Nimittäin uutta tokon valmennusryhmää. Multa tultiin jo joskus maaliskuun puolella kysäsemään, että miten olis, oisinko mukana. Ei siinä tarvinnut kauaa miettiä, miten on, kun jo vastasin myönteisesti. Ensimmäisten treenien sopimisessa sitten kestikin jonkin verran, ensin oli treenikenttien kunto vähän niin ja näin ja sitten tuli koirien ja ohjaajien sairastumisia. Mutta torstaina päästiin vihdoin tositoimiin.
Kouluttaja olisi halunnut kokoustaa kunnolla ennen treenejä, mutta ajan rajoissa päädyimme ratkaisuun, että lähdemme suoraan treenaamaan. Olin ottanut Bean mukaan, sillä ajattelin sen hyötyvän sillä hetkellä enemmän. Kaikki häiriötreeni oli tervetullutta tulevien möllikokeiden alle. Aloitimmekin kehäänmenolla, jossa Bea oli tosi reipas ja kävi hillityn rauhallisesti moikkaamassa täysin vieraan miekkosen. Siirryimme paikkamakuuriviin, jossa kontaktin pitäminen oli vähän niin ja näin. Oli ihania kavereita vieressä, mutta lopulta kontakti löytyi. Käskimme koirat maahan ja jätimme ne. Menin täyteen matkaan, koska Bea ei ollut koskaan aiemmin edes yrittänyt nousta ylös. Niin se vain tällä kertaa nousi ja jouduimme ottamaan uudestaan. Tällä kertaa kävin palkkaamassa Bean, kun olin päässyt täyteen matkaan. Näin Bea pysyi lopunkin ajan.
Omalla vuorollamme näytimme ohjaajallemme tasomme. Tein hyvin yksinkertaisen seuruukaavion, joka ei tietenkään mennyt kuin Strömsössä. Etenkin täykkäri kusas oikeen olan takaa, jaa miten niin ei kuulu jäädä istumaan parin metrin päähän. Otettiin vielä erikseen pari täykkäriä, jotka sitten onnistuivatkin. Bealla on ollut jokseenkin hahmotusvaikeuksia sen suhteen, milloin käännytään ja milloin pysähdytään. No, toisaalta toistojakaan ei ole ihan hirveesti tullut, joten se ymmärrettäneen.
Näytimme myös vähän luoksaria. Bea oli jotenkin ei-oma itsensä, tuli hirveen rauhallisesti. Uusi paikka ja uudet kujeet varmasti vaikuttivat suoritukseen. Muutenkin Bean fiilis oli koko treenin ajan vähän tönkkö. Mutta eiköhän me saada sille se hyvä, iloinen ja hiukan pomppuisa fiilis myös häiriöön, kun jatketaan treenaamista.
Ihan lopuksi otimme vielä luoksepäästävyyttä. Kaikki ryhmämme jäsenet kävivät vuorollaan kävelemässä meidän ympärillä, kun Bea oli perusasennossa. Tietenkin palkkasin aina hyvästä suorituksesta, kontaktin ja paikan pitämisestä. Tällainen luoksepäästävyystreeni olikin erinomainen, Rollen kanssa ollaan aina tehty vain kokeenomaisesti. Sain kuitenkin vahvistettua Bealle paremmin sitä, että siinähän istut, vaikka joku tulisi. En kuitenkaan aio olla natsi asian suhteen tai panostaa liikeeseen ihan hirveästi. Me emme virallisiin lähde ennen sääntömuutosta ja sääntömuutoksen jälkeen ei koko liikettä enää ole.
Kokoomaana treeneistä saimme hyviä vinkkejä. Jatkossa rupean oikeasti ottamaan sitä treenien suunnitteluvihkoa jälleen uudelleen esille (tule takaisin syksy 2013, jolloin jaksoin kirjata kaiken mahdollisen ylös). Suunnittelen Bealle treenejä, joissa treenataan jotain tiettyä liikkeen osaa. Koko liikettä ei ole mitään mieltä treenata kokonaisuutena. Varsinkaan, kun tuolle sintille pitäisi saada tekemisen ilo myös häiriössä. Sillä tuppaa sekä leikin että sosiaalisen palkan vastaanottamisen kanavat sulkeutumaan, joten panostakaamme niihin. Omissa treeneissä ne on kuitenkin hyvin auki ja sosiaalinen palkka on meillä se superpalkka (vaatii toki riittävän rennon fiiliksen).
Olen ihan innoissani tästä uudesta valmennusryhmästä. Meillä on ihana porukka, joka tsemppaa mukavasti. Ryhmän kokeisiin tähtäävä luonne sopii just mulle. Muiden treenien seuraamisessa ja analysoinnissakaan ei ole mitään huonoa, päinvastoin. Mutta ehkä yksi parhaista ja kehittävimmistä ominaisuuksista on se, että ohjaajamme vaatii meiltä jokaiselta oman treenin suunnittelun kirjoitettuna vähintään vuorokautta ennen treeniä. Se ei aina ole kaikista ihaninta hommaa ja koiran nappaaminen kainaloon on hirveen paljon helpompaa. Suunnitteleminen kuitenkin kehittää parhaiten kaikilla mahdollisilla osa-alueilla, joten joskus tällainen pieni kiusanhenkisyys on oikeasti ihan hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti