Kenties viimeinen kerta

Eilen oli agitreenit, joissa tehtiin ylläolevan kuvan mukainen rata. Ekalla kierroksella mentiin numeroiden mukaisessa järjestyksessä, tokalla kierroksella sitten käänteisessä järjestyksessä. (Pahoittelen vielä kerran piirroksen laatua, mittasuhteetkin on ihan päin puuta. Mulla ei ole kunnon piirtämisohjelmaa, en ole viitsinyt sellaiseen investoida, kun mikään ei kuulemma toimi tabletilla.)

Kaikenkaikkiaan treenit meni hyvin. Eilen oli vähän viluinen ilma, mutta siitä selvittiin, kun pysyttiin kokoajan liikkeessä. Kylmyys kuitenkin vaikutti sen verran, etten raaskinut ottaa hanskooja pois edes palkkauksen ajaksi, joten Rolle sai nauttia palkkansa kiposta. Siitäkös tyyppi innostui, joten vire oli koko treenin ajan huipussaan. Pari haukkuakin sieltä taisi tulla, ja nelodhypyltä taidettiin pariin otteeseen yrittää karata palkalle. Mulla oli kyllä siinä ohjauskuviot hukassa, joten saanen syyttää tästäkin osin itseäni. Kepeille malttoi mennä rauhassa (tää ollut meidän suuri ongelma, Rolle paahtaa yleensä  täysillä joko toisesta tai kolmannesta välistä sisään). Missään muussakaan kohdassa ei ollut ongelmia ekalla kierroksella.

Tokalla kierroksella oli vähän ongelmia kepeilä. Se meni kyllä hienosti sisään, mutta tuli ulos kaks väliä enne loppua. Ehkä taas oma syy, kun lähdin juoksemaan seuraavalle esteelle liian ajoissa. Uus yritys ja bueno. Kahen peräkkäisen putken kohdalla oli hieman ongelmia ohjauksessa. Aluksi yritin valssia, mutta en ehtinyt suorituspaikalle, Rolle oli liian nopea. Sitten yritin juosta putkien välistä, mutta sitten Rolle hukkas mut putkesta ulostullessaan ja siinä tuli sitten pari kieppiä liikaa. Lopulta saimme homman toimimaan sylikäännöksellä, ja Rolle sai paahtaa loppusuoran suoraan kupille. Ai että mikä vauhti siltä siinä vaiheessa löytyi, juoksispa se muutenkin niin lujaa.

Siitä huolimatta, että eiliset treenit menivät erinomaisesti, tää saattoi olla meidän vika kerta agilityesteillä ikinä. Saattaa olla, että me eksytään liitämään vielä joskus, mutta ainakin talvi pidetään taukoa. Toisaalta silkkaa idiotismia, varsinkin viimeinen vuosi ollaan tehty niin ahkerasti tiukkaa duunia, että ollaan saatu kaikki pelittään just niinkuin pitää. Edellisissä treeneissä saatiin ikuisuusprojekti keinukin vihdoinkin toimimaan, ja eilen löydettiin balanssi keppien sisäänmenoon. Käytännössä me siis lopetetaan juuri, kun koira on saatu treenattua kisakuntoon. Näillänäkymin kalenteri on kuitenkin niin täynnä ja vuorokauden tunnit täytetty melko lahjakkaasti, ettei aika vaan yksinkertaisesti riitä. Toko, haku ja canicross saavat toistaiseksi jäädä, mutta agility todellakin joutaa tauolle. Mulla itsellä on siihen niin vähän intressejä, että se on mun kannalta helpoin poisjätettävä, vaikka me molemmat siitä nautitaankin täysin rinnoin.

Esine-ekspertti

Meiltä on tältä viikolta peruuntunut (melkein) kaikki ohjatut, huomenna olis luvassa hakutreenit. Lisäks koulussa alko koeviikko, joten vapaa-aikaa on siunaantunut sitten niin paljon, että ollaan tän viikon aikana ehditty käymään jo kahdesti etsimässä metsästä niin huolimattomien ihmisten pudottamia mielenkiintosia objekteja, eli siis esineruudusta kyse.

Maanantaina tallasin tommoselle heinikkovarvikkoalueelle n. 15x40m alueen, on muuten hidasta hommaa kun joutuu yksin tekeen. Aiemmin ollaan tehty esineruutua lähinnä niin, että joku toinen on vienyt esineen ruutuun niin, että Rolle on nähnyt vientitilanteen. Nyt päätin kokeilla ja vaikeuttaa treeniä kertaheitolla suhteellisen paljon. Vein alueelle valmiiksi neljä esinettä, yhden lähes keskelle ruutua, yhden oikeaan reunaan n. 15 m etureunasta, yhden n. 15 m etureunasta vasempaan reunaan ja yhden siihen metrin päähän etureunasta keskelle. Lisäksi treenin alussa veimme Rollen kanssa yhdessä vielä yhden esineen takarajalle, jossa hetsasin sen.

Lähetyksestä Rolle lähti tosi kivasti irtoamaan ja eteni siihen keskelle melkein sen esineen kohdalle. Siitä teki kuitenkin vauhdista täyskäännöksen, ja haki vasemman reunan esineen. Seuraavasta lähetyksestä kävi tsekkaamassa sen paikan, josta edellinen esine löytyi, ja kun sieltä ei enää toista löytynyt, tuli takaisin. Seuraavasta lähetyksestä se ei oikein uskonut, että sielä enää mitään olisi, ja jäikin siihen jalkoihin pörräämään. Otin sen uuteen lähetykseen, josta lähti hyvin irtoamaan ja toi sen keskialueen esineen. Siitä sai taas itseluottamusta, ja yhdessä viety takarajan esine tuli hyvin sieltä heti sen jälkeen. Mun olis pitänyt tajuta lopettaa tähän, mutta nälkä kasvaa syödessä ja seuraavan esineen kanssa oltiin taas ihan hukassa. Loppujenlopuks se rupes turhautuneena haisteleen maata, jolloin löysi sen eturajan esineen, mutta en tätä kutsuisi erityiseksi onnistumiseksi, koska nostamisessa meni niin kauan ja tarvittiin monta lähetystä. Viimeinen ei sitten tullut sieltä millään, ja loppujenlopuksi menin Rollen kanssa sinne ruutuun etsimään sitä. Alkuperäinen tarkoitus oli lopettaa tähän, mutta koska halusin viimeiseksi suoritukseksi erinomaisesti onnistuneen suorituksen, kävimme viemässä vielä yhden esineen yhdessä takarajalle, josta Rolle haki erinomaisesti.

Eilen mentiin metsään. Siis tallaamaan alue. Tällä kertaa kokoa n. 20 x 50 m, mun pitänee opetella tallaamaan suorakaiteen muotonen alue. Nyt tuli joku ihan ihme vinoneliö, vaikka kuinka yritin parhaani. No, pärjättiin me silläkin. Alkuun vein ruutuun yhden esineen valmiiksi, pari metriä takarajasta ja melko keskelle. Yhdessä vietiin sitten vielä yksi esine ihan takarajaan oikeaan reunaan. Lähetyksestä lähti erinomaisesti hakemaan sitä yhdessä vietyä, ja hakikin sitten sen. Pudotti kuitenkin jossain vaiheessa, en tarkalleen ottaen tiedä, missä vaiheessa, koska yhdessä kohtaa oli pieniä nyppylöitä ja pusikkoa alueella, niin en tarkasti nähnyt, missä vaiheessa sillä oli esine suussa ja milloin ei. Ilmeisesti pudottanut esineen, kun saanut hajun toisesta esineestä, pudotetun esineen löysimme myöhemmin toisen esineen läheltä. Tuli siis ilman esinettä takaisin, ja yritin lähettää uudestaan useampiakin kertoja. Millään kerralla ei kuitenkaan onnistanut, joten otin hihnaan ja käytiin yhdessä katsomassa esinettä (siis sitä pudotettua). Haki sen, oon oikeen ylpee, kun toi, koska oli vaikean kokoinen ja muotoinen (metallinen ympyrälieriö), ja vähänmatkan päässä kauempaa kulki silloin toinen koira ohi. Toistakaan esinettä ei hakenut itsenäisesti, vaan jouduimme yhdessä käymään katsomassa sitä.

Loppujenlopuksi molemmat nousivat sieltä ja vein uudet esineet maastoon. Yhden oikeaan rajaan kolmisen metriä etureunasta, toisen pari metriä vasempaan edellisen valmiin paikasta. Yksi vietiin yhdessä keskelle takarajalle. Lähetin oikealta rajalta, ja eka esine löytyi melkein heti. Kahta muuta ei hakenut aluksi itsenäisesti, kävimme yhdessä niitä katsomassa, jonka jälkeen toi. Suunnitelman mukaan tässä vaiheessa olisimme lopettaneet, mutta niinpä siinä kävi, että onnistuneeseen suoritukseen halusin tälläkin kertaa lopettaa, joten yhdessä veimme yhden esineen vasempaan takanurkkaan. Vaikka Rollella oli selkeä tavoite ja juoksikin suoraan sinne, oli esine ilmeisesti sen verran haastavampi löytää, että joutui jonkin aikaa etsimään. Loppujenlopuksi hukkatavara löytyi jälleen.

Seuraavissa treeneissä, jaa-a. Tehdään varmasti helpompia treenejä, nämä kaksi olivat hyvin vaikeita ottaen huomioon Rollen tason. Ohjelmassa saattaa olla sitä, että joku toinen vie, tai sitten viedään yhdessä tai tehdään jonkinlaista partiointia. Pitänee katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ja kuten varmaan huomasitte, blogi muutti vastikään sekä ulkoasuaan että nimeään. Toistaiseksi molemmat miellyttävät minua, saas nähdä kuinka pitkään.

Kettu ja Käärme

Se oli joskus viimeviikolla. Itseasiassa se oli aikalailla tasan viikko sitten, se harva kerta kun mä jaksoin raahautua postilaatikolle. Postilaatikon pohjalta löytyi odotettu paketti, kannattais näköjään useemminkin käydä postilaatikolla, kun sielä sattuu olemaan aina kaikkea kivaa kun sielä käyn. Tai sitten ei todellakaan pidä tihentää, muutenhan tämä illuusio romuttuu heti kättelyssä.

Tällainen paketti sieltä löytyi, valkoinen kirjekuori, maksikirjeenä mennyt. Oli vähän rypistynyt kulmistaan ja teipattu järeesti kiinni. Jokunen hetki siinä meni sitä avatessa (päätin repiä ne teipit irti siitä, saksilla ois ollu varmasti helpompaa, mut sakset oli keittiössä, ainakin viiden metrin päässä ja kukas nyt niin kaukaa jotain saksia jaksaa hakea :D )

Kun mä sen paketin sitten loppujenlopuksi auki sain, sielä oli aivan ihana setti. Yli-ihana panta ja todella mukava hihna ristittiin lähes heti kättelyssä Ketuksi ja Käärmeeksi, ja näillä nimillä ne edelleenkin kulkevat. Näistä ihanuuksista voidaan kiittää vain ja ainoastaan Natinaa, joka teki kyllä kertakaikkisen upeaa työtä!

Panta vaikutti aluksi hieman pieneltä, mutta nyt muutaman käyttökerran jälkeen voin sanoa, että onkin sopiva. Hihna on myös meille erinomainen, 250 cm on vain se mitta, mikä meille passaa. Lyhyemmässäkin narussa tuo kyllä kulkee, mutta sitten mun pitää mennä sen perässä puskissa. 250 cm on sellainen mitta, joka riitää normaalien ojien ja tienpientareiden yli. Tuo tykkää kulkea sielä puskissa, ja usein tienvarsilta ajetaan n. 2 m leveydeltä kasvillisuus matalaksi, niin kaksimetrinen hihna on meidän käytössä inasen liian lyhyt. 

Ja joko muistin ylistää hihnan materiaalia? Hihna on siis puuvillalla päällystettyä nylonia, ja niin ihana ettei mitään rajaa. Ainoa negatiivinen asia, mitä tuosta materiaalista voi sanoa, on se, että lika tarttuu suhteellisen helposti kiinni. Kuitenkin tuo on materiaali, jonka voi heittää pesukoneeseen huoletta, joten se ei haittaa. Kädessä puuvilla on mukava ja pehmeä eikä luista kovemmassakaan vedossa tai äkkinäisemmilläkään vetäisyillä. Nylonsisuksensa ansiosta on myös kevyt ja kestävä, ja toisin kuin pelkkä nylon, remmi ei aiheuta palovammoja tai hiertymiä käsiin. Tykkään myös pannan materiaalista, siinä kettukuvioinen on puuvillaa ja sisäpuoli velouria. Velour kyllä kerää karvaa, mutta  eipä se haitaa, kun on muutenkin koiran turkkia vasten. Velour kuitenkin on koiran turkille ystävällinen, ei kuluta turkkia kuten monet muut kankaat tai nauhat. Lisäksi sekä panta että hihna ovat laadultaan erinomaiset. Kankaat ovat parasta mahdollista laatua, ja tärkeät ompeleet on vahvistettu näin pikaisesti analysoimalla jopa viiteen kertaan. Lisäksi sekä hihnassa että pannassa on kinnityksiä vahvistamassa metalliniitit, jotka ovat siististi ja laadukkaasti asennetut. Voin siis ehdottomasti suositella Natinan tuotteita.

Kettu ja Käärme olivat siis ensimmäinen osa meidän värinvaihto-operaatiota. Jonkin aikaa sitten tajusin, että Rolle on Puuha Petessä se jyrä (tai siis on se mulla ollut tiedossa jo viitisen vuotta, mutta taraina jatkuu). Rollella on ollut käytössä yksinomaan sinisiä varusteita, mutta nyt tajusin että väri on "pakko" vaihtaa. Onhan Rollen esikuva Rolle-jyräkin vihreä, joten miksi Rolle olisi sininen? Jonkin aikaa mietin, onko tässä mitään järkeä. Ei välttämättä, mutta viimeisen niitin päätökselle antoi Natinan ihana kettukuosi. Näinpä pistin vanhat kamat myyntiin ja uusia mietintään. Uusien hankinta kävikin nopsaan, nyt on kaapissa Kettu ja Käärme uniikkeina ja söpöinä, sekä Hurtan valjaat, normipanta, monitoimari ja normaali pyöröremmi sekä edellisestä setistä jätetty musta puolikurkkari. Tähän olis varustehulluus tarkoitus jättää tällä kertaa, tosin tiedä sitten mitä tulee tulevaisuudessa hankittua.

Ja jottei varmasti tulisi liian lyhyttä postausta, kirjoitetaanpa hieman meidän hakuiluista. Ylläoleva kuva on eräiden treenien lopusta, treenien alussa on turha kuvitellakaan saavansa tuosta mitään muuta kun puolikkaan hännän tai epämääräisen mustan möykyn solmussa kaksi metriä ilmassa ja urku auki. Motivaatio hommaan on siis erinomainen, ja vaikka hallinta onkin toistaiseksi ihan nollassa, oon pitänyt tärkeempänä sitä, että toi pitää hommaa mahtavana kuin sitä, että se on täydellisessä hallinnassa.

Mahtava motivaatio näkyy myös hommissa. Se lähtee aina upeasti metsään ja eteneekin hyvin suhteellisen pitkälle. Kuitenkin sillä on ongelmana nenänkäyttö, se ei ihan aina muista aukaista nenäänsä metsään mentäessä. Siksi olemmekin tehneet viimeaikoina paljon nenänkäyttöharjoituksia, eli siis sunnuntaikävelyä, saattamista ja hajunhakuja. Hajunhajut eivät aluksi toimineet ollenkaan, Rolle menetti intonsa kun vietiin pois ukon luota. Saattamishommelit auttoivat kumminkin tähän(kin) hommaan, ja nykyisellään pystymme tekemään hajunhakuja hyvällä menestyksellä. Pikkuhiljaa se nenäkin alkaa aueta ja Rolle ymmärtää, että sielä on tarkoitus tutkia tuoksuja, ei kiikaroida horisonttiin.

Esineruutuakin ollaan jonkin verran tehty. Siinäkin Rollella on parantamisen varaa, mutta kyllä oon toistaiseks ihan tyytyväinen siihen. Esineruudussa irtoaminen sais olla parempaa, samoin kärsivällisyys. Rolle luovuttaa suht helposti, jos ei löydäkään esinettä. Tätä treenaillaan ja on sekin vähän parantunut. Toinen, mikä saisi parantua, on palautus, joka sekin on treenin alla. Loppujenlopuksi sitä kuitenkin treenattu suhteellisen vähän, koska päätin vaihtaa luoksarin ja noudon eteentuloksi, joka vaaditaan pk-puolella. Ollaan siis treenattu sitä eteentuloa, ja pikkuhiljaa aletaan olla siinä vaiheessa, että voitaisiin ruveta ottamaan tavaroita mukaan.

Ilmaisuakin ollaan jonkin verran tehty, ja se alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Aina ei komeaa haukkusarjaa tule, mutta sitäkin treenaillaan. Erityisen treenin alla on myös matalammassa viretilassa haukkuminen, kun sellaisiakin tilanteita varmasti joskus tulee eteen. Treenaamista siis on kaikilla osa-alueilla, mutta hiljaa hyvä tulee.