Ihan vaan mielenkiinnosta (osa 1/2)

Kaksi koiraa kuluttaa ihan jäätävän määrän ruokaa yhteen koiraan verrattuna. Harrastavilla koirilla, kuten meillä, tämän huomaa erityisesti namien hupenemisena. Vaikka suurimmaksi osaksi käytänkin ihan näiden omia nappuloita palkkana, tuntuu silti siltä, että koko ajan saa olla ostamassa lisää nameja. Rahaakin niihin menee ihan kiitettävästi, sadan gramman pussi maksaa parhaassa tapauksessa lähemmäs neljää euroa ja siitä pussista riittää hyvällä tuurilla kahteen treenikertaan. Usein kuitenkin vain yhteen.

Koska raha ei kasva puissa ja haluan tehdä rahallani muutakin kuin ostaa koirille nameja, usein hyvinkin kallis kilohinta on pakottanut keksimään vaihtoehtoja kaupallisille nameille. Kaupallisissa nameissa ärsyttää myös se, että vaikka kuinka paljon rahaa sijoittaisit yhteen pussilliseen herkkuja, et ikinä saa sitä, mitä haluat. Useimmiten mättää koko. Vaikkei nämä mitään pienenpieniä otuksia olekaan, varsinkin Rolle vaatii pienet herkut. Se kun ei ahneuksissaan jaksa juuri pureskella, joten yskiminen alkaa heti isommilla nameilla. Sen omat kuivanappulat, jotka ovat n. 1cm x 1 cm -kokoluokkaa, ovat sille ihan maksimit.

Ihan ensimmäisenä mulle tuli vaihtoehtoja miettiessä mieleen tehdä itse. Googlailin ensin pari ohjetta, jonka jälkeen totesin, että ohjeiden kirjo on niin suuri, ja kaikki sanovat, että hyvää on tullut, että voin kehitellä oman reseptini. Niin sulattelin meille pakkasesta yhden pötkön lihaa (jossa luki päällä "Soveltuu paistettavaksi", joten uskalsin sen käyttää tähän hommaan), heitin kippoon muistaakseni neljä kananmunaa ja jonkin verran perunajauhoja. Uuniin n. 200 asteeseen pariksi kymmeneksi minuutiksi.

En kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen tähän versioon. Pieni koko vaatii sen, että rakenne on tiivis ja hienojakoinen. Nämä eivät sitä kuitenkaan olleet. Koirille kuitenkin kelpasi makunsa puolesta hyvin. Näistä herkuista sain kuitenkin inspiraation toiseen versioon. Paistettuani nämä lihaisat herkut huomasin, että joihinkin kohtiin oli syystä x tullut vain ja ainoastaan kananmunaa (ja todennäköisesti hieman perunajauhoja) ja lihasta irronnutta nestettä. Näissä kohdissa oli haluamanlaiseni rakenne – tiivis, hienojakoinen, murenematon ja helposti pilkottava. Päätin siis tehdä toisen version vain ja ainoastaan kananmunasta.

Ensin keittelin hieman lihalientä. Mauksi, ajattelin. Tujusta suhteesta (ohjeen mukaan litraan vettä yksi lihaliemikuutio, minä tungin desilitraan kaksi) huolimatta sillä ei ollut juurikaan vaikutusta lopputulokseen, joten taidan ensi kerralla jättää välistä kokonaan.

Rikotaan kananmunat kulhoon. Kuudesta kananmunasta tulee n. 400 g valmista herkkua, mutta jokainen tehköön oman makunsa mukaan. Jos on sen lihaliemen tehnyt, sekoitetaan se tässä vaiheessa kananmunien sekaan.

Vaihe nimeltä paistaminen. Nämä voi paistaa joko pannulla munakkaan tavoin tai uunissa. Mun kuuden munan taikina oli inan iso tuolle halkasijaltaan 30 cm pannulle, joten mikäli suuren taikinan tekee, suosittelen ehdottomasti uunia. Pannulla tehdessä näihin tulee myös kuori, joka tahtoo irtoilla, joten mikäli tämän haluaa välttää, suosittelen uunia. Okei, suosittelen uunia kaikkiin muihin tapauksiin kuin siihen, mikä vaikutti mun pannupäätökseen, eli siihen, että pellit ovat jo aiemmin mainituilla lihaherkuilla käytössä.

Paistamisen jälkeen herkut pilkotaan palasiksi. Jokainen päättäköön itse, minkä kokoista haluaa. Minä tein sen Rollelle sopivan koon eli n. 1 cm x 1 cm. Uunissa tehdessään voi nämä halutessaan kuivattaa, mutta minä en kokenut sitä tarpeelliseksi, joten jätin sen tekemättä.

Jokainen voi myös pussittaa haluamansa kokoisiin annoksiin. Itse pussitin 100 g pusseihin, koska sellainen menee yhdessä treenikerrassa. Kun on treeninsä etukäteen suunnitellut, voi sitten ottaa sopivan määrän pusseja pakkasesta sulamaan.

Pakastamisen jälkeenkin rakenne on vielä hyvä. Eivät tartu toisiinsa eivätkä ole rasvaisia ja mikä parasta: treenihetken jälkeen ei ole puolta taskullista murusia!