Puuhäät

"Puuhäät" on nimitys 5 vuoden yhdessäelolle, kun puhutaan naimisissa olemisesta ja häistä. Omalla tavallaan meillä vietetään nyt puuhäitä, sillä tasan 5 vuotta ja 2 päivää sitten meille kotiutui oma pieni lapinlapsi.

Koiran hankinnasta meille päätettiin joskus huhti-toukokuun vaihteessa 2009. Siitä sitten alkoi järjetön kasvattajien metsästäminen. Varmaan jokainen kasvattaja, jolla pentuja oli, käytiin läpi. Milloin oli väärän väristä ("Musta valesilmin sen olla pitää!" -isäni), milloin ei ollut uroksia, milloin ei ylipäänsä vapaita pentuja. Koiranhankinnan alkuvaiheessa silloinen 11-vuotias minä oli kärsivällinen ja uskoi, että kyllä se sopiva pentu sieltä tulee. Kesäkuun alussa oltiin kahlattu ihan varmasti toista kymmentä pentuetta läpi, eikä missään natsannut. Siinä sitten jossain vaiheessa ilmoitin, että juhannukseen mennessä sen koiran on oltava täälä. Enhän mä silloin ymmärtänyt, ettei se koiran tulo ole välttämättä meistä kiinni, päätin vain että juhannukseen mennessä meille tulee koira.

Kasvattajalla 6-viikkoisina, ekassa kuvassa Rolle repii Tiitu-äidin hihnaa ja tokassa leikkii veljensä Camun (selin kameraan) kanssa.

N. 2 viikkoa ennen juhannusta onnisti, ja meidät kutsuttiin vierailulle Wiita-Akan kenneliin Vihantiin.  Aluksi meillä oli kriteerinä, että pitäisi löytyä läheltä, mutta kun muualta ei löytynyt, niin sitten lähdettiin semmoiselle 8-tuntiselle ajomatkalle kohti pohjoista, tasan viikko ennen juhannusta. Pohjoisen Poika valloitti meidän kaikkien sydämet, eikä kasvattajakaan nähnyt mitään esteitä sille, etteikö meille voisi koiraa antaa.

Pikkuvauvan sylikuvia. Ekassa kuvassa kotiutumisiltana kotona, tokassa kuvassa kotimatkalla Rolle tunkee kaverini syliin. Alarivin kuvissa Rolle pusuttelee veljeni kanssa ja toinen kuva on kasvattajalta, kun kannoimme pentuja sisälle.

Niimpä sinä kesäkuun 20. päivänä vuonna 2009 vietettiin Juhannuspäivää. Aamulla vietiin veli ja sisko kaverille hoitoon, ja samalla otettiin sieltä mun kaveri mukaan. Tällainen järjestely siksi, että emme olisi mahtuneet autoon kaikki kuusi, siis viisi ihmistä ja koira. Veljen ja siskon kanssa ei päästy sopuun siitä, kumpi lähtisi mukaan ja kumpi jäisi kotiin, joten päädyttiin sitten siihen, että molemmat jäävät kotiin. Mulle ajateltiin ottaa matkaseuraa, koska 8 tuntia on aikas pitkä aika viettää autossa käytännössä yksin. Ja niin kaverini pääsi mukaan. Kasvattajalla vietettiin aikaa pari tuntia, meillä muilla se meni omaa ja muita pentuja puljutellessa, äidillä paperihommissa.

Kotona oltiin muistaakseni joskus iltayhdentoista aikoihin. Ja se pentu oli kuin olikin kotona ennenkuin Juhannus oli ohi.

Kuvia ekalta puistokerralta.

Kasvattajalla Rollea oli kutsuttu Cossiksi. Minä kuitenkin halusin vaihtaa nimen. Olin nimittäin nähnyt unta, jossa minulla oli merkkivärinen uros, jonka nimi oli Rolle. Enkä suostunut muuhun.

Meillä ei oo oikeestaan ikinä osattu nukkua normaalisti :D

Ekat päivät kotona meni tosi hyvin. Rolle ei itkeskellyt yhtään, ja muutenkin oli tosi kiltti. Kasvattajan luona se oli jo oppinut mm. luoksetulon alkeita ja sisäsiisteyttä. Kovin monia pissejä tai kakkeja en siis joutunut siivoamaan - tosin oksennuksia senkin edestä, kun tyyppi oli ja on edelleen ihan vaan pikkusen ahne (mm. matolääkkeet meni ihan pelkilteen).

Alkua me ei oikeestaan rauhotettu ollenkaan. On luonnollista, että lapsiperheessä käy naapurin lapsia leikkimässä ja niin kävikin heti ekasta päivästä lähtien. En ole  katunut tätä ja varmasti mennään samalla tavalla seuraavankin koiran kanssa eli heti vaan normaaliin arkeen sen kummempia miettimättä.

Edelleen sen lempparipaikka tarhassa on tuossa rappusten edessä, mihin voi kesäkuumalla kaivaa viileän kuopan.

Rollen ensimmäinen kepponen liittyy tarhaan. Aluksi sillä ei ollut tarhassaan kunnon porttia, vaan kuormalava pystyyn nostettuna. Eräänä iltana joku oli unohtanut katsoa, että onko portti varmasti kiinni ja päästänyt Rollen tarhaan. Yönsä se oli nukkunut tyytyväisenä ja aamulla sitten heräillessään huomannut, että haa ja päätti käväistä hieman aamulenkillä. Aamulla isäni kävi sitten koiraa hakemassa, ja ihmetteli, että missäs se on. Ei mennyt kauaakaan kun pihamme vierestä kulkevalla pururadalla juoksi kotiin pieni nallekarhu, juuri ajallaan ruokailuun.

Yhteiskuvia. Ylärivin toinen on kesältä 2010, kuten myös alarivin eka. Muut kolme kesältä 2009.

Vähän uudempia vanhoja kuvia, talvilta 2009 ja 2010.

"Jos haaveita on, ei kannata jäädä odottamaan vaan tarttua toimeen ja pistää asiat järjestymään." 
-Eppu Nuotio