tiistai 20. tammikuuta 2015

Vauhdin hurmaa

Sunnuntaina kävimme haku"metsässä" Rollen kanssa. Oikeasti treenit oli kyllä pellolla, johon oli tehty piiloiksi ja hämypiiloiksi lumikasoja. Teimme Rollen kanssa kaksi pistoa, yhden kummallekin puolelle keskilinjaa. Otin Rollen autosta ja kysyin siltä "Missä ukko on?", niin tyypin silmissä syttyi kiilto. Lähti heti vetämään ja oli siinä liukkaalla vähän pitelemistä. Päädyin kumminkin hakemaan Rollen kanssa hajut molemmilta piiloilta, ensin oikealta ja sitten vasemmalta. Tämä olisi ehkä kannattanut tehdä toisin päin, sillä lähetyksetkin tulivat oikealle ja vasemmalle. Ehdin kuitenkin lähteä oikealle, joten en kehdannut sitten sitä poiskaan repiä. Yksi vaihtoehto olisi varmasti voinut olla se, että olisikin lähettänyt ensin vasemmalle. Tätä en kuitenkaan nähnyt kovin hyvänä vaihtoehtona, sillä ensinnäkin piilot oli loogisessa järjestyksessä niin, että kun tuli oikealta pois, pääsi suoraan vasemman lähetyspaikalle. Lisäksi en välttämättä halua opettaa Rollea "työskentelemään taaksepäin", joten päädyimme sitten hieman hassuun järjestykseen. Toinen, missä olisin voinut itse olla tarkempi, oli se, ettemme olisi hajuja hakiessamme menneet ihan niin lähelle maalimiestä. Mutta kun en itsekään sentilleen tarkkaa piilopaikkaa tiennyt, saati sitten osannut arvioida etäisyyttämme siihen, Rolle pääsi toisella maalimiehellä hyvinkin lähelle. Voisin ehkä pikkuhiljaa ruveta luottamaan tuohon koiraan, se osaa kyllä, eikä meidän tarvitse mennä ihan maalimieheen kiinni hajunhakuvaiheessa. Ja voisin antaa sille tilaa ja aikaa sen sijaan, että itse vain porhallan menemään.

Itse pistot menivät hyvin. Tyypillistä Rollea, täyttä laukkaa leikkien tykinkuulaa ja maalimies löytyi. Kun molemmat maalimiehet olivat löytyneet, päätimme kokeilla, miten haukku tuosta koirasta irtoaa. Kotona olen sitä haukuttanut jonkin verran, en paljoa, mutta sen verran, että se periaatteessa tietää, mitä tapahtuu. Ei se pitkää sarjaa hauku, mutta treenataan. Treeneissä maalimiehet haukuttivat kukin vuorollaan, pari kertaa tuli oikein upeita, joskin lyhyitä, haukkusarjoja mahtavalla äänellä. Olen tyytyväinen.

Eilen vaihdettiin sitten vähän toisenlaiseen vauhtilajiin. Koiralle valjaat päälle ja itselle sukset jalkaan. Joskus järven jäällä olemme käyneet hiihtelemässä, mutta järvellä tuolla on jonkinasteisia hahmotusvaikeuksia, kun on vain lunta lumen perään. Voin siis sanoa, että kävimme elämämme ensimmäistä kertaa koirahiihtämässä. Rolle pääsi vetämään, Bean vetotaidot on vielä niin alkutekijöissään, että näen järkevämmäksi treenata ne varmoiksi sulalla maalla ennen kuin ottaa mukaan ehkä pelottavankin lisäaspektin nimeltä sukset ja sauvat.

Koirahiihdosta sanon vain kaksi asiaa: hullua, mutta hauskaa. Tuuli humisee korvissa ja sauvoja täytyy käyttää vain sen takia, ettei näytä ihan idiootilta. Ihan mahtavaa! Tekemämme lenkin pituudesta mulla ei ole mitään käryä: en katsonut kelloa, enkä kuljettua matkaa mitannut millään. Karkeasti arvioiden sanoisin, että ehkä noin pari kilsaa. Rolle veti koko matkan tosi hyvin, tosin edellämme meni "jäniksenä" koko ajan toinen koirakko. Yhdessä vaiheessa yritimme niin, että olisimme Rollen kanssa menneet toisesta ohi. Ohitus onnistui, mutta Rolle ei suostunutkaan vetämään enää, kun kaveri oli takana. Ensi kerralla pitänee varmaan lähteä suoraan johtavaksi koirakoksi, se kuitenkin osaa vetää ja tietää, mitä homma oikeasti on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti