Eilen siis käytii Rollen kaa Mansessa. Aamusella noustii junaan ja siä Rolle käyttäyty niinku mallioppilas. Kum mentii sinne vaunuu, siäl oli semmone piäni (tai no piäni ja piäni) corgimiksi, joka äris tolle niimmaa perusteellisesti. Saimpaha kerranki olla ylpee tosta, ku se meni siitä ohi sanomatta sanaakaa. Kumme päästii paikoillemme, se pisti maate eikä sille tarvinnu sanoo mitää sej jälkee. Vaikka se corgi oli siinä viäres ja aina välillä äris.
Kumme noustii junasta sillä meni hetki rauhottues ku laiturilla oli nii paljo ihmisii. Kyl se siitä sitte pikkuhiljaa ja siinä vaiheessa, ku oltii ulkona rautatieasemalta, Rolle oli hyvin kuulolla. Reissu oli osakseen koulutusreissu, ja palkkailin sitä aina kontaktista. Ja pakko se om myäntää, jätkä kulki tuola paljo paremmin kun ikänä kotona.
Jonkunaikaa me kuljeskeltiin siinä keskustassa, ja sitte mentii oottaa nyssee. Rolle odotteli tosi kiltisti, ja nysseennousu oli oikein mallikas. Ite nyssematka meni kans hianosti. Pari kertaa piti käskee maate, mutta kyl se sit siitä.
Nysse vei meidät koirahiarojalle. Nyssepysäkiltä ei ollu ees pitkä matka perille, mutta silti multa meni aikas pitkää löytää se koirahiaroja. Loppujenlopuks se sitte löytyki, ja onnistuttiin vielä tuleen oikeeseen aikaan perille (tää oli saavutus, koska mun puhelin sano sopimuksensa irti jo aikasemmi päiväl). Johanna Virtane oli oikein pätevä työssää ja hyväst palvelust makso ilomiäli. Hiaronnan tavotteena oli kartottaa meiä tilanne, onko harrastelut aiheuttanu jumeja ja mite jatkaa. Lopputulos oli se, että mitää ei löytyny ja saatiin käskyks jatkaa samallailla monipualisesti harrasteluu.
Hiarojan jälkee mentii takas keskustaan nyssellä. Myähästyttii ekasta nyssestä, mutta ei hätä ollu tämännäköne, seuraavaaki vei samallailla perille. Keskustas me taas seikkailtii ympäriinsä. Yllättäväm moni halus rapsuttaa Rollee, eikä mul kyl ollu mitää sitä vastaa. Niimpä tyyppi nautti rapsutuksista. Tavattii me myös tuttui, ihmiskaveri täältä kotikonnuilt. Ei ollu sovittu tai mitää, iha positiivine ja kiva yllätys!
Rautatieasemalla otettii seuruujuttuja. Vähä saatii katseita puoleemme ku mentii eestaas ja sit jos tuli ihmislauma vastaa nii jäätii paikallemme ja pyrittii siihe, et jäätäis keskelle. Aikas hyvi onnistuttii. Ja Rolle piti hianosti kontaktia!
Kotii mentii yllätysyllätys junalla. Vaunus oli vähä ahasta (ihmiset, pistäkää ne matkatavaranne hattuhyllyille, ei lattialle!), joten Rolle joutui penkin alle. Siälä se tyytyväisenä veti tirsat eikä ois halunnu lähtee pois.
Kokonaisuutena Rolle oli ihailtavan reipas ja hyväkäytöksinen koko ajan. Tyyppi rakastu julkisii, ois halunnu mennä jokikisen nyssen kyytii. (Tarkennuksena viälä, et tää siis oli eka kerta, kun tyyppi oli junas tai nysses.)
Tampereen Turre ja sen Emäntä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti