Aprillia, aprillia

... syö silliä, juo kuumaa kuravettä päälle!

Ehkä maailman ärsyttävin lausahdus. Mä en oo yhtään aprilli-ihminen ja koko päivä on vähän meh... Tai no sitten, jos joku on oikeasti kehitellyt jonkin hyvän jekun, niin sitten. Mutta kun useimmiten jekut ovat tasoltaan mitättömiä, vähätteleviä tai jotain muuta vastaavaa, ei naurata ei sitten yhtään. Ja ei, en katso huumorintajuani huonoksi – en vain ymmärrä, mitä hauskaa on, kun saa toisen juoksemaan pihalle lentokoneen toivossa.

Tänäkin vuonna mua yritettiin aprillata pariinkin otteeseen. Aprillaajien epäonneksi isäni yrittää harva se päivä kehitellä jotakin erittäin fiksua, joten harvoin oon täysillä mukana missään tämänkaltaisessa. Aamulla isäni kysyikin minulta: "Mitä valkosta tuossa Bean nenän päällä on?" Mä hetken katsoin ja totesin, että jälki siitä, kun sen päälle käytiin. Isä jo aloitti tutun rimpsun "Aprillia, aprillia...", mutta olin varma, etten ollut tullut aprillatuksi. Bean nenän päällä kun on edelleen valkea pieni piste muistona siitä, kun eräs koira nappas sitä nenästä kiinni (tosin veikkaan senkin katoavan, koska muutkin jäljet ovat kadonneet).

Tämän päivän toinenkin aprillipila liittyy Beaan. Miksi juuri minun pikkuinen? Noh, siskoni veti ihan pokkana "Bea on tehnyt ilopissat sisälle!" Huusin sitten ihan yhtä pokkana itse takasin "Siivoo ite!"

Bea on kyllä ollut tämän päivän julkkis. Isäni onnistui aprillaamaan (omasta mielestäni surkealla tavalla) siskoni kaverin, joka juoksi ihan innoissaan ovelle isän huudettua häntä katsomaan Bean huikeaa temppua ulkona.

Jostain syystä Rolle on jäänyt tänä vuonna ihan vailla aprillipilajulkisuutta. Noh, ehkä se on saanut tästä asiasta ihan riittämiin huomiota aikaisempina vuosina. Yksi asia kuitenkin kertoo kaiken – mä en muista yhtään aprillipilaa Rollesta. Kaikki Rolle-aprillaukset ovat siis epäonnistuneet surkeasti.

Klassisia aprillipiloja on kuitenkin tullut todistettua monia. Se, joka ei ole ala-asteella vaihtanut opettajan liituja liitulakuihin, huutakoon hep. Yläasteella homma vielä helpottui, kun opettajilla oli käytössään lyijytäytekynän tapaiset suojakuoret liiduille. Nyt lukiossa ei tullut enää aprillattua opettajia. Matikanopettajan tahatonta virhettä kokeessa tosin olisi voinut kutsua aprillaukseksi – kokeen alussa oli yksi ylimääräinen ja erittäin helppo tehtävä, josta ei olisi saanut yhtään pistettä. Tietenkin se huomattiin vasta, kun moni oli kyseisen tehtävän jo tehnyt.

Lapsuudesta muistuu mieleen yksi aika mahtava aprillaus. Oltiin päiväkodissa, ehkä viidenvanhoja. Hoitotädit olivat jopa minun mittapuulla valmistelleet hyvän aprillipilan. Aamulla normaalissa aamuohjelmassa meillä oli jonkinlainen tehtävärata, jonka viimeisenä tehtävänä oli selvittää, mitä uutta ja jännää päiväkotiin on hankittu. Kaupasta oli käyty ostamassa jotakin jyrsijöiden heinäkuiviketta vihjeeksi ja siinä aikamme sopivia vaihtoehtojamme mietittyämme tajusimme: poni! Hoitotädit käskivät käydä tarkistamassa varastosta, mikä on oikea vastaus. Siinä sitten kilpaa juostiin varaston ovelle (ja itse vedin asvalttimäessä turvalleni, johtuneeko tästä aprillipilavastaisuuteni) ja lopulta kaikkien ollessa ovella saatiin lupa avata ovi. Ettekä ikinä arvaa, mikä sieltä löytyi. No, poni, My Little Pony nimittäin.

No voiko aprillipäivänä tapahtua mitään hauskaa, mikä ei olisi aprillipilaa? No tietenkin voi. Ei ole montaakaan vuotta, kun meillä oli lentopallon lopputurnaus aprillipäivänä. Jo etukäteen tapauksen ironia nauratti, mutta kukaan ei silloin aprillannut ketään. Sen sijaan viimeisessä kultapelissä meille sattui aika hirveä tuomari peliin (ja tietenkin me hävittiin se peli...). Hän ei ollut koskaan kuullutkaan termeistä kuten tasa-arvo ja puolueeton tuomarointi. No, näitä tuomareita sattuu noin joka toiseen peliin, joten ei siinä mitään. Parasta oli kuitenkin joukkueeni kapteenin kommentti tuomarille pelinjälkeisessä kättelyssä.

"Hyvä peli, harmi ettet nähny."

Hyvää aprillipilatonta aprillipäivää kaikille!