perjantai 9. tammikuuta 2015

Uskomaton vuosi 2014

Kuten moni muukin blogi, ajattelin koota nyt jonkinnäköistä vuosikoostetta. Vuodelle 2014 en ikinä kirjannut varsinaisia tavotteita ylös (paitsi Rollen kasvattajalle lähetettyyn kirjeeseen, jota mulla ei luonnollisesti enää ole hallussa). Pari asiaa oli kuitenkin suunnitelmissa vuonna 2014 toteuttaa tai toteutua: Rollen kanssa piti kisata tokosta ALO1 ja jopa mieluusti TK1, kesäleiri oli ehdoton juttu ja Pompen testiä varten piti käydä ottamassa verikokeet. Noh, nyt sitten katsotaan, miten kävi.

Tavallinen tammikuu

Katsoo kalenteria tammikuun osalta niin tulee mieleen yksi sana: tavallinen. Oltiin agilityn itsenäisessä treeniryhmässä ja edistyttiin huimaa vauhtia. Saatiin sieltä pari kaveria ja jos totta puhutaan, alettiin pikku hiljaa "pääsemään piireihin sisälle". Koko vuotta leimaakin monet uudet koiratuttavuudet, on ollut ihanaa huomata, kuinka monta samanhenkistä ihmistä maailmasta löytyykään. Tammikuussa myös tokoiltiin paljon, valmistauduttiin tulevan vuoden tavoitteeseen - tokokisoihin. Uhmattiin pakkasta ja treenattiin suurimmaksi osaksi ulkona jopa -20 asteen pakkasessa. Koiran ehdoilla tietenkin, mutta noh, eipä Rollen kanssa ole tarvinnut miettiä, tarkeneeko se.

1. Vuoden ensimmäinen kuva Rollesta. En lyö päätäni pantiksi, että tämä todella on ensimmäinen, mutta se on otettu 2.1.2014 ja sitä mahdollisesti edeltäneistä kuvista on poistettu epäonnistuneet. 2. Talvellakin voi rentoutua ja nauttia sisällä, eiks niin? 3.&4. Ja talvella voi pelata myös lätkää. Kerran päästiin jäälle pelleilemään, eihän siitä varsinaisesta lätkänpelaamisesta mitään tullut, kun tyyppi varastaa kiekkoja :D

Hiljainen helmikuu

Helmikuussa elettiin myös normaalia arkea. Edelleen treenattiin tokoa suhteellisen paljon ja oltiin mukana myös agilityssa. Sannan ja Iineksen kanssa treenattiin tokoa, kiitos Sannalle vielä kerran :)


 Helmikuun hiljaisuudesta kertoo jotakin se, että mulla on koko kuulta vain kaksi kuvaa...

Mihin meni maaliskuu?

Niin, mihin se meni. Treenikalenterissa on pari merkintää koko kuulta - lähinnä paikkista, noutoa ja agilityn osalta keppejä. Aikaansaannoksiakaan ei ole ihan hirveästi, mitä nyt kepit alkoivat vihdoin sujua loppukuusta. Mulla ei myöskään ole koko kuun ajalta yhden ainokaista kuvaa, joten mä kysyn sen vielä kerran: Mitä, missä ja milloin ollaan tehty ja menty koko maaliskuun ajan?

Huhtikuussa hymyiltiin

Treenit jatkui tokon sekä agilityn osalta. Tokossa päästiin Salme Mujusen valmennukseen, mikä nosti treenimotivaatiota huimasti. Tykkäsin valmennuksesta ja saatiin hyviä vinkkejä jatkoon. Huhtikuussa myös varattiin paikka ensimmäiseen tokokokeeseemme vapunpäivälle, en muista erityisemmin jännittäneeni. Innolla odotin tuota päivää koko kuun ajan.

Hymyyn saatiin aihetta myös Rollen 5-vuotissynttäreistä. Kauniin kakunkin sille leivoin, tosin se tuskin huomasi katsoa ulkonäköä :D

Toukokuun tuurilla...

Vapun tokokoe ei mennyt ihan putkeen. No, ei muuta kuin uutta koetta koekalenteriin ja lisää treeniä. Paljon ei ehditty kuukaudessa tehdä, varsinkaan kun siitä tuhrautui reilu viikko meidän ihmisten omaan lomamatkaan. Peruskoulun viimeiset viikot pukkasivat päälle, mutta silti ehdittiin elää ja olla. Maata ei mullistettu toukokuussakaan, paitsi...

Helatorstaina, kun näyttelystä saatiin ensimmäinen ERI ikinä! Vietiin potti kotiin myös junnupuolella, mutta mikä kaikkein tärkeintä - sain olla mukana ihanien ihmisten kanssa ja näkemässä, miten se näyttely oikein järjestetään.

Koko talvena ei satanut lunta, mutta toukokuun ensimmäisinä päivinä lomareissulle lähtiessämme kyllä (2). Lomalla Kreikassa nautittiin ihanista maisemista, lämmöstä ja lomasta (3). Suomeen tultuamme Rolle haettiin hoitopaikastaan ja käytin sen pitkällä lenkillä. Vähän uhkarohkeasti lainattiin jonkun maitolaituria (3).

Kiireinen kesäkuu

Kesäkuun ensimmäisenä oltiin  toisessa tokokokeessamme, joka ei "ahkerasta" treenaamisesta huolimatta mennyt juurikaan paremmin kuin ensimmäinen. Tarkoitus oli käydä kesäkuussa vielä yhdessä kokeessa, mutta se jäi ajan ja kyytien puutteessa.

Kesäkuussa harrastettiin myös muuten. Agilitykurssille/ohjattuun treeniryhmään mahduttiin mukaan ja siellä oltiin sitten koko kesä. Ryhmäpaikan velvoittamana osallistuttiin seuran esteidenhuoltotalkoisiin, siivottiin meidän kontti (1) ja maalattiin rimoihin seepraraidat (2). Kivaa oli ja "palkaksi" saatiin kotiin hyppyesteen laipat ja vanha rengaseste, kun tuota konttia oli tilanpuutteessa pakko tyhjentää.

Kesäkuun ihanissa ilmoissa ja lomaa viettäessä (paitsi että olin töissä juhannukseen asti) oli hyvä lenkkeillä. Meidän treenikenttä koki muutoksen ja siellä oli isoja koneita mylläämässä kenttää (3). Leikittiin myös kohtuullisen paljon metsänpeikkoa ja kalliokiipeilijää, on ihanaa kun takapihalta alkaa metsä (4).

Heinäkuun hurmassa

Heinäkuu alkoi itsellä "työn" merkeissä, olin viikon rippileirillä isosena. Sen ajan Rolle vietti totaalilomaa, mutta sen jälkeen alettiin jälleen touhuamaan. Mentiin ympäri maita ja mantuja ja nähtiin maailmaa

Pohjoisen reissulla käytiin mm. Ametistikaivoksella Luostolla (1) ja Manamansalossa (3). Matka taittui mukavasti ja voin väittää, että joku tykkää autoilusta (2). Ja koska kesä ja loma, muistettiin myös rentoutua (4).

Lappalaiskoiraleiri oli myös heinäkuussa. Tutustuttiin mm. Beassiin ja Jadeen (1), hakuiltiin taas pitkästä aikaa (2) ja vepeiltiin (3,4). Vepekuvat kertovat kyllä enemmän kuin tuhat sanaa - jos ei muuta niin ainakin sen, mitä mieltä Rolle oli touhusta: "MIKSI mun pitää tehdä tämä?!? YÖK!"

Elokuu, the End

Elokuussa loppui monta juttua. Ensinnäkin kesäloma. Toisekseen kesä. Kolmanneksi... no tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Meidän kannalta kuitenkin tärkeimmät huomiot voidaan keskittää Maailmanvoittajaan ja sitä myötä hyvin todennäköisesti näyttelyuran loppumiseen. Agility loppui virallisesti vasta syyskuun puolella, mutta väliäkö tuolla - ihan hyvin sen voi sijoittaa myös elokuulle.

Mutta koska toisen oven sulkeutuessa toinen aukeaa, alkoi paikkakunnallamme hakuryhmä. Tai no okei, alkoi jo heinäkuussa, muttemme silloin päässeet treeneihin kuin kerran, joten ajoittakaamme se elokuulle. Me tykätään. Haku on Rollen juttu, siellä se on oikeasti hyvä ja motivoitunut, sitä hommaa se rakastaa. Monta kertaa ollaan ehditty treenata ja edistymistäkin on tullut.

Hakuryhmässä kaikista koirista otetaan kuvat, meidän virallisessa kuvassa komeilee juuri ukot löytänyt Rolle (1). Elokuussa hömppäiltiin paljon myös kotona, 2 ja 3 esittelevät Rollen kieltäytymisenlahjoja.

Syksyn sävel syyskuussa

Haku jatkui, toko jatkui ja agility loppui virallisesti. Syksyyn lähdettiin näillä eväillä. Oma koulunkäyntini lukiossa alkoi pikku hiljaa viedä enemmän ja enemmän aikaa ja voimia, mutta koska koirat ovat mulle se, millä mä saan ne voimani takaisin, en koiriin käytetystä ajasta suostunut tinkimään. Syyskuussa ei lopulta mitään ihmeempiä tapahtunut, joten eipä mulla siitä edes kuviakaan ole.

Lokakuun lopussa <3

Lokakuun alussa syksykuvat epäonnistuivat surkeasti. Okei, kyllä nuo menettelevät, mutta jostain syystä x mä en ikinä osu paikalle oikeaan aikaan eli silloin, kun lehdet ovat kauniissa väriloistossa ja puissa.

Lokakuun loppu taas... Sen voi kuitata vain yhdellä sanalla: USKOMATONTA! Mä luulin, ettei tämä päivä koeta ikinä. Mutta niin se vain tuli. Sain siunauksen toiselle koiralle, vaikken sitä ikinä olisi uskonutkaan. Jännittävä odotus sai alkaa - lupa vanhemmilta oli vasta puoli voittoa.

Mahtava marraskuu

Marraskuun alussa jännitettiin Bean puolesta. Onneksi kaikki asiat lutviutuivat parhain päin ja Bea saapui. Pienine puutteineen (mm. karvan määrä) se on silti ihana pieni ja valloittava sähköjänispomppukeppikoikkaloikkanen.
16.11.2014

Ihan ensimmäinen yhteiskuva noista ei ole kovin mairitteleva (1). Treenikentällä otettu kuvakin (2) on pimeä, mutta minkäs sille voi kun katulamput ei oo riittävän tehokkaita... Kiitos koeviikon ehdin ajoissa kotiin ja yksinoloista ei tullut pitkiä. Ehdittiin valoisaan aikaan lenkille ja saatiin pari kuvaakin ilman keinovaloa (3,4). Mutta kiitos Bean mun koeviikko meni vähän jännällä tavalla ohi...

Jouluton joulukuuko?

Kertaakaan joulukuun aikana mulle ei tullut kunnon joulufiilistä. Vaikka oli blogin joulukalenterikin ja kaikki maailman joulukoristeet ja muut. Ei tullut vaikka kovasti kaivattiin. Höh. Mutta hengissä kyllä selvittiin silti!

Joulukuussa panostettiin kyllä täysillä jouluun. Blogin joulukalenteria (1) väsätessä oli eniten ongelmia kameran kanssa - se sama ongelma on kyllä aina. "Joulukuvastakaan" (2) ei kovin jouluinen tullut, eikä sitäkään onnistuneeksi voi kehua. Loma kun alkoi, otettiin rennosti (3), paitsi että väsättiinkin joululahjoja. Aattona avattiin viimeinen luukku joulukalenterista (4) eikä aikaakaan kun vuosi jo vaihtui.

Vuoden tavoitteista täyttyi loppujenlopuksi vain lapinkoiraleiri... Hups, mutta ei oteta siitä stressiä tai mitään muutakaan, koska kokonaisuutena vuosi oli sellainen, mitä en olisi ikinä osannut aavistaa vuosi sitten. Tietenkin päällimmäisenä on mielessä Bea, mutta ihan koko vuosi oli upea! Ennenkaikkea sain huomata, että suunsa avaamalla pääsee pitkälle. Kimppakyytejä alkaa löytyä, yhä useampaan juttuun on mahdollista ottaa osaa ja mikä tärkeintä, on kivaa! Suuri kiitos kaikille, jotka ootte vuonna 2014 ollu mukana!

Vuodelle 2015 on jonkinnäköisiä tavoitteita suunnitelmissa:

Rolle
  • NYT me haetaan se ALO1! Joko vanhojen tai uusien sääntöjen aikana. Vanhat on treenattu, mutta uudet ovat kivemmat. Josko vaikka keväälle katselisi koetta ja sitten vaikka syksyllekin...
  • BH-koe. Tähän me tällä hetkellä taidetaan tähdätä eniten, siis silmälläpitäen tuota hakua
  • Haussa päästään toivottavasti taas eteenpäin. Kaikkia osa-alueita varmasti treenataan, mutta jos nyt yksi selkeä tavoite pitäisi nimetä, niin... en kyllä osaa sanoa. Katsotaan, mitä aika tuo tullessaan!
  • Pompen testi. NYT! Oikeasti! Joulukuussa vanhenee myös silmätarkki, senkin voisi uusia, mikäli rahaa on.
  • Kysymysmerkillä luonnetesti ja AD-koe. Molemmat kiinnostaisi ja molempiin viimeinen mahdollisuus osallistua (6 vuoden ikäraja), mutta saas sitten nähdä
  • Ehdoton must lapinkoiraleiri
  • Ja tietenkin toimiva arki ja terve koira
Bea
  • Suunnitelmat on vielä ihan auki. Mutta jos vaikka yrittäisi saada tokossa uuden alokasluokan liikkeitä kasaan
  • Lapinkoiraleirille myös Bea saa luvan lähteä mukaan, mennään kokeilemaan eri lajeja
  • Mahdollisuuksien mukaan kokeillaan kaikkea
  • Ja terve, iloinen koira, jonka kanssa on onni elää
  • Pikaisella aikataululla se (liikaa venynyt) omistajanvaihdos ja sterilointi
Omalta osalta en osaa listaa kasata. Edelleen aion panostaa koiriin ja olla mukana hommassa, kimppakyytien osalta toivotaan yhtä hyvää tuuria kuin edellisenäkin vuonna. Kouluttajana olisi kiva edistyä ja uusia juttuja kokeilla, mutta saa nähdä.


3 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Miten vai miksi? No, vastaan kumminkin molempiin.

      Bea ei edellisessä kodissaan tullut toimeen omistajansa kanssa. Se stressasi ja omistaja stressasi eikä kenelläkään ollut hyvä olla. Koirasta päätettiin luopua, joten se etsi uutta kotia. Ensimmäisen kerran Beaa tarjottiin mulle joskus elokuussa, mutta silloin jouduin kieltäytymään, koska en uskonut, että lupaa toiselle koiralle tulisi.

      Seuraavan kerran sain tilaisuuden ottaa Bean lokakuussa. Silloin päätin, että nyt ei jäädä vain luulojen varaan, vaan kysyin asiasta vanhemmiltani. Täysi yllätys itsellenikin oli se, että myöntävä vastaus tuli siltä seisomalta.

      Luvansaamishetkestä päivälleen tasan kaksi viikkoa ja koitti tuo kauan odotettu päivä. Bea tuotiin meille edellisen omistajansa toimesta ja siitä alkoi meidän yhteinen taival.

      Poista
  2. Sitä juuri mietin, että kun en muista täällä aiemmin mainitun, että olisit etsiskellyt toista koiraa, että miten sellainen yhtäkkiä tulla tupsahti, mutta nyt selvisi. :) Mukavahan se on Rollenkin kaverin kanssa olla. :)

    VastaaPoista