Puuhäät

"Puuhäät" on nimitys 5 vuoden yhdessäelolle, kun puhutaan naimisissa olemisesta ja häistä. Omalla tavallaan meillä vietetään nyt puuhäitä, sillä tasan 5 vuotta ja 2 päivää sitten meille kotiutui oma pieni lapinlapsi.

Koiran hankinnasta meille päätettiin joskus huhti-toukokuun vaihteessa 2009. Siitä sitten alkoi järjetön kasvattajien metsästäminen. Varmaan jokainen kasvattaja, jolla pentuja oli, käytiin läpi. Milloin oli väärän väristä ("Musta valesilmin sen olla pitää!" -isäni), milloin ei ollut uroksia, milloin ei ylipäänsä vapaita pentuja. Koiranhankinnan alkuvaiheessa silloinen 11-vuotias minä oli kärsivällinen ja uskoi, että kyllä se sopiva pentu sieltä tulee. Kesäkuun alussa oltiin kahlattu ihan varmasti toista kymmentä pentuetta läpi, eikä missään natsannut. Siinä sitten jossain vaiheessa ilmoitin, että juhannukseen mennessä sen koiran on oltava täälä. Enhän mä silloin ymmärtänyt, ettei se koiran tulo ole välttämättä meistä kiinni, päätin vain että juhannukseen mennessä meille tulee koira.

Kasvattajalla 6-viikkoisina, ekassa kuvassa Rolle repii Tiitu-äidin hihnaa ja tokassa leikkii veljensä Camun (selin kameraan) kanssa.

N. 2 viikkoa ennen juhannusta onnisti, ja meidät kutsuttiin vierailulle Wiita-Akan kenneliin Vihantiin.  Aluksi meillä oli kriteerinä, että pitäisi löytyä läheltä, mutta kun muualta ei löytynyt, niin sitten lähdettiin semmoiselle 8-tuntiselle ajomatkalle kohti pohjoista, tasan viikko ennen juhannusta. Pohjoisen Poika valloitti meidän kaikkien sydämet, eikä kasvattajakaan nähnyt mitään esteitä sille, etteikö meille voisi koiraa antaa.

Pikkuvauvan sylikuvia. Ekassa kuvassa kotiutumisiltana kotona, tokassa kuvassa kotimatkalla Rolle tunkee kaverini syliin. Alarivin kuvissa Rolle pusuttelee veljeni kanssa ja toinen kuva on kasvattajalta, kun kannoimme pentuja sisälle.

Niimpä sinä kesäkuun 20. päivänä vuonna 2009 vietettiin Juhannuspäivää. Aamulla vietiin veli ja sisko kaverille hoitoon, ja samalla otettiin sieltä mun kaveri mukaan. Tällainen järjestely siksi, että emme olisi mahtuneet autoon kaikki kuusi, siis viisi ihmistä ja koira. Veljen ja siskon kanssa ei päästy sopuun siitä, kumpi lähtisi mukaan ja kumpi jäisi kotiin, joten päädyttiin sitten siihen, että molemmat jäävät kotiin. Mulle ajateltiin ottaa matkaseuraa, koska 8 tuntia on aikas pitkä aika viettää autossa käytännössä yksin. Ja niin kaverini pääsi mukaan. Kasvattajalla vietettiin aikaa pari tuntia, meillä muilla se meni omaa ja muita pentuja puljutellessa, äidillä paperihommissa.

Kotona oltiin muistaakseni joskus iltayhdentoista aikoihin. Ja se pentu oli kuin olikin kotona ennenkuin Juhannus oli ohi.

Kuvia ekalta puistokerralta.

Kasvattajalla Rollea oli kutsuttu Cossiksi. Minä kuitenkin halusin vaihtaa nimen. Olin nimittäin nähnyt unta, jossa minulla oli merkkivärinen uros, jonka nimi oli Rolle. Enkä suostunut muuhun.

Meillä ei oo oikeestaan ikinä osattu nukkua normaalisti :D

Ekat päivät kotona meni tosi hyvin. Rolle ei itkeskellyt yhtään, ja muutenkin oli tosi kiltti. Kasvattajan luona se oli jo oppinut mm. luoksetulon alkeita ja sisäsiisteyttä. Kovin monia pissejä tai kakkeja en siis joutunut siivoamaan - tosin oksennuksia senkin edestä, kun tyyppi oli ja on edelleen ihan vaan pikkusen ahne (mm. matolääkkeet meni ihan pelkilteen).

Alkua me ei oikeestaan rauhotettu ollenkaan. On luonnollista, että lapsiperheessä käy naapurin lapsia leikkimässä ja niin kävikin heti ekasta päivästä lähtien. En ole  katunut tätä ja varmasti mennään samalla tavalla seuraavankin koiran kanssa eli heti vaan normaaliin arkeen sen kummempia miettimättä.

Edelleen sen lempparipaikka tarhassa on tuossa rappusten edessä, mihin voi kesäkuumalla kaivaa viileän kuopan.

Rollen ensimmäinen kepponen liittyy tarhaan. Aluksi sillä ei ollut tarhassaan kunnon porttia, vaan kuormalava pystyyn nostettuna. Eräänä iltana joku oli unohtanut katsoa, että onko portti varmasti kiinni ja päästänyt Rollen tarhaan. Yönsä se oli nukkunut tyytyväisenä ja aamulla sitten heräillessään huomannut, että haa ja päätti käväistä hieman aamulenkillä. Aamulla isäni kävi sitten koiraa hakemassa, ja ihmetteli, että missäs se on. Ei mennyt kauaakaan kun pihamme vierestä kulkevalla pururadalla juoksi kotiin pieni nallekarhu, juuri ajallaan ruokailuun.

Yhteiskuvia. Ylärivin toinen on kesältä 2010, kuten myös alarivin eka. Muut kolme kesältä 2009.

Vähän uudempia vanhoja kuvia, talvilta 2009 ja 2010.

"Jos haaveita on, ei kannata jäädä odottamaan vaan tarttua toimeen ja pistää asiat järjestymään." 
-Eppu Nuotio

Koiranhoitoa ja hoitokoiraa

Meillä kesäloma on alkanut rauhallisissa merkeissä. Tokokokeen jälkeen on ollut pakkollinen rauhoittumisen aika, kun itse olin reissussa ja sen jälkeen kesätöissä. Nyt vauhtia elämään tuo parivuotias hoitokoira, borderterrieri Hertta.

Rollella on ihan paras ilme :D

Tässä yks päivä myöskin pesin Rollen. Varsinaisesti se ei ollut likainen, joten pesun tavoitteena oli saada se irroittamaan karvojansa. Muuten se pudottaa ne vasta heinäkuussa, kun kaikki lämpimät ilmat ovat menneet. Muuten olisin sen varmaan antanut olla, mutta Maailmanvoittaja on elokuussa, ja vaikkei mulle katastrofi olekaan, jos sillä ei turkkia ole, on se kivempi viedä esille koira, joka ei ole huonoimmassa mahdollisessa kunnossa.

Pesun jälkeen Rolle olikin ihanan puhdas. Ahh. Tosin ehdin fiilistellä about puoli minuuttia, kunnes Rollea vietiin taas - vesisateeseen lenkille.

Se pistää miettimään

Oltiin tänään tokokokeessa Tampereella ja tuloksena 151p/200p ja ALO2.

Luoksepäästävyys 8
Paikkamakuu 7
Seuraaminen hihnassa 7
Seuraaminen vapaana 5
Liikkeestä maahanmeno 9
Luoksetulo 10
Liikkeeestä seisominen 8,5
Hyppy 9
Kokonaisvaikutus 5

Oltiin vuorossa ekana ja luoksepäästävyydessä otti kierroksia viereisestä koirasta, joten nousi riehumoikkaamaan.
Paikkamakuussa vaati kaksoiskäskyt.
Hihnaseuruussa lähti lenkille eli haistelua ja vasta ihan lopussa tajus että tää on tätä.
Normiseuruu lähti paremmin, mutta täyskäännös tuli ihan kehänauhan vieressä kehätoimitsijoiden pöydän luona, joten kävi moikkaamassa ja ajautui ulos kehästä.
Liikkeestä maahanmenossa vaati kaksoiskäskyn istumaannousussa.
Luoksetulo oli tosi nätti ja upea.
Liikkeestä seisomisessa ennakoi jäämisen.
Hyppyyn tuomari olisi toivonut nopeutta.
Kokonaisvaikutukseenkin vaikutti toi ulosajautuminen.

Ongelmat tuntuivat tällä kertaa johtuvan liian matalasta vireestä. Ja minä vielä tyhmänä menin ennen koetta rauhoittelemaan sitä, kun pelkäsin samaa kohtaloa kuin viimekerrallakin. Mä noudatin taasen liikaa suunnitelmaa, enkä osannut lukea koiraa. Tällä kertaa sille olisi ehkä paremmin sopinut innostava leikki tms. Mutta tästäkin kerrata opitaan, ja ensikerralla n jo kaksi tapaa toimia ( ja sitten koira keksii kolmannen ja taas ollaan kusessa).

Noi toistuneet kaksoiskäskyt pisti miettimään. Myöhemmin tajusinkin, että varmaa johtunee koetilanteen ja treenitilanteen eroista. Treeneissä palkkaan järjestään noissa kohdissa, missä kaksoiskäsky tuli. Eli perusasennosta ennen paikkamakuuta, paikkamakuussa takaisintulossa ennen perusasentoa ja jäävissä ennen perusasentoa. Noissa on siis ideana ollut se, etten opeta koiraa ennakoimaan, mutta nyt näyttääkin siltä, että kaikki pitää tehdä kokeenomaisesti. Muutenkin kokeenomaisesti tekeminen auttanee, sillä silloin saan luotua tyypille rutiinia. Ainoa, mitä ei tehtäne kokeenomaisesti ennen seuraavaa koetta, on liikkeestä seisominen. Siinä pitää ottaa reilusti pidempi seuruumatka ennen jäävää käskyä. Syynin alle pääsee myös vireenhallinta. Tai no enemmänkin se, että itse opettelen, millä kaikilla asioilla tuon virettä saa hallittua. Onneksi meillä alkaa tokokurssi, päästään harjoittelemaan valvovan silmän alle.

Tulos pistää miettimään meidän intressejä, lähinnä sitä, onko TK1:n kisaaminen fiksua. Mä en ite jaksa kisata alokkaassa enää, enkä nää siinä tällä hetkellä erityisen suurta järkeäkään. Ainoa positiivinen asia, mitä TK1:n hakemisessa nään, on se, että sais luotua tolle koiralle koerutiinia. Mutta vaakakupissa painaa todennäköisesti enemmän avoimeen siirtyminen, koska saa sitä koerutiinia sielläkin, enkä mä tarvitse "helppoja" alokkaan kisoja esim. kisajännityksen selättämiseen, koska mun aivot eivät tunne sellaista käsitettä. Lisäks ylempiin luokkiin panostaminen tuntuu olevan kaikin puolin fiksumpaa, mä saan säästettyä äitini (=kuskini) hermoja, kun sen ei tarvitse olla kokoajan kuskaamassa meitä. Mun ei tarvitse pitää tuota alokkaan kisakunnossa kauaa, vaan saan siirtyä ylempien luokkien liikkeisiin tuhlaamatta eritysemmin aikaa. Meidän ykköstavoite ei myöskään ole alempien luokkien koulutustunnukset, joten voi olla järkevämpää panostaa juurikin niihin asioihin ja luokkiin, joissa meillä on oikeasti tärkeitä tavotteita.

Aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että me säästetään rahat ja jätetään TK1 kisaamatta.

Positiivisten yllätysten päivä

Rolle päätti yllättää tänään oikein olan takaa. Oltiin siis Ruovedellä ryhmänäyttelyssä, tuloksena ERI AVK2, tuomarina Markku Kipinä.

Ryhdikäs, kevytluustoinen, jolla pitkä lanne. Hyvä ylälinja ja häntä. Voisi olla takaa kulmautunut enemmän. Vaaleat silmät pilaavat ilmettä. Purenta ok. Riittävä askelpituus. Miellyttävä luonne.

Tuloksenahan tuo ERI ei ole kovin hääppönen, mutta meille todellakin erinomainen. Ennen ollaan saatu pelkkää EH:ta, joten nyt saatua ERIä osaa arvostaa, varsinkin kun hyvät arvosanat oli tällä tuomarilla melko tiukassa.
Arvostelu ei oo mun mielestä kovinkaan koiran näköinen. Mun silmään (ja kun vertaa toisiinkin lapinkoiriin) tuolla ei kyllä ole kevyttä luustoa. Mä myös sanoisin (kuten aikaisemmatkin tuomarit), että takakulmauksia tuolla on ihan hyvin, kun taas etukulmaukset on niukahkot. Tai sitten se on talven aikana heittäny takakulmaukset menemään ja ostanu jostain lisää etukulmauksia.

Rolle yllätti myös yleisellä käytöksellään. Se osas ottaa suht. rennosti eikä murissut kuin yhdelle, joka tuli liian lähelle. Erityisen tyytyväinen olen siihen, kun Rolle ei sen suuremmin reagoinut aivan selkämme takana tapahtuneeseen ärinäkeissiin. Tyyppi vain vähän katsoi ja sitten haki kontaktia. Ihana!
Rolle myös rauhoittui todella hyvin sekä häkissä että narun päässä. Vitsit, elättelen toiveita, että tää vielä joskus oppisi, ettei toisista koirista tarvitse ottaa kierroksia ja ruveta ärisemään.

Junior Handlerissa oltiin mukana ekaa kertaa elämässämme. Taso oli kova, ja vanhempien luokassa oli mukana neljä taitavaa ja hyvää esittäjää. Ennen kehään menoa en olisi osannut arvata lopputulosta. Me sijoituttiin vanhempien luokassa ykköseksi!

Rolle esiintyi jokseenkin paremmin rotukehässä. Junnukehässä se otti välillä pari laukka-askelta ja vingahteli, ja tuomarin tullessa moikkaamaan pakitti vähän. Muuten meni ihan hyvin, tyyppi seisoi nätisti eikä tarvinnut pahemmin asetella tai pitää hännästä kiinni.

Koiria vaihdettaessa sain ensin itselleni walesinspringerspanielin. Koira oli mukava esittää, oli rauhallinen eikä hetkahtanut omistajanvaihdoksesta.

Tuomarimme päätti vaihdattaa koiria vielä kerran ja sain käsiini serra de airesinpaimenkoiran. Tämäkin kipale oli mukavaa ja rauhallista esitettävää.

Omasta mielestäni suoriuduin kiitettävästi, ja arvostelupaperissakin luki "hyvää, rauhallista esittämistä". Luulen kuitenkin, että Rolle sinetöi voittomme, sillä sen verran, mitä sitä kerkesin sivusilmällä katselemaan, päätti se ottaa ilon irti vieraista esittäjistä. Se riehui, veti, haukkui, istui, ei asettunut seisomaan... Kunnon pelimies :D

Junnujen BIS-kehässä vastaan tuli kaverini Lyyli ja cockerspanieli nuorempien luokasta. Lopulta sijoituimme JH-BIS-kehässäkin ykköseksi, ja näinollen sijoituksemme oli 1./1.

Saimme JH:sta upeat ruusukkeet ja JH-kärpäsen pureman :D. Katsotaan nyt, nähdäänkö meitä tulevaisuudessakin junnukehissä.

Kiitos vielä kerran Ruoveden näyttelyn järjestäjille ja tuomareille! Erityiskiitos Markku Kipinälle, JH-tuomari Saana Simolalle ja Maaritille, joka otti meidät autoon ja mahdollisti tämän upean päivän!

Vapun tokokoe Ylöjärvellä

Me siis korkattiin virallinen harrastusura tokoilemalla vappuna pisteisiin 150/200p ALO2.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8
Seuruu kytkettynä 6
Seuruu taluttimetta 6
Liikkeestä maahanmeno 8,5
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisominen 8
Hyppy 8
Kokonaisvaikutus 7

Koko kokeen ajan kävi ylikierroksilla, mikä ilmeni vinkumisena. Suurin osa pistemenetyksistä johtui siis siitä. Paikallamakuussa vaati kaksoiskäskyn sekä alussa että lopussa. Osaltaan mun vika, koska en mielestäni käskenyt riittävän voimakkaasti ja selkeästi, jolloin koira skippasi ekat käskyt.

Yksilöliikkeisiin petrasin käskytystä, ja käskyt olivat selkeät ja Rolle kuunteli. Kaikista yksilöliikkeistä lähti pisteitä ääntelyn takia. Lisäksi seuruissa esiintyi lähinnä ohjaajan perseilyä, mutta myös koiran. Itse mm. käännyin oikean kautta täyskäännöksen ympäri, kun liikkuri käskytti "Käännös vasempaan, mars!". Rollen perseilyistä mainittakoon ainakin hihnaseuruun alku - tuomari oli pari metriä meidän linjasta sivussa ja tuo sitten yritti tuomarin luo. Onneksi siinä kohti oli juoksuosuus, niin sain kahdesti käskettyä seuruuseen. Loppumatkan tulikin sitten ihan ok. Vapaana seuruuta osaltani ihmettelen, koska mun mielestä se meni huomattavasti paremmin kuin hihnaseuruu. Tietenkin ääntelyä esiintyi ja hieman edisti ja poikitti, mutta olisin odottanut hieman parempia pisteitä verrattuna hihnaseuruuseen.

Meidän ongelmakohta eli jäävä maahanmeno - luoksari - jäävä seisominen meni kuin menikin ääntelyä lukuunottamatta nappiin. Ennen koetta meillä oli ongelmana, että koira läsähti seisomisessa maahan (koska maahan tuolla vahvempi ja sai jo vahvistusta edellisessä jäävässä). Nyt kuitenkin molemmat jäävät onnistuivat, yhtenä syynä voin pitää omaa selkeää käskytystä. Ennen meidän käskyt olivat äänenpainoltaan kovin samanlaisia ja jonkun aikaa ennen koetta rupesin tekemään niille selkeää eroa. Kokeessa muistin vielä korostaa eroa, ja koira toimi!

Hyppy meni oletetusti - hyppäsi hyvin ja teknisesti liike meni oikein, mutta se ääntely. Kokonaisvaikutuksen pisteet lähti ääntelystä ja siitä  kun R käbi yhessä välissä moikkaamassa liikkuria.

Ääntelyongelmaa meillä ei siis enne  ole ollut, ja itse reagoin siihe  täysin väärin. Meillä oli reilusti aikaa ennen omaa vuoroa ja olisin siinä voinut hyvinkin saada Rollen rauhoittumaan, mutta en siinä tilanteessa vain tajunnut. Suorituksemme aikana huomasi, että jonkinlainen puuhailu ennen koetta olisi auttanut, sillä loppua kohden rauhoittui hieman. Seuraavalla kerralla siis puuhaillaan jotain oikeaa (nyt siis vain istuskeltiin ja yritin saada sitä rauhoittumaan totuttamalla paikkaan), jotta saadaan oikea vire päälle. Toisaalta nään tän korkean vireen hyvänä juttuna, koska se tekee niin paljon nätimmin korkeessa vireessä. Mun pitää vaan muistaa olla selkee ja lukea koiraa myös ennen meidän vuoroa.

Synttärisankari

Meillä vietettiin 5-v synttäreitä viimeviikon keskiviikkona. On se jo iso poika!

Kyllähän sitä oli pakko ottaa ihan "virallinen" seisotuskuva. Auringon vaikutus alkaa jo näkyä kulottumisena (on muuten ärsyttävää, kun vähän vähemmän rotua tuntevat rupeavat  miettimään keinoja, miten turkin laatua saisi parannettua. Joka kerta tekee mieli raivota, että sille ei voi tehdä mitään!)

Synttärilahjaks se sai läjän kaikkee aktivointijuttua. Alempi kuva on vartin puuhastelun jälkeen, vähän reilu puolet jäljellä. Kaikenkaikkiaan sillä meni melkein puoltoista tuntia kaikkien herkkujen metsästämisessä. Ja oli puolentoista tunnin jälkeen tyytyväistä koiruutta.

Itse synttäripäivä meni meillä rauhallisissa merkeissä. Sitä ennen ja sen jälkeen ollaan kyllä aktivoiduttu ihan riittävästi. Melkein joka päivä ollaan käyty pyöräilemässä, on kivaa hommaa. Synttäripäivän jälkeen torstaina käytiin agiliitelemässä. Viikonloppuna käytiin canicrossailemassa ja yhteislenkillä. Ja tietysti ollaan valmistauduttu vappuna häämöttävään tokokokeeseen.

Rukkaset

Kaikki varmaankin tietänevät, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, pitäisikö koirasta tehdä rukkaset? Kun koira on tehnyt tuhmasti, vitsaillaan, pitäisikö siitä tehdä rukkaset.

No, meillä ei ihan rukkasia tehty, mutta lapaset tehtiin. Muutaman harjauskerran karvat sai kerätä pahvilaatikkoon, ja vähän ennen joulua lähetin karvat Sanskille kehrättäväksi. Sanski tekikin oikein erinomaista työtä, ja kilpailijoistaan eroten 100% koirankarvasta. Muut koirankarvaa kehräävät siis väittivät, ettei pelkkää koirankarvaa voi kehrätä ja kehrääjästä riippuen lupasivat sekoittaa sekaan n. puolet lampanvillaa. Joten, kun halusin nimenomaan koirankarvalankaa, Sanski valikoitui joukosta korkeasta hinnastaan huolimatta.

Maaliskuun alussa tuli pehmeä paketti postissa. Sitten pääsi neulomaan. Ihanaa! Neulominen on yks parhaista asioista, mitä mä tiedän. Kumminkin, lanka oli helppo neuloa ja ah se neulejälki. Ihana pehmonen pörrö <3.

Lopuksi vielä kuvasaastetta, jo uudella omistajallaan tosin. Tulee kyllä mulle itellenikin tommoset.

-Heidi