Aikaansaava viikko

Kuluva viikko on ollut kaikin puolin aikaansaava. Erityisesti olen ollut ylpeä itsestäni aamuisin, olen jaksanut nousta riittävän aikaisin ylös ja joka aamu ollaan keritty reilulle aamulenkille. Vertailun vuoksi mainittakoon viime vuosi, jolloin herääminen aina venyi ja vanui, lopputuloksena se, että juoksin paniikissa ympäri taloa etsimässä tavaroita ja tekemässä aamutoimia, ja harvassa olivat ne aamut, jolloin ehdittiin Rollen kanssa tontinrajaa pidemmälle.

Treenienkin suhteen ollaan päästy eroon kesäaikatauluista ja se näkyy tuloksena. Maanantaina meillä oli ohjatut tokotreenit, joissa teimme noutoa ja seuruuta. Noutoon pitäisi saada lisää intoa ja vauhtia, ja sitä lähdettiin hakemaan lyhyillä matkoilla. Jo ohjattujen aikana alkoi näkyä pientä edistystä.
Seuruussa teimme suoraa pitkää pätkää. Jossain kuudenkymmenen askeleen paikkeilla keskittyminen herpaantui, mutta muuten teki tosi nättiä työtä. Seuruu on parantunut huomattavasti siitä lähtien, kun aloin palkata sitä imuttamalla. Edelleenkin teemme alkuun aina x määrän ilman imutusta -askelia, ja palkka tulee imutuksella. Imutuspalkkausta olemme harjoittaneet n. sormilla laskettavan määrän kertoja, joten se todellakin toimii. Toinen, mikä on alkanut toimia, on lelupalkkaus. Samaan aikaan imutuksen kanssa aloitin leikkimisen opettamisen, eli päätin, että treenin lopuksi leikitään. Tuohan ei koskaan ole ollut kovin innokas leikkijä, ja leikkii pitkälti silloin, kun sille itselleen sopii. Joka tapauksessa oli hyvä päätös alkaa leikkimään, vain muutaman leikkikerran jälkeen Rolle on alkanut innostumaan leikistä ja kerta kerralta lähtee leikkiin paremmin mukaan. Siispä uskallan väittää, että kuten mikä tahansa muukin asia, myös lelupalkkaus on opetetettavissa.

Tiistaina kirmasimme agilityradalla. Tai no jos sitä kirmaamiseksi voi sanoa. Jälleen kerran Rolle oli nautiskelemassa radalla, ja vaikka laukkasikin, ei sitä nopeaksi voisi sanoa. Teimme kaksi rataa, ekalla radalla meni ihan ok, tokalla radalla taisteltiin alun kanssa. Siinä oli kaksi hyppyä ja toisesta hypystä näkyi suora linja puomille. Tarkoitus oli kuitenkin kiertää putken kautta, ja pari kertaa sain käskeä Rollen alas puomilta. Loppujenlopuksi ongelma korjattiin sillä, että asetettiin koira ensimmäisen hypyn taakse nn, että sillä oli kaareva linja jo toiselle hypylle tultaessa. Näin se ei juossut päättömänä kanana suoraan, vaan kaartoi, jolloin näki minut ja ohjauksen putkelle.

Keskiviikkona pidimme omatoimitokotreenit. Vuorossa oli jälleen nouto, jota teimme samalla kaavalla kuin ohjatuissa, ehkä jonkin verran edistystä tapahtui. Lisäksi teimme täyskäännöstä vasemmalle, ongelmana on Rollen takapäänkäyttö ja mun omat jalat. Okei, se käyttää takapäätään hyvin, jollei erinomaisesti, mutta se istuu joka välissä. Tätä ei yhtään auta se, että säädän aina omilla jaloillani, jolloin Rollen työ vaikeutuu entisestään. Loppujenlopuksi saimme pari melko hyvää suoritusta, jonka jälkeen saattoi tyytyväisenä ottaa loppuleikit ja suunnata kohti kotia.

Torstaina pääsimme hakumetsään. Teimme tuolle hajunhaun, viuhkan ja esinerudussa kaksi esinettä erikseen. Hajunhaussa tuolla kesti jälleen pitkään löytää haju. Ja sitten kun se löysi, se hukkasi sen, syynä uskallan pitää itseäni. Rolle selkeästi häiriintyy siitä, että mä oon sen mukana, kun se tekee hommia. Hajunhaku ei ehkä treeninäkään sovi sille, koska se viedään pois maalimiehen luota, jolloin se selkeästi häiriintyy. Viuhkassa eka ukko meni erinomaisesti. Jäi parin metrin päähän piilosta haistelemaan ja varmistelemaan, mistä haju tulee, ja kun oli varma, juoksi suoraan maalimiehelle. Toine ukko oli selkeästi vikesammassa paikassa, kuopassa, josta ei hajut liikkuneet vähätuulisella säällä mihinkään. Rolle lähti jälleen kuin ohjus, jäi parin metrin päähän piilosta varmistelemaan, muta ei saanut hajua, jonka jälkeen tuli vähän kierrellen takaisin. Selkeästi näki, että yritti löytää, mutta ei vain saanut hajua mistään. Uudella lähetyksellä sama homma, lähti kuin ohjus, mutta tuli takaisin. Kolmannella kerralla ukko nousi pikkuisen ylös ja asettui takaisin, Rolle lähti jälleen kuin ohjus,  jäi taas parin metrin päähän piilosta ja hukkasi hajun. Tällä kertaa kuitenkin lähti oikeaan suuntaan kiertelemään, jolloin sai hajun ja ukko löytyi.

Esineruudussa eka esine (kenkä) oli melko kaukana ruudun etureunasta, ja vaikka Rollella selkeästi oli päämäärä ja tiesi mitä etsiä, ei kenkää löytynyt. Pyöri jopa paikan päällä, eikä siltikään. No, loppujenlopuksi meni siihen, että menin itse katsomaan ja rohkaisemaan koiraa. Sielä sitten selvisikin,miksei se kenkä löytynyt, oli hautautunut täysin mustikanvarpujen sekaan, ja koska Rolle ei  ole esineruutua hirveästi tehnyt, se ei uskaltanut ottaa sitä sieltä. Toinen esine (desmitta), löytyikin sitten helpommin, mutta esineen muodon takia oli vaikeuksia saada sitä suuhun. Loppujenlopuksi sekin saatiin sieltä. Alkuperäinen ajatus oli jättää homma siihen, mutta halusin saada Rollelle varman onnistumisen loppuun. Siksi veimme vielä kengän lähelle etureunaa, ja sieltä se sitten vauhdikkaasti löysi tiensä takaisin.

Perjantaiaamuna meillä oli niin ruhtinaalisesti aamulenkkiaikaa, että päätin ottaa aamutreenit. Teimme seuruun täyskäännöksiä vasemmalle, pikkuhiljaa alkoi löytyä sitä takapäänkäyttöä niin, että ei tarvinnut istua. Omaa jalkatyöskentelyä auttoi selkeästi se, että piirsin maahan viivan, mitä pitkin piti kulkea, jolloin en voinut tehdä suuria silmukoita tai mitään muutakaan. Myös tänään aamulla teimme täyskäännöksiä, jotka menivät tähän mennessä parhaiten. Edelleen mukana imutus, jotta saan Rollen pitämään päänsä oikealla kohdalla ja muutenkin paremmassa paikassa. Olen tätä vasenta täyskäännöstä yrittänyt saada operantisti opetettua, mutta se on mennyt siihen, että kontakti ei vain pysy millään ja koira irtoaa enemmän kuin laki sallii.

Tänään (tai siis eilen, lauantaina kumminkin), teimme pitkästä aikaa myös canicrosshommia. Rollen vetämishalut ovat menneet tasaisesti alaspäin viimeaikoina, mikä on syönyt intoa harrastaa canicrossia. Tänään kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä lyhyitä, helppoja pätkiä. Loppujenlopuksi pätkän mitaksi muodostui vähän alle 200 m, ja teimme pätkiä yhteensä viisi. Treenistä tuli jopa astetta haasteellisempi, kuin olin suunnitellut, sillä yksi pätkä jouduttiin tekemään niin, että kaverikoira jäi lähtöön, kun olivat lenkillä. Pätkän alku meni pomppiessa ja taakse vilkuillessa, mutta hetken mentyään Rolle muisti, että sillä on edessä palkka odottamassa ja sinne on pakkopakkopakkopakko ehtiä ennen kaveria, jolloin lähti vetämään niin kovaa kuin sai. Seuraavatkin pätkät menivät sitten samalla draivilla, ja loppujenlopuksi saan olla enemmän kuin tyytyväinen sekä itseeni että Rolleen.

Herraa sopii ihailla vähän kauempaa

Maailmanvoittaja 2014, Haapaniemi Elina, avoin luokka

"5-vuotias hyväntyyppinen musta kermanvaalein merkein, saisi esiintyä hieman luottavaisemmin, riittävä päänmuoto. Silmien tulisi olla tummemmat ja korvien sijainniltaan paremmat, hyvä luusto ja runko, hieman niukat takakulmaukset
liikkuu hyvin askelin" EH

 Odotettu EH:han sieltä tuli. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, en jaksanut parhaimmissa unelmissanikaan toivoa, että sieltä ERI SA olisi tullut (koska Maailmanvoittajassa oli poikkeuksellisesti yhdistetty ERI SA).

Se, mihin en ole tyytyväinen, on tuon kehäkäytös. Se väisti tuomaria jälleen, tosin antoi kyllä loppujenlopuksi tutkia ihan hyvin. Rolle on ilmeisesti sitä mieltä, että näyttelykehissä se on tärkeissä hommissa, eikä häntä sovi häiritä. Herraa sopii ihailla vähän kauempaa, sieltä sitäpaitsi näkee kokonaisuudenkin paremmin. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä en jaksa tuota sen enempää murehtia tai kouluttaa, kun olen vähän kaavaillut, että tämä jäänee meidän viimeiseksi näyttelyksi. Säästetään mieluummin aika- ja rahavarantoja muihin harrastuksiin, joista sekä minä että koira nautitaan enemmän.

Sensijaan yleiseen käytökseen näyttelypaikalla olen tyytyväinen. Alkukiinnostusta kaikkeen esiintyi jälleen, mikä on ymmärrettävää. Pikkuhiljaa tyyppi otti rennommin ja rennommin, lopussa se oli rauhallisempi kuin varmaan koskaan. Yhteiselo toisten koirien kanssa sujui hyvin.

Ja kävin mä ihastelemassa maailmanmenoa sisällä hallissakin. Yhtään minua kiinnostavaa rotua en sieltä sillä hetkellä löytänyt, joten kehäkierros oli nopeasti ohi. Rotutorilta löytyi tuttuja Lappalaiskoirat ry:n kojulta, ja sielä tuli vietettyäkin hetkinen. Siinä vaiheessa suuntasin sitten shoppailemaan, ja koiratavaroiden suurkuluttajana olin ihan innoissani niistä tavaroista. Ihailin niitä kaikkia tavaroita ja kuolasin ihanuuksien perään. Sitten huomasin, että mun rahat on kotona.

Lapinlapsi alkujuurillaan

Meidän perheen kesälomareissu suuntasi tänä(kin) vuonna kohti pohjoista. Kääntöpaikkana oli Jätkänkynttilä-mökki Luostolla Sodankylässä, matkalla majoituttiin myös Manamansalossa Oulujärvellä. Takaisinpäin matkatessa kävästiin Ounasvaaran Pirteillä Rovaniemellä sekä Ranuan eläintarhassa. Sodankylässä kävimme myös tädilläni kylässä sekä Ametistikaivoksella. Rovaniemellä käytiin moikkaamassa kaveriani ja heidän perhettä.

Manamansaloon piti matkata lossilla. Lossia odotellessa oli oiva tilaisuus käydä ihastelemassa maisemia aallonmurtajalla, kaunis ilmakin oli.

Manamansalossa mojoituimme Kultahiekat leirintäalueella. Vaikka mökki oli leirintäalueille tyypillisellä tavalla pieni, se oli siisti ja oikein mukava. Laatua paransi upea järvimaisema ja erinomainen ranta. Täydellinen hiekka, ja vaikka olimmekin järvellä, sai rannasta kahlata useamman satametrisen ennenkuin oli uintisyvyydessä. Iltaisin saimme saunoa erinomaisessa puusaunassa ja ihailla kaunista auringonlaskua. Mikäs sen parempaa!

Luostolla saimme naappureiksemme poroja. Meidän porokoira ei niistä paljoa piitannut, ekalla kerralla, kun näki ne, Rollea jännitti vähän ja se meni sijaistoiminnoille. Pikkuhiljaa porot alkoivat kiinnostaa, ja loppureissusta kiinnostus oli jo ssitä laatua, että porosia piti tuijotella pidempäänkin.

Ametistikaivoksella saimme ensin kuulla kaikkea mielenkiintoista ametisteista. "Teoriaosuuden" jälkeen saimme osallistua itse ametistinkaivantaan, ja jokainen saikin itselleen muistoksi kauniin kiven. Nimestään huoliimatta Ametistikaivos ei siis varsinaisesti ole kaivos, tai siis siellä tehdään työt käsin ja vierailijat saavat osallistua kaivantaan. Kokemus oli hyvä ja mielenkiintoinen, suosittelen! Ametistikaivoksen väki oli myös oikein ystävällistä, ja koirakin toivotettiin avosylin vastaan. Rollen mielestä paikka oli huippumahtava, sinne oli kaivettu monta oikein soopivaa nukkumakuoppaa!

Ounasvaaralla käytiin vain pikavisiitillä, yksi yö. Itse jäin Rovaniemellä kaverilleni, muut jatkoivat matkaa kohti Ranuaa, jonka jälkeen kotia. Reissu oli taas oikein mahtava, ja mikä parasta, Maailmanvoittaja kolkuttelee ovella! Tosin sitä ennen pitää kestää kaksi päivää koulua, plääh.

Lapinkoiran täyteiset päivät

Lappalaiskoirat ry:n kesäleiri Korpilahdella kutsui jälleen sunnuntaina. Matkaan lähdettiin iloisella mielellä odottaen seuraavia varmasti mieleenpainuvia päiviä. Leiri meni kokonaisuudessaan hyvin ja sekä minä että koira oltiin väsyneitä keskiviikkona, kun pääsimme kotiin. Koska ketään tuskin kiinnostaa tietää minuutilleen kaikki meidän tekemiset, keskityn pääasiassa tässä postauksessa leirin parhaaseen antiin eli harrastusryhmiin.

Postaukseen tullee lisää kuvia, kunhan kaikki ehtivät nettiin. Tällä hetkellä kaikki kuvat ovat Viivi Saarikon ottamia ja minulla on lupa niiden käyttöön.

Sunnuntai, saapuminen


Päivä alkoi tervetuliaistilaisuudella ja majoituksen saamisella. Pääsimme "nuoriso-osastoon" kahden muun nuoren koirakon kanssa, ja tilat olivat hieman toista laatua kuin viime vuonna, jolloin majoituimme aitassa. Aitassa vapaata lattiatilaa oli ehkä reilu neliömetri, tuolla moninkertaisesti enemmän. Koirat mahtuivat temmeltämään sisällä, mikä oli huippu juttu, varsinkin, kun koirat tulivat toimeen keskenään.

"Nuoriso-osaston" parasta antia oli juurikin seura. Samalla, kun koirat leikkivät keskenään, sai itse jutella omanikäisten lapinkoiraihmisten kanssa. Kiitos Aadalle ja Beassille sekä Anniinalle ja Jadelle mahtavasta seurasta!

Dimolin Ylisöpöliina "Jade"


Duvvakan Beassi "Beassi"

Vepe


Sunnuntaina ilmoittauduimme vesipelastusryhmään. Aluksi meille esiteltiin vepe lajina, ja saatiinpa näyttöä osaavilta koiriltakin. Mirka ja lpk Jalli näyttivät aluksi veneestä hypyn, joka siis tapahtuu kisoissa  50m päästä maalilinjasta, joka on rannassa siinä kohtaa, missä koira alkaa uimaan. Koiran tehtävänä on yksinkertaisesti hypätä veneestä ja uida rantaan.

Jokainen pääsi vuorollaan kokeilemaan veneestä hyppäämistä. Tietenkään emme aloittaneet kisamatkalla, vaan ihan rannasta. Aloitimme siitä, että koira hyppäsi veneestä kahluusyvyyteen ja siitä juoksi omistajan luo rantaan. Koirasta riippuen jatkettiin joko syvemmälle tai edelleen oltiin kahluusyvyydessä. Rollen kanssa tehtiin kolme toistoa: ensimmäinen n. 15 cm syvästä vedestä, toinen maalilinjalta ja kolmas n. 5m maalilinjan toiselta puolelta. Kaikki sujuivat hyvin.

Kun kaikki olivat koettaneet hyppäämistä, saimme jälleen ihailla osaavien koirakoiden suorituksia. Kari ja Lissu-landseer näyttivät alokasluokan vientiliikkeen, eli vene on 30m päässä maaliviivasta ja koira vie dummyn sinne. Liike onnistui hyvin. Sitten saimme nähdä slk Kassun suorittamana voittajaluokan viennin, eli köyden viennin. Köysi on n. 40 m pitkä ja se viedään 30 m:iin. Takaisin tullessa koira ei saa ottaa köydestä kiinni.

Toisella kierroksella olisi saanut kokeilla viemistä, mutta me tyydyimme edelleen veneestä hyppäämiseen. Koetimme aloittaa Rollen kanssa maalilinjalta, mutta se ei millään hypännyt, joten jouduimme tulemaan ihan rantaan. Siitä Rollelle pari onnistumista ja hyvä mieli.

Maanantai, luentopäivä

Aamu alkoi aamutoimilla ja Tommy Wirénin luennolla rodunomaisten käytösten muokkaamisesta. Luento oli mielenkiintoinen ja pitkä, ja koska olen surkea tiivistämisessä, en jaksa edes yrittää sitä. Pari mielestäni hyvää pointtia nostan esille.

"Mistä koira hyötyy, jos se tottelee? Mitä se menettää, jos jättää tottelematta?"

Ongelmia korjatessa:

Mieti, minkälaista käytöstä et halua

Mieti, minkälaista käytöstä haluat sen sijaan

Opettele ennakoimaan tilanteita

Harjoittele usein ja paljon haluamaasi käytöstä

"Häiriöiden siedättäminen on tärkeintä ja hitainta, mitä koiran koulutuksessa on."

Kouluttajan tulisi:

• Pystyä muuttamaan omaa ajatteluaan ja toimintatapaansa

• Harjoitella omia mekaanisia taitojaan ja palkkion antamisen ajoitusta

• Harjoitella koulutuksessa tarvittavien välineiden käyttöä (tässä kohdassa Tommy nosti esille talutushihnan ja sen, että se on yleisimmin käytettävä koulutusväline ja silti sen käyttöä ohjeistetaan vähiten)

• Tietää tarkalleen mitä haluaa

• Opetella näkemään käytöksiä

• Opetella ennakoimaan

• Opetella vahvistamaan täsmällisesti haluamaansa reaktiota

• Opetella tekemään onnistuneita harjoituksia

"Kuinka paljon olet valmis muuttamaan omaa käytöstäsi?"

Onnistuneen harjoituksen avaimet:

• Suunnittelu
• Oikea vaatimustaso

Kouluttamisen tulee olla kannattavaa kaikille osapuolille. Muista hauskuus! 

Koiratanssi


Koiratanssi aloitettiin lyhyellä teoriaosuudella, jossa käytiin läpi koiratanssia lajina ja mitä siihen kuuluu. Osuus oli opettavainen ja muistia virkistävä, sillä tiesinkin jo yllättävän paljon koiratanssista. Lisäksi katsoimme pari videota oikein taitavista koirakoista.

Kun päästiin varsinaisesti hommiin, aloitettiin temppujen opettelulla. Pujottelu oli meille jo entuudestaan tuttu, joten saimme harjoitella uusia variaatoita. Aloitimme sillä, että otan pari laukka-askelta sivulle, ja koira meni välistä, jonka jälkeen pari laukka-askelta toiseen suuntaan ja taas koira välistä. Pikkuhiljaa Rolle alkoi tajuta hommaa ja lopussa menikin jo nätisti. Lisäksi koetimme niin, että koira menee normaalisti ja ohjaaja peruuttaa, tämä oli itselle hankalampaa kuin koiralle.

Seuraava harjoiteltava temppu oli tassun anto. Koska Rolle osaa jo käytännössä kaikki muut tassunannot myös eri asennoissa, harjoittelimme toisen takajalan antoa. Toisen se osaa jo entuudestaan. Tämäkin lähti etenemään hyvin, mutta hitaasti. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä kokemuksesta osaaan sanoa, että takajalan nostamisen opettaminen vie aikaa moninkertaisesti verrattuna etutassuilla tehtäviin temppuihin.

Tassunannosta siirryimme kiepsahduksiin. Nämäkin Rolle osasi jo, ja aluksi muistuttelimme suuntia ja käskyjä mieleen. Sitten siirryimme liikkumisesta pyörähdykseen, joka sekin onnistui hyvin. Pyöriminen onnistui myös silloin, kun itse pyörähdin koiran kanssa. Lopuksi harjoittelimme pyörimistä kaukokäskynä, mikä onnistui vaihtelevalla menestyksellä.

Viimeinen harjoiteltava temppu oli peruuttaminen. Rollen kanssa pääsimme käsiohjausvaiheesta ohjaajan liikkumisvaiheen kautta vaiheeseen, jossa aloin jo häivyttämään omaa liikkumistani. Pienin askelin edeten tulee siitäkin varmasti hyvä, jos vain jaksaisi treenata.

Temppuharjoituksista pääsimme rytmi- ja kehänkäyttöharjoituksiin. Rytmiharjoituksissa olin itse ihan surkea, eikä liikkuminen musiikin tahtiin oikein onnistunut. Minä ja surkea rytmitajuni, niin liikuimme kokoajan nopeammin tai hitaammin kuin oli tarkoitus.

Kehänkäyttöharjoituksissa onnistuimme. Tehtävänä oli tehdä alku- ja loppupositiot sekä joka kulmassa yksi temppu, sekä liikkua välit eri tyyleillä. Temppuja jouduin miettimään jonkun verran, ja liikuttuakin tuli kahdesti normiseuruulla, mutta muuten voin sanoa onnistuneeni.

Rally-toko


Oltiin kuin sillit suolassa. Koska koulutuskertoja oli vain yksi, kaikki halukkaat tunkivat samaan koulutukseen, mikä johti siihen, että oli pikkuisen täyttä. Kuitenkin saimme harjoiteltua liikkeet hyvin ja sen jälkeen tehtyä kaksi kohtuullista rataa. Pitkä, kuuma päivä oli väsyttänyt Rollen ja laamailua esiintyi, mutta saatiin silti onnistuneita suorituksia. Erityisen ylpeä olen oikean puolen seuruusta, se ei ollut tehnyt sitä tyyliin ikinä ja loppua kohti alkoi näyttää jo todella mallikkaalta.

Beassi, Jade ja Rolle

Tiistai, koko päivä hakumetsässä

Aamun hakuilut


Aloitimme samassa paikassa kuin viimevuonna, haulle otollisessa, kuivassa kangasmetsässä, jossa on piiloja, mutta joka ei ole liian vaikeakulkuinen. Pari koirakkoa siinä ehti treenata, kunnes metsänomistajat tulivat ja käskivät meidän siirtyä toiseen paikkaan. Ei siinä muuta kuin kaikki autoihin ja uuteen paikkaan.

Uudessa paikassa teimme jaon kahteen ryhmään. Toiseen ryhmään meni ihan aloittelevat, joille tehtiin makkararinkiä ja toiseen sitten ne, jotka ovat jo vähän edistyneempiä. Itse menin avustajaksi ja oppijaksi makkararinkiporukkaan, vaikkei Rolle siinä treenannutkaan. Oli kivaa oppia uusia asioita, Rollella kun ei ole ikinä makkararinkiä tehty.

Kun Rolle pääsi metsään, se muisti saman tien, mikä juttu tämä nyt oikein on, vaikka edellisestä kerrasta oli jo vuosi. Se osasi myös yhdistää haukkumisen metsään, vaikka olin opettanut haukkumista vain kentällä ja omassa pihassa. Fiksu koira! Tästä johtuen ohjaajamme Tero päätti, että Rollea haukutetaan piiloilla, vaikken itse ollut siitä ihan varma. Hyvin se kuitenkin sielä piiloilla haukkui, sai olla ylpeä.

Aluksi teimme viuhkan. Ensimmäinen maalimies löytyi ongelmitta ja Rolle selkeästi nautti. Toisella maalimiehellä kesti hieman kauemmin, ja jouduimme ottamaan uuden lähetyksen. Loppujenlopuksi toinenkin maalimies löytyi, ja sieltä palattuaan Rollelle tehtiin vielä yksi jänisjuoksu. Jälleen Rolle lähti tapojensa mukaan kuin raketti, mutta koska matkalla oli tiheä ryteikkö ja maalimiehen lopullinen piilo oli tuoksuvien kukkasten keskellä, lopullinen löytäminen kesti. Sieltä se kuitenkin löytyi ja vielä komealla haukulla.

Iltapäivän hakuilut


Päästiin takaisin vanhaan paikkaan. Jälleen menin itse aloittelevien ryhmään opiskelemaan, tällä kertaa sunnuntaikävelyä. Sekin oli itselle uusi juttu, koska sitäkään ei ole Rollella tehty.
Aamupäivän leirinäyttelyssä osallistuimme lasten ja lastenmielisten luokkaan sekä mustien ja mustien merkkiväristen luokkaan. Molemmissa luokissa Rolle esiintyi hyvin, lastenluokassa tuli ensimmäinen sija ja mustissa kolmas. Oikein tyytyväinen olen.

Rollen omalla vuorolla sille tehtiin haamut. Ensimmäinen, helpomman puolen haamu löytyi hyvin, Rolle lähti täysiä ja jaksoi juosta kovalla vauhdilla ihan maalimiehelle asti. Toinen haamu oli kaikin puolin vaikeampi. Maalimies oli tuulen kannalta vaikeammalla puolella, ja lisähaastetta hommaan toi se, että maalimies oli hakkuuaukean takana. Niimpä Rolle pysähtyi siihen samaan kohtaan mihin kaikki muutkin, suuren vesimutalammikon eteen pari metriä ennen piiloa. Siitä Rolle tuli itsenäisesti takaisin, vaikka maalimies huusi Rollea. Toisella lähetyskerralla Rolle pysähtyi taas samaan kohtaan, mutta tällä kertaa meni yli, kun maalimies huusi.

Lopuksi teimme vielä erillisiä haukutuksia Rollelle. Vähän aikaa sillä kesti aloittaa haukkuminen, mutta sitten kun tajusi, mitä tämä on, haukku irtosi hyvin.

Viimeisen illan kunniaksi meillä oli letunpaistoa. Tunnelma oli jälleen vallan mainio, ja letut hyviä. Kaiken kruunasi Tiehpi-kennelin okarinonsoitto, kiitokset Anulle ja J-V:lle kauniista soitosta!

Keskiviikko, päätöspäivä


Leirinäyttelyn aikana puljuttelin vielä kerran Sarria (Taigahaun Jääpeikon Jenkka), joka asustelee Tiehpi-laumassa. Olen ehkä ihan pikkuriikkisen kateellinen Anulle ja J-V:lle, koska olisin itsekin halunnut pennun tuosta yhdistelmästä. Ja Sarri on vain niin pätevä pikkuinen, että kyllä se kenelle tahansa kelpaisi!

Taigahaun Jääpeikon Jenkka "Sarri"

Leirillä oli myös mahdollisuus kuvauttaa koiriaan. Tietysti huödynsimme mahdollisuuden, ja kävimme ottamassa paitsi yksilökuvia, myös ryhmäkuvia. Toistaiseksi kaikki tämän postauksen kuvat  ovatkin tuon kuvauksen satoa.

Leirin lopuksi oli vielä leiridiplomien jako. Tällä kertaa yksikään diplomi ei osunut omalle kohdalle, mutta onnitellaan vielä tätäkin kautta kaikkia niitä, jotka diplomin saivat, erityisesti Terhiä ja Iliä sekä  Emmaa ja Tellua!

Tampereenkiäliset uutiset

Eilen siis käytii Rollen kaa Mansessa. Aamusella noustii junaan ja siä Rolle käyttäyty niinku mallioppilas. Kum mentii sinne vaunuu, siäl oli semmone piäni (tai no piäni ja piäni) corgimiksi, joka äris tolle niimmaa perusteellisesti. Saimpaha kerranki olla ylpee tosta, ku se meni siitä ohi sanomatta sanaakaa. Kumme päästii paikoillemme, se pisti maate eikä sille tarvinnu sanoo mitää sej jälkee. Vaikka se corgi oli siinä viäres ja aina välillä äris.

Kumme noustii junasta sillä meni hetki rauhottues ku laiturilla oli nii paljo ihmisii. Kyl se siitä sitte pikkuhiljaa ja siinä vaiheessa, ku oltii ulkona rautatieasemalta, Rolle oli hyvin kuulolla. Reissu oli osakseen koulutusreissu, ja palkkailin sitä aina kontaktista. Ja pakko se om myäntää, jätkä kulki tuola paljo paremmin kun ikänä kotona.

Jonkunaikaa me kuljeskeltiin siinä keskustassa, ja sitte mentii oottaa nyssee. Rolle odotteli tosi kiltisti, ja nysseennousu oli oikein mallikas. Ite nyssematka meni kans hianosti. Pari kertaa piti käskee maate, mutta kyl se sit siitä.

Nysse vei meidät koirahiarojalle. Nyssepysäkiltä ei ollu ees pitkä matka perille, mutta silti multa meni aikas pitkää löytää se koirahiaroja. Loppujenlopuks se sitte löytyki, ja onnistuttiin vielä tuleen oikeeseen aikaan perille (tää oli saavutus, koska mun puhelin sano sopimuksensa irti jo aikasemmi päiväl). Johanna Virtane oli oikein pätevä työssää ja hyväst palvelust makso ilomiäli. Hiaronnan tavotteena oli kartottaa meiä tilanne, onko harrastelut aiheuttanu jumeja ja mite jatkaa. Lopputulos oli se, että mitää ei löytyny ja saatiin käskyks jatkaa samallailla monipualisesti harrasteluu.

Hiarojan jälkee mentii takas keskustaan nyssellä. Myähästyttii ekasta nyssestä, mutta ei hätä ollu tämännäköne, seuraavaaki vei samallailla perille. Keskustas me taas seikkailtii ympäriinsä. Yllättäväm moni halus rapsuttaa Rollee, eikä mul kyl ollu mitää sitä vastaa. Niimpä tyyppi nautti rapsutuksista. Tavattii me myös tuttui, ihmiskaveri täältä kotikonnuilt. Ei ollu sovittu tai mitää, iha positiivine ja kiva yllätys!

Rautatieasemalla otettii seuruujuttuja. Vähä saatii katseita puoleemme ku mentii eestaas ja sit jos tuli ihmislauma vastaa nii jäätii paikallemme ja pyrittii siihe, et jäätäis keskelle. Aikas hyvi onnistuttii. Ja Rolle piti hianosti kontaktia!

Kotii mentii yllätysyllätys junalla. Vaunus oli vähä ahasta (ihmiset, pistäkää ne matkatavaranne hattuhyllyille, ei lattialle!), joten Rolle joutui penkin alle. Siälä se tyytyväisenä veti tirsat eikä ois halunnu lähtee pois.

Kokonaisuutena Rolle oli ihailtavan reipas ja hyväkäytöksinen koko ajan. Tyyppi rakastu julkisii, ois halunnu mennä jokikisen nyssen kyytii. (Tarkennuksena viälä, et tää siis oli eka kerta, kun tyyppi oli junas tai nysses.)

Tampereen Turre ja sen Emäntä

Puuhäät

"Puuhäät" on nimitys 5 vuoden yhdessäelolle, kun puhutaan naimisissa olemisesta ja häistä. Omalla tavallaan meillä vietetään nyt puuhäitä, sillä tasan 5 vuotta ja 2 päivää sitten meille kotiutui oma pieni lapinlapsi.

Koiran hankinnasta meille päätettiin joskus huhti-toukokuun vaihteessa 2009. Siitä sitten alkoi järjetön kasvattajien metsästäminen. Varmaan jokainen kasvattaja, jolla pentuja oli, käytiin läpi. Milloin oli väärän väristä ("Musta valesilmin sen olla pitää!" -isäni), milloin ei ollut uroksia, milloin ei ylipäänsä vapaita pentuja. Koiranhankinnan alkuvaiheessa silloinen 11-vuotias minä oli kärsivällinen ja uskoi, että kyllä se sopiva pentu sieltä tulee. Kesäkuun alussa oltiin kahlattu ihan varmasti toista kymmentä pentuetta läpi, eikä missään natsannut. Siinä sitten jossain vaiheessa ilmoitin, että juhannukseen mennessä sen koiran on oltava täälä. Enhän mä silloin ymmärtänyt, ettei se koiran tulo ole välttämättä meistä kiinni, päätin vain että juhannukseen mennessä meille tulee koira.

Kasvattajalla 6-viikkoisina, ekassa kuvassa Rolle repii Tiitu-äidin hihnaa ja tokassa leikkii veljensä Camun (selin kameraan) kanssa.

N. 2 viikkoa ennen juhannusta onnisti, ja meidät kutsuttiin vierailulle Wiita-Akan kenneliin Vihantiin.  Aluksi meillä oli kriteerinä, että pitäisi löytyä läheltä, mutta kun muualta ei löytynyt, niin sitten lähdettiin semmoiselle 8-tuntiselle ajomatkalle kohti pohjoista, tasan viikko ennen juhannusta. Pohjoisen Poika valloitti meidän kaikkien sydämet, eikä kasvattajakaan nähnyt mitään esteitä sille, etteikö meille voisi koiraa antaa.

Pikkuvauvan sylikuvia. Ekassa kuvassa kotiutumisiltana kotona, tokassa kuvassa kotimatkalla Rolle tunkee kaverini syliin. Alarivin kuvissa Rolle pusuttelee veljeni kanssa ja toinen kuva on kasvattajalta, kun kannoimme pentuja sisälle.

Niimpä sinä kesäkuun 20. päivänä vuonna 2009 vietettiin Juhannuspäivää. Aamulla vietiin veli ja sisko kaverille hoitoon, ja samalla otettiin sieltä mun kaveri mukaan. Tällainen järjestely siksi, että emme olisi mahtuneet autoon kaikki kuusi, siis viisi ihmistä ja koira. Veljen ja siskon kanssa ei päästy sopuun siitä, kumpi lähtisi mukaan ja kumpi jäisi kotiin, joten päädyttiin sitten siihen, että molemmat jäävät kotiin. Mulle ajateltiin ottaa matkaseuraa, koska 8 tuntia on aikas pitkä aika viettää autossa käytännössä yksin. Ja niin kaverini pääsi mukaan. Kasvattajalla vietettiin aikaa pari tuntia, meillä muilla se meni omaa ja muita pentuja puljutellessa, äidillä paperihommissa.

Kotona oltiin muistaakseni joskus iltayhdentoista aikoihin. Ja se pentu oli kuin olikin kotona ennenkuin Juhannus oli ohi.

Kuvia ekalta puistokerralta.

Kasvattajalla Rollea oli kutsuttu Cossiksi. Minä kuitenkin halusin vaihtaa nimen. Olin nimittäin nähnyt unta, jossa minulla oli merkkivärinen uros, jonka nimi oli Rolle. Enkä suostunut muuhun.

Meillä ei oo oikeestaan ikinä osattu nukkua normaalisti :D

Ekat päivät kotona meni tosi hyvin. Rolle ei itkeskellyt yhtään, ja muutenkin oli tosi kiltti. Kasvattajan luona se oli jo oppinut mm. luoksetulon alkeita ja sisäsiisteyttä. Kovin monia pissejä tai kakkeja en siis joutunut siivoamaan - tosin oksennuksia senkin edestä, kun tyyppi oli ja on edelleen ihan vaan pikkusen ahne (mm. matolääkkeet meni ihan pelkilteen).

Alkua me ei oikeestaan rauhotettu ollenkaan. On luonnollista, että lapsiperheessä käy naapurin lapsia leikkimässä ja niin kävikin heti ekasta päivästä lähtien. En ole  katunut tätä ja varmasti mennään samalla tavalla seuraavankin koiran kanssa eli heti vaan normaaliin arkeen sen kummempia miettimättä.

Edelleen sen lempparipaikka tarhassa on tuossa rappusten edessä, mihin voi kesäkuumalla kaivaa viileän kuopan.

Rollen ensimmäinen kepponen liittyy tarhaan. Aluksi sillä ei ollut tarhassaan kunnon porttia, vaan kuormalava pystyyn nostettuna. Eräänä iltana joku oli unohtanut katsoa, että onko portti varmasti kiinni ja päästänyt Rollen tarhaan. Yönsä se oli nukkunut tyytyväisenä ja aamulla sitten heräillessään huomannut, että haa ja päätti käväistä hieman aamulenkillä. Aamulla isäni kävi sitten koiraa hakemassa, ja ihmetteli, että missäs se on. Ei mennyt kauaakaan kun pihamme vierestä kulkevalla pururadalla juoksi kotiin pieni nallekarhu, juuri ajallaan ruokailuun.

Yhteiskuvia. Ylärivin toinen on kesältä 2010, kuten myös alarivin eka. Muut kolme kesältä 2009.

Vähän uudempia vanhoja kuvia, talvilta 2009 ja 2010.

"Jos haaveita on, ei kannata jäädä odottamaan vaan tarttua toimeen ja pistää asiat järjestymään." 
-Eppu Nuotio

Koiranhoitoa ja hoitokoiraa

Meillä kesäloma on alkanut rauhallisissa merkeissä. Tokokokeen jälkeen on ollut pakkollinen rauhoittumisen aika, kun itse olin reissussa ja sen jälkeen kesätöissä. Nyt vauhtia elämään tuo parivuotias hoitokoira, borderterrieri Hertta.

Rollella on ihan paras ilme :D

Tässä yks päivä myöskin pesin Rollen. Varsinaisesti se ei ollut likainen, joten pesun tavoitteena oli saada se irroittamaan karvojansa. Muuten se pudottaa ne vasta heinäkuussa, kun kaikki lämpimät ilmat ovat menneet. Muuten olisin sen varmaan antanut olla, mutta Maailmanvoittaja on elokuussa, ja vaikkei mulle katastrofi olekaan, jos sillä ei turkkia ole, on se kivempi viedä esille koira, joka ei ole huonoimmassa mahdollisessa kunnossa.

Pesun jälkeen Rolle olikin ihanan puhdas. Ahh. Tosin ehdin fiilistellä about puoli minuuttia, kunnes Rollea vietiin taas - vesisateeseen lenkille.