Kuten otsikko jo kertookin, tarkoituksena on hieman esitellä itseämme ja blogin nimen tarinaa.
Aloitetaan minusta, koirakon siitä osapuolesta, joka osaa lukea ja kirjoittaa.
Olen siis 15-vuotias koiraharrastaja Pirkanmaalta. Aktiivista koiraharrastusta on ehtinyt kertyä vasta pari vuotta, mutta koiraharrastus valtaa vain kokoajan lisää tilaa elämästäni ja nykyään monet unelmistani liittyvätkin koiriin. Mutta jos palataan nykyhetkeen, aikaani vie koiraharrastuksen lisäksi lentopallo ja koulu, se jokaisen suomalaisen oikeus ja velvollisuus, jonka yritän suorittaa kunnialla läpi. Se aika, joka koirilta, lentopallolta ja koululta jää, kuluu useimmiten kirjaa lukiessa tai käsitöitä tehdessä. Okei, myönnetään, kavereidenkin kanssa tulee vietettyä aikaa, eikä se kyllä haittaakaan.
Kotia karvoittamasta löytyy 4-vuotias suomenlapinkoirauros Rolle (Wiita-Akan Celpo Cossi). Rolle on ystävällinen ja ihana mammanpoika, jonka kanssa on kiva harrastaa. Se on avoin uusille asioille ja aina täysillä mukana. Se myös oppii todella nopeasti, usein yksi tai kaksi toistoa riittää asian oppimiseen. Se kuitenkin kestää toistoja hyvin eikä kyllästy, jos samaa jankataan vaikka kuinka kauan. Rolle on myös todella ahne ja ruoan voimalla sen saa tekemään kaikkea muuta paitsi uimaan. Rapsutuksetkin ovat ihana juttu, ja vieraat ihmiset. Leluilla Rolle leikkii halutessaan, mutta palkaksi se ei niitä huoli muuten kuin agilityssä.
Rollen varjopuolista sanottakoon, että se on aina valmiina ottamaan toisen koiran kanssa yhteen. Onneksi käytös on hyvin ennakoitavissa ja olenkin oppinut sitä ennakoimaan. Nykyään positiivisten kokemuksien kartuttua Rolle tulee toimeen yhä useamman koiran kanssa, mikä on huomattavasti helpottanut sen kanssa elämistä.
Rolle on myös todella herkkä treenitilanteessa ja pienikin jalan tömäytys saattaa saada sen ihan lukkoon. Tämäkin on ominaisuus, jonka kanssa on pitänyt oppia elämään. Omituisinta siinä kuitenkin on se, että lenkillä se sietää kovempiakin otteita ja sille saa raivota sydämensä kyllyydestä, eikä se ole moksiskaan.
Harrastamme siis pääpainotteiseati tokoa ja treenaamme lähes päivittäin. Olemme myös kokeilleet monia muita lajeja, agility, rally-toko, koiratanssi, pk-jälki, pk-haku, canicross, pyöräily, koirahiihto, näyttelyt...Ja toivottavasti saamme jatkossakin mahdollisuuksia kokeilla uusia lajeja, ne virkistävät kummasti.
Mutta vielä siis se alussa luvattu tarina, joka toivottavasti avaa hieman blogimme nimeä.
Oltiin siis Rollen kanssa sen ekassa näyttelyssä vuonna 2012 Ikaalisissa. Tuloksissa ei ollutt kehumista (EH AVK2, ja koiria oli luokassa huimat kaksi). Takaisibtulomatkalla poikkesimme sitten Kotipizzassa syömässä ja pikkuveljeni valitsi itselleen Monsteri-pizzan. Pikkuveljeni ei sitten jaksanut syödä pitsaansa loppuun ja otimme sen sitten mukaan. Veimme pitsalaatikon autoon ja lähdimme vielä käymään kaupassa. Koira oli sillä aikaa pitänyt bileet autossa ja taidokkaasti avannut laatikon niin, ettei kukaan huomaisi, yhdestä kulmasta tunkenut nenänsä sisälle. Palattuamme autolle huomasimne tapahtuneen, eikä koiralle voinut muuta kuin nauraa.
Mutta koiran mielestä siinä ei vielä ollut riittävästi äksöniä yhdelle päivälle. Illalla isäni löysi koiran kieriskelemästä päivällä kompostista tyhjennetyssä mullassa. Ei siinä sitten muuta kuin koira pesulle, liat lähti mutta haju ei. Saatiin siinä sitten pati päivää haistella kompostinhajuista koiraa.
Tuosta päivästä lähtien on tuota koiruutta leikkisästi kutsuttu Compostimonsteriksi, ja siitä siis blogillemme nimikin.
- Heidi ja Rolle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti