Kädetön olo

Tän päivän ohjatut peruuntu sitten ihan viime tipalla. Treenikaverin koira rupes kakoon ja oksenteleen, joten ei ollut sitten mielekästä treenata niin pienellä porukalla, mitä ois lopulta jäänyt. Noh, parempi onni ensi kerralla. Onneksi näyttää siltä, että saadaan viikolle ainakin jonkinlaiset paikkamakuutreenit aikaan, ettei sitten Bean kanssa ihan tyhjältä jouduta Katselmukseen lähtemään... Mutta ohjattujen peruuntumisesta huolimatta saatiin silti tänään treenattua jonkin verran.

Bea

1. treenikerta:

2 sarjaa, kummassakin sarjassa 10-15 toistoa. Teemana jäävät.

Ensinnäkin mä rakastan ton motivaatioo ja intoo tehdä. Pienen elämänilo ei lopu koskaan ja vaikka kokeissa hyppiminen onkin ankarasti kiellettyä, se tekee sitä silti. En oo siihen jaksanu vielä puuttuakaan, kunhan ei hypi suorituksen aikana. Ennen treeniä saa hyppiä ihan vapaasti.

Itse suoritukset onnistuivat yllättävän hyvin. Teimme ensin niin, että itse peruuttelin koiran edessä ja käskytin siitä sitten jäämään. Kun toimi parin toiston jälkeen, siirryin itse kävelemään vapaasti koiran viereen, rauhalliseen tahtiin. Pari kertaa jäi istumaan tai sitten istumisen kautta seisomaan, joista ei tietenkään palkkaa ja otettiin uusi yritys. Lopulta saatiin onnistumisia hyvin alle ja pienelle tauolle.

Pienen tauon jälkeen uudestaan, nyt alotettiin suoraan hitaasta vapaasti kulkemisesta. Toimi hyvin ja sain nostettua hieman vauhtiakin. Otin sekaan myös pari maahanmenoa, ensimmäisen yhteydessä kattoi ensin hoo moilasena, että mikäs tää juttu oli, mutta toisella sitten toimikin jo.

2. treenikerta:

2 sarjaa, kummassakin 10-15 toistoa. Ekassa sarjassa jääviä, tokassa seuruita n. 10-20 askelta.

Jaksettiin raahautua ihan treenikentälle asti, ja jostain syystä onnistuttiin bongaamaan aika, jolloin oli paljon koiranulkoiluttajia liikkeellä. Se ei tuota kuitenkaan haitannut, vaan teki aikas hyvän sarjan jääviä. Kerran vai kaksi epäröi, istumaan kävi kerran (oma moka, liian kova vauhti tuon osaamistasoon nähden). Kaikki kuitenkin korjattiin onnistuneiksi.

Toisen sarjan alussa huomasin, että piru, tuohan ennakoi. Niimpä me otettiin sitten ihan suoraa seuruupätkää, useammin kuin kerran tai kaksi jäi itekseen matkasta. Niistä ei tietenkään palkkaa ja kutsuin uudestaan seuruuseen. Niistä pienet kehut (tosin esitän tässä vaiheessa itelleni kysymyksen, oliko järkevää, kun tuo arvostaa kehuja tosi korkealle). Onnistumiset taas pohjalle ja treenin lopettaminen.

3. treenikerta:

2 sarjaa, n. 10 pätkää n. 10-25 askeleen seuruita.

Edelleen se ennakoi. Voihan kökkönen. Toisaalta sitä on onnellinen, kun tuo koira tarjoaa seuraamista monissa paikoissa ja näin, mutta jäävien harjoittelussa se olis sen voinu jättää tekemättäkin. Ei todennäkösesti ois tällasta ongelmaa. Joka tapauksessa tehtiin taas ihan vaan suoraa pätkää, jäi itekseen taas pari kertaa. Palkka suoraan liikkeestä.

Tän päivän ongelmia oli toi ennakointi. Pitää ite lisäks kiinnittää huomiota varsinkin tohon sosiaaliseen palkkaan et käyttää sitä aina sillon, kun on menny oikeesti hyvin. Kun toi iloitsee siitä niin paljon, niin ei oo järkee edes vähän kehasta sitä korjatusta suorituksesta. Mutta mitäköhän sitä sitten tekisi siinä tilanteessa, jaa-a. Ruoka ja lelutkin kun on sille niin pop.

Rolle

1. treenikerta

Haukkuilmasua, yhteensä 5 ilmasua. Ilmaistava maassa maaten, haukkusarja 10-30 haukkua.

Alotti haukun aina hyvin, ekalla vaati vähän kannustusta että uskalti jatkaa. Vikalla tosin oli hankala alusta (hiekka), jota se yritti kaivaa. Lopulta siinäkin muisti, että ainiin ja aloitti hyvän, pitkän haukun. Ite siis haukutin sitä, purkille. Jatkossa pitänee oikeesti lähtee jonnekin syrjäsempään haukuttaan tota, naapurisovun ylläpitämiseksi ei viiti ihan hirveesti haukutella sitä tossa lähimettässä. Mutta kokonaisuudessaan hyviä ilmasuja, noi kun sais siirrettyä vielä sinne mettään. Erikseen se haukkuu tosi hyvin, mutta sitten mettässä sille tulee joku ihmeellinen aivopieru ja vaan kalisuttelee hampaitaan.

2. treenikerta

Nouto, n. 5 suoritusta. Palautus eteen, tavoitteena laukkapalautus. Kapulan heitolla, saa sännätä perään.

Ja tästä treenikerrasta sai tää postaus nimensäkin. Kun se saa kapulan suuhunsa, sillä on tasan yks fokus. Tulla mun eteen luovutusasentoon. Hyvä, sillä on siis selkeenä määränpää. Hyvästä motivaatiosta kertoo se, että se ei huomaa lempileluaan, se ei huomaa heiteltäviä herkkuja. Sitä närkästyttää, jos lähen juokseen karkuun. Mutta silti, silti, kaikesta tästä huolimatta se palauttaa ravilla. Lähtee kyllä kapulalle laukalla, mutta ei oo varmaan kertaakaan elämänsä aikana palauttanut laukaten. Mä en tiedä, mitä mä teen sen kanssa. Toko-ohjaajalle pitänee avautua asiasta ja jos jollalin on heittää asiallista vinkkiä, niin saa heittää :)