Vihdosta viimein on tänne etelämpäänkin saatu sellainen ihmeellinen valkoinen juttu kuin lumi. Ja vieläpä sen verran, että on ladut saatu kuntoon! Kiitos kuuluu toki myös aktiiviselle kaupungin ladunhoitotoimelle, joka vetää ladut heti, kun on vain mahdollista. Näin ollen ollaan nyt parina viime viikkona päästy vihdosta viimein hiihtämään!
Viime viikolla hiihdin vain Rollen kanssa. Tarkempaa syytä tälle päätökselle ei kai ollut, ehkä mä en vaan heti ekana jaksanu mitään alkeisjuttuja ruveta vääntään vaan vihdosta viimein kun pääsi, halusin sit oikeesti tuulen humisevan korvissa! Niinhän se humisikin. Viime viikon maanantaina treenikaveri ehdotti, että mentäiskö jäniksenä heille. Hetken epäröin, että mitäköhän siitä tulee, kun ei Rolle ollut koskaan juossut kenenkään edessä. Mutta tyyppihän oikein yllätti ja veti pari kilsaa oikein hienosti! Sen jälkeen kaveri kävi vaihtamassa toisen koiran itselleen ja lähti meille jänikseksi ja vedettiin toinen parin kilsan lenkki. Vetää hienosti ja haukkuu, mutta en mä siihen haukkumiseen jaksa puuttua, kun kaikki muutkin sitä tekee. Ja sit laskis pian into vetää.
Viime viikon torstaina saatiin sitten jänis heti lähdöstä ja vedettiin kaks parin kilsan lenkkiä putkeen. Aluks ajattelin, että pidetään paussi siinä kierrosten välissä, mutta Rollepas ei suostunutkaan pysähtymään vaan jatko täyttä laukkaa eteenpäin (asiaa ei ainakaan edesauta se, että pysähdyspaikka on keskellä alamäkeä...). No sit seuraavassa jyrkässä ylämäessä meinas usko loppua, mutta kun päästiin siitä yli niin veti taas hienosti loppuun asti.
Viime viikolla hiihdin vain Rollen kanssa. Tarkempaa syytä tälle päätökselle ei kai ollut, ehkä mä en vaan heti ekana jaksanu mitään alkeisjuttuja ruveta vääntään vaan vihdosta viimein kun pääsi, halusin sit oikeesti tuulen humisevan korvissa! Niinhän se humisikin. Viime viikon maanantaina treenikaveri ehdotti, että mentäiskö jäniksenä heille. Hetken epäröin, että mitäköhän siitä tulee, kun ei Rolle ollut koskaan juossut kenenkään edessä. Mutta tyyppihän oikein yllätti ja veti pari kilsaa oikein hienosti! Sen jälkeen kaveri kävi vaihtamassa toisen koiran itselleen ja lähti meille jänikseksi ja vedettiin toinen parin kilsan lenkki. Vetää hienosti ja haukkuu, mutta en mä siihen haukkumiseen jaksa puuttua, kun kaikki muutkin sitä tekee. Ja sit laskis pian into vetää.
Viime viikon torstaina saatiin sitten jänis heti lähdöstä ja vedettiin kaks parin kilsan lenkkiä putkeen. Aluks ajattelin, että pidetään paussi siinä kierrosten välissä, mutta Rollepas ei suostunutkaan pysähtymään vaan jatko täyttä laukkaa eteenpäin (asiaa ei ainakaan edesauta se, että pysähdyspaikka on keskellä alamäkeä...). No sit seuraavassa jyrkässä ylämäessä meinas usko loppua, mutta kun päästiin siitä yli niin veti taas hienosti loppuun asti.
 |
| Todistettavasti ollaan ainakin oltu paikalla! |
Tällä viikolla Beakin on sitten päässyt kokeilemaan hommaa. Maanantaina mentiin sen kanssa kaks pikkulenkkiä, puolisen kilsaa kipale. Ekalla kierroksella oli vähän sellasta mikä juttu tää oikeen on -menoa, mutta sitten tokalla kierroksella veti jo hienosti. Ainoo ongelma on, että se on niin tavattoman pieni, ettei siitä juuri vetoapua ole ja siitä syystä ehkä sen intookin tappaa, kun ei pääse eteenpäin, vaikka kuinka yrittäisi. Onneks se on pieni, mutta pippurinen.
Rollen kanssa maanantai ei sitten mennyt ihan niin hyvin. Käytiin taas kaks parin kilsan kierrosta, eka kierros kaverin takana ja toinen edessä. Eka kierros menikin hyvin, toiselle kierrokselle ei oikein jaksanu lähtee vetään. Kunhan nyt kulki hihna riittävän kireellä, jotta en voi sille siitä sanoo. Tietysti tähän vaikuttaa se, että on tuo kumminkin kohtuullisen kokematon vetäjä, varsinkin toisen edessä. Sitten kun väsy vielä alkaa painaa niin ei hyvä tule. Onneks kaveri päätti sit lopussa mennä ohi, saatiin hyvä ohitusharjotus ja loppuun vielä kunnollinen vetopätkä. Piti oikeen hidastella sitä kun en halunnut enää mennä kaverin ohi.
Tänään Bea pääs taas vetään pari pikkukierrosta. Meni jo selkeesti paremmin, alkaa sekin hoksata et veto kuuluu muuallekin kuin juoksuun. Kaveri meni vielä jäniksenä edellä, mutta edelliskerrasta poiketen Bea jaksoi vetää hyvin, vaikka kaveri välillä poistuikin näköpiiristä. Myös ylämäissä!
Rollekin veti tänään todella upeasti! Ekalla kierroksella lähdettiin kaverille jänikseksi, tokalla kierroksella kaveri oli meille jäniksenä. Kävi tuuri, koska kun me odoteltiin kaverin valmistautumista, siitä meni pari muuta hiihtäjää ohi ja vaikka periaatteessa lähdettiin ekana, Rollella oli silti mielessä, että just äsken tosta meni joku ja mun on PAKKO saada se kiinni. Ihmisten ohitukset onneksi sujuvat hyvin, joten ei tullut ongelmaa vaikka sinne oli joku mennytkin. Toisella kierroksella olisin ihmetellyt, jos olisi ollut jotain, kun kaveri kumminkin meni koirineen edellä. Ja tosiaan taas ne järjettömät haukkumiset. Oikeesti toi otus ei oo varmaan missään muualla yhtä innoissaan! Eikä se käyttäydy missään muualla yhtä hyvin kuin tuolla, kiihtyneestä mielentilastaan huolimatta se ei edes mieti rähisemistä.
Mutta tässäkin harrastuksessa on kääntöpuolensa. Mun kisavietti nostaa päätään ja mä HALUAN kisoihin. Ei haittaa, vaikkei me osatakaan ohittaa, me ollaan riittävän hitaita, että mä luotan siihen, ettei ikinä tarviikaan. Ohitettavana olo onneks sujuu. Ei tässä muuten mitään ongelmaa oliskaan, mutta ajallisesti ainoot sopivat kisat ois Kuhmossa ja se on ehkä hieman liian kaukana...
Rollen kanssa maanantai ei sitten mennyt ihan niin hyvin. Käytiin taas kaks parin kilsan kierrosta, eka kierros kaverin takana ja toinen edessä. Eka kierros menikin hyvin, toiselle kierrokselle ei oikein jaksanu lähtee vetään. Kunhan nyt kulki hihna riittävän kireellä, jotta en voi sille siitä sanoo. Tietysti tähän vaikuttaa se, että on tuo kumminkin kohtuullisen kokematon vetäjä, varsinkin toisen edessä. Sitten kun väsy vielä alkaa painaa niin ei hyvä tule. Onneks kaveri päätti sit lopussa mennä ohi, saatiin hyvä ohitusharjotus ja loppuun vielä kunnollinen vetopätkä. Piti oikeen hidastella sitä kun en halunnut enää mennä kaverin ohi.
Tänään Bea pääs taas vetään pari pikkukierrosta. Meni jo selkeesti paremmin, alkaa sekin hoksata et veto kuuluu muuallekin kuin juoksuun. Kaveri meni vielä jäniksenä edellä, mutta edelliskerrasta poiketen Bea jaksoi vetää hyvin, vaikka kaveri välillä poistuikin näköpiiristä. Myös ylämäissä!
Rollekin veti tänään todella upeasti! Ekalla kierroksella lähdettiin kaverille jänikseksi, tokalla kierroksella kaveri oli meille jäniksenä. Kävi tuuri, koska kun me odoteltiin kaverin valmistautumista, siitä meni pari muuta hiihtäjää ohi ja vaikka periaatteessa lähdettiin ekana, Rollella oli silti mielessä, että just äsken tosta meni joku ja mun on PAKKO saada se kiinni. Ihmisten ohitukset onneksi sujuvat hyvin, joten ei tullut ongelmaa vaikka sinne oli joku mennytkin. Toisella kierroksella olisin ihmetellyt, jos olisi ollut jotain, kun kaveri kumminkin meni koirineen edellä. Ja tosiaan taas ne järjettömät haukkumiset. Oikeesti toi otus ei oo varmaan missään muualla yhtä innoissaan! Eikä se käyttäydy missään muualla yhtä hyvin kuin tuolla, kiihtyneestä mielentilastaan huolimatta se ei edes mieti rähisemistä.
Mutta tässäkin harrastuksessa on kääntöpuolensa. Mun kisavietti nostaa päätään ja mä HALUAN kisoihin. Ei haittaa, vaikkei me osatakaan ohittaa, me ollaan riittävän hitaita, että mä luotan siihen, ettei ikinä tarviikaan. Ohitettavana olo onneks sujuu. Ei tässä muuten mitään ongelmaa oliskaan, mutta ajallisesti ainoot sopivat kisat ois Kuhmossa ja se on ehkä hieman liian kaukana...
