TK1 Wiita-Akan Celpo Cossi

Kuten otsikko jo kertookin, käytiin tässä sunnuntaina pokaamassa kolmas ykköstulos alokasluokasta ja nykyään Rollen nimen edessä komeilee tunnus TK1. Tuloksena tällä kertaa ALO1 182,5p/200p. 1./10. KP TK1. Sinällään meni hyvin ja pisteetkin ovat varsin kiitettävät. Koepaikallakin porukka tuli onnittelemaan ja kehuivat meidän hyvännäköistä menoa. Oli kyllä mukavia kanssakisaajia! Silti on hieman vaikea olla huomaamatta niitä kaikkia virheitä, varsinkin kun tietää, että tuo pystyy kyllä parempaan. Kuten facebookissa totesinkin: on vaikea pitää näkkäriä hyvänä, kun on saanut maistaa pullaa.

Hienoin mies, ja taitavakin vielä!

Kaksin aina kaunihimpi ja jaettu ilo, kaksinkertainen ilo - Bean edellinen omistaja Lilli ja koiransa Vixi saivat myös samasta kokeesta TK1:n!

Sitten saatte vielä liikekohtaiset pisteet ja vähän kommentointiakin. Aloitettiin paikkamakuulla, josta 10. Ihan odotetusti, luotin koiraan ja tuomarikin totes, että täälä ei mitään muuta tapahtunu kuin paikallaan makaamista. Kyllä vaan tuolle koiralle sopii tuo pää maassa makaaminen!

Sitten päästään videolle, joka löytyy tuosta alta. Seuruu 8, koska se sääti tuolla seuruukaavion toisen täyskäännöksen päässä. Mikä lie aivopieru sillekin tuli, mutta eipähän tuolle mitään voi.

Pomminvarma liikkeestä maahanmeno 10, hieno seuruu ja siisti maahanmeno. Näyttävästi vähän menee istumisen kautta, pitääpä sitä muistaa tarkkailla jatkossa.

Luoksetulo 9,5, koska lopun perusasento jäi hieman vajaaksi. Tähänkin olen varsin tyytyväinen, varsinkin kun ennen koetta testasin ja tyyppi haukahti liikkeellelähdöissä. Kehässä ei onneksi tehnyt sitä!

Noutoesineen pitäminen 9, se vinku alussa vähän ja siitä lähti piste. Sinällään tosi kenkkunen liike, että kun on niin lyhyt ja yksinkertainen niin tuomarit rakottaa tosi pienistäkin. Tyytyväinen kuitenkin olen.

Kauko-ohjaus 7. Se ei menny ekalla maahan ja sit tokalla kun meni, laitto pään maahan ja tiesin, että se ei sieltä sitten ekalla tulisi nousemaan. Onneksi kuitenkin tokalla nousi. En oo tyytyväinen, ärsyttävä murheenkryyni tämä liike. Tyyppi on vaan niin vahvasti paikkamakuussa ettei se halua sieltä nousta ylös.

Hyppy 10. Taas tuli vähän ylimitotettu kaari, mutta ei se mitään, ja nyt tuli siisti perusasentokin. Olen erittäin tyytyväinen tähänkin!

Ja lopuksi vielä kokonaisvaikutus 9, piste lähti, koska parissa liikkeiden välissä vinkui.

Satuin muuten tässä huomaamaan, että meillä oli ilmeisesti sama tuomari kuin vuonna 2014, kun oltiin elämämme toista kertaa kokeessa. Oli ihan mielenkiintoista huomata, että ei ne tuomarit miksikään ole tässä sääntöjen vaihduttua muuttuneet. Tälläkin kertaa (ja kaikilla muillakin tuomareilla) pistemenetykset ovat menneet aiheesta eikä kymppiä ole annettu, jollei sitä todella ole ansaittu. Tuomari onnistui säilyttämään kokeen fiiliksen myös tosi mukavana!

Palkintokaapin syövereistä

Joskus viime kesänä näin jossain blogissa, älkää kysykö missä, en muista kumminkaan, kivan postausidean ja laitoin ajatuksen mieleen hautumaan. Nyt sitten vihdosta viimein jaksoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja päätin, että nyt pääsemme kurkistamaan meidän palkintokaappiimme.

Kuvaan mahtu melkeen kaikki meidän palkinnot ja koirien suhtautumista hyvin kuvaavat ilmeet - Rollee kiinnostaa joku ihan muu ja Bea taas näyttää kieltä koko hommalle. Suurin osa palkinnoista on Rollen, ihan puhtaasti siitä syystä, että Rolle vaan on sattunut olemaan meillä kauemmin. Vuosina 2010-2012 käytiin tosi aktiivisesti mätsäreissä ym, mutta niistä ei menestystä hirveesti kertynyt. Sen kertoo sekin, että kun palkinnot on aseteltu kronologisesti aikajärjestykseen kuten kuvassa, näiltä vuosilta on kaksi pientä pokaalia ja muutama säälittävä ruusuke. Sen jälkeen, kun alettiin käymään jossain joskus ja jouluna, joka kerta on ollut kotiin kannettavana joku, jonka laittaa palkintohyllylle.

Normaalinäkymä meidän palkintokaappiin - asettelulle on syynsä. Toistaseks ne vielä tonne mahtuukin (toisin sanoen onnistuin kerrankin järjestelemään ne niin, että ne mahtuu sinne. Ennen järjestelyä ei mahtunu.

Seuraavaksi tarkastelemmekin muutamia palkintoja yksittäin, lähinnä niitä, jotka ovat jollakin tapaa erikoisia. Ihan kaikkia en yksitellen ala käymään, koska siinä nyt ei vain ole mitään järkeä.

Ihan eka palkinto ihan ekasta mätsäristä 1.5.2010, kun Rolle oli vähän päälle vuoden. Sijoituksena tuolloin SIN5, varsinaisena nimenä palkinnolle tsemppari-palkinto. Tää oli eka kerta ikinä, kun Rolle lähti ihmisten ilmoille ja se kyllä näkykin silloin...

Ja Bean ensiesiintyminen mätsärissä sen sijaan meni hieman Rollea paremmin ja kotiintuomisina oli SIN1 BIS6.

Mutta näin muuten Bea on tykästynyt tuohon vihreään väriin eli neljänteen sijaan. Katselmuksen Junior Handler -kehästä tuli tuo oikeanpuolimmainen, vasemmanpuolimmainen sen sijaan oli viime kesän yllättäjä Lappalaiskoirat ry:n kesäleiriltä, kun Bea oli - ei mitenkään itsestäänselvästi - narttujen 4.

Rolle sen sijaan sai odottaa ensimmäistä voittoaan hieman pidempään kuin Bea. Lappalaiskoirat ry:n leiriltä tämäkin jymypotti, urosten 1. BIS1 (ja kotiintuomisina myös järjetön ruokasäkki, joka ei meinannut mahtua autoon...).

Ainakin toistaiseksi ainoat palkinnot virallisemmasta näyttelykehästä, sen tasan ainoan kerran kun osallistuimme viralliseen JH-kisaan Rollen kanssa, tuli heti ensin oman ikäluokan voitto ja sitten koko JH-kisan voitto. JH-kehissä onnistumisprosentti on ollut kyllä poikkeuksellisen suuri: neljä ykkössijaa ja yksi kolmossija. Olis varmaan pitänyt kisata useammin - tai sitten ei, muuten olis varmasti huonompi rivi esitellä.

Ja sitten lopuksi vielä mulle ne kaikista arvokkaimmat eli tokosta saadut palkinnot. Ruusukkeet on syksyn tokokokeesta (ALO1 197,5/200p. 1/6 KP) ja pokaali sitten helmikuun kokeesta (ALO1 164,5/100p 3/9). Saas nähdä, tuleeko riviin täytettä tässä ihan lähitulevaisuudessa, lähdetään nimittäin ainakin yrittämään TK1:stä ensi viikon sunnuntaina Vantaalle. Hui!

5 - 4 - 3 - 2 - 1 - VETO!

Vihdosta viimein on tänne etelämpäänkin saatu sellainen ihmeellinen valkoinen juttu kuin lumi. Ja vieläpä sen verran, että on ladut saatu kuntoon! Kiitos kuuluu toki myös aktiiviselle kaupungin ladunhoitotoimelle, joka vetää ladut heti, kun on vain mahdollista. Näin ollen ollaan nyt parina viime viikkona päästy vihdosta viimein hiihtämään!

Viime viikolla hiihdin vain Rollen kanssa. Tarkempaa syytä tälle päätökselle ei kai ollut, ehkä mä en vaan heti ekana jaksanu mitään alkeisjuttuja ruveta vääntään vaan vihdosta viimein kun pääsi, halusin sit oikeesti tuulen humisevan korvissa! Niinhän se humisikin. Viime viikon maanantaina treenikaveri ehdotti, että mentäiskö jäniksenä heille. Hetken epäröin, että mitäköhän siitä tulee, kun ei Rolle ollut koskaan juossut kenenkään edessä. Mutta tyyppihän oikein yllätti ja veti pari kilsaa oikein hienosti! Sen jälkeen kaveri kävi vaihtamassa toisen koiran itselleen ja lähti meille jänikseksi ja vedettiin toinen parin kilsan lenkki. Vetää hienosti ja haukkuu, mutta en mä siihen haukkumiseen jaksa puuttua, kun kaikki muutkin sitä tekee. Ja sit laskis pian into vetää.

Viime viikon torstaina saatiin sitten jänis heti lähdöstä ja vedettiin kaks parin kilsan lenkkiä putkeen. Aluks ajattelin, että pidetään paussi siinä kierrosten välissä, mutta Rollepas ei suostunutkaan pysähtymään vaan jatko täyttä laukkaa eteenpäin (asiaa ei ainakaan edesauta se, että pysähdyspaikka on keskellä alamäkeä...). No sit seuraavassa jyrkässä ylämäessä meinas usko loppua, mutta kun päästiin siitä yli niin veti taas hienosti loppuun asti.

Todistettavasti ollaan ainakin oltu paikalla!

Tällä viikolla Beakin on sitten päässyt kokeilemaan hommaa. Maanantaina mentiin sen kanssa kaks pikkulenkkiä, puolisen kilsaa kipale. Ekalla kierroksella oli vähän sellasta mikä juttu tää oikeen on -menoa, mutta sitten tokalla kierroksella veti jo hienosti. Ainoo ongelma on, että se on niin tavattoman pieni, ettei siitä juuri vetoapua ole ja siitä syystä ehkä sen intookin tappaa, kun ei pääse eteenpäin, vaikka kuinka yrittäisi. Onneks se on pieni, mutta pippurinen.

Rollen kanssa maanantai ei sitten mennyt ihan niin hyvin. Käytiin taas kaks parin kilsan kierrosta, eka kierros kaverin takana ja toinen edessä. Eka kierros menikin hyvin, toiselle kierrokselle ei oikein jaksanu lähtee vetään. Kunhan nyt kulki hihna riittävän kireellä, jotta en voi sille siitä sanoo. Tietysti tähän vaikuttaa se, että on tuo kumminkin kohtuullisen kokematon vetäjä, varsinkin toisen edessä. Sitten kun väsy vielä alkaa painaa niin ei hyvä tule. Onneks kaveri päätti sit lopussa mennä ohi, saatiin hyvä ohitusharjotus ja loppuun vielä kunnollinen vetopätkä. Piti oikeen hidastella sitä kun en halunnut enää mennä kaverin ohi.

Tänään Bea pääs taas vetään pari pikkukierrosta. Meni jo selkeesti paremmin, alkaa sekin hoksata et veto kuuluu muuallekin kuin juoksuun. Kaveri meni vielä jäniksenä edellä, mutta edelliskerrasta poiketen Bea jaksoi vetää hyvin, vaikka kaveri välillä poistuikin näköpiiristä. Myös ylämäissä!

Rollekin veti tänään todella upeasti! Ekalla kierroksella lähdettiin kaverille jänikseksi, tokalla kierroksella kaveri oli meille jäniksenä. Kävi tuuri, koska kun me odoteltiin kaverin valmistautumista, siitä meni pari muuta hiihtäjää ohi ja vaikka periaatteessa lähdettiin ekana, Rollella oli silti mielessä, että just äsken tosta meni joku ja mun on PAKKO saada se kiinni. Ihmisten ohitukset onneksi sujuvat hyvin, joten ei tullut ongelmaa vaikka sinne oli joku mennytkin. Toisella kierroksella olisin ihmetellyt, jos olisi ollut jotain, kun kaveri kumminkin meni koirineen edellä. Ja tosiaan taas ne järjettömät haukkumiset. Oikeesti toi otus ei oo varmaan missään muualla yhtä innoissaan! Eikä se käyttäydy missään muualla yhtä hyvin kuin tuolla, kiihtyneestä mielentilastaan huolimatta se ei edes mieti rähisemistä.

Mutta tässäkin harrastuksessa on kääntöpuolensa. Mun kisavietti nostaa päätään ja mä HALUAN kisoihin. Ei haittaa, vaikkei me osatakaan ohittaa, me ollaan riittävän hitaita, että mä luotan siihen, ettei ikinä tarviikaan. Ohitettavana olo onneks sujuu. Ei tässä muuten mitään ongelmaa oliskaan, mutta ajallisesti ainoot sopivat kisat ois Kuhmossa ja se on ehkä hieman liian kaukana...

ALO1 164,5/200p. sij. 3/9

Käytiin n. viikko sitten vähän ystävänpäivän kunniaks testaamassa taitojamme tokokokeessa tuloksella ALO1 164,5/200p ja sijotuskin saatiin eli 3/9.

Paikallamakuu 10

Mulla tutisi puntit about ihan koko ajan, mutten kyllä ymmärrä miksi. Mä tiedän, että se pysyy sielä, mä tiedän, että mulla ei oo mitään jännitettävää, mut silti mä olin ku mikäkin huojuva puu. Rolle hoiti hommansa kotiin!

Seuraaminen 8

Mun alun säädöt, voi luoja... En ollu varma, mitä se liikkuri sanoikaan ja sit tuli sellanen epävarmuus ja meinasin pysähtyä. Fiilis ei ollu ihan paras ja se kyllä ainakin omaan silmään näkyy, varsinkin tossa kohtaa kun se jää jälkeen. Siinä kyl vähän kuumotti että tuleeko se oikeelle puolelle (Miks tulis ku ei se ikinä seuraa oikeella?) ja vielä näin varjonkin enemmän oikeella puolella, mutta onneks osui vasemmalle sit lopulta. Treeneissä on kyllä paljon kivemman näköstä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Tän se osaa. Seuruu ihan kivaa alkuun ja käskystä maahan nopeesti.

Luoksetulo 8,5

Siis se ei oo koskaan ennen tullu vinoon eteen. Aivopierut, menkää pois. Mutta eipä auta valittaa vaan pitänee treenata tästäkin varmempi.

Noutoesineen pitäminen 9,5

Jos joku on fiksu ja viisas ja pääsee sisälle tuomarin ajatusmaailmaan, voitteko kertoa mulle, mistä tuo puolikas lähti? Okei, se aivasti, mutta ei siitä sais rokottaa. Koska jos aivastus on tullakseen, se on tullakseen eikä sille voi mitään. Eri asiat jotkut vinkumiset tai haukkumiset.

Kauko-ohjaus 0

Mä en tiedä, mikä vika siinä paikassa oli, mihin olis pitäny mennä maaten. Varmasti ainakin yhtenä vaikuttimena se, että aiemmin samalta kohdalta oli putsattu puhdistusaineilla toisen koiran kuolaa ja kun eihän tuo koira oo mihkään puhdistusaineisiin tottunu, haisee se varmasti oudolta. Mutta kai me voidaan tääkin pistää aivopierun piikkiin.

Estehyppy 9,5

Tuomarit siinä aluks mietti, että onko 50 cm liian korkea hyppykorkeus tuolle. En ees tajunnu et ne kysy sitä multakin, lopulta sit olin silleen joojoo, on se ihan hyvä. Mä en ees tienny et mitä Rolle tulee tossa tekeen, koska viimeks tehtiin tää liike edellisessä kokeessa, mutta näköjään pk-estereenit on saanu sen päähän, että hypätään korkeelle ja tullaan eteeen (edellisessä kokeessa tuli suoraan sivulle). Koirasta kyllä näki, että se lähti hyppäämään ihan metrin korkusta hyppyä, mut sit se tajus että ei hitto, ei tää ookaan niin korkee ja tuli ihan hassusti alas. Puolikas tais lähtee tosta ääntelystä.

Kokonaisvaikutus 8,5
Tuomarin sanoin varsin kiva koira, en muista enää mitä se jäi kaipaamaan. Ehkä sitä pientä viimistä silausta tekemisen intoon, mitä itekin.

Kokonaisuutena en oo ite kovinkaan tyytyväinen. Sen ilme ei ollu yhtään sellanen kun treeneissä ja lähes kaikissa liikkeissä jäätiin hyvin kauas normaalista tasosta. Mutta ens kerralla uudestaan, meillä on vielä ainakin yks mukavan alokasluokan koe edessä. Tietysti oon ykköseen tyytyväinen ja toivottavasti se viiminen tulis sit heti seuraavasta kokeesta!

Kiitos ja kuittaus 2015

Tehdäänpä vielä pieni aikamatka menneisyyteen. Eli kerrataan pikapuolin viimevuoden tapahtumat. Musta nää on tosi kivoja postauksia tehdä ja lukea, usein ei muistakaan kunnolla, mitä missäkin vaiheessa on tapahtunu. Joten hypätkäähän aikamatkalaivan kyytiin, aika tarkalleen noin vuoden taakse. Paluumatka taattu!

Tammikuu

Saatiin meille vihdoinkin lunta ja päästiin hiihtämään sekä hakuilemaan! Tai no hakuiluhan ei vaadi lunta, mutta hiihdossa se on aikas olennaista. Viime talvena meillä oli vielä säännölliset hakureenit, kun ohjaajalla ei ollut vielä vuorotyötä. Rolle siis hakuili vähän lisää ja Bea harjoitteli äänenkäyttämättömyyttä. Ollaan muuten jonkin verran edistytty tuossa äänenkäytössä Bean kanssa, koska enää se ei huuda ja lopettaakin kiellosta. Vaikka kyllä sitä ääntä edelleen tulee, varsinkin ruokakupilla...

Helmikuu

Helmikuussa vietettiin mun hiihtolomaa ja nähtiin Bean edellistä omistajaa ensimmäistä kertaa sitten Bean muuton. Rolle jatkoi hakutreenejä, mutta kuun lopulla Bea steriloitiin. Meille ei oo mitään negatiivisia vaikutuksia tuosta steriloinnista tullut. Paitsi se hormoniturkki. Uskokaa tai älkää, mutta Bealla on ihan jäätävä hormoniturkki! Kaikki, jotka on nähnyt sen ennen ja jälkeen steriloinnin päivittelee, että onpas turkki paksuuntunut. Tosin Bean tapauksessa en sanoisi että se on erityisen huono asia.

Maaliskuu

Kuva: Mainosstudio Sanna H

Bea sairaslomaili maaliskuussa ja huomattiin, että arkikin voi olla hauskaa. Valitettavasti sairasloma loppu kesken eikä se ikinä ehtinyt oppimaan toista temppuaan, tassun antamista. Eli se osaa edelleen tasan yhden tempun, koskea nenällä kättä. To do -listalla pitkään pyörinyt Bean omistajanvaihdoskin saatiin vihdoin hoidettua - tosin kiitos Kennelliiton, ei selviydytty ongelmitta (kannatti kattoa toi postaus, etin tässä yks päivä sitä Bean omistajatodistusta ja nyt vasta muistin, että sehän on mun sähköpostissa!).

Huhtikuu

 Pääsiäinen koitti huhtikuussa ja treffattiin Bean edellistä omistajaa toista kertaa. Samalla reissulla todettiin, että hitto, Rollehan ei ookaan toivoton tapaus toisten urosten suhteen! Sitä ei vaan saa päästää tutustumaan hihnassa. Bea pääsi kokeilemaan hakua ja Rolle täytti 6 vuotta! Päästiin tokon valmennusryhmään, mikä on ollut kyllä meidän pelastus. Ollaan opittu tosi paljon ja erityisesti oon oppinu sääteleen koirien tunnetiloja. Käytiin myös Katselmuksessa, jolloin oli myös kolmas kerta kun nähtiin Bean edellistä omistajaa.

Toukokuu

Toukokuussa elettiin kohtuullisen kiireistä aikaa, koska koulujen loppuminen nyt sattuu olemaan aina sellaista. Lähestyvä kesä, sulat kelit ja lämpimämmät ilmat räjähdyttivät ohjattujen treenien määrän käsiin, mutta niistä ei tullut kirjoiteltua blogiin sen enempää. Kirjoitin kesäsuunnitelmista ja näin jälkikäteen ihmettelen, miten olen jo tuossa vaiheessa tiennyt kesäsuunnitelmani noin hyvin. Mun normaali on sellainen, että Rovaniemen reissu suunnitellaan kolmea päivää ennen lähtöä ja Järvenpäähän lähdetään tarvittaessa vaikka päivän varoitusajalla.

Kesäkuu

Meni mun osalta töissä. Treenattiin kuitenkin aktiivisesti, koska säännöllinen työ, valoisat arki-illat ja niin edelleen. Käytiin myös Toko SM -kisoissa fiilistelemässä tunnelmaa, mukaan tarttui ainakin läjä treenikamaa... Kuun lopulla nähtiin jälleen Bean edellistä omistajaa, kun käytiin Belgierkkarissa ja belgipentuja pallottelemassa. Rolle kävi vielä luonnetestissäkin tuloksella LTE +174p. laukausvarma.

Heinäkuu

Olin heinäkuun aikana suunnilleen neljä päivää kotona... Hups. Mutta minkäs sille voi, kun on kaverit ympäri Suomea. Koirat pääsivät mukaan Lappalaisleirille ja tokokokeeseen, josta mukavat ALO2-tulokset molemmille. Lisäksi käytiin saaristoreissu, josta en olekaan kirjoittanut. Päällimmäisenä siltä reissulta jäi mieleen, että jos sinne mielii lähteä, kannattaa katsoa niiden isompien lauttojen aikataulut. Pikkulautat kulkevat kyllä 5 min välein, mutta isosta lautasta näät perävalot nyt ja pääset ite kyytiin kahen tunnin odottelun jälkeen. Ja niin, saaristossahan ei siis ole mitään tekemistä siellä lautta-asemilla odottelun ajaksi! 

Elokuu

Tän voi kiteyttää yksiin reeneihin, luota koiraan. Tää pitäis kyllä muistaa pitää mielessä jatkossakin! Nyt kyllä, kun ollaan otettu noita estenoutoja, niin oon saanut huomata, että mitä enemmän luotan siihen, sitä enemmän se yrittää. Elokuu meni kouluja aloitellessa ja arkirytmiin palatessa. 

Syyskuu

Mä mietin Bealle omaa lajia ja koin valaistuksen. Koska Bea ei haussa osoita mitään taipumuksia, en jaksa sitä lähteä sen kanssa vääntämään. Mutta jälki! Sen sanon, että koirasta kyllä näkee, kun se tekee Sitä Lajia. Jälkeä ohjatusti päästiin tekemään Ketunpolun pentuetapaamisessa, jossa ihailin myös belgejä. 

Lokakuu

Rolle ALO 197,5p/200p. KM

Niin ja siis kyl lokakuus oli esmes Bean synttärit  ja käytiin Bean edellisen omistajan luona, mut on tuo Rollen tokokoe kyllä sellainen, mikä melkeen nousee kuun kohokohdaksi. Koko vuodenkin kohokohdan kisassa se on hyvin vahvoilla.

Marraskuu

Rolle hyppää metrisen yli. Ei se ollutkaan niin mahdoton homma. Odotin tasamaanoudon perusteella paljon pidempää ja hankalampaa prosessia, mutta jätkä pääs yllättään! Treenattiin hyppynoutoa ahkerasti ja se oikeesti tykkää siitä. Vielä kun sais saman innon siihen kirottuun tasamaanoutoon...

Joulukuu

Aloitettiin joulukalenteri ja jätettiin se kesken. Elämän muut jutut vei mennessään ja hävettävän vähän ehdin ylipäätään mitään tekeen koirien kanssa. Jouluksi meno onneksi rauhoittui ja saatiin koirienkin kanssa nautittua toistemme seurasta. Sitten lähdinkin loppulomaksi vielä reissuun, tosin suurin osa reissusta meni kyllä vuoden 2016 puolelle.

Koko vuosi 2015 on ollut erittäin monipuolinen ja tapahtumarikas. Toivon, että vuodesta 2016 tulisi vielä parempi ja pystyttäis meneen ja tekeenkin enemmän. Joulukuusta vois ainakin olla helppo lähteä parantamaan, ihan vaan sillä et tekiskin noitten kahden kanssa jotain... Mutta eiköhän tämä elämän asioiden sekasotku tästä taas lähde aukeamaan, on se paljon jo nyt helpottanutkin. Eiköhän me saada nauttia täysin rinnoin myös vuodesta 2016!

Lapinkoiraheijastimia

Minulla on ollut perinteenä joka vuosi lähettää Rollen kasvattajalle jokin muistaminen jouluna. Tänä vuonna tämä viivästyi pahasti ja olen sillä asialla vasta nyt. Perinteeksi on muodostunut, että muistamisessa on jokin lapinkoira-aihe ja tietenkin omin pikku kätösin tehtynä. Mietin tänä (tai no viime) vuonna pääni puhki, että mitäs tässä nyt oikein keksisi. Nyt sitten pari päivää sitten välkähti päässä idea: heijastin! Ja niin tartuin tuumasta toimeen.

Ideanahan tämä on varsin simppeli, mutta ehdottomasti käyttöesine ja vielä todella siistin näköinenkin! Rollen omasta siluetista siis tehty, eikö yhdennäköisyys olekin huomattava! Ulkonäön lisäksi näitä yhdistää lapinkoiraan eräs toinenkin piirre. Ovat meinaan aina valmiita lähtemään ulos ja niiden mukaan ottaminen muuten kannattaakin todella!

Mikä maksoi vuonna 2015?

Viime vuoden aikana pistin kaikki (tai ainakin melkein kaikki) koiramaiset kulut ylös. Veikkaan, että tuolta jotain puuttuukin, tai ihan varmasti puuttuu, mutta en kuollaksenikaan muista, minä kuukautena ollaan joku tietty juttu ostettu ja paljonko se on maksanut. Kuluja kirjatessani Mikä maksaa?-sivulle, päällimmäinen ajatus oli se, että vuodesta on selvitty melko hyvin. Eihän euron tai kahden panostus nameihin ole juuri mitään ja kaksi ja puoli euroa haussa käytettäviin palkkapurkkeihin on ihan pikkusumma.

Niin vai oliko sittenkään...

Kokonaissumma 2 327,29€ kyllä pöyristyttää, ja kun otetaan huomioon ne kulut, jotka olen unohtanut, pyöritään kahdessa ja puolessa tonnissa suunnilleen. Ei niihin noin paljon voinut upota! Enkä mä edes uskonut, että mulla on ollut noin paljon rahaa käytettävissä! Suurimmat kuluerät olivat tarvikkeet ja ruoka. Terveyteen meni myös kohtuullisen paljon rahaa, lähinnä Bean steriloinnin takia. Kulutuksen kannalta pahimman kuukauden olen merkannut punaisella ja parhaan vihreällä. Valitettavasti noita korkeamman hintatason kuukausia on hieman enemmän kuin matalamman hintatason...

NOIN PALJON! Etkä ees ostanu koko rahalla herkkuja!

Ruokakustannuksista saisi helposti noin kolmasosan pois, koska äiti haluaa itsepintaisesti ostaa ihmislaatuista jauhelihaa (koska silloin voidaan tarvittaessa käyttää sitä ihmisten ruoanlaittoon. Tilanne on kuitenkin paljon useammin se, että koirien liha on loppu...) ja lihan kustannukset tippuisivat huimasti vaihtamalla koirille tarkoitettuun lihaan. Mutta niin kauan, kun äiti maksaa, saa maksaa ihan rauhassa.

Tarvikkeet. Niin, ne tarvikkeet. Luulin, nimenomaan luulin, olleeni maltillinen. Olisi toisaalta taas mielenkiintoista saada tietää, mikä olisi ollut summa vuosi tai kaksi sitten, koska silloin oikeasti käytin vielä paljon enemmän rahaa tarvikkeisiin... Toisaalta taas panostin vuoden aikana määrän sijaan laatuun ja ostin esimerkiksi Bealle kunnon vetovaljaat yli 50€:lla, kun ihan hyvät olisi saanut puolet halvemmalla.

Harrastuksien kulut ovat toisaalta... korkeat, mutta toisaalta matalat. Pelkkä lappalaiskoiraleiri vie tuosta noin puolet. Alunperin mulla oli hankalaa päättää, otanko koko leiriä mukaan laskelmaan, koska leiristä maksettiin vain majoitus eli käytännössä mun osuus. Lopulta päätin ottaa sen mukaan, koska enhän mä olisi ilman koiria sinne lähtenyt. Muiden harrastuskustannuksia seuranneena omat kustannukseni ovat vähäiset, sillä minulla on käynyt erittäin hyvä tuuri. Täällä reenaa sekä tokoa että hakua ilmaiseksi. Yksi tokokurssi käytiin, kuudelle kerralle kokonaishinta oli huikeat 15€ ja kun täällä päin saa ottaa molemmat koirat samaan hintaan niin mikäs siinä. Joulukuussa vuokrattiin kavereiden kanssa halli ja siitä tuli omaksi osuudeksi 13€, millä saatiin treenata ko. päivänä kokonaiset tunti ja kymmenen minuuttia. En valita harrastusmahdollisuuksista, en.

Ei mua haittaa, et käytit Beaan enemmän, mä oon koira
enkä kato rahaa vaan sun rakkautta.

Ennen kululaskentaa arvioin, että kulut menee noin puoliksi omista rahoista ja jonkun muun rahoista. Lopulliset luvut puoltavat tätä päätelmää, vaikka (Bean steriloinnin johdosta) erityisesti Bean potti muiden maksamana onkin suurempi. Kokonaisuudessaan Beaan upposi enemmän rahaa, yli 1400 euroa, kun taas Rollesta selvittiin vain 900 eurolla. Eroa selittää Bean sterilointi sekä se, että vuoden alussa Bealla oli tarvikkeina kaksi kuppia, kaksi pantaa, valjaat, hihna ja heijastinliivi. Sille tuli siis ostettua esim. häkki, Rollelle ei, koska Rollella on jo.

Ensi vuoden tavoitteisiin kuuluu ehdottomasti tarvikkeet-osuuden pienentäminen ja sieltä sitten rahan siirtäminen esimerkiksi Rollen puuttuviin terveystarkastuksiin sekä harrastuskuluihin. Aion ehdottomasti jatkaa kulujen kirjaamista myös tänä vuonna. Palataan taas vuoden päästä raha-asioihin!