"Tän seuraavan biisin vois jokainen ottaa itelleen tälle päivälle tai vaikka koko viikonlopulle asenteekseensa" neuvottiin radiosta matkalla hakutreeneihin. Kyseinen Michael Bublén laulu on osunu muhun jo aikaisemminkin. Laulua kuunnellessani tiesin, että kyllä, jos meidän viikonlopusta tekis laulun, se olis just tää eikä mikään muu.
Ennen hakua kaikki ei kylläkään menny kuin Strömsössä... Luojan kiitos Rolle murtautu mun patjabarrikadin (se on siinä, koska en halua, että Bea pääsee yöllä seikkailemaan vapaasti talossa ja mun ovi ei pysy kiinni) läpi siinä puol kahentoista aikoihin. Muuten oisin varmaan ilosesti nukkunu hakureenien yli... Siinä sitten vielä viimeset kriisisopimiset kyytien osalta ja näytti hetken siltä, että kaikki toimii kuin unelma. Kunnes mun väärä tulkinta sekotti koko pakan ja mentiin ristiin kyytiinottajan kanssa... No, siitä selvittiin - hakureenien aloittaminen tosin myöhästyi.
Tällä kertaa "eksyneitä" etsimään pääsi vain Rolle. Teimme sille yhteensä kuusi ukkoa. Ensimmäiset olivat aivan etulinjalla ja niille Rolle lähti ekaa kertaa elämässään ilman mitään apuja. Taitava otus! Kyllä sanon, että talvikauden yli treenaaminen kannatti. Seuraavat ukot piilotimmekin sitten niin, että edelliseltä piilolta löytynyt saatettiin koiran kanssa seuraavalle piilolle. Koira kuitenkin lähetettiin eri puolelle. Viidettä ukkoa lukuunottamatta kaikista lähetyksistä lähdettiin kuin tykin suusta. Viidennen lähdön hitaus tosin johtui melko puhtaasti omasta sähläyksestä – olin huonossa asennossa ja vahingossa heittänyt hihnan Rollen hännän päälle, mikä sitten haittasi sitä jonkin verran. Kun hihna putosi matkasta, tyyppi painoi täysiä maalimiehelle asti.
Huomatkaa mun mahtavat piirtäjänlahjat :D Yrittäkää saada selvää, nuolen katkeaminen merkkaa jotain häppeninkiä, kuten lähetystä, palkkausta tai maalimiehen jäämistä.
Treeninähän tuo oli koiralle fyysisesti rankka. Juoksemista ja ylipäätään liikkumista tuli paljon. Pistot oli eri pitusia, ykkönen ja kutonen ehkä lyhimpiä, en osaa arvioida etäisyyksiä, mutta mun taidoilla arvioituna 20-30 metriä. Kakkonen oli varmaan lähempänä 50 metriä, siinä oli matkalla mettätiekin. Rollehan sille hairahtu, kun siitä oli just ennen sen vuoroo menny joku randomi koiranulkoiluttaja niin niitten jäljille. Hyvin korjas ite, kun huomas, että tallattu alue loppu. Alueella oli pituutta sopivasti, mun taidot huomioon ottaen ehkä 80 metriä, joista viimesimmät metrit hämytallausta eli siellä ei ollu ukkoja. Piilot oli molemmilla puolilla suunnilleen tasasin välein.
Sieltä mettästä sitten jossain vaiheessa kotiuduttiin. Rolle olis ollu menossa mukana, kun treenasin Bean kanssa tokoa. Bean kanssa taidettiin ottaa tänään yhteensä neljä treenisessiota, joissa kussakin tuli 10-15 toistoa. Aiheena oli liikkeestä seisominen. Aluks tehtiin niin, että ite peruuttelen koiran edestä ja koira jää sitten siitä. Jossain vaiheessa siirryin liikkumaan niin, että koira tulee vapaassa hillumisessa vasemmalla puolella (Bea tosin tulkitsee sen seuraamisena...) ja edetään etanavauhtia ja jää sitten siitä. Illan lopuksi päästiin vielä tilanteeseen, että sain itse kulkea melkein normaalia vauhtia.
Käytiin tänään Bean kanssa myös kentällä katsomassa menoa ja siellä sitten tehtiin seisomissession lisäksi n. 2,5 min paikkamakuu. Häiriöö oli paljon – ihmisiä, ohiajavia autoja, joutsenia, pikkulintuja, lapsia... Mutta niin vain pieni pysyi. Ihan supertaitava pieni! Sitä ei kentällä samaan aikaan hilluneet ihmiset kiinnostanu yhtään, ohiajavat autot sai pään kääntymään. Yhessä vaiheessa itteekin pelotti, kun yks auto näytti tulevan täysiä kohti sitä kenttää, mutta lopulta kääntykin onneks just pois. Oli siis paikkamakuu taattua Beatyyliä – maassa pysytään rauhallisena, mutta kun palaan ja annan "vapaa"-käskyn niin alkaa järjetön pomppiminen.
Päivä on todellakin ollut ihana. Kaunis sää ei yhtään haitannut, mutta vielä enemmän mieltä lämmitti Rollen onnistuminen hakumetsässä ja Bean ensimmäinen edes jotenkuten oikeanlaista suoritusta muitsuttava jäävä seisominen. Ja mikä parasta, tää jatkuu huomennakin ohjatun tokon ja haun merkeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti