Mä oon koko viikon herännyt kuudelta lähtiessäni töihin seitsemäksi. No, eilen heräsin kuudelta, en töihin vaan toko SM -kisoihin. Eipä tehnyt herääminen tuskaa tällä kertaa!
Seitsemäksi käppäilin läheiselle bussipysäkille, josta hypättiin Miian ja koirien kanssa samaan kyytiin. Matka meni mukavasti ahdettuna kaikkien mahdollisten kassien ja pussukoiden väliin. Ahdasta oli, mutta se ei haitannut. Unelma toko SM -kisoihin pääsemisestä oli täyttymässä!
Mähän en todellakaan kisannut, ei ihan vielä ihan niin taitavia olla. Mutta unelmana olis, että sitten joskus. Tällä hetkellä unelman täyttymiseen riitti kuitenkin se, että mä ylipäätään pääsen katselemaan paikalle. Rolle tai Bea ei päässyt mukaan, vaikka hyvää häiriöharjoitusta se olisi olltukin. Syynä tähän oli se, että mut oli pestattu vuotiasta Kelmi-kelpietä vahtimaan. Ei muuten ollu harvassa ne kerrat, ku ilosena huutelin sielä "Kelpie!". Hankala nimi otuksella!
Alkuperäinen oletus oli se, että Kelmi olisi vaan hepuloinut, riehunut ja sekoillut alati. Musta otus kuitenkin yllätti ja käyttäytyi kuin vanha tekijä! Vähän käytiin kehiä katselemassa ja sanoin sille, että ota nyt mallia tuosta EVL:n kympin luoksarista, että osaat sitten isona tehdä sen. Kauheesti ei kehiä voitu katsella, koska Miia sanoi, että meidän pitäisi mieluummin pysytellä kauempana, ettei hänen kisaava koiransa malinois Tytti bongaisi meitä. Tytti sai lopulta EVL3-tuloksen ja Miia oli tyytyväinen. Mutta koska me ei saatu lähistöllä hengailla, vaihtoehtoja jäi kaksi. Piti joko nököttää meidän piskuisessa teltassa tai lähteä shoppailemaan.
Voinette vain arvata, kumman valitsin. Ensin kiersin jokaisen kojun läpi ja ihania juttuja löytyikin. Mitään en kuitenkaan ostanut kunnes olin käynyt kiinnostavista jutuista hintavertailun.
Noita kahta lähdin sieltä etsimään. 40 cm kartio tarttui mukaan DC:n kojulta kuten myös narupallo. Näidenkään kohdalla valinta ei kuitenkaan ollut helppo. Mietin pitkään, että keskikokoinen vai pieni pallo. Keskikokoisessa olisi ollut miellyttävämpi grippi (leveämpi), mutta siinä oli meille ehkä hieman liian suuri pallo. Päädyin siis pieneen pallon sopivamman koon vuoksi. Kartionkin kanssa oli valinnanvaikeus, kun oli keltainen ja punainen kartio ja sitten mietin vielä hieman pienemmänkin kartion välillä. Syytä juuri tuon kartion valintaan en lopulta saanut edes itse selville.
Ja nää tarttui lopulta mukaan. Painavat kartiot löysin Berralta limen värisinä. Alunperin valitsin värin, koska se nyt vaan sattui olemaan kiva. Myöhemmin erään harrastajan kanssa juteltuani totesin kumminkin, että noitahan ei löydä varsinkaan nurmikolta. Haastetta peliin, onhan mulla kotona jo ennestään oranssit tötsät, tosin kevyenä versiona.
Ohjatun kapulat löysin hyvästä tarjouksesta (2€/kpl) DC:n kojulta. Hiottu noita ei ole, mutta muuten ovat virheettömiä ja vieläpä hyvin tehtyjä. Kannatti olla ajoissa liikkeellä, koska oikean kokoisia eli isoja oli koko tarjouserässä vain kaksi.
Tässä vaiheessa loppuivat rahat. Mutta onneksi (tai sitten ei) mulle maksettiin Kelmin vahtimisesta palkkaa ja sain ostettua vielä Vijuelta karvallisen fleecelelun (joka oli muuten viimeinen laatuaan).
Miian kanssa podettiin sitten ruutunauhojen värivalikoiman suurudesta johtuvaa valinnanvaikeutta. Miia totesi, että tummanvihree olis kiva, mutta päätyi itse kumminkin lopulta tyttöväriin, fuksiaan, joka sopii hänen pinkkeihin ja violetteihin tötsiinsä. Mä olin jokseenkin ilkeellä päällä, joten päädyin tummanvihreään ruutunauhaan, joka ei varmasti näy nurmikon seasta. Opettelee löytämään ton nurmikon seasta, niin tasan löytyy ruutu mistä vain.
Tehtävä: Etsi ja löydä Vihreä Kiusa!
Kisoissa mulle toimitettiin myös mun synttärilahja, joka on tietenkin näin koiraihmisenä mieleen. Uudenuutukainen Rukka-treeniliivi ja muutama pussi luita koirille. Kyllä nyt kelpaa treenata, kun on sekä välineet, motivaatiota että visioita upeista suorituksista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti