torstai 30. lokakuuta 2014

Vielä on kesää jäljellä...

...vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat!

Vai onko sittenkään? No, ainakin viime viikon lauantaina vietimme koirakerhon kesäkauden päättäjäisiä, joten ainakin koirakerhon osalta kesä on julistettu päättyneeksi. Mutta viimeinen fraasi ainakin pitää paikkansa, Rolle sai vielä yhden tilaisuuden näyttää liitämistaitojaan.




 













Kuvista kiitos: Lauriina Kuusisto

maanantai 13. lokakuuta 2014

Suunnitelmain muutos

Mulla alko tossa viime perjantaina syysloma. Suunnitelmissa oli, että tän viikon aikana oltais tehty yhtä sun toista. Eilen piti hakuilla. Tänään piti canicrossailla. Torstainakin piti hakuilla. Ja vielä ehkä sunnuntainakin hakuilua. Ja sitten tokoilutkin piti tunkea johonkin väliin.

Mutta niin ne suunnitelmat vaan muuttuu. Perjantaista lähtien Rolle on ontuillut toista etutassuaan, ei pahasti eikä kokoaikaisesti mutta kumminkin jonkun verran. Kenties Rolle on viime torstaina hakutreeneissä astunut johonkin huonosti tai kolauttanut itsensä johonkin tai muuta vastaavaa, en tiedä. Kuitenkin peruttiin kaikki. Ei hakuiltu eilen, eikä hakuilla torstaina. Ei hakuilla myöskään sunnuntaina, eikä canicrossattu tänään. Tokoilutkin ollaan pidetty minimissä, iltaruoilla tehty paikkamakuuta ja se siitä.

No, koska en kestä katsoa, kun koiralla ei ole kaikki hyvin, päätin pyytää hierojan käymään. Jenni Kaipainen oli asialla, ja koska äiti tai isä ei nähnyt hierontaa tarpeellisena, kustansin lystin sitten itse. Mitäs muutakaan sitä säästöillään tekisi :D Jenni teki hyvää työtä, ja vähän Rolle aristi vasenta lapaansa. Toistaiseksi näyttää siltä, että hieronta teki tehtävänsä, mutta toisaalta en osaa varmaksi sanoa. Vielä ei uskalleta juhlia, mutta toivotaan, että voiton puolella ollaan.

Ja ei mitään niin huonoa ettei hyvääkin. Nyt kun ei olla juostu harrastuksesta toiseen, on jäänyt aikaa kunnon lenkkeilylle. Tänään ulkoilutettiin kameraa (aka puhelinta), myöhästyin jälleen kerran mun syksykuvien kanssa, kaikki puut ja muut olivat jo pudottaneet lehtensä.


Löydettiin ihan omituinen puu, kasvaakohan noita missään muualla?




torstai 9. lokakuuta 2014

Olit kivempi silloin ennen

Oltiin eilen iltalenkillä. Joskus yhdeksän aikaan, ja oli pimeetä. Kuljettiin pururadalla, valaistua osuutta ja Rolle oli mulla irti, koska eihän se ikinä mihinkään lähde. Vaikka kuljettiin autottomalla alueella, Rollella oli heijastinliivi ja siinä valo, joka näkyy tosi kauas. Kuljettiin nätisti, mentiin ihan normaalisti, koira haistellen ja perässä jolkotellen, välillä tuli viereen kattomaan, josko sais herkkuja. Sitten se seisahtui sekunnin sadasosaksi ja painui sinne, missä pippuri kasvaa.

Karjasin niin kovaa kuin kurkusta lähti. Ei mitään vaikutusta. Eka asia, mikä mieleen juolahti, oli se, että se on menoa nyt. Rolle on kahdesti aikaisemmin lähtenyt pupun perään; molemmilla kerroilla tullut takaisin heti, kun olen huutanut. Tällä kertaa ei tullut. Heijastinliivistä ei ollut näkynyt mitään sitten ensimmäisen kahden loikan, valo oli näkynyt kymmenisen loikkaa pidemmälle. Laukka-askeleet loittonivat kokoajan. Ja minä karjuin.

Eteneminen pysähtyi. Ajattelin sen luovuttaneen ja tulevan takaisin. Ei, alkoi kuulua ihan jäätävää rääkynää. Mieleeni heijastui kuva, jossa Rolle juoksi uikuttaen pitkin metsää kuono halkeamilla kissankynsien johdosta. Lopulta päädyin tulokseen, ettei ääni kyllä ollut kissan, sen oli pakko olla tulisieluinen irtokoira. Siinä vaiheessa lopetin karjumisen ja kutsuin iloisesti luokse. Ajattelin, että kutsumalla Rollen (ja sen malttaessa tulla), voisin saada irtokoiran kiinni. Iloinen kutsu toimi, ja askeleet alkoivat lähentyä. Rääkynä loppui, ja toiset askeleet painuivat ehkä pelokkaina metsään vähintään yhtä nopeasti kuin Rollen askeleet olivat painuneet äsken. En ikinä nähnyt toista elukkaa, mutta Rollen tullessa takaisin läähättäen, yltäpäältä märkänä ja havunneulasissa, tajusin, mitä oli tapahtunut. Supi.

En edes tiennyt, että tuossa meidän lähimetsässä asustelee mitään hiiriä kummoisempaa. No, nyt taisi sitten selvitä sekin, mitä Rolle aina öisin haukuskelee. Ja ihan hyvä, että haukuskeleekin, mieluummin herään haukkuun kuin rääkynään. Joka tapauksessa kehuin Rollen maasta taivaisiin sen tullessa takaisin ja katsoin, ettei pahempia haavoja ole. Jatkoimme lenkkiä mukamas niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, eli siis Rolle oli edelleen irti. En halunnut luoda sille mielikuvaa, että kun tulee "metsästysreissulta" takaisin, joutuu narun päähän.

Pian tulimme risteykseen, jossa vaihtoehtona oli joko jatkaa metsälenkkiä tai lähteä tielle. Päätin lähteä tielle ja antaa metsäneläinten viettää rauhassa yöelämäänsä. Koska mentiin tielle, otin Rollen kiinni. Onneksi. Ei mennyt kauaakaan, kun pupujussi lähti parin metsin päästä. Voi luoja, mitä siitä olisi tullut, mikäli Rolle olisi ollut irti. Hirveä rähjäys ja tempominen hihnassa. Koiraan ei saanut minkäänlaista kontaktia.

Eikä siinä vielä kaikki, edellisen pupujussin loikittua karkuun Rolle bongasi uuden pupujussin. Tällä kertaa vähän kauempaa, jostain metsästä. Itse en sitä nähnyt, mutta samanlaisesta reaktiosta päätellen tiesin, mikä elukka on kyseessä.

Ikinä, siis ikinä, Rolle ei ole ollut kiinnostunut mistään elukoista tai jahdannut niitä paria askelta pidempään. Joskus pienempänä se jopa pelkäsi tarhassaan ollutta kuollutta hiirtä, ja keväällä mummolassa perääntyi oma-aloitteisesti pupun juostessa pihan poikki. Mikä siihen on tullut, miksi se on muuttunut näin radikaalisti?

Tänään saatiin kutsu kaverilta lähteä metsälenkille. Sama metsä kuin eilen, mutta karkeasti arvioituna tuo metsä, mikä tuosta meidän talon vierestä lähtee, on kooltaan sellainen, että se yltää täältä Orivedeltä katkeamattomana aina Tampereen, Virtojen, Juupajoen ja Mäntän rajoille. Ihan toiselle puolelle metsää ei menty, mutta toiseen paikkaan kuitenkin.

Alkulenkki meni hyvin, koirat pitivät kontaktia ja olivat kuulolla. Pakka hajosi ihan kokonaan, kun jouduimme ohittamaan yhden labradorin. Sen jälkeen Rollella keitti yli ja pahasti. Se juoksi suuntaan jos toiseen ja ihan mieletöntä vauhtia. Ei oikein keskittynyt mihinkään, mutta pysyi kuitenkin lähellä. No, sitten kaverin koira sai vainun jostain, no jostain. Se lähti, ja niin lähti Rollekin. Elämänsä eka kunnon karkureissu.

Ilta pimenee.
Mitään ei näy.
Eikä kuulu.

"Rollee! Ellii!"

Ja sitten hiljaisuus.

"Rollee! Ellii! Tänne nyt sieltä!"

Ja hiljaisuus.

En tiedä, kauanko siinä huudeltiin, mutta kauan. Sitten alkoi kuulua etäisiä, epävarmoja askelia ja epävarmaa läähätystä.

"HYVÄ, HIENO POIKA TULE TULE HIENOSTI!"

Kaveri kysy, että miten mä sielä pimeessä muka nään sen. Enhän mä nähnytkään, mutta kyllähän jokainen kunnon koiranomistaja nyt oman koiransa läähätyksen tunnistaa :D

Rolle oli onnesta soikeana, kun löysi mut ja sai kaikki taskunpohjanamit mitä vain löyty. Hienoa, että se tuli takasin. Ei ehkä ihan ekasta huudosta, mutta tuli kuitenkin. Pari kertaa siinä ehti käydä mielessä, että mä en nää sitä enää koskaan. Etten mä pääse enää ikinä koskeen siihen. Etten mä saa enää ikinä iloita sen kanssa. Joten kun näin, sain koskea sitä ja iloita sen kanssa, miksen juhlistaisi sitä.

Mutta, olit kivempi silloin ennen, kun et painunut sinne, missä pippuri kasvaa.
Todellakin, olit kivempi silloin ennen.










lauantai 4. lokakuuta 2014

DIY: Kierrätyskuningas

Tänään tuli vietettyä koko vapaapäivä "töissä" ompelukoneen äärellä. Okei, jos ei oteta huomioon sitä, että käytiin tekemässä (ainakin osittain) onnistunut esineruutu aamusella ja iltapäivällä otettiin kiinni karkurikoiria omassa pihassa. Luojan kiitos karkurikoirat olivat tuttuja ja saimme ne nopeasti kiinni sekä takaisin omistajalleen.

Mutta itse asiaan. Tän päivän tuloksena on siis mitä – neljä kaulapantaa. Iski kunnon ompelukärpänen ja lisääkin olis voinut tehdä, mutta aika loppui. Ja itseasiassa materiaalitkin alkaa vedellä viimeisiään, pitäisi käydä taas jossain vaiheessa kirpputorilla. Sieltä mä ne matskut hankin. Tai sitten käytän omia vanhoja vaatteita jne. Vain harvoin tyydyn ostamaan mitään uutta koirakamppeita varten, lähinnä jotain metalliosia ja sitten nyt ostin solkipantoja varten tuommosia renkuloita, millä saa vahvistettua reikien reunat. Jos olis mahdollista ostaa nuokin käytettynä, niin kyllä kiitos, mutta valitettavasti niitä ei voi kiinnittää toiseen kertaan.

Rollen uus heijastinpanta. Strategiset mitat on 5 cm x 50 cm. Solki ja metallirinkula ovat entisestä käytetystä ja rikkoutuneesta nahkapannasta, heijastin on lähtöisin pieneksijääneestä heijastinliivistä ja taustakankaana on pala mun pari viikkoa takaperin rikkoutuneista farkuista. Nylonvahvikekin sieltä löytyy, eikä sekään ole suinkaan uusi, vaan käytetty avainnauha.

Tässä mun "ikuisuusprojekti". Viimevuonna tein tajuttoman kirpparilöydön, aivan upea turkislakki vain parilla eurolla. Tottahan se piti saada, ja nyt se sai uuden elämän puolikuristavana turkispantana. (Ja nyt tehdään kaikille selväksi: en missään nimessä kannata turkistarhausta, ja jos kyseessä olisi ollut bränikkä turkis, olisin jättänyt sen varmasti kauppaan). Tämän strategiset mitat on 10 cm x 45-55 cm, tai no suurimman osuuden tuohon leveyteen tuo turkiksen pörröisyys. Turkiksen kaverina tässä on ylijäämäkangasta (puuvilla) mun DIY-tabletinsuojuspussukasta, sekä nylonvahvike, tässäkin peräisin avainnauhasta. Ja metalliosat vanhasta kuonopannasta. Alunperin ajattelin tätä Rollelle, mutta näyttää astetta idiootimmalta, joten tämä kipale etsii omaa kotiaan, muhun voi ottaa yhteyttä s-postitse hei.strengell(at)gmail.com


Tässä vielä pari kipaletta heijastinpantoja. Pistolukollinen versio on 2,5 cm x 18-25 cm, pk-versio 2,5 cm x 40-48 cm. Pistolukollinen säätöpanta oli edellisessä elämässään osin heijastinliivi, osin Rollen panta vuodelta nakki ja muusi (eli 2010). Sen muoviosat ovat peräisin entisestä koulurepustani ja metallirinkula Rollen vanhasta hihnasta. Puolikurrasta löytyy myös vuoden 2010 pantaa tuo keltainen  osa (jotain sadetakkikankaan tyyppistä matskua) kuten myös heijastinliiviä. Sisällä sielä on nylonvahvike, joku vanha hihna sai uuden elämän. Tuo musta osuus taasen on peräisin paikasta x, ollut joku kiinnitysosa, koska siinä oli nappi. Myös tämän metalliosat ovat peräisin vanhasta kuonopannasta. Molemmat näistä etsivät omaa kaulaansa, s-postiosoite ylempänä.




keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Omituisten (Oranssien) Otusten Kerho sekä lyhenneoppia


Kokoontuu -
Omituisten Oranssien otusten kerho
Omituisten Oranssien otusten kerho

Jos yksinäinen maalimiehiä on sinun pesäkolosi hakumetässäs
Jos murheelliseksi taivaalliseksi tunnet olosi
Silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän
Meitä ei olekaan aivan vähän

Jos sinun nenäsi on niin kuin peruna ukon hajulla
Silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän
Meitä ei olekaan aivan vähän 

Ei sinun kannata siitä panna pahaksi
Jos sua joku nimittää möhömahaksi hau-ilmaisijaks
Silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän
Meitä ei olekaan aivan vähän

Niinhän se on että jokaista maailmassa jokaisen ukkosen
Joku toinen koira voi pitää omituisena löytää työskennellen
Silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän
Meitä ei olekaan aivan vähän

Rolle liittyi Oranssien Otusten Kerhoon, ja pakkohan se oli mennä "piiloon", kun tuollaisen hökötyksen sai selkäänsä. Ja koiran logiikalla: mä en nää sua, sä et nää mua.
(SPKL taitaa tarkoittaa Syvästi, Pysyvästi ja Kertalaakista Loukkaantunut)

Tyyppi sai myös uuden heijastinliivin, Hurtta Polar mallina. Sillähän on jo ennestään Hurtan Micro, mutta halusin oranssin (lähinnä koska liikutaan nykyisin suht paljon hirvenmetsästysalueella, ja pitäis olla jotain punaista/oranssia), ja koska Micron L on hieman suuri ja M taas liian pieni, päädyin kokeilemaan tuota Polaria. Ja sehän on just eikä melkein sopiva. Ja salaa kerrottakoon, että oon mä aina vähän salaa haaveillut tuosta Polarista, mä vaan tykkään, kun ei huku karvan sisään. Enää mun pitäis kehitellä tuohon joku systeemi,jolla saan siihen valon.

Eli siis Rolle kuuluu nyt Oranssien Otusten Kerhoon, johon kuuluakseen on kannettava päällään Syvästi, Pysyvästi ja Kertalaakista Loukkaantuneiden tiimiliiviä sekä omistaa Hirvenmetsästyskaudella Ulkoiluun Rämeikössä ja Taigalla Tarkoitetun Asian, jonka malli on Piinaava, Ongelmallinen, Lopen Asiaton ja Retuperäinen.