Ihan vaan mielenkiinnosta (osa 2/2)

Edellisessä osassa kerroin, kuinka vaihtoehtoja kaupallisille nameille miettiessäni keksin tehdä itse. Itse tekemisessä on kuitenkin se ongelma, että aikaa ei välttämättä aina ole. Siksi monesti käveleekin kauppaan, ostaa mahdollisimman halvalla (kyllä, koska allergioita ei noilla ole, painotan eniten hintaa lähinnä sen takia, että raha ei edellekään kasva puussa eikä vitosen seteli muutu kakskymppiseksi millään, vaikka toisinpäin muutos vie vain hetken) jotain ja kävelee ulos.

Olen jo pitkään yrittänyt löytää jonkin edullisen namin. Tuloksetta. Niimpä kävelin jälleen kerran kauppaan ja ostin, tällä kertaa tarjouksesta löysin, 200 g namipussin hintaan 2,80 €. Lähtöhinnalla 3,60 € kilohinnaksi tulee 18 €.

Ihan vaan mielenkiinnosta rupesin selvittelemään, mistä mä oikein maksan. 

Ainesosat: viljatuotteet ja kasvisperäiset tuotteet, glyseroli, liha ja eläinperäiset tuotteet (4% siipikarjaa), propyleeniglykoli, öljyt ja rasvat

Piti oikein googlettaa, mitä glyseroli ja propuleeniglykoli oikein ovat. Nopean googlettelun jälkeen selvisi: glyseroli sitoo kosteutta, propyleeniglykolia käytetään ainakin lehmänrehuteollisuudessa maun parantamiseen ja ruokahalun synnyttämiseen. 

Herää kysymys: mitä kettua mä olen oikein ostanut? Kilohinta on huikean korkea, tuolla kilohinnalla saisi useamman kilon puhdasta lihaa. Ja jos puhutaan esimerkiksi vehnästä, jota "viljatuotteet ja kasvisperäiset tuotteet" varmasti suureksi osaksi ovat, saisi kahdeksallatoista eurolla kymmeniä kiloja jauhoja. Sen lisäksi, että hinta tökkii, tökkii myös se, mistä mä oon maksanu. Ensinnäkin mun pitää pistää koko pussillinen vähintään puoliksi. Rasittavaa.

Toisekseen, ainesosaluettelo on enemmän tai vähemmän kyseenalainen. Periaatteessa tuo voi olla ihan mitä vain. Kanaversiossa on 4% siipikarjaa, ja sekin epäselvää, onko se osuus kaikesta vai osuus vain lihatuotteista. Käytännössä siis koko tuote voi olla kasvistuotteita, jotka eivät oikein missään muodossa ole hyväksi koiralle. Lisäksi pikainen googlettelu paljasti myös sen, että glyserolia käytetään myös mm. tupakassa, liimoissa ja räjähdysaineissa. Polypropeeniglykoli taas tunnetaan lentokentillä lentokoneen siipiin kertyvän jään poistajana ja autojen moottoreissa. Tässä vaiheessa viimeistään haluan todellakin kyseenalaistaa koko tuotteen, varsinkin kun glyseroli on toisena valmistusaineluettelossa.

Aika yllättävän pelastuksen mulle toi hakuporukan jäsen, joka pyysi hakemaan puolestaan koirilleen kaupasta HK:n lihapullia. Olin varautunut kohtuulliseen hintaan, mutta minut lyötiin ällikällä. En ollut uskoa silmiäni, kun 360 g:n pussi maksoi ruhtinaaliset 73 senttiä. Kilohintaa siis vain muutaman sentin päälle 2 euroa. Sen lisäksi, että vein noita kaverille, nappasin itsellenikin satsin. Samalla hinnalla, millä saa tuollaisen 200 g:n pussin vehnämössöä, saa melkein puolisentoista kiloa lihapullia.

Ainesosat: Suomalainen liha (broileri ja porsas), vesi, korppujauho, soijaproteiini, kamara, broilerinnahka, perunajauho, hernekuitu, mausteet (mm. sipuli, mustapippuri, korianteri), lisätty suola (1,3%), happamuudensäätöaineet (E262, kaliumlaktaatti), dekstroosi

Onhan tuollakin kyseenalaisia ainesosia. Korppujauho, sipuli ja suola pomppaavat silmille ensimmäisenä, kun ajattelee, mikä on hyväksi koiralle. Kuitenkin, kun kokonaisuutta ajattelee, on tämä lihapullavaihtoehto kaikista puutteistaan koiralle parempi. Lihaprosentti on näissä 40% ja kun otetaan lihaan verrattavat aineet (=eläinperäiset), määrä on 51%. Tämä on toiseksi paras, mitä olen nähnyt. Ykköspallin vie esimerkiksi kanafileet, joita tuntuu saavan nykyisin joka ikisestä marketista jonkun valmistajan valmistamana. Niiden hinta on kuitenkin monesti yli kolmessa kymmenessä eurossa, mikä on ehdottomasti liian paljon minulle.

Entäs sitten se "raekoko". Kokonaisina nuo menevät esimerkiksi heittopalkkana tai kaukopalkkan tmv. Nuo on kuitenkin ehdottomasti nopeampia pilkkoa kuin yhdetkään koiranherkut, ja ne saa juuri sen kokoisiksi kuin haluaa. Muuten tekisin lihapullani itse, mutta toistaiseksi en ole vielä koskaan saanut itsetehtyihin riittävän tiivistä ja hienorakenteista rakennetta, jotta ne eivät murustaisi taskunpohjaa.

Meidän treeniherkkuina taitaa jatkossakin olla kirjavaa sakkia. Mutta yksi asia on varma: en aio enää koskaan maksaa luun muotoon puristetusta viljasta järjetöntä kilohintaa.

Ihan vaan mielenkiinnosta (osa 1/2)

Kaksi koiraa kuluttaa ihan jäätävän määrän ruokaa yhteen koiraan verrattuna. Harrastavilla koirilla, kuten meillä, tämän huomaa erityisesti namien hupenemisena. Vaikka suurimmaksi osaksi käytänkin ihan näiden omia nappuloita palkkana, tuntuu silti siltä, että koko ajan saa olla ostamassa lisää nameja. Rahaakin niihin menee ihan kiitettävästi, sadan gramman pussi maksaa parhaassa tapauksessa lähemmäs neljää euroa ja siitä pussista riittää hyvällä tuurilla kahteen treenikertaan. Usein kuitenkin vain yhteen.

Koska raha ei kasva puissa ja haluan tehdä rahallani muutakin kuin ostaa koirille nameja, usein hyvinkin kallis kilohinta on pakottanut keksimään vaihtoehtoja kaupallisille nameille. Kaupallisissa nameissa ärsyttää myös se, että vaikka kuinka paljon rahaa sijoittaisit yhteen pussilliseen herkkuja, et ikinä saa sitä, mitä haluat. Useimmiten mättää koko. Vaikkei nämä mitään pienenpieniä otuksia olekaan, varsinkin Rolle vaatii pienet herkut. Se kun ei ahneuksissaan jaksa juuri pureskella, joten yskiminen alkaa heti isommilla nameilla. Sen omat kuivanappulat, jotka ovat n. 1cm x 1 cm -kokoluokkaa, ovat sille ihan maksimit.

Ihan ensimmäisenä mulle tuli vaihtoehtoja miettiessä mieleen tehdä itse. Googlailin ensin pari ohjetta, jonka jälkeen totesin, että ohjeiden kirjo on niin suuri, ja kaikki sanovat, että hyvää on tullut, että voin kehitellä oman reseptini. Niin sulattelin meille pakkasesta yhden pötkön lihaa (jossa luki päällä "Soveltuu paistettavaksi", joten uskalsin sen käyttää tähän hommaan), heitin kippoon muistaakseni neljä kananmunaa ja jonkin verran perunajauhoja. Uuniin n. 200 asteeseen pariksi kymmeneksi minuutiksi.

En kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen tähän versioon. Pieni koko vaatii sen, että rakenne on tiivis ja hienojakoinen. Nämä eivät sitä kuitenkaan olleet. Koirille kuitenkin kelpasi makunsa puolesta hyvin. Näistä herkuista sain kuitenkin inspiraation toiseen versioon. Paistettuani nämä lihaisat herkut huomasin, että joihinkin kohtiin oli syystä x tullut vain ja ainoastaan kananmunaa (ja todennäköisesti hieman perunajauhoja) ja lihasta irronnutta nestettä. Näissä kohdissa oli haluamanlaiseni rakenne – tiivis, hienojakoinen, murenematon ja helposti pilkottava. Päätin siis tehdä toisen version vain ja ainoastaan kananmunasta.

Ensin keittelin hieman lihalientä. Mauksi, ajattelin. Tujusta suhteesta (ohjeen mukaan litraan vettä yksi lihaliemikuutio, minä tungin desilitraan kaksi) huolimatta sillä ei ollut juurikaan vaikutusta lopputulokseen, joten taidan ensi kerralla jättää välistä kokonaan.

Rikotaan kananmunat kulhoon. Kuudesta kananmunasta tulee n. 400 g valmista herkkua, mutta jokainen tehköön oman makunsa mukaan. Jos on sen lihaliemen tehnyt, sekoitetaan se tässä vaiheessa kananmunien sekaan.

Vaihe nimeltä paistaminen. Nämä voi paistaa joko pannulla munakkaan tavoin tai uunissa. Mun kuuden munan taikina oli inan iso tuolle halkasijaltaan 30 cm pannulle, joten mikäli suuren taikinan tekee, suosittelen ehdottomasti uunia. Pannulla tehdessä näihin tulee myös kuori, joka tahtoo irtoilla, joten mikäli tämän haluaa välttää, suosittelen uunia. Okei, suosittelen uunia kaikkiin muihin tapauksiin kuin siihen, mikä vaikutti mun pannupäätökseen, eli siihen, että pellit ovat jo aiemmin mainituilla lihaherkuilla käytössä.

Paistamisen jälkeen herkut pilkotaan palasiksi. Jokainen päättäköön itse, minkä kokoista haluaa. Minä tein sen Rollelle sopivan koon eli n. 1 cm x 1 cm. Uunissa tehdessään voi nämä halutessaan kuivattaa, mutta minä en kokenut sitä tarpeelliseksi, joten jätin sen tekemättä.

Jokainen voi myös pussittaa haluamansa kokoisiin annoksiin. Itse pussitin 100 g pusseihin, koska sellainen menee yhdessä treenikerrassa. Kun on treeninsä etukäteen suunnitellut, voi sitten ottaa sopivan määrän pusseja pakkasesta sulamaan.

Pakastamisen jälkeenkin rakenne on vielä hyvä. Eivät tartu toisiinsa eivätkä ole rasvaisia ja mikä parasta: treenihetken jälkeen ei ole puolta taskullista murusia!