Hei, me lennetään!

Meille aukesi mahdollisuus päästä agin treeniryhmään talveksi ja kyydin järjestyessä pääsimmekin paikan päälle. Ryhmä on itsenäisesti treenaava ja tänään oli paikalla kaksi meidän lisäksi. Rolle yllätti positiivisesti ja oli kiva katsella muiden menoa. Videota tai kuvia ei tältä päivältä ole, mahdollisesti sitten tulevaisuudessa.

Mutta tänään oli vähän sellainen avoimin mielin kartoitetaan osaamista -päivä meidän osalta. Ensimmäisenä radalle päästyämme menimme suht helppoa kolmen hypyn suoraa. Yksi hyppy ei ollut linjassa ja se tuottikin vaikeuksia. Kerran koira jopa meni niistä laidoista läpi (ilmeisesti tuo aika hoikka on, kun mahtui parikymmentä senttiä leveästä välistä. Alkoi se homma pikkuhiljaa sujuakin ja saimme hyppysuoran onnistumaan.

Kokeilimme myös puomia ja a:ta. Auta armias, kun yrität ensin muistutella, mikä se 2o2o onkaan, niin tyyppi lähtee ja vetää koko esteen täysillä. No, empä sitten viitsinyt toruakaan, kun kumminkin sille esteelle käskin mennä ja aikas upeita kontakteja tulikin. Puomilla onnistui todella hyvin, kertaakaan ei läpijuoksua ja pari kertaa ei etutassut löytäneet maahan asti. A:lla tuli alussa pari läpijuoksua, mikä on kuitenkin ihan ymmärrettävää, kun ei olla sitä niin hirveästi treenailtu.

Putketkin menivät ihan hyvin. Lähinnä ongelmia tuotti, jos lähetin koiran putkeen ollen koiran takana. Koira kyllä juoksi putkelle, mutta varsinkin mustalla putkelöa kääntyi vielä varmistamaan. Tämä menee treeniin ensikerralle.

Pussin tämä veti ensi kertaa ilman pussiosan nostoa. Pussille irtoaminenkin onnistui hyvin. Ainoa "ongelma" oli, kun R fiksuna yritti pussia väärin päin - siis juosta kankaasta läpi.

Tuolla hallissa oli myös vinokepit. Jee! Treenattiin niitä ja R löysi hyvin rytmiä hommaan! Mahtava!

Ihan lopuksi teimme vielä pari keinua. Yksi treenikaveri tuli vaimentamaan iskua ja hienostihan se meni. Hieman aluksi arvelutti, kun keinu liikkuikin, mutta huomattuaan, ettei.mitään pahaa tapahdu, Rolle meni keinulle luottavaisin mielin.

Koko treenin ajan tuli myös twhtyä hieman este-erottelua. Pussin ja puomin koira erottaa hienosti, ei minkäännäköistä väärälle esteelle ajautumista (koputtaa puuta). Putkessa ja a:ssakaan ei ollutn ongelmia, paitsi silloin kun ohjeistus oli epäselvä (katsoo peiliin).

Mutta viikon päästä jatketaan. Tänään tyyppi sai kehuja hyvistä kontakteista (jokin siis on mennyt oikein), hienoista kepeistä ja malttavasta odotuksesta. Itse olen lisäksi todella tyytyväinen paitsi esteiden hienoon suorittamiseen, vireeseen ja hallintaan. Koiran vire pysyi hyvin korkealla ja se jopa innostui leikimään. Ja se pysyi radalla, vaikka juostiin toisia, odottavia koiria kohti. Ensivikolle lähtee treeniin irtoaminen (eteen ja sivulle) sekä kepit. Katsotaan, saadaanko kaikki esteet hyvään malliin ennen treenivuorojen loppumista.

Harrastelua

Viimeaikoina on ollut enemmän ja vähemmän tekemistä ja blogin päivittely kun on tärkeysjärjestyksessä viimeisimpiä, on se jäänyt.

Paljon onkin ehtinyt tapahtua ja 12.10. oltiin Ylöjärvellä koiraharrastuspäivällä. Päivä oli todella mukava ja ohjelmassa oli paljon puuhaa. Tutustuimme kolmeen hieman harvinaisempaan lajiin, taakanvetoon, doboon ja rally-tokoon. Rally oli meille entuudestaan jokseenkin tuttua ja rallypisteellä sujui kohtalaisesti. Etenkin eteentulo vaatii treenausta meidän osalta.

Kaksi muuta lajia olivat ihan uusia tuttavuuksia. Dobossa tuo hyppäsi kuuliaisesti ja kyselemättä pallon päälle ja suoritti siinä haastavampiakin tehtäviä. Tuo olisi hyvä laji kehonhallinnan osalta, mutta ajanpuutteessa taitaa jäädä tällä kertaa pois ohjelmististamme.
Taakanvedossa oli vähän jännä juttu, kun perässä tulikin kärry. Loppujenlopuksi tämäkin homma lähti sujumaan ja koira veti innokkaasti kehuja saaden. Taidamme siltinpysyä canicrossissa, kivempaa kun pääsee itsekin osallistumaan enemän.

Päivän lopuksi osallistuimme vielä mätsäriin. Isojen aikuisten kehässä koira meni ihan kiitettävästi, mutta on niitä parempiakin päiviä ollut. Esiintyminen oli kuitenkin rauhallista ja  Rolle antoi tutkia itsensä hyvin, eli ei moitittavaa.
Junior Handler -kehäddä alkoi koiralla jo väsymys painaa, kuten myös itsellä. Aivopieruja sattui enkä saanut koiraa esitettyä ihan parhaalla mahdollisella tavalla.
Lopulta sijoituimme isoissa aikuisissa SIN2 ja jh:ssa JH3.

Syyslomalla saimme kuvattua kaikki tokon alokasluokan liikkeet ja tässä ne tulevat, yksi kerrallaan analyysien kera.

Liikkeestä seisominen

Liike ei mennyt ihan putkeen. Yleensä seisominen on ollut se vahvempi jäävä, mutta nyt se ei jostain syystä millään meinannut jäädä seisomaan, vaan aina vähintään peppu meni maahan. Syy löytyy ehkä ohjaajasta (käskytys, äänensävy). Ja siinä kohtaa, missä se lähti liikkeelle palattuani palkkaamaan, syy oli täysin ohjaajan, silä koira toimii vain, jos sen kiertää koiran vasemmalta puolelta.

Treenasimme jäävää seisomista heti seuraavissa treeneissä ja meni heti ekasta alkaen täysin nappiin.

Luoksetulo

Mun mielestä kiva vauhti eikä sivulletulossakaan törmännyt jalkoihin. Ehkä parasta luoksetuloantia, mitä tuolta odottaa saattaa.

Liikkeestä maahan

Tässä se jäi hyvin, mutta palatessani kiersin väärältä puolelta ja koira kääntyi lonkalleen. Muuten hyvä suoritus.

Seuraaminen kytkettynä

Koira edistää välillä aika paljonkin (ei ehkä näy videolla). Muuten ihan hyvää seuraamista, kontakti pysyi, hyvä seuraamispaikka ja pysyi mukana vauhdinmuutoksessa vaikka unodhin käskyttää...

Seuraaminen taluttimetta

Tää on ehkä vähän parempi kuin hihnaseuruu, ei ehkä edistänyt niin pahasti. Ja mä muistun käskyttää!

Luoksepäästävyys

Jos pilkunviilaajaksi haluaa ruveta, koira voisi katsoa mua silmiin koko ajan, mutta koska eb ole sitä vaatinut (enkä aiokaan vaatia, väistää jos ei näe tulijaa), joten saa kelvata. Pysyipähän ainakin paikallaan.

Hyppy

Mun mielestä tosi nätti. Videolla ei näy vino loppuperusasento, mutta oli ehkä toinen kerta koskaan kun pyysin sen hypyn jälkeen sivulle. Itse hyppy oli nätti ja reagoi ekaan käskyyn.

Tulipas pitkä teksti. No, ei se ehkä haittaa, ainakin on asiaa koko pläjäys.
Ja videoita saa kommentoida + antaa vinkkiä.

-Heidi ja Rolle

Canicrossailua

Tänään meillä kävi todella tuuri ja saimme juoksukaveriksi picardienpaimenkoira Leican omistajineen. Leica on ihan mahtava tyyppi (ah, rakastuin sen ilveskorviin!) eikä kyllä omistajissakaan ollut valittamista.

Aloitimme tutustumisella ja kävelylenkillä. Kävellessä Rolle oli ihan intopiukeana ja kiskoi koko ajan Miran isän whippetin Kaapon perään. Ajattelin, että mitäköhän tästä oikein tulee, kun Kaapo oli viilipytty ja Leica paljon innokkaampi. No, eipä siinä sitten muuta kuin juoksemaan ja katsomaan mitä tuleman piti.

Lähdimme niin, että minä ja Rolle menimme ensin kävellen, Kaapo ja Jonna tulivat pyörällä ohi ja sitten vielä Leica ja Mira juosten. Rolle oli kohtuu kiltisti ja lähti vetämään tosi hyvin sitten kun muut olivat menneet ohi. Juoksimme pari kierrosta lyhyttä lenkkiä niin, että kierroksen alussa menin Rollen kanssa aina kävellen ja Mira meni Leican kanssa ohi. Miran ja Leican mentyä lähdimme juosten perään ja Rolle veti tosi hyvin, vetoliina venyi varmaan pidemmäksi kuin koskaan.

Kun ohitettavana oleminen rupesi onnistumaan, koetimme itse ohittamista niin, että Leica ja Mira menivät hieman kauemmaksi kuitenkin näköetäisyydelle ja tullessamme ohituskohtaan Jonna lähti palkan kanssa juoksemaan karkuun. Rolle kehittyi tosi nopeasti ja kolmannella kerralla Rolle juoksi ohi huomioimatta Leicaa. Hienoa kehitystä!

Jäähdyttelylenkillä jutustelimme Miran kanssa mukavia, ja koirat pystyivät kulkemaan rinnakkain. Tämä oli suuri edistysaskel Rollelle, joka ei ole kyennyt kulkemaan toisen uroksen kanssa rinnakkain.

Tämä päivä oli siis onnistumisien päivä. Rolle edistyi huimasti ohituksissa ja oli muutenkin kiltisti. Mitään ikävää ei (onneksi) tapahtunut ja puhuimme jo seuraavastakin treenikerrasta, toivottavasti melko pian tulisi taas mahdollisuus, ettei tänään opitut jutut unohtuisi.

Esittelyjä ja Compostimonsterin tarinaa

Kuten otsikko jo kertookin, tarkoituksena on hieman esitellä itseämme ja blogin nimen tarinaa.

Aloitetaan minusta, koirakon siitä osapuolesta, joka osaa lukea ja kirjoittaa.
Olen siis 15-vuotias koiraharrastaja Pirkanmaalta. Aktiivista koiraharrastusta on ehtinyt kertyä vasta pari vuotta, mutta koiraharrastus valtaa vain kokoajan lisää tilaa elämästäni ja nykyään monet unelmistani liittyvätkin koiriin. Mutta jos palataan nykyhetkeen, aikaani vie koiraharrastuksen lisäksi lentopallo ja koulu, se jokaisen suomalaisen oikeus ja velvollisuus, jonka yritän suorittaa kunnialla läpi. Se aika, joka koirilta, lentopallolta ja koululta jää, kuluu useimmiten kirjaa lukiessa tai käsitöitä tehdessä. Okei, myönnetään, kavereidenkin kanssa tulee vietettyä aikaa, eikä se kyllä haittaakaan.

Kotia karvoittamasta löytyy 4-vuotias suomenlapinkoirauros Rolle (Wiita-Akan Celpo Cossi). Rolle on ystävällinen ja ihana mammanpoika, jonka kanssa on kiva harrastaa. Se on avoin uusille asioille ja aina täysillä mukana. Se myös oppii todella nopeasti, usein yksi tai kaksi toistoa riittää asian oppimiseen. Se kuitenkin kestää toistoja hyvin eikä kyllästy, jos samaa jankataan vaikka kuinka kauan. Rolle on myös todella ahne ja ruoan voimalla sen saa tekemään kaikkea muuta paitsi uimaan. Rapsutuksetkin ovat ihana juttu, ja vieraat ihmiset. Leluilla Rolle leikkii halutessaan, mutta palkaksi se ei niitä huoli muuten kuin agilityssä.

Rollen varjopuolista sanottakoon, että se on aina valmiina ottamaan toisen koiran kanssa yhteen. Onneksi käytös on hyvin ennakoitavissa ja olenkin oppinut sitä ennakoimaan. Nykyään positiivisten kokemuksien kartuttua Rolle tulee toimeen yhä useamman koiran kanssa, mikä on huomattavasti helpottanut sen kanssa elämistä.
Rolle on myös todella herkkä treenitilanteessa ja pienikin jalan tömäytys saattaa saada sen ihan lukkoon. Tämäkin on ominaisuus, jonka kanssa on pitänyt oppia elämään. Omituisinta siinä kuitenkin on se, että lenkillä se sietää kovempiakin otteita ja sille saa raivota sydämensä kyllyydestä, eikä se ole moksiskaan.

Harrastamme siis pääpainotteiseati tokoa ja treenaamme lähes päivittäin. Olemme myös kokeilleet monia muita lajeja, agility, rally-toko, koiratanssi, pk-jälki, pk-haku, canicross, pyöräily, koirahiihto, näyttelyt...Ja toivottavasti saamme jatkossakin mahdollisuuksia kokeilla uusia lajeja, ne virkistävät kummasti.

Mutta vielä siis se alussa luvattu tarina, joka toivottavasti avaa hieman blogimme nimeä.

Oltiin siis Rollen kanssa sen ekassa näyttelyssä vuonna 2012 Ikaalisissa. Tuloksissa ei ollutt kehumista (EH AVK2, ja koiria oli luokassa huimat kaksi). Takaisibtulomatkalla poikkesimme sitten Kotipizzassa syömässä ja pikkuveljeni valitsi itselleen Monsteri-pizzan. Pikkuveljeni ei sitten jaksanut syödä pitsaansa loppuun ja otimme sen sitten mukaan. Veimme pitsalaatikon autoon ja lähdimme vielä käymään kaupassa. Koira oli sillä aikaa pitänyt bileet autossa ja taidokkaasti avannut laatikon niin, ettei kukaan huomaisi, yhdestä kulmasta tunkenut nenänsä sisälle. Palattuamme autolle huomasimne tapahtuneen, eikä koiralle voinut muuta kuin nauraa.

Mutta koiran mielestä siinä ei vielä ollut riittävästi äksöniä yhdelle päivälle. Illalla isäni löysi koiran kieriskelemästä päivällä kompostista tyhjennetyssä mullassa. Ei siinä sitten muuta kuin koira pesulle, liat lähti mutta haju ei. Saatiin siinä sitten pati päivää haistella kompostinhajuista koiraa.

Tuosta päivästä lähtien on tuota koiruutta leikkisästi kutsuttu Compostimonsteriksi, ja siitä siis blogillemme nimikin.

- Heidi ja Rolle