sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Se pistää miettimään

Oltiin tänään tokokokeessa Tampereella ja tuloksena 151p/200p ja ALO2.

Luoksepäästävyys 8
Paikkamakuu 7
Seuraaminen hihnassa 7
Seuraaminen vapaana 5
Liikkeestä maahanmeno 9
Luoksetulo 10
Liikkeeestä seisominen 8,5
Hyppy 9
Kokonaisvaikutus 5

Oltiin vuorossa ekana ja luoksepäästävyydessä otti kierroksia viereisestä koirasta, joten nousi riehumoikkaamaan.
Paikkamakuussa vaati kaksoiskäskyt.
Hihnaseuruussa lähti lenkille eli haistelua ja vasta ihan lopussa tajus että tää on tätä.
Normiseuruu lähti paremmin, mutta täyskäännös tuli ihan kehänauhan vieressä kehätoimitsijoiden pöydän luona, joten kävi moikkaamassa ja ajautui ulos kehästä.
Liikkeestä maahanmenossa vaati kaksoiskäskyn istumaannousussa.
Luoksetulo oli tosi nätti ja upea.
Liikkeestä seisomisessa ennakoi jäämisen.
Hyppyyn tuomari olisi toivonut nopeutta.
Kokonaisvaikutukseenkin vaikutti toi ulosajautuminen.

Ongelmat tuntuivat tällä kertaa johtuvan liian matalasta vireestä. Ja minä vielä tyhmänä menin ennen koetta rauhoittelemaan sitä, kun pelkäsin samaa kohtaloa kuin viimekerrallakin. Mä noudatin taasen liikaa suunnitelmaa, enkä osannut lukea koiraa. Tällä kertaa sille olisi ehkä paremmin sopinut innostava leikki tms. Mutta tästäkin kerrata opitaan, ja ensikerralla n jo kaksi tapaa toimia ( ja sitten koira keksii kolmannen ja taas ollaan kusessa).

Noi toistuneet kaksoiskäskyt pisti miettimään. Myöhemmin tajusinkin, että varmaa johtunee koetilanteen ja treenitilanteen eroista. Treeneissä palkkaan järjestään noissa kohdissa, missä kaksoiskäsky tuli. Eli perusasennosta ennen paikkamakuuta, paikkamakuussa takaisintulossa ennen perusasentoa ja jäävissä ennen perusasentoa. Noissa on siis ideana ollut se, etten opeta koiraa ennakoimaan, mutta nyt näyttääkin siltä, että kaikki pitää tehdä kokeenomaisesti. Muutenkin kokeenomaisesti tekeminen auttanee, sillä silloin saan luotua tyypille rutiinia. Ainoa, mitä ei tehtäne kokeenomaisesti ennen seuraavaa koetta, on liikkeestä seisominen. Siinä pitää ottaa reilusti pidempi seuruumatka ennen jäävää käskyä. Syynin alle pääsee myös vireenhallinta. Tai no enemmänkin se, että itse opettelen, millä kaikilla asioilla tuon virettä saa hallittua. Onneksi meillä alkaa tokokurssi, päästään harjoittelemaan valvovan silmän alle.

Tulos pistää miettimään meidän intressejä, lähinnä sitä, onko TK1:n kisaaminen fiksua. Mä en ite jaksa kisata alokkaassa enää, enkä nää siinä tällä hetkellä erityisen suurta järkeäkään. Ainoa positiivinen asia, mitä TK1:n hakemisessa nään, on se, että sais luotua tolle koiralle koerutiinia. Mutta vaakakupissa painaa todennäköisesti enemmän avoimeen siirtyminen, koska saa sitä koerutiinia sielläkin, enkä mä tarvitse "helppoja" alokkaan kisoja esim. kisajännityksen selättämiseen, koska mun aivot eivät tunne sellaista käsitettä. Lisäks ylempiin luokkiin panostaminen tuntuu olevan kaikin puolin fiksumpaa, mä saan säästettyä äitini (=kuskini) hermoja, kun sen ei tarvitse olla kokoajan kuskaamassa meitä. Mun ei tarvitse pitää tuota alokkaan kisakunnossa kauaa, vaan saan siirtyä ylempien luokkien liikkeisiin tuhlaamatta eritysemmin aikaa. Meidän ykköstavoite ei myöskään ole alempien luokkien koulutustunnukset, joten voi olla järkevämpää panostaa juurikin niihin asioihin ja luokkiin, joissa meillä on oikeasti tärkeitä tavotteita.

Aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että me säästetään rahat ja jätetään TK1 kisaamatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti