Tuossa keväällä rohkaistuin ja päätin, että nyt me mennään sinne BH-kokeeseen. Mutta sepä ei ollutkaan mikään ihan helppo homma. Otin yhteyttä ja kysyin useammasta paikasta, mutta aina täyttä. Loppukevät ja alkukesä TK1-kisojen jälkeen meni näissä merkeissä ja kirosin, kun muualla Suomessa kokeisiin kyllä mahtuu, muttei meillä päin. No, sitten bongasin sopivasti suunnitellun lomareissun yhteyteen 7.8. Vantaalla järjestettävän kokeen ja laittelin sinne viestiä. Ja me mahduttiin mukaan!
Koepäivänä saavuttiin paikalle ihan hyvin ajoissa, kerettiin käydä ostamassa kisakirjat ja ilmoittautumassa. Sitten koitti kokeen alku ja otin Rollea autosta. Päivän ensimmäisenä vastoinkäymisenä Rollen hihna hajosi eikä mulla tietenkään ollut muuta hihnaa mukana! Nahkahihnasta petti ompeleet ja pikakorjaus (ihan hirveällä) solmulla, minkä jälkeen matkaan. Kokeen yleiset käytännöt käytiin läpi ja meitä ennen oli yksi pari, josta valitettavasti toisen koe hylättiin, kun koira lähti kentällä jahtaamaan variksia.
Oman vuoromme koittaessa meidät laitettiin ensin paikkamakuuseen. Mä en ihan hahmottanut, että mikä tarkoitus niillä N- ja U-paaluilla oli, joten siinä tuli vähän säätöä. Lopulta sain Rollen tuomarin haluamaan paikkaan makaamaan. Rolle tosin meni maahan hitaasti eikä laittanut päätään maahan toisin kuin on opetettu, joten sitten tuuliviiripäästä lähtikin pisteitä. Hyvin se siellä pysyi ja takaisin tullessani nousi kiltisti istumaan.
Yksilöliikkeissä aloitettiin hihnaseuruulla, johon olen tyytyväinen. Henkilöryhmässä se paineistuu ja jää jälkeen, mutta vähän paha sitäkään on reenata kun meillä on reeneissä yleensä minä ja yksi tai kaksi muuta. Vapaana seuruussa sama, että henkilöryhmässä on ongelmia. Pitkä suora sujui hyvin, mutta sitten unohdin itse juoksun ja hitaan kävelyn. Näistä olisi saanut arvokkaita, laillisia lisäkäskyjä, joten kun niitä ei tullut, Rolle meni selkeästi hämilleen ja se näkyy suorituksessa. Uuden seuruukäskyn jälkeen jälleen paremmin.
Jäävissä liikkeissä olisi molemmissa voinut tosiaan katsella kuulemma minuun intensiivisemmin, mutten kyllä koskaan ole siltä sellaista tajunnut vaatia. Maahanmeno lisäksi hidas, luoksetulo tyypillistä Rollea eli pieni kaari, mutta kuitenkin suoraan eteen, josta hienosti sivulle. Luoksetulossa kävi myös niin, että viereisellä kentällä ammuttiin. Onneksi on laukausvarma koira eikä kummempaa reaktiota siis tullut. Ja tottisosuus täten hyväksytysti läpi!
Seuraavaksi olisi sitten se pelätty kaupunkiosuus. Meidän kannalta meille kävi hyvä tuuri, kun kaupunkiosuus pidettiin näyttelyalueella, joka oli koepaikan vieressä, ja saimme hengailla alueella ennen varsinaista kaupunkiosuutta. Näinollen alue oli Rollelle tuttu eikä sen tarvinnut reagoida alueella oleviin toisiin koiriin. Vähän se oli hajujen maailmoissa eikä edes huomannut meitä ohittavia ihmisiä, mutta haitanneeko tuo. Pelätty koiraohituskin sujui hyvin ja näinollen myös kaupunkiosuus ja koko BH-koe läpi.
Meidän yllätykseksemme olimme siis onnistuneet lyöttäytymään kokeeseen, joka järjestettiin saksanpaimenkoirien erikoisnäyttelyn ja IPO-kokeen yhteydessä. Oman suorituksemme jälkeen emme keksineet mitään muutakaan tekemistä, joten ensin shoppailimme rahapussit laihemmiksi laajalla myyntialueella ja sen jälkeen jäimme seuraamaan IPO-koetta. Koetta oli mukava seurata ja tottisosuus etenkin oli opettavainen. Suojeluosuudessa nähtiin parikin todella upeaa suoritusta, mutta valitettavasti myös epäonnistumisia. Eipä voi muuta sanoa, että kyllä IPO on laji, joka poikkeaa hyvin paljon kaikista muista!