaan punasta. En oo vielä eläissäni tavannu yhtään, joka olis flexillä saanut aikaseksi hyvän hihnakäytöksen. Puhumattakaan siitä, että itse pyöräilijänä tiedän, että se flexin naru ei näy mihkään eli riski ajaa päälle on suuri. Koirat ei oo omistajiensa hallinnassa, kun ne hiihtää sielä jossain metrien päässä. Läheltä piti -tilanteita on ollut liikaa. Ei oo Rollen hampaat ollu kaukana toisen koiran kurkusta eikä mun pyörän keula puusta. Jos haluaa koiraansa päästää pidemälle, hanki liina tai päästä se vapaaks. Liina laahaa maassa (tai vaihtoehtoisesti näkyy johonkin), jolloin sen yli voi ajaa pyörällä ihan rauhassa satuttamatta itteensä tai koiraansa. Mä sanon aina, että flexillä ja vapaana olemisella on vaan yks ero. Sen koiran pitää olla tasan yhtä hyvin koulutettu, kulki se sitten vapaana tai flexissä, mutta jos se koira jostain syystä päättää vapaana ollessaan lähteä johonkin, se ei tarraudu mihinkään kiinni.

9. Millainen on kirjahyllysi lemmikkiaiheisten kirjojen suhteen?

Lemmikkiaiheisiin kuulunee myös lemmikkiaiheiset romaanit, joten Erin Hunterin tuotannosta mulla on tällä hetkellä kahdeksan teosta. Lisäks löytyy tokokirjoja, Tavoitteena Täysi 10 ja Tie Tottelevaisuusvalioksi. Ihan yleinen koirakirja, Koirien Ensyklopedia, on se The First One, tosin tätä nykyä se taitaa olla enemmän pikkusiskon luettavana (koska mua ärsyttää ne kaikki asiavirheet). Sit on joku randomi Koiran etikettiopat, älkää kysykö. Sekin on huono kirja. Niin, ja löytyyhän sieltä myös lappalaiskoirista kertova Lappalaiskoirat - Iloisesti läsnä.

10. Onko lemmikilläsi "tunnuskappaletta", jos on niin mikä? Jos ei, osaatko kuvitella mikä olisi koirallesi sopiva? Nopeatempoinen duuri -kappale vai kenties jäätävän hidas ja mollissa soitettu.

Rollella on "Puuha Pete", ihan vaan sen takia, että sielä lauletaan Rollesta. Bea on "Ihana valo", koska ne sanat vaan osuu ja uppoo.
11. Mikä yksittäinen sana kuvailee parhaiten koiraasi? Saa perustella tai jättää perustelematta.

Rolle on on-off-nappi. Tätini on itteni lisäks ainoa, joka on nähnyt Rollen arjessa ja hommissa. Kun hän ekaa kertaa näki Rollen hommissa, hän vaan tokas, että "Enpä oo ennen nähny Rollea tollasena, noin totisena. Ihan ku olis eri koira!".

Bea vois olla houdini tai pallofriikki, mutta kuitenkin ehkä vielä enemmän sitä kuvaa laumavietti. Koska vaikka kuinka isäni muuta väittää, mä en hallitse tuota koiraa nameilla. Sillä koiralla on ihan järjetön laumavietti, joka menee kaiken mahdollisen yli. Mä olen sen lauma ja sen maailma kaatuu, jos mä vähänkään oon tyytymätön siihen, mutta toisaalta taas se ratkee riemusta vain kuullessaan sanan "hyvä" ja se juoksee täysiä luokse vain nähdäkseen mun olevan tyytyväinen häneen.

tiistai 1. joulukuuta 2015

1. luukku: Tempputiistai

Tänä vuonna joulukalenterissamme lähdetään liikkeelle viikonpäiväteemoilla. Koska tänään on tiistai, pääsee homma kätevästi alkuun Tempputiistailla. Tällä kertaa taitojaan pääsee esittelemään Rolle pitkäaikaisen suosikkitemppunsa eli valojen päälle (ja pois) laittamisella.

Rollen temppukavalkadi on erittäin laaja (toisin kuin Bean) ja mun on vähän hankala päättää, mitä temppuja se voisi haluta esittää. Näitä temppuluukkuja voisi olla jatkossakin tulossa, joten saa heittää  ehdotuksia kehiin!

maanantai 30. marraskuuta 2015

Kysy kysymyksesi - nyt!

Mä oon nyt vähän taas miettinyt ja suunnitellut joulukalenteria, en tiedä vielä, tuleeko ihan joka päivälle luukku vai miten. Muitakin joulukiireitä kun olisi, tosin viimevuotista vähemmän että eiköhän tässä voisi jotenkin onnistua pyörittämään joulukalenteria.

Ajattelin ujuttaa joulukalenteriin kysymyspostauksen, tai siis vastata teidän mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Tiedän, monessa muussakin blogissa on tai on ollut kysymyspostauksia, mutta ajattelin, että voisi silti olla ihan mukavaa antaa tilaisuus kysyä myös meiltä mieltä askarruttavista asioista. Aikaa vois olla vaikka kaksi viikkoa eli 14.12.2015 mennessä kysytyt kysymykset pääsevät mukaan. Nyt sitten vain miettimään, vastaan kyllä ihan kaikkiin kysymyksiin eikä yksikään kysymys ole turha!

Turha ei ollut myöskään Bean panos Pikku-Majavan suolistamiseen. R.I.P. Pikku-Majava

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Rolle pääs videolle

Perjantaina 27.11. sain vihdoin kuvaa meidän hyppyreeneistä! Alkuviikon lumet kerkes just sopivasti sulaan, sain tädin kuvaamaan videon ja näin. Nyt on sit muutakin todistetta kuin mun sana siitä, että se todella menee siitä metrisestä yli.

Ja kyllä, meidän este on kompostiaidoista ja kankaista kyhätty halpa tee se itse -miehen väkerrys. En oo kuitenkaan nähny ongelmaa tuon käytön kansaa. Kuten huomaatte, se kaatuu toiseen suuntaan, jos siihen osuu. Toiseen suuntaan se ei kaadu, ja siks me hypätäänkin aina niin, että takasintulo on kaatuvalle esteelle, jottei se loukkaa itteään. Mennessä se menee aina puhtaasti yli joten en pelkää sen puolesta loukkaantumista. Kentällä ja hallilla on sitten lauta- ja vaneriesteet ja ollaan niitäkin hypitty, ihan yhtä hyvin tuloksin.

Kokonaisuutena reeni meni ihan hyvin. Meni nätisti yli, mun puolesta saa koskea estettä, pääasia kunhan menee yli. Pari kertaa se meni kapulan ohi, mutta pistän sen pienten lumikasojen piikkiin. Siellä, mihin kapulan heitin, oli muutama pieni lumikasa ja niihin Rolle sitten sekotti kapulan - tai siis ei osannut erottaa mikä kapula on. Aktiivisesti se sitä aina etti eikä meiän ongelmana ookaan se, etteikö se kapulaa huolis.

Treenit jatkuu sillä, että ite opettelen viskomaan sitä kapulaa. Toisinaan heitän sen johkin taivaisiin, toisinaan osun esteeseen ja aika usein se menee tosi sivuun esteestä. Avuista vielä pitäisi päästä eroon, ekana omat liikkumiset ja sen jälkeen lisäkäskyt. Kaikenkaikkiaan oon tyytyväinen tähän just nyt, paljon helpompi tää on ollu meille ku tasamaanouto!


Ja tosiaan kamera kuvaa vaan esteen kohtaa, koska noh, mun kamera ei oikeen tykkää ideasta tarkentaa ja halusin minimoida riskin sille, että menee puuroks koko homma.

maanantai 16. marraskuuta 2015

16.11. - Bean päivä

Ihan päivälleen tasan vuos sitten unelmista tuli totta. 16.11.-14 on Se päivä, juurikin sinä päivänä maailman ihanin Bea saapui elämääni. Maailman iloisin pikkuinen <3. Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Yks on mm. saanut muutaman lempinimen, mitä en aluksi meinannut uskoa. Beaa voi ihan hyvin kutsua myös Beeksi, Kirpuksi, Höntiksi, Tappihännäksi, Sintiksi ja viimeisimpänä valloituksena Sinikielisintiksi.

Niin, ja tunnetaanhan se nykyään Houdininakin. Josta päästäänkin siihen, mitä se on oppinut. No ekaks se oppi houdininhommat. Ovet aukee helposti, tarhasta pääsee pihalle ilman ongelmia eikä häkkikään oo kummonen juttu. Häkissä pitääkin olla lukot neitosen varalle, niitä se ei toistaseks oo vielä saanu auki. No onhan se jotain harrastusjuttujakin oppinut. Tokoa enimmäkseen, mutta myös jälkee ja canicrossia. Käytiin tänään muuten canicrossailemassa ja pikkupätkän otin myös videolle:



Beahan tuli mulle silloin koirana, josta kerrottiin kolme asiaa. Se ei syö, se ei hauku, mutta se tykkää vieraista ihmisistä. Noh, meni kaks päivää ja sen jälkeen se on poikkeuksetta ahminut kuppinsa tyhjäks. Ja on se sisäisen lapinkoiransa ja palosireenimäisen tunnistettavan pikkulappalaisen äänensä löytänyt tässä vuoden sisällä. Ja no ei vieraat ihmisetkään nyt niin huisin kivoja oo. Kenties muuttunut koira!

Mutta vaikka olis kuinka muuttunut, se on silti maailman ihanin Raitapaita. Niin mun koira, mä oon sille ihan kaikki kaikessa. Oon ollu ihan ekasta päivästä asti. Parasta koko koirassa on se sen elämänilo ja positiivisuus. Viimeseen vuoteen on mahtunut harvinaisen paljon iloisia päiviä <3



perjantai 6. marraskuuta 2015

Mä olen sanaton


Ei tälle tunteelle ole sanoja. Ei tätä tunnetta voi kuvata. Ei tätä tunnetta voi edes ymmärtää. Tää on jotakin käsittämätöntä. Jotakin, mihin ei voi mitään sanoa.

 

 No, itseasiassa vois mennä sittenkin ihan suoraan asiaan. Ensin meinasin, että olisin kirjotellut tähän jotain tähdellisempääkin ensin, mutta ei tarvitse. Koska tää on sellanen juttu, jota ei vaan voi pitää sisällään.

Jätkä teki sen!

Ei rimakauhua, ei kieltäytymistä. Vaan ihana innokas pieni lapinkoira. Ensin mennessä ilman kapulaa ja sitten takasin tullessa kapulan kanssa. Metrisestä yli, tosta noin vaan, eikä ees hipassu sitä estettä!

Kahesti!

"Minä olin lentäjän poika
Lähes sankari siis itsekin
Vielä lentäisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin!"

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

(Treeni)kuulumisia

Blogiin on nyt tullut taas hieman pidempi postaustauko, kahdesta syystä. Ensimmäinen on se klassinen lukiolaisen syy, liikaa kouluhommia. Tosin tässä vaiheessa täytyy todeta, etten mä oikein ole niitäkään tehnyt. Joten ainoaksi syyksi jäänee se, että Blogger ja mun iPad ei suostu toimimaan yhteistyössä ilman näppäimistöä ja näppäimistö on ollut nyt jonkin aikaa sitä mieltä, että ei muuten varmana toimi. Nyt mä sain kuitenkin näppäimistönkin toimimaan, joten voi taas kirjoittaa!

Bea

Bean kanssa ollaan tehty paljon vähemmän kuin Rollen kanssa. Lähinnä jotain pieniä tokojuttuja kotona, kapulan pito ja kaukot on ollut suosittuja. Tokoryhmän treeneissä tehtiin viime viikon keskiviikkona liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia sekä vähän kaukojumppaa. Eipä niistä mitään sen kummosempaa sanottavaa oikein ole, hyvin menivät ja ei mitään yllätyksiä.

Tänään tehtiin tokoryhmän treeneissä pidempää seuruupätkää. Mua ärsyttää, kun se ei ole yhtä hyvä seuraamaan kuin Rolle. Paikka seilaa, kontakti putoilee aina välillä ja pidemmästä pätkästä se myös paineistuu. Se myös tuntuu ihan eriltä siinä vierellä, mikä kylläkin on ihan luonnollista, koska eri koira ja kokokin eroaa reippaasti. Muistan, kun Rollella oli sama vaihe, ja muistan, kun treenattiin sitä. Mä en vaan jaksais treenata sitä, miksei Bea vois osata. Se ei osaa, koska mä en oo treenannu sen kanssa ja mä en jaksa treenata, koska se ei osaa. Plääh, huono asenne itellä.

Tehtiin tänään myös noutokapulan pitämistä ryhmän treeneissä. Eipä mennyt mairittelevasti. Ei se suostunut istumaan, kapula putoili ja alkoi itteäkin ärsyttää. Pari onnistumista saatiin ja siihen sai luvan jäädä. Taidetaan tehdä niin, että iteksemme treenailemme tuota liikettä parempaan vaiheeseen ennenkö viemme sitä uudelleen ryhmätreeneihin. Otti Bea meinaan aika hienosti häiriöö muista ihmisistä.

Ollaan nyt myös käyty hallilla tokoreeneissä. Ne kaikki vois tiivistää tohon samaan, mitä tuohon ylös kirjotin. Jääviä, kaukojumppaa, seuruuta ja kapulaa. Mun pitäis jostain löytää itelleni taas se asenne treenata ton kanssa, ei hommasta tuu mitään, kun mä teen vaan jotain varmistelujuttuja, kun en muutakaan keksi. Mä voisin asettaa meille tavotteen. Kuulostaisko hyvältä: marraskuun loppuun mennessä se seuraa pitkän pätkän sellasella ilmeellä, johon voin olla tyytyväinen.

Käytiin me muuten tuossa viimeviikon maanantaina tekemässä esineruutuakin! Tai ei se ollut tarkoitus, otin Bean mukaan purkamaan Rollelle tehtyä esineruutua. Rollelle olin tapani mukaan vinyt "muistiesineen" viimeiseksi ruutuun ja sinnehän se oli jäänyt. Sintti oli mulla vapaana, kun tultiin siihen ja heti se lähti ettimään, kun pääs alueelle! Nopeesti se sen sieltä löys ja reagoikin, aluks ei vaan ottanu suuhun. Kun tulin ite lähemmäs ja kehuin sitä, otti tosi hienosti ja sitten riehuttiin siinä sen esineen kanssa. Oli niin huisin kivaa ja sen jälkeen päätin, että lähden ainakin kokeilemaan Bean kanssa esineruutua niin, että esine on aina ruudussa valmiina ja sitten vain päästän sen sinne etsimään.

Rolle

Rolle teki silloin esineruutunsa hienosti! Käytiin viemässä esine 50 metrin syvyyteen yhdessä, se lähti hienosti, tarkasti matkalla yhen paikan ja paino sitten perille asti. Ja toi muuten vauhdilla! Esineen viennin ja lähetyksen välillä oli aikaa n. 5 minuuttia, ja taukoo edelliseen esineruutuun on tullut paljon. Siihen nähden meni ihan huipusti. Okei, meni se huipusti muutenkin.

Rollen kanssa ollaan keskitytty PK-tottikseen. Niin, ja virallisesti me ollaan Rollen kanssa taas tokon alkeiskurssilla. En ees jaksa laskea, monesko alkeiskurssi tää meille on. Mutta tiesin, että kurssilla jokainen tekee kuitenkin omia juttujaan niin ei haittaa, vaikka me vähän edistyneempiä oltaiskin. Mietin itseasiassa aika pitkään, ilmoittautuako vaiko eikö, mutta päätöksen sinetöi mahdollisuus treenata hyppyestettä.

Viimeviikon tokoryhmän treeneissä treenattiin tasamaan noutoa ja eteenmenoa. Vitsit sillä alkaa vihdoin oleen vauhtia siinä noudon palautuksessa! Oon niin onnellinen. Eteenmenossa se näki, kun vietiin sille etupalkka ja siten otettiin pitkä matka, älkää kysykö metrimääriä, koska en osaa arvioida sitä. Vitsit se paino hienosti!

Ne esteet. Ne pirun PK-esteet. Tai no se metrinen hyppy.

Mä voisin tässä manata koko maailman ties mihkä syvyyksiin. Mä voisin manata sen metrisen hypyn johkin maanrakoon. Mä voisin kirota kaikki. Mä voisin kirota tuon koiran rimakauhun. Mä voisin jättää leikin sikseen ja sanoutua irti. Mä voisin sitä. Mä voisin tätä. Mä voisin tuota. Mä voisin...

...ILOITA!

Jätkä menee meinaan niin hienosti siitä yli! Aluks meillä oli kotona 90-senttinen este ja se meni siitä helposti yli. Tokokurssilla sain kunnon esteen, jonka saa metriseks. Mentiin sarjoja ja se meni hienosti eri korkeuksista yli. 95 - ei mitään ongelmaa. Sit se metrinen. BOOMBANGBANG!!!! Rolle teki virhearvion, hyppäs huonosti ja törmäs esteeseen oikeen rytinällä. Kuin ihmeen kaupalla = fysiikan lakien massan hitauden mukaan se kuitenkin meni esteestä yli. Vaikutti toi kuitenkin sen verran, että ei se enää sinä päivänä suostunut meneen kuin 80-sentisestä yli.

Seuraavana päivänä sain kuin sainkin meidän kotiesteen korotettua metriin ja saatiin hyvä korjaussarja. Se meni ihan törkeen upeesti, oikeen liis sen metrisenkin yli. Sen jälkeen on ollut yks kerta, kun rimakauhu on iskenut, jolloin jouduin laskemaan 95:een. Mutta muuten on muuten menty monta kertaa siitä metrisestäkin yli. Nykyään se tietää, että se pääsee siitä yli. Ei sille enää tuu rimakauhua. Viimeks tänään törmäs taas oikeen urakalla esteeseen, treenattiin kentällä, jossa oli ihan hiton huono pohja tollaselle hommalle. Tajusin vasta, kun se oli hyppynsä hyppiny. Mutta tällä kertaa se meni myös seuraavalla kerralla hienosti yli. Kyllähän se esteestä ottaa tukea, mutta pääasia, että menee edes yli.

Myös a-este meni tänään oikein mainiosti. Kenttä oli koirakerhon uusi kenttä ja PK:n a-este ei snne vielä ollut ehtinyt eksyä, joten treenasimme aksan a-esteellä. Jos olis ollut PK-este, oltaisiin tettu vain kiipeämistä. Mutta koska oli aksan este, otettiin siihen noutokin mukaan. Mä en olis ikinä, siis IKINÄ uskonut, että just tuo koira menee mukisematta kapula suussa sen esteen. Pari helpompaa toistoo alle ja sitten meni jo kokonainen liike! Mitä nyt yks ylimääränen käsky enkä vaatinut täydellistä luovutusasentoo, mut ei kannata heti käsittelyssä viilata pilkkua liikaa tai hommasta ei tuu yhtään mitään.

Jos nyt Bean kanssa treenimotivaatio on mitä on, niin Rollen kanssa se ei todellakaan oo kadoksissa.

Mä vaan nautin.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Sintin synttärit

Niin se vain yhden pienen Bea-eläimen elämässä on vierähtänyt jälleen yksi uusi vuosi ja pikkuinen onkin jo 3-vuotias! Bean synttäriperjantai kului rauhallisissa merkeissä, sai oman pienen kakun ja nautti huomiosta. Mitään erikoisempaa ei tehty, lähinnä ulkoiltiin ja oltiin yhdessä. Synttärilahjakin viivästyi, kun nimeltä mainitsematon henkilö eli allekirjoittanut unohti erittäin lahjakkaasti rahat kotiin...

Synttärilahjan puute ei kuitenkaan haitannut Bean synttärifiiliksiä. Hän meinaan tuumasi, että haa, tilaisuuteni on tullut! Vaikka se on houdini ja availee kaiken näköistä, lähinnä ovia ja portteja, se ei ole aiemmin tehnyt mitään silloin, kun sen kanssa ollaan kotona. Synttäripäivän kunniaksi neito päätti kuitenkin lähteä "kosmetologille" kaunistautumaan. Se oli avannut sen surullisen kuuluisan kodinhoitohuoneen ulko-oven, josta sen houdininura alkoikin, livahtanut Rollen tarhastakin ulos ja suunnannut kohti naapurin kompostia! Ja tuli muuten hyvin iloisena takaisin!


Paljon onnea maailman paras pieni!

tiistai 20. lokakuuta 2015

Koiramainen syyslomareissu

Syyslomani huipentui reissuun Bean edellisen omistajan luo Järvenpäähän. Pieni vaivaton junakoira kulki matkan hyvin ongelmitta. Ilman ongelmia ei kuitenkaan säästytty, kun Riihimäellä vaihdossa hyppäsin vahingossa väärään junaan. Käytiin me sitten Lahden kautta pieni ylimääränen kierros ja lopulta löydettiin onnellisesti perille. Ja pieni oli ratketa onnesta kun näki vanhoja tuttuja.

Perillä olimme kohtuullisen myöhään torstai-iltana, joten silloin ei enää mitään oikein ehditty tekemään. Meillä ihmisillä toki juttua riitti ja koiratkin pienet painit vetivät. Vauhtiin päästiin kuitenkin perjantaina, kun maksoin potut pottuina... No en oikeesti, Bean edellinen omistaja käytti koiransa Vixin fyssarilla ja mä sitten toimin maksumiehenä synttärilahjan nimissä (ja myös koiran juoksuttajana). Oli kyllä mielenkiintoista nähdä eläinfyssari työssään.

Fyssarin jälkeen otettiin Bea ja Bean edellisen omistajan toinen koira Vuki ja lähdettiin juoksuttamaan niitä. Koirapuisto sattui matkan varrelle ja koska totesimme molemmat koirat ystävällisiksi, päätimme suunnata sinne. Pari vierasta koiraa siellä olikin, mutta Bea ja Vuki leikkivät kyllä enimmäkseen kaksistaan. Seuraavaksi kaupan kautta kotiin ja kyökin ääreen. Emme rikkoneet perinteitä tälläkään kertaa ja leivoimme juustokakkuja - kaksin kappalein.

Lauantaiaamu alkoi aikaisin, todella aikaisin, kun suuntasimme treenihallille. Ei olisi alkanut niin aikaisin, jollei hallille olisi pitänyt viedä kahvipannuja. Päätimme kuitenkin hyödyntää tilanteen ja vetää siihen treenit. Bean kanssa otimme seuruupätkiä, pitkää suoraa. Jostain syystä se paineistuu, mitä pidemmälle mennään. Täytyneekin alkaa tekemään sen kanssa pidempiä pätkiä, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. Teimme myös kaukojumppaa ja hyppyä, joissa ei ollut ongelmia.

Pääsin myös treenaamaan Vixi-belgiä. Ai että rakastan, on se niin erilainen fiilis treenata belgin kuin lappalaisen kanssa. Sain myös käskyn kokeilla opettaa Vixille sen ongelmaliikettä, kapulan pitoa. Sain kuin sainkin jotain aikaiseksi ja kaverini olikin sitten seitsemännessä taivaassa todella pitkään (ja minä sitä myöten pestattuna treenaamaan kapulaa).

Lauantai jatkui edelleen treenien merkeissä ja suuntasimme jäljelle. Bealle tehtiin sen elämän kolmas jälki, samankaltainen kaari kuin ekallakin kerralla. Nameja oli aika satunnaisesti, välillä lyhyt pätkä jokaisella askeleella ja välillä jopa neljä-viisi askelta ilman. Pituutta ei yhtään liikaa. Bea jäljesti jälleen hienosti, on tää vaan sen hommaa. Tarkkuutta työskentelyyn saatiin mukavasti, kun hidastettiin koiraa pitämällä hihnasta. Yllätyksekseni Bea ei myöskään ottanut nokkiinsa tästä pienestä pakotteesta vaan päinvastoin. Pieni harhahdus tuli poluntapaisen ylittämisessä, mutta siitäkin selvittiin.

Jälkitreenin yhteydessä teimme myös esineruutua. Jälkiohjaajamme vei esineen ruutuun, noin 5-10 metrin päähän ja Bea päästettiin perään. Aluksi pieni ei meinannut esinettä ottaa ja kuljeskelikin paljon esineen ympärillä, mutta lopulta ottikin sitten esineen. Pidettiin siitä sitten isot bileet ja leikittiin esineellä. Ainakin pienellä oli hauskaa!

Lauantai loppui vielä treenien merkeissä, kun teimme olkkaritokona kaukojumppaa ja kapulan pitoa. Vastoin omia odotuksiani vieraampi paikka ei vaikuttanut kapulaharjoituksiin ja saatiin vedettyä hieno setti. Sitten vielä pitkän, ihanan ja antoisan päivän jälkeen sänkyyn odottamaan sunnuntain koirauimalakäyntiä.

Sunnuntaina tosiaan suunnattiin koirauimalaan Hyvinkäälle. Bea on käynyt paikassa aiemminkin, minä en. Uittaja muisti Bean ja sen aiemmat uintikokemukset. Kuulemma Bea oli aiemmin mennyt uimaan armeijatyyliin eli koska joku oli pakottanut. Uittajakin oli nyt ihan hämmästyksissään, kun eräs pieni lappalainen meni alkukankeuksien jälkeen itsenäisesti pallon perässä. Ai että joku tais nauttia hommasta! Föönaaminen sen sijaan ei ollut kivaa, mutta siitäkin selvittiin hengissä. Föönaamisen jälkeen sen sijaan oli hauskaa - ainakin meillä ihmisillä - kun pieni lappalainen oli ihan pörröinen ja näytti ainakin hetken lapinkoiralta!

Loppureissun ajan nautittiin sitten vain ihmisseurasta. Myöskään takaisintulomatka junalla ei sujunut kuten Strömsössä, koska alkuperäisen suunnitelman mukaan lähtenyt juna oli täyteen buukattu eikä saatu siis sinne ostettua lippua. Onneksi se ei ollut päivän viimeinen juna ja pääsimme kuin pääsimmekin kotiin. Reissu oli todella antoisa ja ihana, olisin todellakin halunnut jäädä pidemmäksikin aikaa!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Viimeinkin!

Eilen olis ollu Lahdessa tokon rotumestaruuskisat. Oishan sielä ollut kiva kisata, mutta en mä sitten lopulta jaksanut sinne asti vaivautua. Muuten olisin varmaan lähtenytkin, mutta sattuikin käymään niin, että tänään oli ihan kotipitäjässä tokokisat. Sama tuomari vielä, Tuire Marjamäki. Joten tänään suunnattiin Rollen kanssa koti uusien sääntöjen uusia haasteita.

Homma alkoi paikkamakuulla. Jätkä oli ihan vähän vaan kiinnostunut viereisistä nartuista ja kun lopulta sain sen keskittymään, hän keksi, että hän rupeaa tarjoamaan maahanmenoa. Kahesti sen jouduin uudestaan sivulle käskyttämään, tuuri kävi kun mun jälkimmäinen sivu-käsky loppu just samaan aikaan, kun liikkuri ilmotti liikkeen alkavan.

Paikkamakuu 10 Ja sitten se muisti, mitä ollaan tekemässä. Keskittyi hienosti ja mä olin varmaan maailman onnellisin jo siitä, että saatiin ekaa kertaa meidän uran aikana paikkiksesta täydet pisteet!

Kuva: Oriveden Seudun Koirakerho
Yksinololiikkeitä odotellessa söin leivän. Ja kaveri totes, että eipä taida sua ainakaan hirveesti jännittää, kun syömäänkin pystyt. Eipä jännittänytkään, menin kehään nauttimaan ja se kannatti.

Seuruu 9,5 Ei mitään tietoa, mistä se puolikas lähti. Ehkä siinä voi olla jonkinasteista pärstäkerrointa mukana, ite tykkään ton otuksen seuraamisesta, mutta on se tiiviimpää kuin sääntöjen vaatima 10 cm.

Liikkeestä maahanmeno 10 Mitäs siihen lisäämään

Luoksetulo 10 Kuin myöskään siihen

Noutoesineen pitäminen 9,5 Se vaan on niin onnellinen koko liikkeestä, että vaikkei se mälväkään, ei suoritusta voinut rauhalliseksi sanoa. Häntä heiluu kun mikäkin propelli ja sitä myötä koko koira!

Kaukokäskyt 10 Käskin sen maahan. Meni pää maahan -asentoon. Kirosin mielessäni. Se ei välttämättä nousisi ylös. Kivi vierähti sydämeltä, kun se liikautti tassuaan. Se ei ikinä jätä mitään puolitiehen ja maahan se menisi varmasti.

Hyppy 10 Eteen sen pitäisi tulla, mutta tokossa ei sinänsä ole väliä, joten otin hyppy-käskyllä, mistä se hyvin pienellä todennäköisyydellä tulee eteen. Eteentulon käskyllä taas se olisi todennäköisesti kiertänyt esteen, kuten treeneissä, joten otin tuon vaihtoehdon, millä emme pisteitä menettäisi. Ja se kannatti.

Kokonaisvaikutus 10 Älkää multa kysykö, mitä se sano! Olin vaan niin onnellinen koirasta ja suorituksesta. Oltiin (ja ollaan kyllä edelleen) ihan taivaissa!

ALO1 197,5/200p, KM ja luokkavoitto
Kuva: Miia Hyvärinen
Hyvät pisteet olivat kyllä tänään tiukassa, tuomari tarkisti säännöistä vähän väliä, miten nyt toimitaan ja tasan tuli pienimmätkin virheet huomattua. Ei tullut koko kokeessa kenellekään muulle ykköstulosta.

Kokeen tulos kertoo kaiken. Koira osaa kyllä, sen tiedän. Vire oli se The Juttu. Ja se me saatiin toimimaan! Uuden tokoryhmän treeneistä on selkeästi ollut apua (ja Beakin on kantanut oman kortensa kekoon, Rolle on nykyään ihan eri lailla mukana, kun tietää, että se ei ole itsestäänselvyys, että mä valitsen sen). Ennen me treenattiin tyylillä kentälle, treeni ja pois. Sitten, kun menikin kokeeseen ja tuli odottelua vähän joka väliin, koiralle tilanne oli hyvin erilainen kuin treenitilanne.

Mutta nyt uudessa tokoryhmässä treenaamme koira kerrallaan ja näinollen koirille tulee luonnollisesti odottelua. Kokeessa pyrin vielä tekemään olosuhteet ihan treenien kaltaiseksi. Häkki oli kyllä mukana, mutta Rolle oli siellä vain ihan aluksi, kun tulin koepaikalle niin aikaisin, että näkisin EVL:nkin. Voittajan alussa käytiin Rollen kanssa lenkillä, jonka jälkeen jätin sen puuhun kiinni. Itse vietin ajan poissa koiran luota, kuten treeneissä. Rolle olikin sitten ihan liekeissä, kun lopulta pääsi hommiin.

Seuraavaksi lähdemme kohti uusia haasteita. Päällimmäisenä tavoitteena tällä hetkellä varmaan BH, treeneissä keskitytään varmaankin PK-puolen juttuihin, kun BH:kin on tuolle jo varmaksi reenattu. Tilaisuuksien tullen toki lähdetään kokeisiin, varmaan hakemaan TK1:stä.

Mutta just nyt, ennen mitään muuta, mä nautin vain tästä fiiliksestä ja maailman parhaasta toko-otuksesta!

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kuokkavieraina Ketunpolun K-pentujen kokoontumisessa 26.9.2015

Eipä tarvinnut kaverin taaskaan kahdesti kysyä, lähdenkö mukaan. Niin hyppäsin autoon ja matka Bean edellisen omistajan kanssa taittui mukavasti. Juteltiin niitä ja näitä ja pian oltiinkin jo perillä.


Tapaaminen järjestettiin Mäntässä, samassa paikassa oli ennen meitä palveluskoirien jälkikoe. Maailma on pieni, sillä törmäsin siellä treenikaveriini, joka oli kisaamassa. Katseltiin koirien esineruutusuoritukset läpi, jonka jälkeen ruvettiin valmistautumaan omiin treeneihin.

Ite sain ylipäätään tietää, että tapaamisessa on mahdollisuus treenata, noin kaksi minuuttia ennen lähtöä. Epäonnekseni olin juuri silloin vielä lenkillä. Lopulta kuitenkin muistin ainakin melkein kaiken ottaa mukaan, ehkä hieman enemmänkin. Vaatetta oli kassissa reilusti mukana, mutta onneksi oli pääosin aurinkoinen päivä eikä vaihtovaatetta tarvinnut.

Rolle oli jäänyt päiväksi kotiin, joten pieni "Mä haluun treenata sen kanssa, hitto ois vieraita maalimiehiä ja esineruutualuekin valmiiksi tallattu!"-fiilis tietenkin tuli. Lopulta se ei kuitenkaan häirinnyt, sillä vain Bean ollessa mukana saimme nauttia päivästä ihan kahdestaan. Ketunpolun kasvattaja Piia Salonen otti meidät hieman kuokkavieraina iloisesti ja ystävällisesti vastaan sekä tallasi meille jäljen!

Bea pääsi siis jäljestämään! Ihan huippua, ite olin tosin pihalla kuin lumiukko mutta eipä siinä mitään, piti vain liinasta kiinni ja antoi koiran nenän johdattaa. Piia teki Bealle ensimmäiseksi jäljeksi melko haastavan jäljen ja totesi itsekin, että alussa olisi voinut olla enemmän nameja. Bea kuitenkin hoksasi homman erinomaisesti ja jäljesti tiensä ihan viimeiseen askeleeseen asti!

En olis ikinä uskonut, että jäljestäminen voi olla noinkin kivaa. Rollen kanssa oon yrittänyt ja yrittänyt, tuloksetta. Se on sitten lannistanut omaa fiilistä aika reippaasti ja en olisi ikinä uskonut innostuvani jäljestä näin! Tuli ihan samanlainen fiilis kuin Rollen kanssa ekaa kertaa hakumetsässä. Sellainen kunnon pilvilinna -fiilis, tietyllä tapaa kuin ällikällä lyötynä seisoin sielä metsässä todeten, että tämä todellakin on Bean laji.

Ketunpolun 4,5-kuiset K-pennut osallistuivat myös jälkihommiin, kukin omalla tasollaan. Olipa sielä pari innokasta hakukokeilijaakin ja pääsin makaamaan metsään maalimieheksi. Mun päivä oli kruunattu!





Treenailujen, jotka eivät todellakaan olleet vakavia, lisäksi päivään kuului rentoa nuotiolla istuskelua ja herkuttelua sekä koirien uittaminen järvessä. Seura oli mitä mahtavinta, juttua riitti ja sain tuntea oloni tervetulleeksi. Paria belgieläintä hieman ihmetytti Bean erikoinen ulkomuoto, tai siis belgialaisen ulkomuodosta poikkeava.

Päivän parhaaltakaan ei vältytty. Okei, mä en tiedä, määritelläänkö se päivän parhaaksi vai jätetäänkö edestä vain "päivän" määre pois. Hyvän mielen keskustelussa tuli Bean ulkomuodostakin puhe ja eräs sitten tokaisi "Onkos sillä luonnontöpö vai onko jotain tapahtunut?". Hetken katsoimme Bean edellisen omistajan kanssa toisiamme, totesimme, että ei kumpaakaan ja sitten koko porukka sai nauraa.



Kiitos vielä Ketunpolun porukalle, että saimme olla mukana!

tiistai 29. syyskuuta 2015

Pää hajoo meinaan ihan just

Sinkki, kansainvälinen yksikkö, A-vitamiini, jodi, metabolinen paino, tarve, kalsium, ehdoton maksimi, D-vitamiini, saanti, proteiini...

Mun pää on suoraan sanottuna pyörällä. Tiedättehän, mä elän sitä vaihetta, kun lakkaan vaan lappamasta jotain koiran kuppiin ja alan ajatella, mitä kaikkee siellä onkaan. Käsitteet pyörii päässä, laskut pyörii päässä ja lopulta KABOOM pää räjähtää, kun tulee jotain sellaista, minkä oon perusteellisesti laskenut ja mielestäni virhettä ei ole tullut, mutta lopputulos on silti järjetön. Siis samanlainen tunne kuin matikantehtävien kanssa.


Siltä näyttää nyt. Annoskoko molemmilla sama, näyttää vaan niin eri kokoselta kun on erimalliset kupit. 100 g nappulaa, normaalisti ANFia, mutta nyt Brit Premiumia (tai no tänään vielä puolet Rollen palkintonappuloita eli Hill'siä), 100 g jauhelihaa, loraus öljyä ja sinkkilisät. Lisäks saavat hammaspuhdistukseen luita ja satunnaisesti esim. raejuustoa.

Siihen ravintoainesisältöön oon tässä yrittänytkin perehtyä. Ainoo, missä oon päässy ekaa askelta pidemmälle, on sinkki. Siks se löytyy kupista. Ulkoisesti molemmat voi ihan hyvin, hyvässä lihassa, ei liian punkeroita muttei laihojakaan. Sinkistä kiinnostuin ensimmäisenä, koska Bealle on ilmaantunut ihme höttökarvaa reisiin ja Rollella on jo pidempään ollut anturat enemmän tai vähemmän kuivat. Sitä on tosin syöty vasta niin vähän aikaa, että suurempaa muutosta en vielä ole havainnut.

Mutta sitten se loppu. Se harmaita hiuksia aiheuttava osuus. Tarpeet ei todellakaan täyty nykysillä ruokamäärillä. Kaloreita nää saa vajaa 700 päivässä, mikä ei paperilla riitä kattamaan edes perustarpeita. Eli siis laskuissa ei oo mukana liikuntaa tai kylmän ilman vaativaa lisäenergiantarvetta. Toinen ruokamäärään vaikuttava vaje on proteiini - imeytyvyydet huomioituna nää tarttis protskuja noin tuplasti. Mielessä kävi ruokamäärän tuplaaminen, tai ainakin nostaminen, mutta sitten rupes epäilyttään se, että tuleeko näistä hitonmoisia punkeroita sen jälkeen.

Lähes kaikesta on jotain puutetta. Lähtien aina vitamiineista ja päätyen esimerkiksi seleeniin. Kalsium menee plussan puolelle reilusti - tosin veikkaan imeytyvyyksien vaikuttavan sen verran, ettei enää niin suurissa määrissä huidella.

Mutta se murheenkryyni - D-vitamiini. Juurikin sen takia mun pää räjähtää. On pari vaihtoehtoa.
A) Nappula on susi
B) Suositukset on susia
C) Mä oon ymmärtänyt tai laskenut jotain väärin.
Nappulan mukaan siinä on 1500 IU:ta D-vitamiinia kilossa. Mikrogrammoihin muutettuna siis 45 mikrogrammaa. Tarve on Rollella 14, Bealla 9,1 mikrogrammaa. Bean saanti on siis 5-kertainen suosituksiin nähden, Rollen 4-kertainen. D-vitamiinin yliannostuksesta varoiteltiin paljonkin. Jos mä katon mitä tahansa muuta arvoa, ruokamäärä pitäisi tuplata. Jos mä katon D:tä, jakaa neljällä tai viidellä.

Kaikkihan on tietenkin paperilla ja tähän asti elämä on mennyt hyvin. Tieto lisää tuskaa vai miten se meni... En mä nyt voi enää perääntyä. Toisaalta tekis mieli siirtyä puhtaasti raa'alle, sikäli vois olla jopa helpompaa. Mutta kun mä en ole valitettavasti ainoa ihminen tässä talossa. Raaka ois melkeen helpompaa tässä tilanteessa, mä voisin olla ihan happyhappy ja laskea kaiken ilman, että joku tyhmä nappulanvalmistaja on heittänyt nappuloihinsa yhtään mitään. Tai siis ilman, että mun tarvii välittää siitä, mitä joku nappulanvalmistaja on tunkenut niihin nappuloihin.

Toisaalta mun tekis just nyt mieli heittää kaikki vaan seinään ja kaataa säkillinen kuivanappuloita lattialle todeten, että syökää just sen verran kuin on hyvä. 

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Jotain omaa?

Hakureeneissä on aikaa. Nimittäin miettimiselle.

Rollen kanssahan me treenattiin, Bea sai jäädä odottelemaan kotiin. Treeneissä kaverit kuitenkin kyselivät, että miksei Bea ole ollut mukana lähes ollenkaan. Keväällä ja alkukesästä se kävi ehkä neljissä treeneissä ja lappalaiskoiraleirillä olin sen kanssa kerran hakumetsässä.

Metsään kun lähtee sen kanssa, se on tekemässä hommia - mulle, mun kanssa, mun luona. Maalimiehet ei vois oikeestaan vähempää kiinnostaa, kun sen mielestä olis vaan niin ihanaa, jos se sais tehdä ihan vaan pelkästään mun kanssa. Kyllä siitä hakukoiran saisi, jos vaan koulisi. Mutta se vaatisi ihan järjettömästi töitä ja luultavasti aiheuttaisi useammankin harmaan hiuksen. Ja lopulta sitä kuitenkin törmäisi siihen kysymykseen, että onko siinä kumminkaan hittoakaan järkeä.

Koska realistista on se, että tuollainen sintti ja metrinen hyppyeste.

Entä onko sitä pakko kisata? Periaatteessa ei, mutta mun on myönnettävä, että mä olen itse kisailuihminen. Tavoitteet mittaan kisatuloksina, tavoittelen kisoihin pääsemistä. Välttämättä nämä tavoitteet eivät toteudu koskaan, mutta munlaiselle ihmiselle on ihan hiton turhauttavaa treenata jotakin, jos tietää, ettei ikinä koskaan milloinkaan tuu pääsemään kokeisiin. Pekopuolihan olisi toki vaihtoehto, mutta jokin siinä tökkii. Siis itellä, koirahan ei sitä tiedä, onks se peko-koira vai pk-koira. Tai ainakaan sillä ei ole sille merkitystä.

Kuva: Mira Kuhlman


Sitten mä rupesin miettimään sitä, että Bea on yksin kotona. Että kun mä meen kotiin, pitäis varmaan sen kanssa kehitellä jotain. Ja siinä vaiheessa mulla kirkastu. Mä en muista, millon mä olisin viimeks ihan oikeesti tehny jotain sen kanssa ihan kaksistaan. Rolle pääsee aina hakureeneihin mun kanssa kahestaan, se on mun ja sen juttu. Mutta entäs Bea, niin. Sen ehdoton ykkösjuttu on toko. Se vaan nauttii siitä, kun se saa tehdä mun kanssa, mulle, mun vierellä. Mutta sitäkään se ei saa tehdä ilman Rollea. Rollehan kulkee ihan samoissa tokoreeneissä kuin se. Sama canicrossissa. Ja lenkeillä. Enhän mä koiria samanaikaisesti reenaa, mutta ei mikään voi olla "mun ja Bean juttu", jos Rolle kulkee rinnalla.

Haluisinko mä sellaisen "mun ja Bean jutun"? Voisin halutakin. Bea on koirana vaan niin mahtava, miksi en siis haluaisi jotain sellaista, mikä ois ihan vaan meiän kahen välistä. Sellaista, minkä hauskuudesta Rollella ei olis tietoakaan.

Agility, rally-toko, koiratanssi... Kaks ekaa ei nappaa itelle, kolmatta en jaksa treenata. Rolle osaa jo tuhat ja kaks temppua, joten mä en enää jaksa opettaa mitään Bealle. Bea osaakin hurjat yhen tempun. Ja sekään ei oo mun opettama.

Pk-lajit itteä kiinnostaisi. Treenikaveri heitti ehkä puolivitsillä, että miten olis jälki. Oon mä sitä oikeesti miettinyt. Siis ainakin miettinyt. Mun oma mielikuva lajista on Rollen kanssa saatu. Ja koska Rolle ei mistään kulmasta katottuna oo jälkikoira, on jälki jäänyt mullekin vähän sellaiseksi ei ehkä -lajiksi. Mutta jos Bean kanssa ainakin kokeilisi, ei sitä koskaan tiedä, ennenkö kokeilee.

Mutta sitten muistin, että myös jälkeen kuuluu tottisosuus.

Kirottu hyppyeste.

Maastot ois kyllä ihan vieressä. Ja kun jälkikoira kulkee kytkettynä niin ei tarttis ees mitään lupia hankkia. Mutta toisaalta, se kirottu hyppyeste. Ja okei, on se ehkä myönnettävä. Sitä oppia pitäis varmaan ammentaa jostain, ei ihan lähde tälleen suoriltaan.

"Entäs peltojälki?" kysäisi kaveri.

Kuva: Mira Kuhlman

Niin.

NIIN.

Siinähän ei ole tottisosuutta.

Aika näyttää, tuleeko meidän toko- ja hakuohjaajasta myös jälkiohjaaja. Tsäänssit on korkeet.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Taivaallisuutta treenirintamalla

"Sitä huomaa ajattelevansa, että kerta toisensa jälkeen tekee suunnilleen samanlaista treeniä. Aina sen koiran lähettää samalla tavalla sinne metsään etsimään ihmisiä ja lopulta menee itse perässä. 'Ei me olla juurkaan edistytty, se on vaan tollanen ihan tavallinen koira.'"

Ja sitten joku puhui mut ympäri, sai mut luottamaan koiraan.

Sitten sitä yhtäkkiä huomaa, että itseasiassa asiat ovatkin toisin.

Miettii vuoden taakse. Tehtiin sunnuntaikävellyä, hajunhakuja, viistokävelyitä, puolipakoja, saattamisia. Ja sen jälkeen miettii viime lauantain treenejä. Koira lähtee ihan tyhjiltä valmiille piilolle. Haukkuu maalimiehen. Ja se muuten haukkuu. Tyytyväisenä saan kuunnella, kun upea haukku kaikuu metsässä ja tiedän, mitä se tarkoittaa. Saan mennä koiran luo. Saan hakea sen, saan antaa sille uudelleen luvan tehdä sen rakastamaa hommaa. Ja jälleen se löytää. Ja ilmaisee.

Lappalaisleirillä mulle sanottiin, että hallinta ja ilmasu etsinnän kanssa samalle tasolle. Vielä ei olla perillä, mutta kovaa vauhtia menossa kohti. Ainoo, mikä takkuilee, on se, että mä en ikinä muista, etten kytkekään sitä koiraa enää hihnaan.

Koira toimii, koira osaa, koira kuuntelee. Ehkä ohjaajakin on oppinut jotain. Me ollaan tiimi. Upee fiilis.

Me ollaan tiimi myös tottiksessa. Joku houkutteli mut luottamaan koiraan. Ja niin me päädyttiin unohtamaan mun oma varovainen treenisuunnitelma eilisissä tokotreeneissä. Koulutusohjaajakaveri ilmoitti mulle "mä aattelin että tekisit Rollen kanssa tottista" ja noin kahen sekunnin päästä mulla oli maha täynnä perhosia. Jännitin pahemmin kuin virallisissa kisoissa.

Alussa seurattiin toisen koiran rinnalla, mikä ei välttämättä mennyt erityisen hyvin. Mutta siitä sekä ilmoittautumisesta selviydyttiin hengissä. Treeniä tarvitaan, mutta noita mä en ollut edes tajunnut ajatella. Päästiin lopulta kehään asti ja päätin vetää kerralla kunnolla. Seisoin paikkiksessa selin koiraan. Lopulta kaveri huusi "Heidi tuu Rollen luo" ja mä olin varma, että se on noussut.

Ei ollut. Olin niin onnellinen, että kaikki ajatukset katos hetkeks. Sain ne kuitenkin kasattua ja tehtiin lopulta hieno seuraaminen. Ei hienoo, vaan upee. Sen jälkeen jatkettiin vielä "BH-koe" loppuun, tosin ilman toista seuruuta, ja voisin kyllä hehkuttaa tuota koiraa maailman tappiin. Ois se sen toisenkin seuruun tehny, ainakin omasta mielestään.

Tänään päädyttiin tekeen pilkunviilaustreeniä luoksetuloon, koska Rolle koki eilen hämmennyksen, kun se kutsuttiinkin maasta luokse. Ja tänäänkin se teki niin upeasti. Se on löytänyt vireen, se on löytänyt halun tehdä. Sen hakee kentälle niin kerrankin se on alusta asti mukana ja kun sen vie pois, se voisi edelleen olla mukana.

Ja kaveri puhuu BH-kokeesta. Ja suunnittelee ensvuoden koekalenteria.

Luota koiraan.

maanantai 17. elokuuta 2015

Liebster Award

Nyt on koulut alkaneet ja arki lähtee taas pikkuhiljaa rullaamaan. Niinpä kesälomakiireistä (ehkä maailman täydellisimmän kesän jälkeen) selvittyäni löysin itseni jälleen kerran Bloggerista ja mikä ihana yllätys, kun meidät oli haastettu! Kiitos tästä kuuluu Suomenlapinkoira Taiga -blogille.


Mä olen melko varma, että jokainen on jo tähän mennessä törmännyt kyseiseen blogihaasteeseen. Mutta ei se mitään, kerrataan silti säännöt!

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa 
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille

Meille annetut kysymykset ja niihin vastaukset:
1. Mitä harrastat koirasi kanssa?
Rollelle on nyt valikoitunut toko, haku ja canicross. Sen kanssa on kyllä kokeiltu kaikkea, mutta nuo ovat erinäisistä syistä jääneet. Bean kanssa sitten haku ja canicross, aika näyttää saako se vielä jotain lisääkin.

2. Käytkö koirasi kanssa näyttelyissä ja mitä mieltä olet niistä?
Rolle on käynyt neljästi, Bea ei kertaakaan. Kyllä mä voin lähteä, jos tilaisuus tulee, mutta kyllä on asioita, jotka näyttelyiden ohi menevät. Itse arvostan näyttelyitä tiettyyn tasoon asti jalostuksen apuvälineinä. Jos itse pääsee kehän laidalle katsomaan, voi sieltä saada paljonkin irti. Mutta jos tekisin omia jalostusvalintoja, hyvin todennäköisesti painotus ei olisi näyttelytuloksissa, sillä nykyaikana siellä painotetaan mielestäni liikaa ääriominaisuuksia.

3. Mikä on onnistunein kuva koirastasi?
Persoonallisuudella pääsee mun listassa kärkeen, kuvista kiitos Mainosstudio Sanna H.


4. Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi?
Näitä on nyt kaksi samanlaista talossa niin kaipa mä olen. Mutta vaikka lappalaiset ovatkin mukavia koiria ja olen varma siitä, että en tuu koskaan hylkäämään niitä täysin, välillä voi laumaan eksyä muunkinrotuinen.

5. Mikä koiraasi ja sinua yhdistää?
Oon asunu Rollen kanssa päälle kuus vuotta samassa talossa ja nyt pitää sen osalta sanoa, että jaa-a. Varmaankin hakuhulluus! Bea on ollut nyt 9 kuukautta (muuten päivälleen!) ja sen osalta pitää sanoa, että tokointo ja elämänilo. Mutta ennen kaikkea Bea puhaltaa mun kanssa aina yhteen hiileen ja sekös se vasta on ihanaa!

6. Paras kokemus koirasi kanssa?
Jaa-a, niin hirveesti on ehtinyt tapahtua. Lappalaisleireillä on kyllä ollut poikkeuksellisen mukavaa. Ja nyt viimeleirillä tulikin sitten hakumetsässä maailman upein fiilis, kun sai ihan sokkona lähteä metsään talsimaan, ainoana suuntamerkkinä koiran ilmaisuhaukku!

7. Mikä on koirasi lempiruoka?
Rollella ehdottomasti maksamakkara, aina ja kaikkialla. Beasta mä en oikeen tiedä, se syö kaikkea aina ihan yhtä suurella ruokahalulla, eli vetää kuin mikäkin imuri, mutta sitten kumminkin välillä pölypussi saattaa täyttyä. Muta kyllä silläkin varmasti "ihmisherkut" vie aina nappulat mennentullen.

8. Entä lempilelu tai -leikki?
Sillon, jos/kun Rolle leikkii, se syttyy repimisestä. Se tykkää myös "vahtia" leluaan eli leikkimielisesti piilottaa eikä anna pois. Bealla ehdoton ykkönen on pallon perässä juokseminen, mutta kyllä sen melkeen mihkä vaan leikkiin saa syttymään. Tosin Bea ei ymmärrä jahtausleikkien päälle, siis niin, että ihminen yrittää jahdata.

9. Montako temppua koirasi osaa?
Rolle osaa monta. En ees jaksa laskea. Bea osaa yhden, koskea käteen. Ja sekään ei oo mun opettama.

10. Millainen koirasi ruokavalio on?
Molemmat saa n. 1,5 dl nappulaa (ANF) päivässä ja 100 g jauhelihaa. Lisäksi vaihtelevasti erilaisia öljyjä ja joskus esim. raejuustoa. Myös liha vaihtelee toisinaan.

11. Mitä koiran ulkonäkö merkitsee sinulle pentua valitessa?
Sen verran pitää kattoa, että pennun rakenne ei ole sairas rakenteeltaankaan. Tarkempi painotukseni on kuitenkin enemmän luonteessa ja terveydessä. Voisin siis ihan hyvin ottaa näyttelypalleron, mutta kun niistä ei tahdo löytyä sitä, mitä mä haen.


Vaikka mä itse tulinkin hyvin iloiseksi siitä, että mut haastettiin, mä en nyt kuitenkaan haasta ketään. Tää on jo kiertänyt sen verran paljon blogimaailmassa, että ne harvat, jotka ovat vielä haastamatta ja haluavat haastaa itsensä, varmasti löytävät sellaisen blogin, josta voi haasteen itselleen napata.

Pahoitteluni, joskus sitä jaksaa olla vain tylsä.

lauantai 1. elokuuta 2015

Tokokokeessa 18.7.2015

Tästäkään tapauksesta en ole ehtinyt kirjoittaa, mutta 18.7. järjestettiin Tampereella piirinmestaruuskisat ja sinnehän me lähdettiin meidän erittäin pienellä kahden hengen ja kolmen koiran joukkueella. Kärsimme paitsi henkilöstövajeesta myös autonpuutteesta ja raahauduimme paikalle junalla ja kävellen (kyllä, kaksi koiraa, täpötäysi reppu ja häkki mukana, mutta kaikki on mahdollista!)

Meinasi käydä köpelösti, kun koepaikalla tajusin, että ne rokotus- ja rekisteritodistukset voisivat olla ihan hyödylliset. Onneksi kotoa löytyi pelastava enkeli eli äitini, joka suostui lähtemään tuomaan niitä.

Kaks ihmistä ja kolme koiraa - hengissä selvittiin!
Koe oli Bean ensimmäinen virallinen ja se ei todellakaan ollut valmis siihen. Toivoin, että hyvällä tuurilla se voisi ehkä tehdäkin jotain. Mutta oli meillä silti tavoite! Mielentila, se, että Bea olisi oma, iloinen itsensä ja nauttisi tekemisestä.

Luoksepäästävyys - 10 Onneks oltiin ekoja, sillä ois muuten kärsivällisyys loppunu! Tai no itseasiassa heti, kun saatiin pisteet, se rupes leikkiin istu-maahan-vieterijousea... Nous kattomaan, mutta eipä se haitannut.
Paikalla makaaminen - 10 Makas hyvin ja nätisti, yhessä vaiheessa vilkas taaksensa. Perusasentoon vaati kaks käskyä, mutta tuomari ei sitten ilmeisesti huomannut sitä.
Seuraaminen kytkettynä - 0 Alku meni kohtalaisesti, sitten se kuuli Rollen haukahduksen kehänlaidalta ja jäi sitten sitä kyttäilemään eli toisinsanoen loppupätkä oli koiran vetämistä perässä...
Seuraaminen taluttimetta - 7,5 Skarppas ja teki hyvää työtä. Väljää ja hitaat perusasennot sekä väljät käännökset.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 0 Hyvä valmisteleva seuruu, mutta ei se osaa mennä maahan seuramisesta. Vaati tuplakäskyn, vauhdin hidastamisen, oman kiertymiskääntymisen ja käsimerkin, mutta kyllä mä sen maahan sain!
Luoksetulo - 10 "Fifty-fifty" ajattelin, kun käskyn suustani päästin. Jos se tulee, se tulee hyvin ja tulihan se.
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 6,5 Ennakoi heti lähdössä ja vaati sitten uuden käskyn. Enpä enää muista, oliko sielä muita virheitä.
Estehyppy - 0 Kolmannella hyppykäskyllä lähti, eksyi esteestä liikaa sivuun ja perusasentokäskystä lähti kiipeemään estettä takasin. Eipä me tätäkään olla reenattu...
Kokonaisvaikutus - 7 Ja tässä vaiheessa sain olla tyytyväinen. Tavoite saavutettu, kun tuomari kehui, että se on mukavan iloinen ja tekee innokkaasti töitä, mutta tarvitsee selkeästi vielä treeniä!
ALO3 120p.


Koska samaan luokkaan ei saa osallistua yksi ohjaaja kahden koiran kanssa, meni toko- ja hakuohjaajani sekä treeniseuralaiseni Rollen kanssa kehään. Kolme treenikertaa heillä oli takana ja toivottiin vaan, että Rolle kuuntelis ja tekis edes jotain.

Luoksepäästävyys - 9
Paikalla makaaminen - 9
Seuraaminen kytkettynä - 7
Seuraaminen taluttimetta - 5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 7
Luoksetulo - 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 5
Estehyppy - 7
Kokonaisvaikutus - 7,5
ALO2 142,5p.

Ite en sen tarkemmin tiedä, mistä ja miksi mitkäkin pisteet ovat tulleet, mutta tässä tilanteessa meidät pelastaa joku sattumanvarainen kehänlaitalainen, jolle tämä Rollen varaohjaaja kameran lykkäsi käteen. Tarkoitus oli ottaa vain kuvia, mutta takaisin saatiinkin video!

Luoksepäästävyydestä en tiedä mitään, mutta paikkiksen piste lähti siitä, kun Rolle ihan viimemetreillä nosti päänsä ylös. Mutta aiemmissa kokeissa se on tehnyt sen välittömästi, joten edistystä! Ja Rollenkin osalta tavoite siis saavutettu, se teki yllättävän paljon!


Meidän joukkue ei lopulta menestystä niittänyt, kun ei meidän pisteet hääppösiä ollut ja EVL:ssä kisannut joukkuekaverini sai lähtöpassit kehästä, kun koira ei pysynyt kehänauhojen sisäpuolella. Mukava päivä oli silti ja tietenkin hyvää seuraa. Ja meidän seuran lyhenne OSKK sai ihan uuden merkityksen, kun päivän teemana oli Oriveden Seudun Keskeneräiset ja Kehästäkarkaajat :D