tiistai 31. maaliskuuta 2015

Haaste

Sain Vilmalta 11 vastauksen, 11 kysymyksen ja 11 haastettavan haasteen. Voisihan sitä vielä tämän näin maaliskuun puolella suorittaa... Ensin kysymyksiin vastaa Rolle, sitten Bea ja lopuksi vielä vastaan ihan itse.


1. Lempipaikkasi?
Kyllä se vaan se hakumetsä on. Vieraat ihmiset ja ruoka ennenkaikkea tekevät paikasta maailman parhaan. Eikä sillä oo väliä, mikä metsä, kunhan pääsee ettiin ukkoja!
2. Haaveammattisi lapsena ja nyt?
Pikkupoikana toivoin, että musta tulis Iso Koira Isolla I:llä. Just nyt mä koen olevani ainakin toisinaan Iso Koira, joten tavoite saavutettu. Koirilla ei varsinaisia haaveammatteja ole, joten mä toivon, että mä saisin olla iänikuisesti mun oman perheen karvakasa ja sit aina välillä päästä hakuilemaan.
3. Lempivuodenaikasi? Miksi?
Talvi. Ehdottomasti. Ja koska muuten on aina kuuma.
4. Lempikirjasi, miksi?
Mä en oo ikinä yhtään kirjaa lukenu, mutta Tie Tottelevaisuusvalioksi on kiva, koska Emäntä lukee sitä aina ja sitten kun se on lukenu me tehään aina jotain kivaa. Akan ja Ciken, siis mun kasvattajan ja siskon, kirjeet on mukavia luettavia, tai Emäntä ne aina mulle lukee.
5. Elokuvasuosikkisi? Miksi?
Mä en oo yhtään elokuvaa nähny, mutta kyllä se on Koirahotelli, josta parhaat äänet lähtee!
6. Suurin haaveesi?
Järjetön kasa ruokaa ja oma hakumetsä. Eiks se koira niillä elä?
7. Paras muistosi?
Koirien muisti ei tunnetusti oo hirveen pitkä, mutta yks mun elämän onnellisimmista hetkistä oli se, kun ihmeiset tuli kahden viikon lomamatkaltaan takasin. Hoitopaikassa oli kyllä kivaa, mutta omat ihmeiset on vaan omia ihmeisiä.
8. Tähtihetkesi?
Se, kun mä olin ekaa kertaa hakuilemassa. Ei ohjaaja uskonu, etten ollu ikinä ennen ollu hakuilemassa!
9. Mitä harrastat?
Hakua (jos ei oo vielä tullu selväks), tokoa ja vetolajeja tällä hetkellä. Agility on kans kivaa, mutta jostain syystä ei olla sitä hetkeen tehty. Kaikkee mahollista ollaan kokeiltu aina taakanvedosta rally-tokoon ja selkee kolmen kärki onkin muodostunut.
10. Mikä on parasta bloggaamisessa?
Musta se ei näy meidän arjessa ollenkaan ja meidän arki on aikas huippua!
11. Miksi bloggaat?
Koska Emäntä pakottaa.
-Rolle



1. Lempipaikkasi
"Home Sweet Home" tai no mun tapauksessa "Bed Sweet Bed". Peti siis, ilman sitä ei voi elää!
2. Haaveammattisi lapsena ja nyt?
Mä oon riittävän pieni ollakseni lapsi ja sanon, että isompana haluun edelleen olla Pieni Vieteriotus
3. Lempivuodenaikasi? Miksi?
Sää on asennekysymys!
4. Lempikirjasi, miksi?
Mä en oo yhtään kirjaa lukenu, mutta sanomalehdet on kivoja! Niitä voi kivasti repiä silpuks!
5. Elokuvasuosikkisi? Miksi?
Mä en oo myöskään elokuvia katsellut, mutta jos ajattelee sanan erikseen: elo ja kuva, niin eläminen on kivaa eikä kuvissakaan mitään vikaa oo.
6. Suurin haaveesi?
Että Emäntä vois olla aina kotona.
7. Paras muistosi?
Kaikki ne hetket on ihania, kun Emäntä on ilonen.
8. Tähtihetkesi?
Mun omasta mielestä olin aika fiksu sillon, kun opin avaamaan ulko-oven.
9. Mitä harrastat?
Tällä hetkellä ihan virallisesti tokoa, mutta muita mun harrastuksia on esimerkiksi ovien aukominen ja ruoan hajusten roskien kärrääminen omaan petiini.
10. Mikä on parasta bloggaamisessa?
Kokonaisuus, se, miten Emäntä keksii meidän elämään kivoja pikkujuttuja blogiaineistoksi.
11. Miksi bloggaat?
Koska Emäntä.
-Bea


1. Lempipaikkasi?
Yleensäkin ottaen kaikki paikat, missä voi olla koiran kanssa, on kivoja. Luonnon paikoista tykkään eniten, mutta en mä jaksa metsässä hirveen pitkään tarpoa ilman ihmisseuraa. Yksittäisenä paikkana läheisen metsämme puro on yksi kivoimmista paikoista, koska sinne liittyy paljon muistoja. Kuitenkin sanoisin, Rollen tavoin, että hakumetsä, siellä yhdistyy kaikki kolme: koirat, luonto ja ihmiset.
2. Haaveammattisi lapsena ja nyt?
Ensimmäinen haaveammatti, jonka muistan, on opettaja. Siitä sitten ollaan menty varmaan miljoonan eri mutkan kautta ja tällä hetkellä mulla siintää silmissä yhtenä ainoana ja erittäin selkeänä eläinlääkäri.
3. Lempivuodenaikasi? Miksi? 
Kyllä mä sanoisin kesä. Vaikken mä kuumuusihmisiä olekaan, talvella on usein liiankin kylmä. Kesällä pääsee myös kätevästi pyörällä, mikä on ehdoton plussa kesälle. Kevät ja syksy on osan aikaa tosi kauniita, mutta sitten loput ne on vaan vettä, kuraa ja pimeyttä. Ehkä luonto on kuitenkin parhaillaan siinä loppukeväästä ja alkukesästä.
4. Lempikirjasi, miksi?
Hitsin vaikea kysymys... Tähän vois listata ehdottomasti useamman kirjan. Näytelmät on tosi mukavia luettavia, mutta ehkä mun lempparit löytyy silti romaanipuolelta. Cassandra Claren Varjojen kaupungit -kirjasarja on kokonaisuudessaan hyvä. Suomalaisista kirjoista ehdottomasti pisimmän korren vetää Noora Laitisen Surunsyöjät persoonallisuudellaan, mielenkiintoisella juonellaan ja laadukkaalla kerronnallaan. Erot eivät todellakaan ole suuret, mutta kaikista lukemistani parhaaksi arvioisin juuri nyt Markus Zusakin Kirjavarkaan.
5. Elokuvasuosikkisi? Miksi?
Tähän mulla taas on ehdoton ykkönen: In Time. Elokuvan teknisistä seikoista en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta idea on huippu ja elokuva todellakin pistää ajattelemaan.
6. Suurin haaveesi?
Eläinlääkäriunelma elää tosi vahvana ja haaveena on myös kouluttaa jokin koira tottelevaisuusvalioksi.
7. Paras muistosi?
Koiramaailman parhaan tittelistä kisaa sekä Rollen että Bean saaminen ja harrastuksien tähtihetket. Ehkä mä noista nostaisin nipinnapin Bean ykköseksi, sillä toisen koiran saamiseen en voinut realistisesti uskoa sekuntiakaan. Koirat on ehdottomasti mulle se eniten iloa, onnistumisia ja muistoja tuottanut asia, mutta on yksi muisto, joka kiilaa kaikkien koiramuistojenkin edelle. Omalla riparillani oli eräs tehtävä, jonka jälkeen ajatukset oli vähän sikin sokin. Tämän tehtävän jälkeen astuin sisälle kappeliin, jossa laulettiin erästä minulle todella läheistä kappaletta. Siinä hetkessä tuli aivan taivaallisen ihana olo ja kaikki mahdollinen negatiivinen unohtui.
8. Tähtihetkesi?
Yksittäinen hetki on varmasti se, kun sain ysiluokan jälkeen käteeni maailman täydellisimmän peruskoulun päättötodistuksen: joka ikinen lukuaine pyöreä 10.
9. Mitä harrastat?
Koirien kanssa tällä hetkellä tokoa, hakua ja vetolajeja. Bean kanssa olisi lähiakoina aikeena kokeilla listan ulkopuolelta myös agilitya ja mahdollisuuksien mukaan myös muita lajeja. Ilman koiraa tehtävistä harrastuksistani ehdottomasti eniten aikaa vie lentopallo. Sen lisäksi olen aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa ja teen paljon käsitöitä ja luen. Bloggaaminenkin vie jonkin verran aikaa, mutta jostain syystä en oikein osaa ajatella sitä harrastukseksi.
10. Mikä on parasta bloggaamisessa?
Ehkä se kokonaisuus. Kun huomaa tehneensä onnistuneen bloggauksen. Ja viimeaikoina erityisesti se, kun on saanut hyviä postausideoita! Kaikkia en todellakaan ole vielä ehtinyt toteuttamaan, mutta kerrankin mulla on varastossa jotain!
11. Miksi bloggaat?
Mä tykkään blogeista tosi paljon. Etsin alati uusia kivoja blogeja ja luettavien blogien lista onkin venynyt melko pitkäksi. Samasta syystä bloggaan itsekin - toivon, että voisin luoda jotakin kivaa jollekin.


Yksitoista kysymystäni ovat: 
1. Kolme mahdollisimman täydellisesti koirille pyhitettyä paikkaa tai aluetta kotonasi? 
2. Onko kotonasi paikkoja, joihin koirat eivät missään nimessä saa tulla? 
3. Lempipuuhasi koiran kanssa? 
4. Lempipuuhasi ilman koiraa?
5. Onnea on...
6. Haaveilen...
7. Iloitsen...
8. Tulen surulliseksi, kun...
9. Toisissa koiraihmisissä ärsyttää...
 10. Fiiliksesi juuri nyt? 
11. Mielestäsi parhaiten onnistunut postauksesi?


Ja mä haastan seuraavat blogit:
Beassin elämää
Dog's life
ja 9 muuta sellaista, jotka haluavat itse itsensä haastaa :D

torstai 26. maaliskuuta 2015

Kyllä Kennelliitto osaa

Kaikki varmaan muistanevat "Kyllä isä osaa!"-ohjelmat jostain vuodelta nakki ja muusi. Jos ei muista, voi googlailla. Niissä on kuitenkin perusideana se, että aluks näyttää siltä, että kaikki menee hyvin. Sitten tapahtuu jotakin, joka menee täysin pieleen.

Niin tälläkin kertaa. Tällä kertaa fraasi vaan kuuluu "Kyllä Kennelliitto osaa!". Omistajanvaihdospaperit lähetettiin venyneen aikataulun jälkeen Kennelliitolle joskus helmikuun alus. Parin viikon päästä tuli lasku, joka sitten maksettiin. Ja lauantaina aamulla sain Kennelliitolta postia.



Avattuani kirjekuoren huomasin ekana sen, että väri ei täsmää. Noh, väliäkös tuolla, ajattelin. Sitten satuin kattomaan tarkemmin. "Platinumshepherd Årak" ja ei ihan täsmää sekään. Siinä vaiheessa piti ensinnäkin katsoa, että onhan mulle tullut oma paperi - oli se. Ei se auttanut kuin myöntää, että mulla on sakemanni omistuksessa.

"Voisinksmä olla ihan vaan Bea, tää sakemannia leikkiminen on tylsää"

Niin, siinä mun "sakemanni" seisoo. Ei sillä, kyl se sakemannista menis jos ois vähän isompi. Mut totesin, että kyl se ois ihan jees omistaa tuo oma koira eikä jotain randomia näyttelysakua jostain kuusesta. Niimpä soitin Kennelliittoon ja lopulta sähköpostiin sain tällaisen:



Se näyttääkin vähän paremmalta. Sai Bea ryhtyä takasin lapinkoiraks. Saatesanoina oli puhelinkeskustelun jälkeen "voit heittää sen sulle tulleen virheellisen omistajatodistuksen pois". En heitä, pidän muistona Kennelliiton kämmistä! Ainoo vaan, että nyt en voi juhlia sillä, etä Bea olis eka koira, jonka oon ikinä omistanu.

"Ooksä ikinä kuullu sellasesta, että muuttumisleikki on rankkaa? Tämmönen pieni Bea tarttis vähän rapsutuksia toipuakseen siitä."

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Mission impossible

Sunnuntaina 15.2. oltiin Koirapalvelu Origon mainoskuvauksissa, josta kiitokseksi saimme päivän aikana otettuja kuvia koiristamme. Kameran takana töitään teki Mainosstudio Sanna H. Päiväksi sattui mukava aurinkoinen päivä ja yksi asia ainakin on varmaa – koko porukalla oli tajuttoman hauskaa. Ensimmäisellä kuvauspaikalla, pellolla, todistettiin ensimmäistä mahdotonta tehtävää: miten saada viisi koiraa liikkumaan?

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

No, onnistuihan se lopulta. Apuna käytettiin vähän salaa nameja heittämällä. Niitä ei kuitenkaan ihan saatu lentämään riittävän kauas, joten hyödynsin Rollen uutta ihastusta, kuvausporukan mukana ollutta miestä. Vein Rollen ja Bean vähän kauemmas, josta käskin niiden juosta kyseisen miehen luokse. Ja löytyihän sitä vauhtia!

Sitten siirryimme suunnitelman seuraavaan vaiheeseen ja kuvailemaan hieronta- ja ruokakuvia sisätiloihin. Hektinen tilanne ja kaikille koirille ihan uusi paikka aiheutti sen, että edes Rolle – toiselta nimeltään Itse Rauhallisuus – ei rauhoittunut kunnolla. Pari tyydyttävää hierontakuvaa saatiinkin, mutta koirien ehdoton suosikki oli kyllä ruokakuvat. Ja mahdottomaksi tehtäväksi se osoittautuikin – nimittäin olla nauramatta noille kuville.

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

Koska aurinko ei ihan vielä olut painunut mailleen, päätimme vielä käydä katsomassa, minkälaisia kuvia järven jäällä saa aikaiseksi. Upeita, sanon minä! Mutta sielläkin tuli esille yksi mahdoton tehtävä – saada noista kahdesta lapinlapsesta fiksuhko yhteiskuva.

5v 10kk – ©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

©Mainosstudio Sanna H

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Pallohullun päiväkirja


Jostain syystä nyt, kun eräällä ei oo enää liikuntakieltoa, meillä on lähes koko ajan taustaäänenä Kong SqueakAir -tennispallon vinkuna. Tai sitten joku tulee kauniilla nappisilmillään tapittamaan ja pyytämään, että joku heittäis. Ja jostain kumman syystä meillä on nyt viimeisen viikon aikana lentänyt pari tennispalloa roskiinkin... Eikä kyllä mitään hajua siitäkään, kuka repii sukalla päällystetyistä tennispalloleluista sukat pois...

Ei, se en ollut minä, joka heitti pallon puuhun...

Siellä se pallo näkyy. Entäs missä on pallohullu? Siellä se on puun juurella, Rolle taitavasti peittää kyseisen pikkukoiran (ja rinteellähän ei ole osuutta asiaan...)

Entäs sitten, kun se pallo saatiin sieltä puusta alas? HÄHÄÄ, OON TÄS MUT EN ANNA POIS!!!!!


"Siis älä luulekaan, että saisit ottaa kuvan Rollesta ilman, että tungen PALLON mukaan" 
-Bea

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Hyvästi Tötterösankari!

Bealla oli tikkien poisto eilen aamulla. Eläinlääkärillä oli mennyt hyvin, ei mitään ongelmaa. Iltapäivällä kotiin tullessa olikin sitten iloista entistä Tötterösankaria vastassa.

Eilen ei sitten lopulta keritty hirveästi mitään tekemään. Mun koirattomat harrastukset kasaantuu perjantaille, joten perjantaisin ei valitettavasti koirien kanssa mitään tähdellistä tehdä. Silti kerittiin Bean kanssa pitkästä aikaa nauttimaan siitä, että taas mahtuu tunkemaan syliin ja ettei ihan hirveästi haittaa, jos tulee hepulinpoikasta jossain vaiheessa.

Tänään mulla oli sitten yks ihmissuhdekurssi. Myöhästyttiin sitten vähäsen ihanasta auringonpaisteesta, mutta oli silti sellainen fiilis, että mennäänpäs vähän räpsimään kuvia. Okei, mun kännykkäkamera ehkä sittenkin kiittää, kun valoa ei ollut ihan ylivalottuneeseen kuvaan asti. Sopiva poutasää oli tällä kertaa ihan mukava ja meille sopiva ja aikaiseksi saatiinkin omasta mielestäni pari kelvollista otosta.





Pääsiskö tällä vielä meneen?

Kukkuu! Arvatkaa mitä! Me saatiin meidän elämä takas!

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Arjen iloja

Täällä ollaan Bean steriloinnista asti elelty ihan tavallista arkea. Aluks mulla oli suurensuuri ongelma, kun Bea on koira, joka selkeästi vaatii tekemistä. Sen kanssa ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, koska remmilenkeilläkin se saattoi vetää sellaisia hepuleita, ettei mitään rajaa. Vapaaksipäästämisestä puhumattakaan. Sen kanssa ei myöskään uskaltanut tehdä mitään treenailuun viittaavaakaan, koska se vetää kaikesta yhdessä tekemisestä hirveät kierrokset. Naminetsintä tms aivotyökään ei toiminut, siitäkin se rupeaa riehumaan. Aktivointipelit olisivat sen rauhoittaneet, niitä se osaa rauhassa tehdä. Mutta kun mulla ei ole aktivointipelejä kuin yksi, joka sekin on rikki.

Tyttö siis keräsi itselleen jonkin verran ylimääräistä energiaa toipumisen ensipäivinä. Sillä hetkellä toivoin, että nukutuslääke vaikuttaisi pari päivää. Mutta kun ei niin ei, oli keksittävä jotain muuta. Pohdittuani jonkin aikaa päädyin siihen, että lähden jalostamaan jotakin ennestään tuttua pidemmälle. Tokoliikkeet hylkäsin, koska niihin haluan ensisijaisesti vauhtia ja innostuminen kiellettiin... Temppuja tuo osaa tasan yhden - käsikosketuksen. Valinta ei ollut siis vaikea. Ennen sairasjaksoaan Bean käsikosketus oli sillä tasolla, että se käväisi koskettamassa kättä ja tuli sitten hakemaan palkkaa. Nyt ollaan treenattu siihen kestoa, ja tässä pari päivää vanhaa videomatskua:


Bealla on ollut kauluri melkein koko ajan päässä. Aluksi se otettiin pois, kun se syötettiin, juotettiin tai käytettiin tarpeillaan. Myöhemmin kaksi viimeksimainittua jäivät listalta pois, kun se oppi tekemään ne kauluri kaulassa. Ai miksikö ollaan pidetty sitä sillä? No, yksinkertaisesti me ollaan koettu se vain helpoimmaksi mahdolliseksi tavaksi. Kukaan ei kuitenkaan jaksa vahtia sitä alati, jolloin on varmempaa, kun sillä on se aina kaulassa. No, otan sen itse pois, kun ulos menemme. Ulkona se ei yritä haavaansa järsiä, joten olen ollut uskalias. Vanhempani kuitenkaan eivät ole halunneet ottaa kauluria pois, ja Bea onkin keksinyt hauskan tavan leikkiä kaulurilla ja lumella:


Tänään päätettiin myös ottaa osaa somessa kiertäneeseen haasteeseen, jossa oli ideana "piirtää" koiran ääriviivat nameilla lattiaan. Rollella on parempi itsehillintä, joten sille tein vaikeamman version


Bea taas ei suostunut pysymään paikoillaan maassa maaten, joten sille sai luvan riittää istuminen


Tuolla haasteella myös tuli todistettua yksi asia: koirille epämieluisin osa on niiden häntä. Molemmat nimittäin söivät häntäänsä ympäröineen namit viimeisenä!