Lappalaiskoirat ry:n kesäleiri Korpilahdella kutsui jälleen sunnuntaina. Matkaan lähdettiin iloisella mielellä odottaen seuraavia varmasti mieleenpainuvia päiviä. Leiri meni kokonaisuudessaan hyvin ja sekä minä että koira oltiin väsyneitä keskiviikkona, kun pääsimme kotiin. Koska ketään tuskin kiinnostaa tietää minuutilleen kaikki meidän tekemiset, keskityn pääasiassa tässä postauksessa leirin parhaaseen antiin eli harrastusryhmiin.
Postaukseen tullee lisää kuvia, kunhan kaikki ehtivät nettiin. Tällä hetkellä kaikki kuvat ovat Viivi Saarikon ottamia ja minulla on lupa niiden käyttöön.
Päivä alkoi tervetuliaistilaisuudella ja majoituksen saamisella. Pääsimme "nuoriso-osastoon" kahden muun nuoren koirakon kanssa, ja tilat olivat hieman toista laatua kuin viime vuonna, jolloin majoituimme aitassa. Aitassa vapaata lattiatilaa oli ehkä reilu neliömetri, tuolla moninkertaisesti enemmän. Koirat mahtuivat temmeltämään sisällä, mikä oli huippu juttu, varsinkin, kun koirat tulivat toimeen keskenään.
"Nuoriso-osaston" parasta antia oli juurikin seura. Samalla, kun koirat leikkivät keskenään, sai itse jutella omanikäisten lapinkoiraihmisten kanssa. Kiitos Aadalle ja Beassille sekä Anniinalle ja Jadelle mahtavasta seurasta!
 |
Dimolin Ylisöpöliina "Jade" Duvvakan Beassi "Beassi" |
Vepe
Sunnuntaina ilmoittauduimme vesipelastusryhmään. Aluksi meille esiteltiin vepe lajina, ja saatiinpa näyttöä osaavilta koiriltakin. Mirka ja lpk Jalli näyttivät aluksi veneestä hypyn, joka siis tapahtuu kisoissa 50m päästä maalilinjasta, joka on rannassa siinä kohtaa, missä koira alkaa uimaan. Koiran tehtävänä on yksinkertaisesti hypätä veneestä ja uida rantaan.
Jokainen pääsi vuorollaan kokeilemaan veneestä hyppäämistä. Tietenkään emme aloittaneet kisamatkalla, vaan ihan rannasta. Aloitimme siitä, että koira hyppäsi veneestä kahluusyvyyteen ja siitä juoksi omistajan luo rantaan. Koirasta riippuen jatkettiin joko syvemmälle tai edelleen oltiin kahluusyvyydessä. Rollen kanssa tehtiin kolme toistoa: ensimmäinen n. 15 cm syvästä vedestä, toinen maalilinjalta ja kolmas n. 5m maalilinjan toiselta puolelta. Kaikki sujuivat hyvin.
Kun kaikki olivat koettaneet hyppäämistä, saimme jälleen ihailla osaavien koirakoiden suorituksia. Kari ja Lissu-landseer näyttivät alokasluokan vientiliikkeen, eli vene on 30m päässä maaliviivasta ja koira vie dummyn sinne. Liike onnistui hyvin. Sitten saimme nähdä slk Kassun suorittamana voittajaluokan viennin, eli köyden viennin. Köysi on n. 40 m pitkä ja se viedään 30 m:iin. Takaisin tullessa koira ei saa ottaa köydestä kiinni.
Toisella kierroksella olisi saanut kokeilla viemistä, mutta me tyydyimme edelleen veneestä hyppäämiseen. Koetimme aloittaa Rollen kanssa maalilinjalta, mutta se ei millään hypännyt, joten jouduimme tulemaan ihan rantaan. Siitä Rollelle pari onnistumista ja hyvä mieli.
Maanantai, luentopäivä
Aamu alkoi aamutoimilla ja Tommy Wirénin luennolla rodunomaisten käytösten muokkaamisesta. Luento oli mielenkiintoinen ja pitkä, ja koska olen surkea tiivistämisessä, en jaksa edes yrittää sitä. Pari mielestäni hyvää pointtia nostan esille.
"Mistä koira hyötyy, jos se tottelee? Mitä se menettää, jos jättää tottelematta?"
Ongelmia korjatessa:
"Häiriöiden siedättäminen on tärkeintä ja hitainta, mitä koiran koulutuksessa on."Kouluttajan tulisi:
- Pystyä muuttamaan omaa ajatteluaan ja toimintatapaansa
- Harjoitella omia mekaanisia taitojaan ja palkkion antamisen ajoitusta
- Harjoitella koulutuksessa tarvittavien välineiden käyttöä (tässä kohdassa Tommy nosti esille talutushihnan ja sen, että se on yleisimmin käytettävä koulutusväline ja silti sen käyttöä ohjeistetaan vähiten)
- Tietää tarkalleen mitä haluaa
- Opetella näkemään käytöksiä
- Opetella ennakoimaan
- Opetella vahvistamaan täsmällisesti haluamaansa reaktiota
- Opetella tekemään onnistuneita harjoituksia
"Kuinka paljon olet valmis muuttamaan omaa käytöstäsi?"Onnistuneen harjoituksen avaimet:
- Suunnittelu
- Oikea vaatimustaso
Kouluttamisen tulee olla kannattavaa kaikille osapuolille. Muista hauskuus!Koiratanssi
Koiratanssi aloitettiin lyhyellä teoriaosuudella, jossa käytiin läpi koiratanssia lajina ja mitä siihen kuuluu. Osuus oli opettavainen ja muistia virkistävä, sillä tiesinkin jo yllättävän paljon koiratanssista. Lisäksi katsoimme pari videota oikein taitavista koirakoista.
Kun päästiin varsinaisesti hommiin, aloitettiin temppujen opettelulla. Pujottelu oli meille jo entuudestaan tuttu, joten saimme harjoitella uusia variaatoita. Aloitimme sillä, että otan pari laukka-askelta sivulle, ja koira meni välistä, jonka jälkeen pari laukka-askelta toiseen suuntaan ja taas koira välistä. Pikkuhiljaa Rolle alkoi tajuta hommaa ja lopussa menikin jo nätisti. Lisäksi koetimme niin, että koira menee normaalisti ja ohjaaja peruuttaa, tämä oli itselle hankalampaa kuin koiralle.
Seuraava harjoiteltava temppu oli tassun anto. Koska Rolle osaa jo käytännössä kaikki muut tassunannot myös eri asennoissa, harjoittelimme toisen takajalan antoa. Toisen se osaa jo entuudestaan. Tämäkin lähti etenemään hyvin, mutta hitaasti. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä kokemuksesta osaaan sanoa, että takajalan nostamisen opettaminen vie aikaa moninkertaisesti verrattuna etutassuilla tehtäviin temppuihin.
Tassunannosta siirryimme kiepsahduksiin. Nämäkin Rolle osasi jo, ja aluksi muistuttelimme suuntia ja käskyjä mieleen. Sitten siirryimme liikkumisesta pyörähdykseen, joka sekin onnistui hyvin. Pyöriminen onnistui myös silloin, kun itse pyörähdin koiran kanssa. Lopuksi harjoittelimme pyörimistä kaukokäskynä, mikä onnistui vaihtelevalla menestyksellä.
Viimeinen harjoiteltava temppu oli peruuttaminen. Rollen kanssa pääsimme käsiohjausvaiheesta ohjaajan liikkumisvaiheen kautta vaiheeseen, jossa aloin jo häivyttämään omaa liikkumistani. Pienin askelin edeten tulee siitäkin varmasti hyvä, jos vain jaksaisi treenata.
Temppuharjoituksista pääsimme rytmi- ja kehänkäyttöharjoituksiin. Rytmiharjoituksissa olin itse ihan surkea, eikä liikkuminen musiikin tahtiin oikein onnistunut. Minä ja surkea rytmitajuni, niin liikuimme kokoajan nopeammin tai hitaammin kuin oli tarkoitus.
Kehänkäyttöharjoituksissa onnistuimme. Tehtävänä oli tehdä alku- ja loppupositiot sekä joka kulmassa yksi temppu, sekä liikkua välit eri tyyleillä. Temppuja jouduin miettimään jonkun verran, ja liikuttuakin tuli kahdesti normiseuruulla, mutta muuten voin sanoa onnistuneeni.
Rally-toko
Oltiin kuin sillit suolassa. Koska koulutuskertoja oli vain yksi, kaikki halukkaat tunkivat samaan koulutukseen, mikä johti siihen, että oli pikkuisen täyttä. Kuitenkin saimme harjoiteltua liikkeet hyvin ja sen jälkeen tehtyä kaksi kohtuullista rataa. Pitkä, kuuma päivä oli väsyttänyt Rollen ja laamailua esiintyi, mutta saatiin silti onnistuneita suorituksia. Erityisen ylpeä olen oikean puolen seuruusta, se ei ollut tehnyt sitä tyyliin ikinä ja loppua kohti alkoi näyttää jo todella mallikkaalta.
Beassi, Jade ja Rolle
Tiistai, koko päivä hakumetsässä
Aamun hakuilut
Aloitimme samassa paikassa kuin viimevuonna, haulle otollisessa, kuivassa kangasmetsässä, jossa on piiloja, mutta joka ei ole liian vaikeakulkuinen. Pari koirakkoa siinä ehti treenata, kunnes metsänomistajat tulivat ja käskivät meidän siirtyä toiseen paikkaan. Ei siinä muuta kuin kaikki autoihin ja uuteen paikkaan.
Uudessa paikassa teimme jaon kahteen ryhmään. Toiseen ryhmään meni ihan aloittelevat, joille tehtiin makkararinkiä ja toiseen sitten ne, jotka ovat jo vähän edistyneempiä. Itse menin avustajaksi ja oppijaksi makkararinkiporukkaan, vaikkei Rolle siinä treenannutkaan. Oli kivaa oppia uusia asioita, Rollella kun ei ole ikinä makkararinkiä tehty.
Kun Rolle pääsi metsään, se muisti saman tien, mikä juttu tämä nyt oikein on, vaikka edellisestä kerrasta oli jo vuosi. Se osasi myös yhdistää haukkumisen metsään, vaikka olin opettanut haukkumista vain kentällä ja omassa pihassa. Fiksu koira! Tästä johtuen ohjaajamme Tero päätti, että Rollea haukutetaan piiloilla, vaikken itse ollut siitä ihan varma. Hyvin se kuitenkin sielä piiloilla haukkui, sai olla ylpeä.
Aluksi teimme viuhkan. Ensimmäinen maalimies löytyi ongelmitta ja Rolle selkeästi nautti. Toisella maalimiehellä kesti hieman kauemmin, ja jouduimme ottamaan uuden lähetyksen. Loppujenlopuksi toinenkin maalimies löytyi, ja sieltä palattuaan Rollelle tehtiin vielä yksi jänisjuoksu. Jälleen Rolle lähti tapojensa mukaan kuin raketti, mutta koska matkalla oli tiheä ryteikkö ja maalimiehen lopullinen piilo oli tuoksuvien kukkasten keskellä, lopullinen löytäminen kesti. Sieltä se kuitenkin löytyi ja vielä komealla haukulla.
Iltapäivän hakuilut
Päästiin takaisin vanhaan paikkaan. Jälleen menin itse aloittelevien ryhmään opiskelemaan, tällä kertaa sunnuntaikävelyä. Sekin oli itselle uusi juttu, koska sitäkään ei ole Rollella tehty.
Aamupäivän leirinäyttelyssä osallistuimme lasten ja lastenmielisten luokkaan sekä mustien ja mustien merkkiväristen luokkaan. Molemmissa luokissa Rolle esiintyi hyvin, lastenluokassa tuli ensimmäinen sija ja mustissa kolmas. Oikein tyytyväinen olen.
Rollen omalla vuorolla sille tehtiin haamut. Ensimmäinen, helpomman puolen haamu löytyi hyvin, Rolle lähti täysiä ja jaksoi juosta kovalla vauhdilla ihan maalimiehelle asti. Toinen haamu oli kaikin puolin vaikeampi. Maalimies oli tuulen kannalta vaikeammalla puolella, ja lisähaastetta hommaan toi se, että maalimies oli hakkuuaukean takana. Niimpä Rolle pysähtyi siihen samaan kohtaan mihin kaikki muutkin, suuren vesimutalammikon eteen pari metriä ennen piiloa. Siitä Rolle tuli itsenäisesti takaisin, vaikka maalimies huusi Rollea. Toisella lähetyskerralla Rolle pysähtyi taas samaan kohtaan, mutta tällä kertaa meni yli, kun maalimies huusi.
Lopuksi teimme vielä erillisiä haukutuksia Rollelle. Vähän aikaa sillä kesti aloittaa haukkuminen, mutta sitten kun tajusi, mitä tämä on, haukku irtosi hyvin.
Viimeisen illan kunniaksi meillä oli letunpaistoa. Tunnelma oli jälleen vallan mainio, ja letut hyviä. Kaiken kruunasi Tiehpi-kennelin okarinonsoitto, kiitokset Anulle ja J-V:lle kauniista soitosta!
Keskiviikko, päätöspäivä
Leirinäyttelyn aikana puljuttelin vielä kerran Sarria (Taigahaun Jääpeikon Jenkka), joka asustelee Tiehpi-laumassa. Olen ehkä ihan pikkuriikkisen kateellinen Anulle ja J-V:lle, koska olisin itsekin halunnut pennun tuosta yhdistelmästä. Ja Sarri on vain niin pätevä pikkuinen, että kyllä se kenelle tahansa kelpaisi!
Taigahaun Jääpeikon Jenkka "Sarri"
Leirillä oli myös mahdollisuus kuvauttaa koiriaan. Tietysti huödynsimme mahdollisuuden, ja kävimme ottamassa paitsi yksilökuvia, myös ryhmäkuvia. Toistaiseksi kaikki tämän postauksen kuvat ovatkin tuon kuvauksen satoa.
Leirin lopuksi oli vielä leiridiplomien jako. Tällä kertaa yksikään diplomi ei osunut omalle kohdalle, mutta onnitellaan vielä tätäkin kautta kaikkia niitä, jotka diplomin saivat, erityisesti Terhiä ja Iliä sekä Emmaa ja Tellua!