Blogiin on nyt tullut taas hieman pidempi postaustauko, kahdesta syystä. Ensimmäinen on se klassinen lukiolaisen syy, liikaa kouluhommia. Tosin tässä vaiheessa täytyy todeta, etten mä oikein ole niitäkään tehnyt. Joten ainoaksi syyksi jäänee se, että Blogger ja mun iPad ei suostu toimimaan yhteistyössä ilman näppäimistöä ja näppäimistö on ollut nyt jonkin aikaa sitä mieltä, että ei muuten varmana toimi. Nyt mä sain kuitenkin näppäimistönkin toimimaan, joten voi taas kirjoittaa!
Bea
Bean kanssa ollaan tehty paljon vähemmän kuin Rollen kanssa. Lähinnä jotain pieniä tokojuttuja kotona, kapulan pito ja kaukot on ollut suosittuja. Tokoryhmän treeneissä tehtiin viime viikon keskiviikkona liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia sekä vähän kaukojumppaa. Eipä niistä mitään sen kummosempaa sanottavaa oikein ole, hyvin menivät ja ei mitään yllätyksiä.
Tänään tehtiin tokoryhmän treeneissä pidempää seuruupätkää. Mua ärsyttää, kun se ei ole yhtä hyvä seuraamaan kuin Rolle. Paikka seilaa, kontakti putoilee aina välillä ja pidemmästä pätkästä se myös paineistuu. Se myös tuntuu ihan eriltä siinä vierellä, mikä kylläkin on ihan luonnollista, koska eri koira ja kokokin eroaa reippaasti. Muistan, kun Rollella oli sama vaihe, ja muistan, kun treenattiin sitä. Mä en vaan jaksais treenata sitä, miksei Bea vois osata. Se ei osaa, koska mä en oo treenannu sen kanssa ja mä en jaksa treenata, koska se ei osaa. Plääh, huono asenne itellä.
Tehtiin tänään myös noutokapulan pitämistä ryhmän treeneissä. Eipä mennyt mairittelevasti. Ei se suostunut istumaan, kapula putoili ja alkoi itteäkin ärsyttää. Pari onnistumista saatiin ja siihen sai luvan jäädä. Taidetaan tehdä niin, että iteksemme treenailemme tuota liikettä parempaan vaiheeseen ennenkö viemme sitä uudelleen ryhmätreeneihin. Otti Bea meinaan aika hienosti häiriöö muista ihmisistä.
Ollaan nyt myös käyty hallilla tokoreeneissä. Ne kaikki vois tiivistää tohon samaan, mitä tuohon ylös kirjotin. Jääviä, kaukojumppaa, seuruuta ja kapulaa. Mun pitäis jostain löytää itelleni taas se asenne treenata ton kanssa, ei hommasta tuu mitään, kun mä teen vaan jotain varmistelujuttuja, kun en muutakaan keksi. Mä voisin asettaa meille tavotteen. Kuulostaisko hyvältä: marraskuun loppuun mennessä se seuraa pitkän pätkän sellasella ilmeellä, johon voin olla tyytyväinen.
Käytiin me muuten tuossa viimeviikon maanantaina tekemässä esineruutuakin! Tai ei se ollut tarkoitus, otin Bean mukaan purkamaan Rollelle tehtyä esineruutua. Rollelle olin tapani mukaan vinyt "muistiesineen" viimeiseksi ruutuun ja sinnehän se oli jäänyt. Sintti oli mulla vapaana, kun tultiin siihen ja heti se lähti ettimään, kun pääs alueelle! Nopeesti se sen sieltä löys ja reagoikin, aluks ei vaan ottanu suuhun. Kun tulin ite lähemmäs ja kehuin sitä, otti tosi hienosti ja sitten riehuttiin siinä sen esineen kanssa. Oli niin huisin kivaa ja sen jälkeen päätin, että lähden ainakin kokeilemaan Bean kanssa esineruutua niin, että esine on aina ruudussa valmiina ja sitten vain päästän sen sinne etsimään.
Rolle
Rolle teki silloin esineruutunsa hienosti! Käytiin viemässä esine 50 metrin syvyyteen yhdessä, se lähti hienosti, tarkasti matkalla yhen paikan ja paino sitten perille asti. Ja toi muuten vauhdilla! Esineen viennin ja lähetyksen välillä oli aikaa n. 5 minuuttia, ja taukoo edelliseen esineruutuun on tullut paljon. Siihen nähden meni ihan huipusti. Okei, meni se huipusti muutenkin.
Rollen kanssa ollaan keskitytty PK-tottikseen. Niin, ja virallisesti me ollaan Rollen kanssa taas tokon alkeiskurssilla. En ees jaksa laskea, monesko alkeiskurssi tää meille on. Mutta tiesin, että kurssilla jokainen tekee kuitenkin omia juttujaan niin ei haittaa, vaikka me vähän edistyneempiä oltaiskin. Mietin itseasiassa aika pitkään, ilmoittautuako vaiko eikö, mutta päätöksen sinetöi mahdollisuus treenata hyppyestettä.
Viimeviikon tokoryhmän treeneissä treenattiin tasamaan noutoa ja eteenmenoa. Vitsit sillä alkaa vihdoin oleen vauhtia siinä noudon palautuksessa! Oon niin onnellinen. Eteenmenossa se näki, kun vietiin sille etupalkka ja siten otettiin pitkä matka, älkää kysykö metrimääriä, koska en osaa arvioida sitä. Vitsit se paino hienosti!
Ne esteet. Ne pirun PK-esteet. Tai no se metrinen hyppy.
Mä voisin tässä manata koko maailman ties mihkä syvyyksiin. Mä voisin manata sen metrisen hypyn johkin maanrakoon. Mä voisin kirota kaikki. Mä voisin kirota tuon koiran rimakauhun. Mä voisin jättää leikin sikseen ja sanoutua irti. Mä voisin sitä. Mä voisin tätä. Mä voisin tuota. Mä voisin...
...ILOITA!
Jätkä menee meinaan niin hienosti siitä yli! Aluks meillä oli kotona 90-senttinen este ja se meni siitä helposti yli. Tokokurssilla sain kunnon esteen, jonka saa metriseks. Mentiin sarjoja ja se meni hienosti eri korkeuksista yli. 95 - ei mitään ongelmaa. Sit se metrinen. BOOMBANGBANG!!!! Rolle teki virhearvion, hyppäs huonosti ja törmäs esteeseen oikeen rytinällä. Kuin ihmeen kaupalla = fysiikan lakien massan hitauden mukaan se kuitenkin meni esteestä yli. Vaikutti toi kuitenkin sen verran, että ei se enää sinä päivänä suostunut meneen kuin 80-sentisestä yli.
Seuraavana päivänä sain kuin sainkin meidän kotiesteen korotettua metriin ja saatiin hyvä korjaussarja. Se meni ihan törkeen upeesti, oikeen liis sen metrisenkin yli. Sen jälkeen on ollut yks kerta, kun rimakauhu on iskenut, jolloin jouduin laskemaan 95:een. Mutta muuten on muuten menty monta kertaa siitä metrisestäkin yli. Nykyään se tietää, että se pääsee siitä yli. Ei sille enää tuu rimakauhua. Viimeks tänään törmäs taas oikeen urakalla esteeseen, treenattiin kentällä, jossa oli ihan hiton huono pohja tollaselle hommalle. Tajusin vasta, kun se oli hyppynsä hyppiny. Mutta tällä kertaa se meni myös seuraavalla kerralla hienosti yli. Kyllähän se esteestä ottaa tukea, mutta pääasia, että menee edes yli.
Myös a-este meni tänään oikein mainiosti. Kenttä oli koirakerhon uusi kenttä ja PK:n a-este ei snne vielä ollut ehtinyt eksyä, joten treenasimme aksan a-esteellä. Jos olis ollut PK-este, oltaisiin tettu vain kiipeämistä. Mutta koska oli aksan este, otettiin siihen noutokin mukaan. Mä en olis ikinä, siis IKINÄ uskonut, että just tuo koira menee mukisematta kapula suussa sen esteen. Pari helpompaa toistoo alle ja sitten meni jo kokonainen liike! Mitä nyt yks ylimääränen käsky enkä vaatinut täydellistä luovutusasentoo, mut ei kannata heti käsittelyssä viilata pilkkua liikaa tai hommasta ei tuu yhtään mitään.
Jos nyt Bean kanssa treenimotivaatio on mitä on, niin Rollen kanssa se ei todellakaan oo kadoksissa.
Mä vaan nautin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti