Tänään meillä kävi todella tuuri ja saimme juoksukaveriksi picardienpaimenkoira Leican omistajineen. Leica on ihan mahtava tyyppi (ah, rakastuin sen ilveskorviin!) eikä kyllä omistajissakaan ollut valittamista.
Aloitimme tutustumisella ja kävelylenkillä. Kävellessä Rolle oli ihan intopiukeana ja kiskoi koko ajan Miran isän whippetin Kaapon perään. Ajattelin, että mitäköhän tästä oikein tulee, kun Kaapo oli viilipytty ja Leica paljon innokkaampi. No, eipä siinä sitten muuta kuin juoksemaan ja katsomaan mitä tuleman piti.
Lähdimme niin, että minä ja Rolle menimme ensin kävellen, Kaapo ja Jonna tulivat pyörällä ohi ja sitten vielä Leica ja Mira juosten. Rolle oli kohtuu kiltisti ja lähti vetämään tosi hyvin sitten kun muut olivat menneet ohi. Juoksimme pari kierrosta lyhyttä lenkkiä niin, että kierroksen alussa menin Rollen kanssa aina kävellen ja Mira meni Leican kanssa ohi. Miran ja Leican mentyä lähdimme juosten perään ja Rolle veti tosi hyvin, vetoliina venyi varmaan pidemmäksi kuin koskaan.
Kun ohitettavana oleminen rupesi onnistumaan, koetimme itse ohittamista niin, että Leica ja Mira menivät hieman kauemmaksi kuitenkin näköetäisyydelle ja tullessamme ohituskohtaan Jonna lähti palkan kanssa juoksemaan karkuun. Rolle kehittyi tosi nopeasti ja kolmannella kerralla Rolle juoksi ohi huomioimatta Leicaa. Hienoa kehitystä!
Jäähdyttelylenkillä jutustelimme Miran kanssa mukavia, ja koirat pystyivät kulkemaan rinnakkain. Tämä oli suuri edistysaskel Rollelle, joka ei ole kyennyt kulkemaan toisen uroksen kanssa rinnakkain.
Tämä päivä oli siis onnistumisien päivä. Rolle edistyi huimasti ohituksissa ja oli muutenkin kiltisti. Mitään ikävää ei (onneksi) tapahtunut ja puhuimme jo seuraavastakin treenikerrasta, toivottavasti melko pian tulisi taas mahdollisuus, ettei tänään opitut jutut unohtuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti