Tokokokeessa 18.7.2015

Tästäkään tapauksesta en ole ehtinyt kirjoittaa, mutta 18.7. järjestettiin Tampereella piirinmestaruuskisat ja sinnehän me lähdettiin meidän erittäin pienellä kahden hengen ja kolmen koiran joukkueella. Kärsimme paitsi henkilöstövajeesta myös autonpuutteesta ja raahauduimme paikalle junalla ja kävellen (kyllä, kaksi koiraa, täpötäysi reppu ja häkki mukana, mutta kaikki on mahdollista!)

Meinasi käydä köpelösti, kun koepaikalla tajusin, että ne rokotus- ja rekisteritodistukset voisivat olla ihan hyödylliset. Onneksi kotoa löytyi pelastava enkeli eli äitini, joka suostui lähtemään tuomaan niitä.

Kaks ihmistä ja kolme koiraa - hengissä selvittiin!

Koe oli Bean ensimmäinen virallinen ja se ei todellakaan ollut valmis siihen. Toivoin, että hyvällä tuurilla se voisi ehkä tehdäkin jotain. Mutta oli meillä silti tavoite! Mielentila, se, että Bea olisi oma, iloinen itsensä ja nauttisi tekemisestä.

Luoksepäästävyys - 10 Onneks oltiin ekoja, sillä ois muuten kärsivällisyys loppunu! Tai no itseasiassa heti, kun saatiin pisteet, se rupes leikkiin istu-maahan-vieterijousea... Nous kattomaan, mutta eipä se haitannut.
Paikalla makaaminen - 10 Makas hyvin ja nätisti, yhessä vaiheessa vilkas taaksensa. Perusasentoon vaati kaks käskyä, mutta tuomari ei sitten ilmeisesti huomannut sitä.
Seuraaminen kytkettynä - 0 Alku meni kohtalaisesti, sitten se kuuli Rollen haukahduksen kehänlaidalta ja jäi sitten sitä kyttäilemään eli toisinsanoen loppupätkä oli koiran vetämistä perässä...
Seuraaminen taluttimetta - 7,5 Skarppas ja teki hyvää työtä. Väljää ja hitaat perusasennot sekä väljät käännökset.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 0 Hyvä valmisteleva seuruu, mutta ei se osaa mennä maahan seuramisesta. Vaati tuplakäskyn, vauhdin hidastamisen, oman kiertymiskääntymisen ja käsimerkin, mutta kyllä mä sen maahan sain!
Luoksetulo - 10 "Fifty-fifty" ajattelin, kun käskyn suustani päästin. Jos se tulee, se tulee hyvin ja tulihan se.
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 6,5 Ennakoi heti lähdössä ja vaati sitten uuden käskyn. Enpä enää muista, oliko sielä muita virheitä.
Estehyppy - 0 Kolmannella hyppykäskyllä lähti, eksyi esteestä liikaa sivuun ja perusasentokäskystä lähti kiipeemään estettä takasin. Eipä me tätäkään olla reenattu...
Kokonaisvaikutus - 7 Ja tässä vaiheessa sain olla tyytyväinen. Tavoite saavutettu, kun tuomari kehui, että se on mukavan iloinen ja tekee innokkaasti töitä, mutta tarvitsee selkeästi vielä treeniä!
ALO3 120p.

Koska samaan luokkaan ei saa osallistua yksi ohjaaja kahden koiran kanssa, meni toko- ja hakuohjaajani sekä treeniseuralaiseni Rollen kanssa kehään. Kolme treenikertaa heillä oli takana ja toivottiin vaan, että Rolle kuuntelis ja tekis edes jotain.

Luoksepäästävyys - 9
Paikalla makaaminen - 9
Seuraaminen kytkettynä - 7
Seuraaminen taluttimetta - 5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 7
Luoksetulo - 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 5
Estehyppy - 7
Kokonaisvaikutus - 7,5
ALO2 142,5p.

Ite en sen tarkemmin tiedä, mistä ja miksi mitkäkin pisteet ovat tulleet, mutta tässä tilanteessa meidät pelastaa joku sattumanvarainen kehänlaitalainen, jolle tämä Rollen varaohjaaja kameran lykkäsi käteen. Tarkoitus oli ottaa vain kuvia, mutta takaisin saatiinkin video!

Luoksepäästävyydestä en tiedä mitään, mutta paikkiksen piste lähti siitä, kun Rolle ihan viimemetreillä nosti päänsä ylös. Mutta aiemmissa kokeissa se on tehnyt sen välittömästi, joten edistystä! Ja Rollenkin osalta tavoite siis saavutettu, se teki yllättävän paljon!

Meidän joukkue ei lopulta menestystä niittänyt, kun ei meidän pisteet hääppösiä ollut ja EVL:ssä kisannut joukkuekaverini sai lähtöpassit kehästä, kun koira ei pysynyt kehänauhojen sisäpuolella. Mukava päivä oli silti ja tietenkin hyvää seuraa. Ja meidän seuran lyhenne OSKK sai ihan uuden merkityksen, kun päivän teemana oli Oriveden Seudun Keskeneräiset ja Kehästäkarkaajat :D

Lappalaiskoirat ry:n kesäleirillä 9.-12.7.2015

Vihdoinkin kotona ja aikaa kirjottamiselle. On ollut kyllä meneväinen kuukausi, kun paria päivää reilun kuukauden (27.6.-29.7.) aikana oon ollu tasan neljänä päivänä kotona... Ja ne päiväthän on luonnollisesti mennyt seuraavaan reissuun pakatessa. Paljon on ehtinyt tapahtua, joten aloitetaan tarinointi.

Lappalaiskoirat ry:n kesäleiri järjestettiin tänä vuonna Rautavaaran Metsäkartanolla. Leiripaikkana paikka oli hieman suurempi kuin kahden aikaisemman vuoden Surkeejärvi, mutta eipä se juuri tuntunut leirin aikana vaikuttavan. Ihmiset, koirat ja toiminta sen leirin tekee. Ja oli muuten jälleen harvinaisen hyvä leiri. Sai tavata vanhoja tuttuja, mukaanlukien Aadan ja Beassin, joiden kanssa majoituttiin samoissa huoneissa. Uusiakin kasvoja oli paljon. Mutta jottei ihan valehdella, niin kyllä se leirin ohjelma oli aika huippua antia!

Mun ainoo kuva koko leiriltä, tunnelmia saapumispäivältä :)

Luennot

Leirillä oli kaksi luentoa, paimennusluento ja luonnetestiluento. Paimennusluento oli hyvä ja siitä sain ihan hyvät muistiinpanot. Itsellä ei kuitenkaan sen suurempia resursseja tai kiinnostusta kyseiseen lajiin ole, joten en siitä niin hirveästi irti saanut.

Luonnetestiluento oli erinomainen ja todella hyödyllinen. Harmikseni luennoitsija (jonka nimeä en enää muista) kielsi tekemästä muistiinpanoja. Mielenkiinnolla kuuntelin ja yritin painaa päähäni mahdollisimman paljon asiaa. Antoisa keskusteluilta oli tämäkin ja sai jälleen paljon uutta ajateltavaa!

Haku

Rollen kanssa käytiin haussa kahdesti, ensimmäisenä päivänä Marja-Liisa Mäki-Ullakon ryhmässä ja viimeisenä päivänä Hertta Mikkosen ryhmässä. Rolle toimi kuin unelma, mikäköhän siinä on, että vieraat maalimiehet, vieras maasto ja ihan vierasta kaikki niin mun koira tekee paremmin kuin ikinä kotona! Otettiin sille alkuun pari irtonaista ilmaisua ja vitsit se haukkui hyvin. Sitten otettiin vielä pari maalimiestä ilmaisulla. Kehotukseksi saimme treenata ilmaisun ja hallinnan etsinnän tasolle. Etsintä on meillä se vahvin, koska sitä on tehtykin. Ilmaisussa ja hallinnassa oon ite ollut vähän arka treenaaja, mutta nyt kyllä lähdetään ihan uudella sisulla seuraaviin treeneihin. Ei se koira siitä huonoksi mene, jos se pari kertaa joutuu miettimään.

Hertan ryhmässä saatiin hyviä ilmaisun treenivinkkejä. Jälleen sille tehtiin alkuun irtonaista ilmaisua ja sitten pari maalimiestä. Loppuun kuitenkin harjoittelimme vielä ohjaajan ja tuomarin tulemista piilolle. Vedimme treenin överiksi kisatilanteeseen nähden ja Rollen piti haukkua maalimiestä, vaikka ihan vieressä lauma ihmisiä pelleilivät mielensä mukaan. Ja kyllä se hyvin haukkuikin.

Bea kävi myös kerran hakuilemassa Marja-Liisan ryhmässä. Silläkin homma luisti erinomaisesti ja meni piiloille tosi hyvin! Mä oon lueskellu William Halinin teoriaa ja ajatellu, että sillä vois kokeilla Bealle jotain. Samaan tyyliin tehtiin nytkin, tosin tallaukset olivat vähän enemmän ja vähemmän sinne päin. Kouluttaja ei itse tätä tyyliä kannata, mutta tunsi kuitenkin. Meitä kannustettiin kuitenkin jatkamaan tällä linjalla ja tekemäänkin ne tallaukset oikeasti kunnolla.

Esineruutu

Rollen kanssa olimme Hertta Mikkosen vetämässä esineruuturyhmässä. Aluksi teimme Rollelle yhden esineen niin, että veimme sen yhdessä ja tulimme kiertäen pois. Koska kotona oltiin tehty niin paljon onnistuneita suorituksia, uskalsin ottaa tauolla eli esineen viemisen ja Rollen oikean vuoron välissä alueella kävi yksi koira seikkailemassa. Helppo ei treeni ollut, mutta kyllä se siitä selvisi. Lopuksi teimme vielä toisen näin, mutta tauon jätimme pois ja "uutena juttuna" oli se, että Hertta tuli mukaan viemään esinettä ja itse en koskenut esineeseen ollenkaan. Tällä esineellä muiden koirien esineiden hajut vaikuttivat ja Rolle tarkasti reitilleen osuneet, mutta kuitenkin jatkoi sen jälkeen hyvin. Tämä oli erinomaista, sillä mistä sitä ikinä tietää, vaikka niissä paikoissa olisikin ollutkin jotain.

Meidän yhteen suurimpaan ongelmaan - jäljestämiseen - saatiin myös silmien avaus. Rolle lähti jäljestämään jälleen tulojälkeä pitkin ekalla kerralla ja kutsuin sen takaisin. Hertta kysyi, että miksi. Vastattuani hän neuvoi, että jos ei halua koiran jäljestävän, ei sitä kannata vientijäljen päältä lähettää. Tämä olikin erittäin hyvä huomio, jota en itse ollut osannut ajatella juurikaan.

Toko

Rollen kanssa teimme vahojen tokosääntöjen mukaisesti kokeenomaisen. Seisominen oli ainoa ongelma ja sitten keskityimme siihen sekä aamun että iltapäivän ryhmässä lauantaina. Lopulta saimme sen toimimaan, mikäköhän aivopieru lienee ollut. Aamun ryhmässä teimme kaukojakin, uuden alokkaan kaukot onnistuivat erinomaisesti. Sitten näytin namiohjatusti seisomisvaihtojakin. Maahan-seiso-vaihtoon saimme hyvän palkkausvinkin, koira palkataan seisomisessa namilla ohjaten takapainoiseen asentoon, jolloin fokus ei siirry liikaa eteen.

Bean kanssa teimme vanhoista liikkeistä niitä, mitä se osaa. Seuruuta, luoksaria ja jääviä. Maahanmeno oli Bean kanssa murheenkryyni, sillä ei vielä ihan niin varmat ole kuin Rollella ja se, mitä on viimeksi tehty, vaikuttaa paljon. Muistan kyllä Rolleltakin tällaisen vaiheen. Seuruussa oli hieman keskittymis- ja kontaktiongelmia sekä käännösongelmia. Näki kyllä, että liikaa ei olla treenattu. Iltapäivän treeniryhmän ryhmäharjoituksissa Bea oli mukana ja sillä meni muuten ihan hyvin, paitsi että se hieman sovelsi omiaan, esimerkiksi sillä oli jouset tassuissa eikä maassa tai vieressä odottaminen ollut ihan hänen juttunsa. Iltapäivällä Bealle tehtiin myös vauhtinoutoja, jotka menivät hyvin. Tyytyväisin olin kuitenkin siihen, että neiti oli paineeton, mistä kertoo se, että se pystyi leikkimään!

Leirinäyttely

Viimeisen päivän leirinäyttelyssä mun kaksi ei-niin-näyttelykoiraa pääsivät yllättämään. Bea oli narttujen eli ladyhaukkujen neljäs! Neiti ei meinannut suostua edes seisomaan, että ihan yllätyksenä oli. Mutta sijoituksen lisäksi positiivista olise, että Bea antoi tutkia itsensä hyvin ja vieraista ihmistä huolimatta ei edes yritänyt väistää!

Rolle taasen ei antanut tutkia, mitä vanhemmaksi tulee sitä varmempi on siitä, että häntä sopii ihailla välimatkan päästä. Seisoi ja liikkui kuitenkin hyvin ja lopulta mmeidät juoksutettiin urosten eli misterhaukkujen ensimmäiseksi. Tie vei BIS-kehään, jota voisi myös ohjaajien kuntokisaksi kutsua. Kehää kierrettiin uudestaan ja uudestaan ja lopulta ihan tosi isoksi yllätykseksi Rolle palkitiin BIS1-sijoituksella (ja isolla ruokasäkillä, jonka autoon ahtaminen teki tiukkaa)!

Leirinäyttelyn sijoitusten lisäksi Rolle palkittiin leirin Etevänä esine-etsijänä!

LTE +174p. laukausvarma

Ja jottei hullu koiraihminen tulisi yhtään vähemmän hulluksi, heräsimme myös eilen aamulla kukonlaulun aikaan ja suuntasimme auton nokan kohti Someroa, jossa odotti luonnetesti. Rolle oli matkassa mukana, näillä eväillä Bea ei tulisi selviytymään luonnetestistä.

Toimintakyky +1a Kohtuullinen

Varsinaiset erikoiskokeet tässä olivat kelkka ja pimeä huone. Kelkalla ulkoisen uhan kanssa Rolle toimi fiksusti. Haukkui ja murisi mun rinnalla tai etupuolella, muttei mennyt uhkarohkeasti kelkan tielle. Kelkan pysähdyttyä meni välittömästi itse sitä moikkaamaan. Pienen pätkän käveltyämme ja takaisin tultuamme kelkka oli edelleen ihan ok juttu eikä Rolle juuri tuntunut siitä välittävän.

Pimeässä huoneessa "korvien välistä tulevan uhan" kanssa Rolle toimi myös rohkeasti. Sitä ei erilaiset alustat juuri hetkauttaneet. Myöskään sen kohdalla pudotettu ämpäri ei siihen muuten vaikuttanut paitsi että se innostui heiluttamaan häntää ämpärin pudottaneelle tuomarille. Mun löytymisessä kuitenkin kesti, sille ois ihan hyvin kelvannu kaikki muutkin ihmiset, jotka siellä oli.

Muissa kuin erikoiskokeissa reaktioita ei kuitenkaan helposti saatu esille tai ne olivat hyvin pieniä.

Terävyys +1b Koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä

Erikoiskokeena tälle osa-alueelle toimii seinäkoe, jossa koira jätetään seinään kiinnitettyyn naruun ja omistaja poistuu näkösuojaan. Rolle jäi siihen haistelemaan hyviä hajuja ja sitä se sitten oli siinä kaverin mukaan duunaillutkin. Hyökkäävän tuomarin lähestyttyä parin metrin päähän katsahti yleisöä, jonka jälkeen kävi istumaan. Tuomarin sanoin: "Jos laitan silmät kiinni niin selviän kaikesta."

Puolustushalu -1 Haluton

Siitä ei saa kyllä sitten aggressiota ihmistä kohtaan kaivettua, ei sitten millään. Erikoiskokeena toimi tuomarin hyökkäys kohti omistajaa. Siinä Rolle vain hengaili mun vieressä, vähän heilutteli häntää. Kun tuomari tuli ihan iholle, Rolle väisti puoli askelta, ikäänkuin sanoen, että ok, tuu sitten siihen, kyl mä voin antaa tilaa.

Taisteluhalu -1 Pieni

Pienet, lyhyet leikit sai aikaan, innostuessaan leikkii hyvin ja halua saada keppi itselleen löytyy. Keskittyminen kuitenkin herpaantuu helposti ja se bongaskin avustajan vähän kauempaa. Kerran kun leikki loppuu niin ei sitä saa alottamaan uudestaan, vähän yrittää tassulla koettaa, mutta luovuttaa lopulta. Koko testin ajan tarvitaan suuret ärsykkeet saamaan se reagoimaan - jos se edes reagoi.

Hermorakenne +2 Tasapainoinen

Koira on koko testin ajan hyvin rento ja saa nollattua tilanteet nopeasti. Erikoiskoetta ei ole, vaan koiraa tarkkaillaan koko testin ajan, lähteekö koira alueelta samana koirana kuin tuli. No niin Rolle todellakin teki, ois voinu luulla, että mitään ei oo välissä tapahtunut.

Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas

Erikoiskokeena toimii tynnyrikoe, ohikulkevan koiran takaa lasketaan kiviä sisältävä peltitynnyri. Rolle väistää sitä reippaasti ja fiksusti, eteenpäin, muttei kuitenkaan paahda pää viidentenä jalkana menemään. Takaisin tullessa menee suoraan tutkimaan tynnyriä.

Yleisesti Rollea ei kuitenkaan voi sanoa kovin vilkkaaksi, sen reaktiot ovat pääosin hitaaman puoleisia. Kyllä se ympäristöstään on kiinnostunut ja huomaa paljon asioita, mutta reaktioita ei vain synny.

Kovuus +3 Kohtuullisen kova

Erikoiskokeena haalarikoe. Käveltiin Rollen kanssa seinän vierustaa ja kulmalla haalari nousi sen nenän edestä. Hyvä väistöliike ja kääntyminen ympäri. Uudestaan samaa reittiä ja Rolle kävelee suoraan haalarin päältä. Koira muistaa kyllä epämiellyttävät kokemukset, muttei anna niiden vaikuttaa käytökseensä.

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Suhtautuu vieraisiin rauhallisen kiinnostuneesti ja avoimesti. Menee itsenäisesti moikkaamaan ihmistä ja jää mielellään vieraankin ihmisen kanssa. Ei tunnu olevan merkitystä sillä, kuka siinä sen kaverina on.

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Liikkeessä Rolle käänsi päänsä äänen suuntaan, käytöksessä tai koiran mielentilassa ei kuitenkaan tapahtunut muutoksia. Pysähdyksessä koira katsoi jo valmiiksi laukauksen suuntaan ja sitten vain kuunteli laukausta kiinnostuneena.

Testin jälkeen vieraassa autossa odottelustakaan tuo ei juuri välittänyt. Tuloksissa näen just sen koiran, joka mulla täälä on. Sellaisen rauhallisen, jonka maailmaa ei mikään ihan pieni hetkauta. Mutta pakko se on myöntää, että kovuuden arvio pääsi yllättämään. Olisin kuvitellut edes jonkinasteista pehmeyttä, mutta tarkemmin ajateltuna ei se juuri menneitä muistele. Sille ikävät asiat tapahtuvat juuri siinä hetkessä ja on sitten turha murehtia menneitä.

Kokemuksena luonnetesti oli mun mielestä mielenkiintoinen ja antoisa. Vaikka paljon tiesin ja kuvittelin, esimerkiksi päällekäymistilannetta tuskin arjessa tulisi ikinä vastaan. Paljon sai myös toisten koirien testien seuraamisesta, aika hyvin osasin veikata, mitä muutkin koirat vois saada. Menisin uudestaan, jos kysyttäisiin. Tosin en just nyt ainakaan Bean kanssa, tuollaisesta henkisestä kuormasta se ei ainakaan nykyisellään tulisi selviämään. Mutta pitää sen osalta antaa aikaa ja katsella tulevaisuutta.

Belgejä aamusta iltaan

Vain hullut koiraihmiset heräävät lauantai-aamuna kukonlaulun aikaan päästäkseen näyttelyyn. Ja tällä kertaa päätin kuulua tähän hullujen koiraihmisten joukkoon, joten eilen aamulla suunnattiin auton nokka kohti belgierkkaria Seinäjoella. Mukana oli yksi koira ja hänen kolme palvelijaansa eli minä, Bean edellinen omistaja ja hänen kaverinsa.

Pitkällä automatkalla pysähdyttiin kunnolla kerran ja perillä oltiin parikymmentä minuuttia ennen kehien alkua. Mut heitettiin sitten junnuluokan narttujen kehään Bean edellisen omistajan koiran kanssa. Ei ollu vaikee homma, piti vaan seistä ja pitää narusta kiinni. "Koska kaikki muutkin" kaksoishandlauksella mentiin, mutta mullahan ei asiaan ole sananvaltaa. Ite en kaksoishandlauksesta tykkää, jos ne koirat oppii tottista, suojelua, hakua, jälkeä ja vaikka kävelemään etutassuillaan, niin ei luulis olevan vaikee homma opettaa se koira seisomaan.

Pääasiassa päivä meni kuitenkin tällaisissa tunnelmissa. Kaverin koiran vuoron jälkeen istuttiin vain kehän laidalla, nautittiin auringosta ja katteltiin koiria. Ykskään koira ei sieltä aiheuttanut sellasta wow-fiilistä, mutta ylipäätään tollasessa tapahtumassa hengaaminen ei välttämättä tehnyt hyvää belgikuumeelle...

Mutta koska belgikuume ei oo mitään pentukuumeen rinnalla, piti käydä vähän vielä kiduttamassa itteään. 4-viikkosia belginpentuja, ai että oli ihania ja pehmeitä sydämenvallottajia.

Häkkiotuksia

Pikkuhiljaa alkaa jo ihan oikea kesä lähestyä. Kesätyöt alkaa jäädä taakse ja kesän tarkoitus - loma, ilo ja vapaus - selkenee päivä päivältä. Yksi tärkeä rajapyykki kesän tapahtumia odotellessa on se, kun mun huoneen valtaa häkki. Tai no tänä vuonna kaksi häkkiä.

Bean häkki vrt. Rollen häkki. Kuvakulma ei anna kunnolla oikeutta, mutta Rollen häkki on tuplasti isompi...

Bean häkkihän on ollut tuossa mun sängyn päässä (eri paikka kuin kuvassa siis) jo varmaan kesäkuun alusta lähtien. Tänään kuitenkin roudasin Rollenkin häkin tilanviejäksi. Lappalaiskoiraleiri, here we come!

Viikkojahan tuohon leiriin on vielä vaikka kuinka. Ööö kolme, melkein neljä? Tänä vuonna kuitenkin päädyin aloittamaan tämän totutuksen näin aikaisin, kun ennen leiriä olen 8 päivää pohjoisen reissulla. Ja kukaan muu ei ollut halukas heräämään keskellä yötä. Nyt on 16 yötä ennen reissua aikaa totuttaa karvaotukset häkissä nukkumiseen, tavoitteena olisi pidentää nukkumisaikaa 30 min joka yö niin, että reissulle lähtiessäni nuo pystyisivät olemaan koko yön eli 8-9 h häkeissään.

"Mistä tänne pääsee sisälle?!?!?!" -Bea

Itse häkki ei ole kummallekaan koiralle ongelma. Kuten kuvasta näkyy, Bea etsii erittäin aktiivisesti ovea (harmikseni en onnistunut nappaamaan kuvaa silloin, kun Bea taiteili tuon peitteen välissä) ja menee mieluusti häkkiinsä. Bean ongelma on kuitenkin pitkät ajat yksin häkissä, jolloin se alkaa vikisemään. Ahkerasti olemme treenanneet tätä ja jatkammekin sitä, vapaa kulku häkkiin on jo tuottanut jonkin verran tulosta ja Bea tykkää nukkua häkissään silloinkin, kun ovi on auki.

Rolle taas ei ole ihan yhtä innoissaan menossa häkkiinsä. "Harmikseni" se ei myöskään ole tulossa sieltä ulos yhtään innoissaan. Sillä ei onneksi ole pelkoa houdinihommista, kuten Bealla. Rolle ei myöskään tylsisty häkissä olemiseen, ihan tyytyväisenä se sielä on. Aluksi Rollella kuitenkin tulee kuuma, joten siksi totuttaminen on tehtävä rauhassa. Varsinkin näin, kun itsellä on töitä, on tärkeää saada nukuttua, eikä valvoa koko yötä, kun joku läähättää niskaan ja vaihtaa asentoa vartin välein.

Mutta neljän vuoden aikana on edistystäkin tapahtunut! Aina ei olla pystytty tekemään näinkään lyhyellä totuttamisajalla (muistaakseni joskus ollut jopa 1,5 h lisää yössä), mutta joskus tehtiin jopa niin, että aikaa tuli lisää 20 min joka yö ja joka kolmas yö pysyi samassa. Kuitenkin tänään oli ensimmäinen kerta, kun Rolle rauhoittui jo ensimmäisen totutusyön aikana!

Odottavan aika on pitkä

Näyttävästi en ollutkaan blogissa maininnut, mutta silloin, kun oli vielä lunta ja pääsi koirahiihtämään, tapahtui ihan hirveitä. Meidän vetoliina paukahti rikki, koiran päästä hajosi metallisolkimikälie (onneks koiran päästä, sattu vaan ohjaajaa, ei koiraa). No, pari kertaa me siinä sitten hiihdettiin ennen lumien sulamista kavereiden vermeillä.

Koska mä tunnetusti en tee oikeestaan mitään ennenkö on pakko (okei, tässä asiassa oon viimeaikoina jokseenkin ryhdistäytynyt), uusien vermeiden hankkiminen vain venyi ja venyi. Vetovyöllähän ois edelleen voinut mennä, mutta se ei ollut kisasääntöjen mukainen. Vaikka meillä ei ensisijaisena tavoitteena olekaan tässä lajissa kisat, kisasäännöt ovat usein luotu turvallisuuden vuoksi ja siksi halusin samalla uudistaa koko paketin. Okei, vanha oli jo kohtuullisen käytetty ja vaati huolellisuutta, jottei se auennut silloin, kun ei halunnut.

Satuin tässä jokin aikaa sitten bongaamaan facekirppikseltä täydellisen löydön. Haluamanlaiseni vermeet, ManMatin vetovyö ja -liina, olivat kaupan. Hetken emmin, mutta sitten uskaltauduin varaamaan ne. Lopulta paketin sain käsiini keskiviikkona ja olihan sitä heti päästävä kokeilemaan, olihan uusia vermeitä odotettu jo jostain maaliskuulta alkaen.

Keskiviikkona oli kuitenkin hakutreenit Rollen kanssa, joten en sen kanssa viitsinyt lähteä. Niinpä otin Bean ja menin sen kanssa vetelemään parit harjoitusvedot. Syksyllähän päästiin kerran jo testailemaan, mutta silloin ei kyllä mistään oikeasta treenistä puhuttu. Okei, nytkin homma oli vain sitä, että juokset palkalle hihna perässäs, mutta toisin kuin Rollen kanssa, haluan Bealle hommaan alusta asti hyvän draivin. Yhteensä viisi n. 20 m pätkää tehtiin, viimeisellä pätkällä puhuttiin jo oikeasta vedosta, kun pidin liinaa kädessäni.

Torstaina jatkettiin Bean kanssa sitten samasta, mihin edellispäivänä jäätiin. Tehtiin neljä vetoa, joista ekalla pidin puolimatkaan asti liinaa kädessä. Toisella liina koko ajan kädessä ja kaksi viimeistä liina vetovyössä kiinni. Pienellä on jo haisu hommasta, kun se selkeästi lähtölaskennan aikana valmistautuu hommaan.

Huudettuaan tarhassa Rollelle suurin palkinto taisi olla se, että se pääsi mukaan. Jätin Bean kotiin (tosin houdinitaidoillaan se melkein pääsi perään, se kirottu kodinhoitohuoneen ovi...) ja lähdin Rollen kanssa matkaan. Palkaksi jätimme kotipihaan maustevettä ja menoksi. Rolle ei kuitenkaan meinannut lähteä matkaan ollenkaan vaan oli alati kääntymässä takaisin palkalle. Hitsiläinen, pitääpäs muistutella sille, että hei, mehän mennään eteenpäin.

Tavoitteena oli kiertää vähintään kahden kilsan lenkki, jos olisi näyttänyt hyvältä, oltaisiin menty pidempikin. Homma ei kuitenkaan näyttänyt hyvältä, eipäs yks muistanu homman jujua ollenkaan. Ylämäkiin veti kuitenkin kohtuullisesti, ehkä ainoo positiivinen juttu koko lenkissä. Extempore-ohituskaan ei mennyt hyvin, huusin ihan täysiä "TIETÄ!", mutta ei, mettämies toki siirty tien reunaan, mutta ei viitiny ottaa rähisevien pikinokkansa ja karhukoiransa hihnoja yhtään sen lyhyemmälle... Onneks ei herralla ollu fleksejä...

Mutta uusi vetovyö tuntui hyvältä. Veto sattui just oikeeseen kohtaan ja jalkaremmitkään ei painaneet mistään. Säätövaraa ainakin on riittävästi, mun pitänee leikellä noita remmejä vähän lyhyemmäksi kun ovat melkolailla liian pitkät... Hihnankiinnityskoukun käyttä vaatii myös hieman harjoittelua, kun onnistuin pari kertaa hihnan vahingossa nyppäisemään siitä irti.

Vetoliinassakin tuntuu olevan joustoa sopivasti. Laatu on hyvä eikä lukon rikkoutumista tarvitse pelätä. Liinasta en löydä yhtään mitään huonoa sanottavaa! Pitänee tilata vielä pidempi versio talven hiihtelyitä varten. Canicrossiin tuon nykyisen pituus on kuitenkin riittävä. Ja tän uuden setiin väritkin mätsää Bean vanhempiin valjaisiin, en valita näin hyvästä tsägästä (okei, jos ois ollu ManMatin toinen väri eli sininen, se olis mätsänny Rollen valjaisiin)

Arvonnan tulokset

Panta-arvontamme ei niittänyt kovin suurta suosiota, mutta parempi niille vähäisille osallistujille! Suuri todennäköisyys voittoon oli niillä, jotka vaivautuivat nimensä kirjoittamaan. Tuli vähän sama fiilis kuin saksan kokeessa, josta meille jaettiin pisteitä siitä, että oli osannut nimensä kirjoittaa paperiin. Kaikki kun eivät olleet tässä onnistuneet.

Mutta nyt on voittajat arvottu puolueettomalla netin arpakoneella (googlehaun ensimmäinen osuma). Mietin, että olisin jotenkin yhdistänyt koirat tähän, mutta en keksinyt mitään kivaa. Päätin siis olla ihan tylsä.

Arpaonni suosi tällä kertaa Emppua ja Aino Vakkilaista. Emppu on ensimmäisen arvonnan voittaja, joten saa valita haluamansa pannan. Onnea voittajille! Olen ottanut teihin yhteyttä sähköpostitse.