Taitava pikkusintti

Istuskelen puun juurella. Katselen edessäni kasvavaa toista puuta. Siinä on oksia siististi rivissä, noin kymmenen sentin välein. Ei olla kuitenkaan talousmetsässä vaan vanhassa aarniometsässä. Tällä kertaa tuo kyseinen metsä saa toimittaa hakumetsän virkaa.

Raitapaita pääsi tänään ekaa kertaa hakuilemaan. Tai no testaamaan kyseistä huvitusta, mun ennakko-oletukset oli vähän skeptiset, koska Bea on arjessa usein välinpitämätön ja jokseenkin varautunut vieraita kohtaan. Mutta kokeilumielellä pääsee usein pitkälle ja tänään nappasin treeneihin Bean mukaan. Meni treenikavereilla hetki ihmetellessä, kuinka pieni sintti se oikein on. No, siinä vaiheessa, kun SPKL-liivit on pienimmilläänkin auttamatta liian suuret, en yhtään ihmettele.

Palataan sinne metsään. Maastokankaan alle kääriytyneenä odotan pelastajaani, koiraa. Samalla kuuntelen, miten oma pieneni ulvoo. Sitä ei voinut jättää autoon, joten vein sen häkkeineen päivineen pieneen leikkimökkiin. Bea hiljenee hetkeksi, tai ainakin niin kuvittelen, kun eteeni ilmestyy treenikaverini koira. Ei mene kauaakaan, kunnes sydän pamppaillen pääsen hakemaan Beaa - jännitän sitä, onko Bea repinyt häkkinsä palasiksi.

Avaan leikkimökin oven ja saan sylini täydeltä raitapaitaa. Kiroan mielessäni kaikki mahdolliset kirosanat läpi. Viha muuttuu iloksi, kun huomaan, ettei Bea olekaan tullut verkosta läpi. Se on vain oppinut avaamaan vetoketjun. Minun pikku houdini...

Omalla vuorollamme aloitamme makkararingillä. Maalimiehet asettuvat rinkiin ja ottavat muutamia herkkuja käteensä. Tavoitteena on saada Bea tulemaan luokse. Ei jäänyt tämän houdinin yllätykset yhteen kertaan, neitokainen juoksee ensin yhden luo, sitten toisen ja sitten kolmannen. Bea hoksaa homman jujun ja juoksee itsenäisesti maalimieheltä maalimiehelle. Suru on suuri, mutta vain hetkellinen, kun namit loppuvat ja lähdemme pienelle kävelylle.

Pienen kävelymme aikana pari maalimiestä menee metsään. Teemme pari sunnuntaikävelyharjoitusta,  lähdemme siis aivan muina miehinä kävelemään metsään ja jossain vaiheessa huomaamme, että kas, täältähän löytyikin herkkuja tarjoava maalimies. Heti, kun koira osoittaa merkkejä maalimiehen paikantamisesta tai hajun saamisesta, se päästetään irti. Teemme yhteensä kolme maalimiestä tällä tekniikalla ja kolmannella maalimiehellä Bea alkaa jo ymmärtää jutun juonta.

Löydettyään kaikki ukot Bea saa vielä kerran kierrellä treenikavereita läpi ja nauttia herkuista. Pikkuisen kasvoilta paistaa ilo ja riemu. Ruoan voima on ihmeellinen.