Eka pääsee ylioppilaaks, toka valmistuu ammattiin, kolmas saa peruskoulun päättötodistuksen ja neljäs juhlii ala-asteen loppumista. Ruudun tällä puolella juhlittiin sitä, että kevätjuhla-aamuna sai kerrankin nukkua pitkään. Ja myös sitä, että melko tuthalta tuntuva lukion ekan vuoden todistus on parempi kuin odotin. Vielä on vuosia siihen, että saan valkolakin laittaa päähäni, mutta välietappejakin on lupa juhlia.
Meidän lukio järjesti Lukiobileet jossain kuusessa keskellä ei-mitään ja ikuisuuksien ajomatkan päässä. Kaikki lukiomme ykkös- ja kakkoskurssin opiskelijat kutsuttiin mukaan. Mutta sellainen bilettäminen, mitä voi laumalta 16-18-vuotiaita odottaa, ei ihan oo mun juttu. Joten päätin juhlia omalla tavalla.
Tää lähti tokotreeneihin.
Arkeahan tokotreenit ovat, mutta voi niissäkin pistää bileet pystyyn. Tehtiin lopulta paikallaistuminen, paikalla makaaminen, jäävä seisominen, jäävä paikkamakuu ja noutoa. Kuulostaa paljolta, mutta yhteensä paikallaoloajat olivat ehkä maksimissaan kolme minuuttia, jääviä oli yksi per liike ja noudossa tehtiin kolme toistoa. Mä oon viimeaikoina erikoistunut tällasiin tynkätreenehihin, meidän treenikin kun oli jaettu kolmeen osaan.
Paikallaolot olivat viimeisenä, mutta se ei tuntunut vaikuttavan lopputulokseen. Rolle pysyi hyvin istumassa, aikakin oli tosin melko minimaalinen. Mutta hiljaa hyvä tulee. Paikallamakuu ei mennyt ihan yhtä putkeen, en tiedä missä vaiheessa se nosti päänsä ylös maasta, mutta takasintullessa se ei ollut enää pää maassa. Pitääkin tähän ruveta panostamaan. Tuntuu vaan siltä, että meillä on ohjattuja niin usein (ööööö nyt ollu kahet vai kolmet viikossa), ettei sitä muuta ehi tekeenkään. No, ei se mua silleen haittakaan.
Ennen paikallaolosessiota oli jäävät. Päätin tehdä ne uusien sääntöjen mukaan niin, että kierretään koiraa. Kai ne jossain ois vanhoillakin säännöillä tullut, en kyllä pysty muistamaan missä. Tiesin, että Rolle ei tuu tällasesta kiertämisestä välittämään. Suurin "pelko" liittykin siihen, erottaako se asennot toisistaan. Tässä vaiheessa totean vain, että kannatti viime vuonna jankata tuota eroa, koska nyt ei ollut mitään ongelmaa. Okei, se meni seisomisen lähdössä maahan, mutta otettiin sitten uudestaan. Tiedä sitten, mikä aivopieru tuokin oli. Ja omasta näkövinkkelistä näytti siltä, että Rolle olis menny maahan seisomisessa. Onneks en kääntyny ees vilkasemaan, koska sillon se olis varmasti menny.
On sillä syykin, miks päätin kirjottaa tän käänteisessä aikajärjestyksessä. Meidän treeniosuudet alotettiin nouto-osuudella. En ees muista, kuinka kauan oon Rollen ja noudon kapulan kanssa tapellu. Ensin se ei tuonu sitä ja nyt on pidempään ollu vauhti liian hidas. Kun nää ohjatut noin kuukausi takaperin alko, lähdin heti puuttumaan tuon kanssa tähän. Nyt ollaankin tehty töitä ahkerasti ja tulos alkaa näkyyn. Ollaan siis tehty vauhtiluoksarin tapaan niin, että avustaja pitää koiraa kiinni ja mä juoksen karkuun. Ite pudotan kapulan matkalle ja koira sitten ottaa sen siitä ja tuo.
Ei se täydellinen suoritus ollut, mutta juoksi niin kovaa, ettei pystynytkään ottamaan kapulaa suuhunsa. "Ei hitto, mun ois pitäny ottaa toi! Pitäiskö vielä yrittää? No, mun jalat vaan vie eteenpäin, en ehi enää!!!! AI KATO SÄ OOTKIN JO SIINÄ, MOI SÄ!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti