Lappalaiskoirien toko- ja pk-tottiskoulutus 21.-28.8.

Vihdosta viimein pääsen koneen ääreen viimeistelemään tätäkin tekstiä. Julkaisemistaan se on odottanut jo ihan liian kauan, jostain syyskuusta asti varmaan... Tämän postauksen myötä päästään ainakin aloittamaan käymään läpi asioita, joita meidän elämässä on syksyn aikana tapahtunut. Tavoitehan oli tämän vuoden puolella, mutta epäilen tavoitteen onnistumista suuresti.

Olimme tosiaan 20.-21.8. Lappalaiskoirien järjestämässä Riitta ja Pekka Korrin toko- ja pk-tottiskoulutuksessa Rollen kanssa. Beaa en valitettavasti voinut ottaa mukaan, vaikka olisin kuinka halunnut, koska matkanteko oli vähintäänkin erikoista ja kaksi koiraa olisi ollut liian haasteellinen yhtälö. Perjantaina ennen tuota viikonloppua pääsin lähtemään keskustasta hieman ennen yhtätoista. Kotiin pyöräilee noin vartin, kotoa juna-asemalle noin vartin koiran kanssa ja juna lähti 11.26. Mulla oli noin 35 minuuttia aikaa, joten hiki hatussa siinä sitten pyöräiltiin. Kotoa nappasin koiran ja rinkan, pyöräilin juna-asemalle ja ehdin junaan. Matkustin junalla Tampereelle asti ja jäin odottamaan bussia kahdeksi tunniksi. Bussilla menimme Vantaalle Keimolaan, josta kaverini tuli hakemaan minut. Ajoimme Lahteen kaverin vepetreeneihin ja sieltä Järvenpäähän. Järvenpäässä vietin yön ja aamulla nappasin pyörän ja pyöräilin vielä reilu 2 km koulutuskentälle. Kaukaa tuli muitakin, muttei näin monen mutkan takaa!

Kun lopulta oltiin onnistuneesti perillä, koulutus lähti rullaamaan vauhdikkaasti. Koulutuksen laatu oli erittäin hyvää ja ensimmäisen päivän vietimme pk-tottistellen Pekan opissa. Rolle oli päivän suoritusvuorossa viimeisenä, mutta onneksi löysin kentältä sille sopivan häkin, johon saatoin laittaa sen odottamaan. Päivän ajan seurailin muiden suorituksia ja imin tietoa itseeni. Koirakoita oli paikalla hyvin erilaisia, mutta yksi asia tuntui yhdistävän monia. Moni oli tullut hakemaan vinkkejä nimenomaan työskentelymotivaation parantamiseen ja sosiaaliseen palkkaamiseen. Meidän kohdalla Pekka taasen totesi, että siinäpä on koira, jolla on työmotivaatio on kohdallaan. Meinasin jo väittää vastaan, mutta itse asiassa, nyt kun joku muu sen sanoi niin tottahan se on!

Rolle treenasi lauantaina henkilöryhmää ja estenoutoja. Henkilöryhmän ongelmamme on, että sitä ei ole paljoa päästy reenaamaan. Pekan kanssa teimme ensin niin, että kiersimme ensin yhtä tuolia ja aina yhden kierroksen jälkeen sai palkan. Sitten tuoli vaihdettiin ihmiseen, ja kun yhden ihmisen kiertäminen onnistui, otimme mukaan toisenkin ihmisen. Pekka myös esitteli meille hyvän tavan suorittaa henkilöryhmä, siitä kuva alla. Muistakin koirista kyllä huomasi, että heti, kun ohjaaja oli varma omasta suorituksestaan, koirakin paransi. Ja loppujenlopuksi saimme vielä neljänkin henkilön ryhmiä onnistuneesti. 

Henkilöryhmästä siirryimme metriseen hyppynoutoon, jonka Rolle teki kokeenomaisesti. Pieni hipaisu esteeseen, mutta elämän realiteetit huomioonottaen se ei nyt haittaa mitään, kunhan menee vain yli. Eikä se esimerkiksi pressuesteellä hipaisekaan yleensä estettä. Tämän jälkeen teimme pari toistoa loivalla vinoesteellä, joista toinen avuilla ja toinen kokeenomaisesti. Molemmat meni hyvin, jonka jälkeen siirryimme jyrkälle vinoesteelle. Rolle meni hienosti yli ensimmäisestä kerrasta lähtien, teimme koko päivän aikana, tietenkin hyvin tauotettuna, oikeastaan kaikkea mahdollista esteen yli houkuttelusta pelkkiin avuttomiin palautuksiin. Kokeenomaista emme vielä tehneet, koska koin, että eka kerta kyseisellä esteellä niin ei sitä tarvitse kaikkea hallita. Loppuun vielä eteenmeno, jossa Rolle juoksee varsin hyvin, mutta seuruuosuudessa olisi parantamisen varaa.

Vielä loivemmalla esteellä treenaamassa

Sunnuntaina vaihdoimme Riitan oppiin ja pureuduimme siellä erityisesti ruutuun. Rollen kanssa on ruutuun kokeiltu vähän kaikkea, kosketusalustaa, palkkaa ruudussa ja ruudun ulkopuolella. Vauhti sillä on useimmiten ihan hyvä, toki se saattaa hidastaa ennen ruutua. Rolle jää kuitenkin milloin mihinkin osaan ruutua, yleensä lähelle nauhaa. Tähän ongelmaan Riitta ehdotti oikean paikan sheippaamista. Jostain syystä en tätä itse ollut koskaan tajunnut, ja kun sitten teimme sitä, koko ruutu alkoi jo näyttää paremmalta. Tai siis olin tajunnut ja hylännyt ajatuksen, kun ei tuo koira itsenäisesti mitään tarjoa. Ehkä pitäisi katsoa peiliin ja sanoa "Ehkei se tarjoa, jos et itse tarjoa sille mahdollisuutta tarjota!"

Pieni keskustelutuokio ohjaajan ja kouluttajan välillä - Rollen mielestä siis näyttelytreeni!

Teimme Riitan kanssa myös merkin kiertoa, koska siinä Rollella on ollut ongelmana hyvin väljä kaari. Olen itse jo aiemmin keksinyt laittaa kaukopalkan merkin itsestäni katsottuna vasemmalle puolelle, kun Rolle kiertää myötäpäivään, joten palkka vetää sitä takaisin tullessa suorempaan linjaan. Aluksi se sai luvan juosta palkalle heti merkin kierrettyään, mutta myöhemmin lupaa lähteä on myöhennetty. Riitalta sain tässä asiassa vain vahvistuksia omille ajatuksilleni. Tapa kerran toimii, niin sillä kannattaa jatkaa, kunhan pitää vain huolen tasapainotuksesta niin, että mun luo on myös kiva tulla.

Riitalle toin esille myös meidän edellisen kokeen perusteella suurinta ongelmaa. Rolle vahtii ja sen takia ääntelee. Olen yrittänyt sitä kieltää, mutta ei varmasti ole vaikea arvata, että se ei kauhean hyvin toimi. Niinpä Riitta ehdotti, että yrittäisin saada koiran työskentelemään aina, kun se haluaakin vahtia. Rolle ei kuitenkaan ole koira, joka epäonnistumisen tai siitä huomauttamisen jälkeen tylsistyy ja jättää tekemättä, joten tarkoituksena on yrittää saattaa se virheeseen. Kun koira tekeekin virheen sen takia, että se ei keskity tekemiseen vaan vahtimiseen, sitä pääsee huomauttamaan asiasta. Toki vaatii paljon työtä, mutta tavoitteena olisi koira, joka jotain vahdittavaa huomatessaan kääntyykin ohjaajan puoleen valmiina tekemään töitä.

Koko viikonloppu oli todella opettavainen ja valitettavasti täytyy todeta, että ihan kaikkia juttuja ei vain pysty muistamaan. Mutta viimeisen lauseeni tuolla koulutuksessa todellakin muistan: "Ihan varmasti tullaan uudestaan, jos tilaisuus tulee!" Kiitos hienosta koulutusviikonlopusta kouluttajille ja järjestäjille sekä tietysti kanssatreenaajille! Kuvista kiitän Minttu Ruohomäkeä, mahtavaa kun jaksoit kuvata!

Tokokoe 13.8.

Viikon sisään kolme koekäyntiä koirien kanssa, onneks en oo jännittäjätyyppiä! Tänään siis käytiin Tampereella uudessa koirahallissa tokon piirinmestaruuskisoissa molempien koirien eli toisin sanoen lapinkoiran ja "Onko se pentu?":n kanssa. Rolle aloitti hommansa heti aamusta ja avoin luokka vedettiin kahdessa osassa ja lopuksi vielä paikallaolo. Rolle sai tulokseksi ensimmäisistä avoimen kisoistaan AVO3 202,5/320 p. ja sijoitus 3/5. Rolle haukkui vähän joka välissä (vahti halliin tulevia ja hallista lähteviä ihmisiä) ja suurin osa pistemenetyksistä johtuikin näistä. Ilman haukkumenetyksiä oltaisiin oltu jossain 270 pisteessä...

Osa Rollen suorituksista tuli kaverin toimesta videolle, mutta Rollen suorittaessa toista settiään kaveri oli itse toisessa kehässä kisaamassa. Tuomari oli sekoittanut liikejärjestystä ja aloitimme luoksetulolla. Haukkuhan sieltä tuli ja pisteitä sitä myöten 7.

Seisominen seuraamisen yhteydessä tuotti pisteitä 0 Rollen istuessa liikkeen. Tän piti olla pomminvarma, joten ei reenattu ennen koetta. Olisi pitänyt sekin vielä muistutella.

Seuraaminen ja ne pirun haukut sun muut ääntelyt. Pisteitä siis 7.

Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno, liike, jossa oletin Rollen pitävän ääntä, mutta liike, jossa se ei pitänytkään ääntä. Lähti tosi hyvin, pieni viive käskyn jälkeen, muttei onneksi tarvinnut kaksoiskäskyä. Hidasti ennen ruutua ja meni tarkasti maahan, tassut noin sentin päähän ruutunauhasta. Olen tyytyväinen, että edes meni ruutuun, koska tämä on ollut ja on edelleen työn alla eikä todellakaan valmis. Pisteitä kertyi 8,5.

Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä ja me istuttiin. Tämäkin muuten hyvä, mutta ne perhanan ääntelyt ja sitä myöden 7.

Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon Rollemaiseen tyyliin nopea, mutta laaja kaari, suora eteentulo ja ripeä siirtyminen perusasentoon. Ääntelyt tiputtivat tällä kertaa arvosanan 5:een.

Toinen setti alkoi estehypyllä, joka jälleen muuten täydellinen, mutta äänet, joten 7. Alkuun tuomari pohti, pitäisikö laittaa yksi puolikas lauta lisää, mutta totesin Rollen olevan 50 senttiä korkea, joten sai olla 5 laudalla. Suorituksen jälkeen tajusin, että sääntöjen mukaanhan sitä ei edes saa nostaa korkeammaksi.

Noutaminen on tätä nykyä vauhdikas ja innokas molempiin suuntiin. Luovutuksessa mälväsi hieman, mutta tässä tapauksessa sillä ei ollut pisteisiin merkitystä, kun ääntelystä lähti jälleen pisteitä. Noudosta siis jäljelle jäi 7.

Kauko-ohjaus päätti yksilöliikkeet ja vihdosta viimein jätkä malttoi olla hiljaa! Ensimmäinen istuminen vajaa, mutta toisaalta odotin, että olisin joutunut antamaan kaksoiskäskyn siihen, joten odotuksia pistettä parempi 9.

Paikalla istuminen kokeen viimeisenä liikkeenä ei sopinut meille kovinkaan kummoisesti. Olisin tykännyt, jos se olisi ollut alussa jo, mutta meni se näin lopussakin. Rollen pommin varma 10.

Kokonaisvaikutus vielä haukun takia 0.

Bean suorituksesta ei videota ole eikä tule, koska oltiin jälleen kaverin kanssa samaan aikaan kehässä. Alokasluokka suoritettiin sääntöjen mukaisessa järjestyksessä, mutta paikkis viimeisenä. Seuruu toimii tai ei toimi Bealla, tänään ei toiminut. Pisteitä 7,5 ja syynä jätättäminen, haahuilu ja hitaassa osuudessa kokonaan pysähtyminen. Se on jännä, miten Bea lenkillä tarjoaa seuruuta kilometritolkulla, mutta käskyn alla se ei ole yhtään kivaa. Treenata ehkä pitäisi...

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10, ei mulla muuta.

Luoksetulo 8,5. Bea lähti ihan viimeisillä metreillä jonkun hajun perään ja jouduin ottamaan perusasentoon omaan käskyn. Voisi tätäkin joskus ehkä ihan oikeana liikkeenä treenata...

Noutoesineen pitäminen ei todellakaan ole Bean lemppari, se tekee, mutta "ällööööööööö"-ilmeellä eikä ota kapulaa halukkaasti, joten 8,5.

Kauko-ohjaus 6. Treeniaika loppui kesken ja tuli kiire ja lisäksi Bean etutassukaukoilla alokasluokan kaukot ovat vaikeat. Mutta Bea yllätti ja suoritti teknisesti oikein - ainoa vaan, että se meni kirjaimellisesti heti istumaan noustuaan maahan ilman käskyä.

Estehyppy tuotti pankkiin 9 pistettä. Ihan hyvä siihen nähden, että kaksi päivää ennen koetta treenattiin ekan kerran ja silloin tulos oli lähinnä riman alittamisia. Lopussa Bealla tuli hämmennys, että mitäs nyt tehdään, kun on hypännyt, koska ei oltu koskaan reenattu niin, että oltaisiin otettu loppuun vielä perusasentokin, mutta kyllä sen sieltä sitten hitaasti tarjosi.

Loppuun vielä tässäkin paikallamakuu, Bea makasi vinossa, mutta varmasti, ja pisteitä ropisi täydet 10. Varmaan ainoa rivissä, jolle ei sanottu, että maahan voisi mennä rivakammin!

Kokonaisvaikutus 8,5, kuulemma kivannäköistä tekemistä. Varmasti olisi parantunut, jos kaukot ja seuruu olisi myös onnistunut. Tuomari muisti kehua, että tämä oli sitten hiljaa! On se jännä miten koirat toimii eri tavalla, treenien perusteella Rolle kun on se hiljainen ja Bea sanoo aina mielipiteensä.

Kokonaisuutena Bealle hienosti tältä päivältä ALO1 172/200p. ja sijoitus 4/11. Täpärästi jäätiin palkintopallilta sekä yksilöissä että joukkueessa, OSKK:n joukkue oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä 4. (sitä ei koskaan varmistettu), mutta sijoittumiset luokissa (evl 3., avo 3., alo 4.) eivät oikein kauhean huonoon sijoitukseen anna mahdollisuutta. Olen tyytyväinen päivään, Rollekin teki hienommin kuin odotin. Nyt nokka kohti uusia kokeita!

Kesä täynnä tekemistä

Pahoittelen suuresti blogihiljaisuutta, mutta kuten postauksen otsikkokin kertoo, kesä on ollut kirjaimellisesti täynnä tekemistä! Tapahtumia, joista en ole ehtinyt kertoa, on kerääntynyt paljon. Olemme reissanneet ympäri Suomea ja ne pari hassua päivää kotona kunkin reissun välissä on kyllä mennyt edellisen reissun tavaroiden purkamiseen ja seuraavaa varten pakkaamiseen. Itseasiassa nyt, kun kesälomaa on vielä 10 päivää jäljellä, olen vielä lähdössä kahdelle reissulle, huomenna lähtee! Mutta onneksi nautin tästä täysin rinnoin, kun pääsee näkemään tuttuja ja nauttimaan siitä, että on muutakin tekemistä kuin maata kotona sängyllä. Ajattelinkin nyt vähän kasata pikaisesti meidän kesän tapahtumia yhteen ennen kuin riennän pakkaamaan.

Vierailu Bean kasvattajan luona

Tämä ei kyllä mene enää ihan kesään, mutta toukokuun loppupuolella käytiin Bean kanssa moikkaamassa kasvattajaa. Päivä oli sellainen, mitä olin odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä tykkään olla kasvattajiin yhteydessä ja hyvissä väleissä. Päivä menikin juuri kuten olin toivonut, saimme nauttia taivallisista leivonnaisista ja hyvin meillä synkkaskin. Olen niin onnellinen, että molempien koirien kasvattajat ovat todella mukavia ja ystävällisiä, se on asia, jota oikeasti arvostan!

Belgierkkarissa

Kesäkuun olin kesätöissä, joten silloin ei kauheasti menty ja tehty. Mutta belgierkkariin lähdin seikkailemaan Lillin ja Vukin kanssa. Ensin yksilökehissä esitin Vukin tulokselle EH ja luultiin, että päivä päättyi siihen. Mutta sitten Vukin isän omistaja tulikin kysymään, että tulisiko Vuki jälkeläisryhmään. No, mehän lähdettiin ja jälkeläisryhmä olikin ROP. Fiilis oli ihan huippu, kun viimeinenkin ryhmän koirista saatiin jäämään BIS-kehään. Joten mä pääsin ekaa kertaa ikinä ihan oikeeseen BIS-kehään, fiilis oli hieno, mutta sitä kyllä vähän latisti koko päivän jatkunut vettä sataa vaakasuorassa ja tuulee niin ettei pystyssä pysy -keli, joka tietenkin karkotti kaikki katsojatkin. Lopulta jälkeläisryhmä oli hienosti vielä BIS3-jälkeläisryhmä! Vaikka päivä olikin hieno, ei musta silti näyttelykoiraihmistä saa. Joskus ja jouluna -tyylillä toi on ihan kivaa, mutta on se kivempaa silti rämpiä hakumettässä ja tarvittaessa vaikka jäätyä ja kastua siellä pelastavaa koiraa odottaessa.

Nokka kohti pohjoista!

Heinäkuun alussa mun kesätyöt päättyivät ja pystyin aloittamaan lomailun. Ensimmäisenä nokka käännettiin kohti pohjoista, jossa odotti Lappalaiskoiraleiri. Matkalla kävimme moikkaamassa myös Rollen kasvattajaa, joka oli iloinen vierailustamme. Kuten Beankin kasvattajan luona, nautimme maittavasta ruoasta ja hyvästä seurasta. Pari tuntia meni nopeasti ja jatkoimme matkaa kohti Rokuanhovia Utajärvellä, jossa Lappalaiskoiraleiri pidettäisiin.

Lappalaiskoiraleirin neljään päivään mahtuikin sitten yhtä jos toista tekemistä. Perinteisesti oli erilaisia harrastusryhmiä, pari luentoa ja muutakin oheisohjelmaa. Se, mikä tänä vuonna poikkesi edellisistä, oli se, että olin itse mukana järjestämässä leiriä ja harrasteryhmissä vetäjänä. Lisäksi tänä vuonna varastin itselleni entistä enemmän ihan omaa aikaa ja joitakin ohjelmanumeroita skippasin ihan kokonaan. Nämä ajat vietin ihanan suuressa hotellihuoneessamme lueskellen kirjaa tai nauttien päiväunista. Kyllä ihminen tuollaisiakin hetkiä tarvitsee, joten seuraavilla leireillä varaan itselleni ehdottomasti aikaa myös tällaisiin hetkiin!

Harrasteryhmistä osallistuimme hakuun, tokoon ja esine-etsintään. Bea pääsi kerran hakuilemaan ja viime vuodesta poiketen se tykkäsi! Olen jo muualla sanonutkin, mutta viimeisen vuoden aikana Bea on kyllä muuttunut tosi paljon, siitä on tullut avoimempi vieraita ihmisiä kohtaan ja ennen kaikkea sitä kiinnostaa muutkin kuin minä nykyisin. Oli se vähän ihana pieni, kun se siellä isojen miesten perässä juoksi metässä. Rolle taas tapansa mukaan oli vähän osaavampi hakukoira ja saatiinkin sille parin päivän aikana monet hyvät reenit aikaiseksi. Opittiin me Rollenkin kanssa jotain kantapään kautta. Nimittäin umpipiiloja reenatessa niiden umpipiilojen pitää olla oikeasti hyviä, ettei koira pääse sinne sisään. Meillä oli yksissä reeneissä reenikaverin piilot ja sinnehän Rolle sitten pääsi itsenäisesti piiloihin sisälle, mikä ei ihan palvellut reenin tarkoitusta. Muissakin harrasteryhmissä meni varsin hyvin, esineet löytyi ja tokossa toteltiin.

Pohjoisen reissu jatkui vielä Lappalaiskoiraleirin jälkeen eteenpäin - eihän Oulun korkeudet oo vielä lähelläkään oikeasti pohjoista! Meidän pääasiallinen kohde muutaman päivän ajan oli Rovaniemi. Itse majoituin kaverilla ja muu perhe vuokrakämpässä, joten ei kauheasti tullut koirien kanssa puuhailtua. Yhtenä päivänä etenimme vielä pohjoisemmaksi ja kävimme Sodankylässä moikkaamassa kummitätiäni ja kummitätini koiraa, Ruskaa (Taigahaun Kaunis Kesänlahja). Rovaniemellä oli myös kaverin kaverilla ihan törkeen söpöjä lapinkoiranpentuja, onneks ei oo sellaselle paikkaa kotona vapaana...

Orivesi KR 16.-17.7.

Kesän toinen näyttely olikin sitten ihan paikallinen kaikkien rotujen näyttely. Omia koiria en ollut ilmoittanut, joten hilluin paikalla lähinnä kameran kanssa. Sunnuntaiksi mut pestattiin esittämään kaverin lunnikoiraa, josta mulla ei tietenkään ole kuvaa... Gry-lunni oli hienosti ERI ja ROP VET, joten päästiin jälleen BIS-kehään! BIS-kehässä fiilis oli hieno, tällä kertaa hieman eri syystä. Lunnikoirat ovat vähän vähemmän vieraiden mukaan helposti lähteviä ja koin itsekin tämän ominaisuuden, kun yksilöarvostelussa Gry ei suostunut liikkumaan. Mutta BIS-kehässä se huomasi, että mun kanssa on kivaakin ja liikkui tosi nätisti!

Ne ajat, kun en ollut narun päässä, olin belgi- ja lapinkoirakehän laidalla. Otinpa pari kuvaa myös kaverin kelpiestä, joka vei hienosti heti ensimmäisestä näyttelystään SERTin kotiin! Hienoja hetkiä oli myös, kun belgikehässä menestys osui tuttujen koirille. ROP oli Vukin isä, VSP Vukin kasvattajan narttu, ROP KASV Vukin kennel ja urosten SERT meni Vukin veljelle. Päivän kuitenkin kruunasi RYP-kehät, joissa Vukin kasvattajan espanjanvinttikoira 10 kk esiintyi hienosti RYP1:ksi. Ja minä en päässyt ikuistamaan tätä tapahtumaa, kun olin Gryn kanssa kokoomakehässä jossain näyttelyalueen perukoilla! Mutta sentään yksilöarvostelusta sain kuvia lumoavan kauniista Ellasta.

Toko SM 2016

Elämä on ollut niin kiireistä, että en ole ehtinyt tänne tulla hehkuttamaan edes tätä hienoa mahdollisuutta! Kesän alussa valittiin siis joukkuetta Lappalaiskoirille ja minut ja Rolle valittiin mukaan. Valmishan se ei ollut, mutta hieno tilaisuus silti. Koko kesäkuu treenattiin ahkerasti ja saatiin onnistumisia ja kehitystä aikaan. Ja sitten iski todellisuus päin kasvoja ja meidän reissu peruuntui. Rokotettiin Rolle heinäkuun alussa ja luulin, että hyvinhän se riittää. Niin luulin niin kauan, kun luulin varoaikojen olevan 14 vrk. Mutta sitten selvisi, että varoajat ovatkin 21 vrk ja meidän tapauksessa homma jäi kolmesta päivästä kiinni. Ärsytti ihan sikana, turhautti ja treenimasennuskin koettiin. En pitkään aikaan halunnut tai jaksanut reenata, koska olin niin pettynyt lähinnä itseeni. Koira ei sen sijaan pettänyt koskaan, se on edelleen oma mahtava itsensä ja sillä voimalla ollaan nyt sitten hiljalleen kavuttu taas ylöspäin. Nyt ollaan pari treeniä saatu aikaiseksi ja täältä suostahan sitä hiljalleen noustaan. Toivottavasti tarpeeksi aikaisin, koska elokuussa olisi tiedossa monta tosi huikeaa juttua!

Allekirjoittaneen iloja

Itse olen käynyt nyt kesän aikana ympäri Suomea vierailemassa kavereiden luona, mikä on ollut puhtaasti iloinen juttu. Kolme parasta kaveriani oli täällä meillä myös vierailulla tuossa muutaman päivän. Sinä aikana nämä kolme keskenään tuntematonta ihmistä tutustuivat toisiinsa ja meillä oli ihan todella mukavaa! Itse kerkesin myös viettää synttäreitä ja saavuttaa maagisen ikärajan, joka oikeuttaa mm. ajokorttiin. Kesä on käyty kaiken muun salliessa ahkerasti autokoulussa ja kortti pitäisi saada taskuun elokuun puolenvälin tienoilla. Että sitä on odotettukin, että pääsee kulkemaan vähän paremmin kaikkiin koiratapahtumiin.

Energialla elokuuhun!

Elokuu tuo mukanaan vielä paljon tekemistä ja menemistä. Siihen tarvitaan todellakin paljon energiaa ja jaksamista, onhan meillä tulossa yhteensä kuusi erilaista koekäyntiä ja lisäksi paljon muutakin. Hermot siis kasassa itse kullakin, näistä kerron lisää sitten, kun niiden aika on!

Arkistokuva viimevuodelta: Tänä vuonna samaisella joukkueella myös piirinmestiksiin!

Belgianpainajainen Vuki

Tämä postaus, jota on toivottu. Tämä on postaus, jonka päätähtenä on pieni hoitolapseni Vuki. Ihan aluksi jotain perustietoa Vukista: kun sitä kumminkin joku kysyy niin kyseessä on siis näyttelylinjan belgialainen Ketunpolun Kin Of Wolves, vajaa vuosikas otus. Vukin kanssa on harrastettu tokoa ja jälkeä sekä liikuttamismielessä vetolenkkejä niin, että ihminen kävelee perässä. Vuki asuu Bean edellisen omistajan Lillin luona toisen belgialaisen, Vixin, kaverina ja hoitoon se tuli, koska noh, Lilli halusi sen hoitoon. Joten kun aikataulut nappasi, mä otin pienen belgianpainajaisen tänne.


Painajaiseksi sitä voisi nimittää sen takia, että se ei todellakaan ollut tai ole helpoin koira. Sen ongelmalistaan kuuluu mm. epävarmuus vieraita ihmisiä kohtaan, josta kumpuaa räyhääminen, liukkaiden lattioiden pelko, yksinolot, hihnakäytös vähän joka suhteessa ja tokon osalta se, ettei Vuki pysy paikallaan istumassa, kun ihminen kävelee sitä kohti. Multa toivottiin, että treenaisin viimeistä eli odottamista, mutta mä paneuduin vähän kaikkeen.

Hihnakäytöksen osalta mietin, että jaksanko siihen pureutua. Lopulta totesin, että kaksi viikkoa tulee menemään kokonaisuutena paremmin, jos se edes jotenkuten osaa kävellä hihnassa edes loppuajasta. Hihnakäytöksen myötä pääsinkin luomaan syvempää suhdetta tuohon otukseen kuin mitä olisin muuten luultavasti saanut. Oli myös kätevämpää kävellä 30 min kävelylenkki ja väsyttää belgialainen henkisesti kuin yrittää parin tunnin ajan juoksuttaa sitä metsässä ja todeta, että ei muuten väsy. Hihnakäytös auttoi myös räyhäämiseen puuttumisessa, kun koira tiesi, että se, mitä siltä haluan, on vasemmalle puolelleni tuleminen hihnan kiristyessä. Lopulta se saattoi räyhätä lyhyesti, jonka jälkeen tuli tarjoamaan kontaktia. Kahdessa viikossa saa yllättävän paljon aikaan, kun tekee!

Liukkaat lattiat pääsivät meillä myös tehotreenin alle, koska meidän talossa on tasan neljä mattoa: mun huoneessa yksi, eteisen ja olohuoneen ovien edessä pienet matot ja olohuoneen isompi matto. Aikaisemmin keväällä meillä omistajansa kanssa vieraillessaan Vuki oppi, että laattalattioilla on ok liikkua, joten se onneksi pääsi liikkumaan keittiössä ja kodinhoitohuoneessa. Mutta esimerkiksi matka keittiöstä mun huoneeseen on noin 7 metriä puhdasta parkettia. Tämä pätkä muodostuikin meidän pääasialliseksi treenimaastoksi ja noin puolessa välissä hoitojaksoa siitä pystyttiin menemään jo hyvin yli. Loppua kohti parani ja Vuki pystyi liikkumaan hyvin koko talossa.

Yksinolojensa ajan Vuki oli pesuhuoneessa, koska siellä se pystyi syömään vähiten itselleen vaarallista aineistoa. Ja meidän pesuhuone on siis iso, suunnilleen 15 neliötä ja Vuki oli yksikseen 5 päivänä n. tunnin ja 3 päivänä n. 4 tuntia. Noh, se esitteli silti ensin sanallisen arkkunsa - ulvonta ja haukkuminen ei onneksi kuulunut enää ulos ollenkaan. Ja sitten se esitteli myös timpurin taitonsa, kun se päätti yhtenä päivänä askarrella vähän ovien karmeja uuteen uskoon... Noh, loppuajaksi hankin sitten siihen kompostiverkon eteen. Ennen kompostiverkon hankkimista Vuki päätti kokeilla myös saunomista, onneksi ei ollut osannut laittaa kiuasta päälle!


Ihmisten treffaamista treenattiin useampaan otteeseen. Kävimme mm. Koirakerhon järjestämässä lajiesittelypäivässä, jossa Vuki näki useita ihmisiä ja pääsi tekemään lähempää tuttavuutta muutaman ihmisen kanssa. Kävimme lisäksi molemmissa oman kylän eläinkaupoissa shoppailemassa ja kumpikaan miesmyyjä ei ollut kovin paha. Lisäksi Vuki näki pari kaveriani ja luonnollisesti kaikki muut neljä perheeni jäsentä olivat sille vieraita. Yhtenä päivänä eksyttiin myös näyttelyreeneihin ja tietenkin lenkeillä tavattin useampia ihmisiä. Huomasin, että parhaiten Vukilla toimi se, että antoi vieraalle pari herkkua, jotka syötyään Vuki oli kaveri kenelle tahansa.

Treenatessa Vuki osoitti fiksuutensa! Lähtötilanne oli se, että Vukin viereen ei saanut palata edes puolen askeleen päästä ilman, että takapuoli nousi maasta. Aloitettiinkin treenaaminen siitä, että sain nostaa jalkani ylös maasta ja laskea sen takaisin niin, että koira pysyy istumassa. Siitä sitten edettiin ensin hiljakseen yhteen askeleeseen, kahteen askeleeseen ja niin edespäin. Jossain vaiheessa pääsin kiertelemään koiraa ja totesin, että takaapäin tullessa homma on vaikeampaa, kuten myös sivulta tullessa. Niitä sitten aikamme treenailimme ja asetin tavoitteeksi, että hoitojakson loppuessa pystyn lähtemään ja palaamaan juosten mistä tahansa suunnasta. Noh, tavoitteen saavutin muistaakseni sunnuntaina tai maanantaina, jonka jälkeen kysyin Lilliltä, mitäs sitten tehdään. Ruvettiin tekemään seuruuta, askel kerrallaan etenimme siinäkin. Jossain vaiheessa opetin Vukille myös sen, että perusasentoon tullaan pelkällä sanallisella käskyllä eikä käsimerkkiä siis tarvita. Alla olevalla videolla näkee lyhykäisyydessään lopputuloksen, johon pääsimme.

Viikot Vukin kanssa saivat aivan huikean päätöksen, kun kävimme lauantaina Uudenmaan vetokoiraurheilijoiden järjestämissä juniorikisoissa juoksemassa 1,65 km aikaan 6,49 min. Sijoitus oli 3/3, mutten ole yhtään pettynyt, sillä kisakumppanit olivat todella kovia. Kisakärpänen puraisi ja haluan Rollen kanssa kisaamaan! Bea ei kovin kaksinen vetokoira valitettavasti ole... Rollehan itseasiassa olisi juossut mun kanssa tuolla, jollei oltaisi majoituttu Lillillä, Vixillä on nimittäin juoksut juuri nyt. Mutta toisaalta pitää ajatella positiivisesti ja ainakin saatiin ikimuistoinen loppu yhteiselle ajallemme!

Mä en muista, olenko blogin puolella asiasta maininnut, mutta mä ehkä vähän kuolaan belgiä. Olen jo pidempään kuolannut ja suurimmat pohdiskelut on kohdistunut näyttö vs. käyttö -aiheeseen. Vukin hoitaminen antoi ihan uutta näkökulmaa tähänkin aiheeseen. Olen aiemmin treenaillut ja oleskellut enemmänkin Vixin kanssa ja Vixi on varsin mukava koira. Treeni-intoa löytyy, kuten myös miellyttämisenhalua, toistonkestävyyttä ja taistelutahtoa sekä hyvä pääkoppa. Vixi oli mulle pitkään näyttölinjaisen ainoa kosketuspinta ja sellainen olisi varsin mukava. Mietin kuitenkin koko ajan, haluanko jotain enemmän - ja jos haluan, tuleeko sitten jotain liikaa. Mutta Vuki on ihan toisenlainen otus. Se on fiksu, mutta sen miellyttämisenhalu ja toistonkestävyys on aika matalat. Jotain kertoo se, että jossain vaiheessa totesin, että jopa Rollea kiinnostaa enemmän tehdä mulle hommia ja treenata - ja se on paljon.

Vukin jälkeen totesinkin, että koska todennäköisyys saada näyttelylinjaisesta Vukin kaltainen koira on loppujenlopuksi melko suuri, enkä halua sellaista koiraa, kannattaa mun kääntää katseeni käyttölinjaisiin. Jos mä haluan koiralta vain tiettyjä luonneominaisuuksia, miksi en etsisi kasvattajaa, joka näitä luonneominaisuuksia kasvattaa - toisin sanoen siis käyttölinjaisen kasvattaa. Ajatukset siitä, meneekö käyttölinjainen yli, selkiytyivät huomattavasti, kun tapasin Juniorikisoissa käyttöbelgi Väsyn omistajineen. Väsy oli aika ihana ja omistajansa osasi kertoa paljon siitä, minkälainen käyttöbelgi onkaan arjessa. Käyttöbelgi arjessa ei tämän keskustelun pohjalta tuntunut mitenkään mahdottomalta - päinvastoin!

Mutta tämän belgipohdinnan jälkeen on samaan hengenvetoon todettava, että toivottavasti seuraava koira ei ole vielä belgi vaan Rollen pentu. Koska Rollen pennusta mä haaveilen ja jos ihan realistisia ollaan, mun elämä tulee seuraavan parin vuoden aikana muuttumaan niin paljon, että on paljon fiksumpaa pitää tollaisia lapinkoiria, joiden kanssa voi harrastaa, mutta jotka eivät ehdottomasti vaadi sitä. Ihan vaan siksi, että lukion loppuminen ja opiskelemaan lähteminen tuovat elämään sellaisia muutoksia, joiden jälkeisen elämän resursseja ei oikein voi ennustaa. Joten näissä käsissä tulee olemaan lapinkoiria vielä pidemmänkin aikaa!

Ja näin lopuksi mun on ennen kaikkea kiitettävä Vukia ihan järjettömän opettavaisesta ajasta! Aluksi koko homma näytti oikeasti melko painajaiselta, mutta lopulta osoittautuikin joksikin ihan muuksi. Kiitos, ihana päiväuni Vuki!

Mitäs sitten?

Nyt kun on kaikki alokkaan kokeet Rollen kanssa käyty, on varmaankin aika miettiä sitä, että mitä suunnitelmia sitä tulevaisuudelle onkaan. Kiitos ideasta Smurffille!

Tokonhan lisäksi me ollaan tehty tavoitteellisemmin hakua, joten siihen liittyen seuraavana silmissä siintää BH-koe. Tottisosuus on ollut siihen hyvällä mallilla jo jostain viimevuoden loppukesästä, mutta arki ja koiraohitukset on ollu jo pidemmän aikaa meille suurempi murheenkryyni. Joskus lokakuussa koettiin äkillinen edistyminen ja yks otus tajus, et niistä koirista voi mennä ohi ilman, että niitten päälle yrittää hyökätä. Ja talven mittaan ollaan sitten menty vielä vähän lisää eteenpäin. Tavotteena oliskin, jos pääsis helatorstain tienoilla kokeeseen!

Sit seuraavalle kokeelle en oo miettiny sen tarkempaa aikataulua. Suunnitelmiin kuitenkin kuuluu niin hakukoe kuin avoimen luokan tokokoekin. Hakukoetta varten ollaan itsenäisesti treenailtu tottista. Seuruu jne, jotka kuuluvat BH-kokeeseen, luonnollisesti sujuvat. Mutta sitten ne, mitä ei BH:ssa ole eli jäävä istuminen, noudot ja eteenmeno. Istumisen kanssa saadaan kyllä tehdä vielä töitä, mutta enhän mä voi olettaa, että joku on valmis, jos me ei sen eteen töitä olla sen enempää tehty. Eteenmenokin alkaa olemaan varsin hyvällä mallilla, palkan häivyttämistä pitää vielä tehdä, mutta kyllä sekin siitä.

Noutoihin kuuluu tasamaanouto, hyppynouto metrisen esteen yli ja vinoestenouto. Virallisella a-esteellä ei olla vielä koskaan päästy tekemään, joten se pitäisi testata. Agilityn a-esteellä homma kuitenkin sujuu vallan mainiosti. Metrisen esteen yli noutaminen taas on tuon otuksen lempparihommaa. Mä en ymmärrä, millä logiikalla tuo maailman matalavireisin otus kerää itestään niin paljon, että menee ihan heittämällä siitä metrisestä yli, mutta en kyllä valita. Sen sijaan tasamaanouto... Niin se tasamaanouto. Se kyllä lähtee sinne suurella innolla, mutta ei sillä mikään kiire oo takasin. Ollaan tätä jonkin verran reenattukin, mutta kun ei vaan onnistu niin se kyllä syö intoa siitä hommasta ihan hirveesti.

Maastot eli esine- ja henkilöetsintä ovat nekin vielä kesken. Esineitä pääsee tässä kohtapuoliin jo reenailemaankin paremmin, kun metsät alkaa olla siinä kunnossa. Eiköhän se siitä, pitänee vaan sitten ihan hakuryhmänkin kanssa tehdä, jotta saa vähän vieraampia hajuja sinne ruutuun. Varsinaisen haun puolella Rolle tekee valmiita pistoja ja haukkuu hyvin, tarvittaessa niin kauan, kunnes saavun itse paikalle. Umpipiiloilla pitää kuitenkin vielä vahvistaa ilmaisua, niillä kun tuntuu välillä usko loppuvan kesken ja sit yritetään päästä piiloon sisälle. Myös tyhjiä pistoja vois jossain vaiheessa ruveta ottamaan. Todennäkösesti sitten, kun päästään taas reenaamisen makuun ja kunnon mettiin, viimeks ku reenattiin vaan treenikaverin pihapiirissä.

 Avoimessa luokassa tulee sitten tokoonkin aikas paljon meille ihan uutta juttua. Tulee ruutu ja tulee merkinkierto ja jäävä istuminen ja peruuttaminen ja paikallaistuminen. Ja se kirottu nouto. Saanks mä vaan skipata sen noudon ja siirtyä suoraan voittajan hyppynoutoon? Kyllähän siitä pisteitä nykyselläänkin tulee, mutta olis kiva saada se palautusvauhtikin kasaan.

Jäävä istuminen on sillä ihan samalla mallilla ku pk-puolellakin. Eli treenin alla. Pysähtyy suurella varmuudella istumaan, kun peruuttelen sen edessä ja käskytän pelkkää istumista. Mut sit jos koettaa sekotella jotain muuta niin menee herkästi vaan lottoarvonnaks. Treeniä siis tarvitaan! Peruuttaminen sen sijaan on varsin hyvällä mallilla, se peruuttaa nätisti pidempääkin pätkää. Ja nimenomaan peruuttaa, ei siirrä takapuoltaan askel kerrallaan. Tosin pysähtyminen näyttää istumistyylistä johtuen kömpelöltä, mutta sille ei oikein voi mitään. Paikkaistuminenkin sillä on ihan yhtä varma ku paikkamakuu, eli toisin sanoen ei mitään ihmeellistä sen saralla.

Ruutu on hyvällä mallilla. Rollella on ruudussa kosketusalusta ja se irtoo sinne tosi hyvin, myös pidemmältä matkalta. Jätkä jopa yllätti ja on alusta asti laukannut ruutuun! Varmaan eka tokoliike, jossa ei oo vauhdin kanssa jouduttu tappelemaan! Pikkuhiljaa häivytellään kosketusalustaa ja vahvistetaan virittelysanan merkitystä niin tästä tulee hieno. Ja ennenkö kukaan tulee kysymään niin totean sen, että ruudussa Rolle menee suoraan maahan. Saatto olla hyvä päätös tai huono, sen näkee sitten. Mutta halusin kokeilla molemmilla koirille eri tapoja ja sattuneista syistä sitten Bealle valikoitui seisominen ja Rollelle maahanmeno.

Ja sit se törppö. Tai merkinkierto. Tai mikä lie onkaan. No sitä ei olla tehty yhtään. Siellä se törppö seisoo taustalla ja Rolle ei tee mitään. Mutta siis sen vain sanon, että tää on ihan suunnitelmallista. Halusin nimittäin esitellä sille ruudun idean kunnolla ennen törpön esittelemistä. Tähän ajattelin niinkin fiksusti, että ruutu on liikkeenä koiralle vähän hankalampi hahmottaa, joten jos mä vahvistan merkkien kiertoa ensin, en tuu ikinä saamaan sitä irtoomaan niistä merkeistä ja suuntaamaan keskelle ruutua. Saas nähdä toimiko mun ajatus.

Eli siis lyhyesti sanottuna me ei aiota jäädä laakereillemme makaamaan, vaikka nyt tulikin tuo TK1 ansaittua. Treenit jatkuvat aivan kuten ennenkin, itseasiassa viimeks ollaan itse alokkaan juttuja treenattu öööö ennen syksyn koetta. Niin, ja unohdin melkein mainita muut avoimen muutokset esim. luoksetulon lähtö makuulta, käännökset seuruun juoksuosuuksissa, liikkeestä seisominen ja kaukojen matkan lisääminen. Nää on kuitenkin sellasia, mitkä meillä on jo valmiiks hanskassa, joten en nyt niitä lähde sillä tavalla erittelemään. Meidän matkamme jatkuu tästä eteenpäin, ja toivottavasti vielä pitkään!

Viikonlopun treeneistä

Lauantaina meillä oli vuoden ekat hakureenit! Oli muuten kivaa! Meidän ryhmällä ei siis ollu tarkotus pitää talvitaukoa, mutta kun ei saatu ihmisten aikatauluja sopimaan yhteen, treenejä ei vaan syntyny. Oli muuten yks jos toinen koira vähän liekeissä.

Alkuun treenattiin ilmasuja, oltiin siis yhden treenikaverin vanhempien maatilalla ja siinä pihassa oli hyvää tilaa haukutella vähän otuksia. Rollelle otin ensin niin, että se näki, kun ukot meni piiloihin esim. lumikasan taakse. Sitten lähetin sen sinne ja parikymmentä haukkua. Hyvin meni, sillä kestää aina pieni hetki ennenkö alkaa haukkua, mutta antaa kestää, se on ihan luonnollista. Ei kumminkaan ikuisuuksia vitkuttele, sen hetken, että saa tarkistettua, että se on varmasti ukko ja valmistauduttua haukkuun. Toinen ilmasu tehtiin niin, että mä ja loput treenikaverit käveltiin siinä ympärillä, kun Rolle haukku yhdelle. Välillä vilkas mua, mutta muuten haukku ilman taukoja eikä sitä siis selkeesti häiritse lähestyvät tai etääntyvät ihmiset.

Seuraavaks otettiin vähän umpipiiloja. Ensin avonainen kevythäkki, ei mitään ongelmaa. Hieno haukku irtos. Sit sen jälkeen umpinainen kompostiverkosta ja pressusta kyhätty piilo. Tähän liittyen saatte ihailla mun hienoa taideteosta:

Siinä siis mun hieno vihree piirustus yrittää esittää sitä kompostikehikkoa. Siellä oli siis ihminen sisällä, mutta Rolle oli ihan varma, että se on ton ison valkosen pressun alla (siellä oli puita) ja Rolle sitten haukku sitä. Se myös kävi sielä päällä, mistä kertoo tassunjäljet. Tulipahan ainakin testattua, että tollaset pari metriä korkeet, epämääräset ja ääntä pitävät jutut ei oo sille este eikä mikään. Lopulta saatiin se mun ohjauksella uskomaan, että ihminen oli sen kompostiaidan sisällä, mutta sitten Rolle ei meinannut enää alkaa haukkua sitä, vaan olis halunnu suoraan sisälle.

Se, mistä epäillään tuon puukasaa ihmiseks luulemisen johtuvan, on tuuli. Mun hienot tuulipiirrustukset osoittaa, mistä tuuli. Näinollen tuuli varmaan paino ihmisen hajun tohon isoon kasaan, johon se sit pysähty, ku ei eteenpäin enää päässy. Mutta saatiinpahan joku, mitä reenata kotioloissa: umpipiilolle haukkumista. Ollaan sitä kyllä tehtykin, mutta nyt otetaan tehokuuri siihen, että sitä umpipiiloa ei yritetä avata itse.

Itse etsintä meni hyvin. Ekaa lähetystä jouduin korjaamaan, koska en osaa lähettää kerralla suoraan ja tokalla kutsuin vahingossa piilolta pois, koska luulin, et se on eksynyt väärälle piilolle. Onneks lähti sinnekin sit vielä uudestaan hienosti. Ekalle piilolle otettiin haukkua niin kauan, kunnes ehdin itse paikalle. Laskin niin n. 40 haukkua ehti haukkua ja hyvin meni. Toka oli sama pressupiilo kuin aiemminkin ja sille otettiin niin, että kunhan nyt alottaa haukun niin saa palkan. Kolmannella piilolla oli avonainen umpipiilo, sille haukku hyvin. Tosin piilossa ollut ihminen onnistu melkein kaatamaan piilon Rollen päälle, mutta onneks jätkä ei tollasista ota itteensä. Viimeselle ukolle tuli sitten suorapalkka, kun maalimies unohti et piti haukuttaa. Mut eipä tuo nyt niin haitannut.

Sunnuntaina sitten lähdettiin tokoreeneihin. Rolle teki kaks hienoa pk-hyppyä ja kolme hienoa a-estenoutoa. Ekalla heitin ite niin vinoon, että oli pakko korjata, joten korjattiin sitten sitä.  Näähän on Rollen lemppariliikkeitä, mun vaan pitää opetella heittään. Suurin osa heitoista osuu meinaan esteeseen tai menee ihan vinoon. Hups.

Välissä Bea teki kaukoja. Oon vaihtanu sille etutassukaukot, niistä vois tehä ihan oman postauksenkin. Bea teki tässä välissä myös noutoja. Mä en ymmärrä, mikä mussa on vikana, kun en millään tekniikalla saa kummallekaan hyvää palautusvauhtia.

Sitten tehtiin paikkiksia, Rolle istui ongelmitta, Bea makasi. Bealla pientä haistelua. Pitäisköhän sillekin opettaa pää maassa makaaminen... Mutta Rolleen sai kyllä olla taas tyytyväinen, 2 min istui paikallaan ja oli ööö toka kerta ku reenattiin tätä!

Bea teki pienen tauon jälkeen vähän ruutua. Tässäkin sillä on vauhtiongelma... Bea teki myös vähän jääviä, kaikki kolme on yhtä vahvoja, muttei lähelläkään valmista. Tehdä,n niin, että mä peruuttelen sen edessä, pikkuhiljaa siitä olis tarkotus siirtyä sen vierelle kulkemaan. 

Toisessa pätkässään Rolle teki ruutua, sillä on hieno ruutu just nyt. Toki sielä on kosketusalusta ruudussa, mutta häivytellään sitä. Mutta kerrankin sillä on vauhtia! Tehtiin myös jäävää istumista, yksikseen menee hyvin, kun peruuttelen sen edessä. Mutta yhtään ei auta sekotella muita sekaan. Treeniä, treeniä. Peruuttelut sen sijaan on hienossa mallissa, voitais tehdä vaikka koko seuruukaavio peruuttamalla! Ainoo vaan niin pysähtyminen näyttää kömpelöltä, koska se pitää etutassunsa paikallaan istuutuessaan, mikä on vähän hitaampaa ja kömpelömpää, kun puhutaan peruuttamisesta. Mutta kyllä sekin siitä!

Ihan lopuks tehtiin vielä x ajan pitunen paikkis kyytiä odotellessa. Bea oli puussa kiinni, koska mä en ota kahdella koiralla paikkista samaan aikaan, ja Rolle istui. Hienosti keski mun kengännauhansolmimis- ja kuvaamishäiriötkin.

TK1 Wiita-Akan Celpo Cossi

Kuten otsikko jo kertookin, käytiin tässä sunnuntaina pokaamassa kolmas ykköstulos alokasluokasta ja nykyään Rollen nimen edessä komeilee tunnus TK1. Tuloksena tällä kertaa ALO1 182,5p/200p. 1./10. KP TK1. Sinällään meni hyvin ja pisteetkin ovat varsin kiitettävät. Koepaikallakin porukka tuli onnittelemaan ja kehuivat meidän hyvännäköistä menoa. Oli kyllä mukavia kanssakisaajia! Silti on hieman vaikea olla huomaamatta niitä kaikkia virheitä, varsinkin kun tietää, että tuo pystyy kyllä parempaan. Kuten facebookissa totesinkin: on vaikea pitää näkkäriä hyvänä, kun on saanut maistaa pullaa.

Hienoin mies, ja taitavakin vielä!

Kaksin aina kaunihimpi ja jaettu ilo, kaksinkertainen ilo - Bean edellinen omistaja Lilli ja koiransa Vixi saivat myös samasta kokeesta TK1:n!

Sitten saatte vielä liikekohtaiset pisteet ja vähän kommentointiakin. Aloitettiin paikkamakuulla, josta 10. Ihan odotetusti, luotin koiraan ja tuomarikin totes, että täälä ei mitään muuta tapahtunu kuin paikallaan makaamista. Kyllä vaan tuolle koiralle sopii tuo pää maassa makaaminen!

Sitten päästään videolle, joka löytyy tuosta alta. Seuruu 8, koska se sääti tuolla seuruukaavion toisen täyskäännöksen päässä. Mikä lie aivopieru sillekin tuli, mutta eipähän tuolle mitään voi.

Pomminvarma liikkeestä maahanmeno 10, hieno seuruu ja siisti maahanmeno. Näyttävästi vähän menee istumisen kautta, pitääpä sitä muistaa tarkkailla jatkossa.

Luoksetulo 9,5, koska lopun perusasento jäi hieman vajaaksi. Tähänkin olen varsin tyytyväinen, varsinkin kun ennen koetta testasin ja tyyppi haukahti liikkeellelähdöissä. Kehässä ei onneksi tehnyt sitä!

Noutoesineen pitäminen 9, se vinku alussa vähän ja siitä lähti piste. Sinällään tosi kenkkunen liike, että kun on niin lyhyt ja yksinkertainen niin tuomarit rakottaa tosi pienistäkin. Tyytyväinen kuitenkin olen.

Kauko-ohjaus 7. Se ei menny ekalla maahan ja sit tokalla kun meni, laitto pään maahan ja tiesin, että se ei sieltä sitten ekalla tulisi nousemaan. Onneksi kuitenkin tokalla nousi. En oo tyytyväinen, ärsyttävä murheenkryyni tämä liike. Tyyppi on vaan niin vahvasti paikkamakuussa ettei se halua sieltä nousta ylös.

Hyppy 10. Taas tuli vähän ylimitotettu kaari, mutta ei se mitään, ja nyt tuli siisti perusasentokin. Olen erittäin tyytyväinen tähänkin!

Ja lopuksi vielä kokonaisvaikutus 9, piste lähti, koska parissa liikkeiden välissä vinkui.

Satuin muuten tässä huomaamaan, että meillä oli ilmeisesti sama tuomari kuin vuonna 2014, kun oltiin elämämme toista kertaa kokeessa. Oli ihan mielenkiintoista huomata, että ei ne tuomarit miksikään ole tässä sääntöjen vaihduttua muuttuneet. Tälläkin kertaa (ja kaikilla muillakin tuomareilla) pistemenetykset ovat menneet aiheesta eikä kymppiä ole annettu, jollei sitä todella ole ansaittu. Tuomari onnistui säilyttämään kokeen fiiliksen myös tosi mukavana!

ALO1 164,5/200p. sij. 3/9

Käytiin n. viikko sitten vähän ystävänpäivän kunniaks testaamassa taitojamme tokokokeessa tuloksella ALO1 164,5/200p ja sijotuskin saatiin eli 3/9.

Paikallamakuu 10

Mulla tutisi puntit about ihan koko ajan, mutten kyllä ymmärrä miksi. Mä tiedän, että se pysyy sielä, mä tiedän, että mulla ei oo mitään jännitettävää, mut silti mä olin ku mikäkin huojuva puu. Rolle hoiti hommansa kotiin!

Seuraaminen 8

Mun alun säädöt, voi luoja... En ollu varma, mitä se liikkuri sanoikaan ja sit tuli sellanen epävarmuus ja meinasin pysähtyä. Fiilis ei ollu ihan paras ja se kyllä ainakin omaan silmään näkyy, varsinkin tossa kohtaa kun se jää jälkeen. Siinä kyl vähän kuumotti että tuleeko se oikeelle puolelle (Miks tulis ku ei se ikinä seuraa oikeella?) ja vielä näin varjonkin enemmän oikeella puolella, mutta onneks osui vasemmalle sit lopulta. Treeneissä on kyllä paljon kivemman näköstä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Tän se osaa. Seuruu ihan kivaa alkuun ja käskystä maahan nopeesti.

Luoksetulo 8,5

Siis se ei oo koskaan ennen tullu vinoon eteen. Aivopierut, menkää pois. Mutta eipä auta valittaa vaan pitänee treenata tästäkin varmempi.

Noutoesineen pitäminen 9,5

Jos joku on fiksu ja viisas ja pääsee sisälle tuomarin ajatusmaailmaan, voitteko kertoa mulle, mistä tuo puolikas lähti? Okei, se aivasti, mutta ei siitä sais rokottaa. Koska jos aivastus on tullakseen, se on tullakseen eikä sille voi mitään. Eri asiat jotkut vinkumiset tai haukkumiset.

Kauko-ohjaus 0

Mä en tiedä, mikä vika siinä paikassa oli, mihin olis pitäny mennä maaten. Varmasti ainakin yhtenä vaikuttimena se, että aiemmin samalta kohdalta oli putsattu puhdistusaineilla toisen koiran kuolaa ja kun eihän tuo koira oo mihkään puhdistusaineisiin tottunu, haisee se varmasti oudolta. Mutta kai me voidaan tääkin pistää aivopierun piikkiin.

Estehyppy 9,5

Tuomarit siinä aluks mietti, että onko 50 cm liian korkea hyppykorkeus tuolle. En ees tajunnu et ne kysy sitä multakin, lopulta sit olin silleen joojoo, on se ihan hyvä. Mä en ees tienny et mitä Rolle tulee tossa tekeen, koska viimeks tehtiin tää liike edellisessä kokeessa, mutta näköjään pk-estereenit on saanu sen päähän, että hypätään korkeelle ja tullaan eteeen (edellisessä kokeessa tuli suoraan sivulle). Koirasta kyllä näki, että se lähti hyppäämään ihan metrin korkusta hyppyä, mut sit se tajus että ei hitto, ei tää ookaan niin korkee ja tuli ihan hassusti alas. Puolikas tais lähtee tosta ääntelystä.

Kokonaisvaikutus 8,5
Tuomarin sanoin varsin kiva koira, en muista enää mitä se jäi kaipaamaan. Ehkä sitä pientä viimistä silausta tekemisen intoon, mitä itekin.

Kokonaisuutena en oo ite kovinkaan tyytyväinen. Sen ilme ei ollu yhtään sellanen kun treeneissä ja lähes kaikissa liikkeissä jäätiin hyvin kauas normaalista tasosta. Mutta ens kerralla uudestaan, meillä on vielä ainakin yks mukavan alokasluokan koe edessä. Tietysti oon ykköseen tyytyväinen ja toivottavasti se viiminen tulis sit heti seuraavasta kokeesta!

Tokotreeneistä

Erittäin pitkältä joulutauolta palattu elävien kirjoihin myös treenien osalta, kun suuntasimme tänään kulkumme kohti treeniryhmän hallivuoroa. Mukava sunnuntai-ilta tuli siellä vietettyä, hyvässä seurassa luonnollisesti. Tunnelmaa masensi vain ääretön nälkä, miten niin allekirjoittanut ei tarvitse evästä, kun juuri ennen lähtöä söin. No, jospa ens kerralla muistais omankin ruokahuollon.

Treenit alkoivat mun osalta Rollen kanssa. Lämppälenkin kautta esteille. Ensin tehtiin kolmesti metrinen hyppy, meni hienosti yli joka kerralla. Kouluttajalta saatiin vinkki, että noutokäskyn saa sanoa silloin, kun koira on esteen päällä. Koiraan se ei vaikuttanut mitenkään, mutta helpottaa omaa hommaa ku ei tarvii kieltä vääntää. Olemme tähän mennessä tehneet takapalkalla ja aloimme nyt häivyttää sitä. Ekalla ja vikalla oli palkat odottamassa itteni takana, tokallakin annoin Rollelle luvan mennä syömään, mutta eihän siellä mitään ollut! Hyvin Rolle haki myös vinoon mennyttä kapulaa ja palautti hypyn kautta. Riittävän putkiaivo uros niin helpottaa homma, koska ei ees käy tuon otuksen pienessä mielessä, että tulis kiertäen takasin (tai sit se vaan tykkää hyppäämisestä niin paljon, et haluu hypätä joka tapauksessa).

Metriseltä hyppyesteeltä siirryimme a-esteelle, joka oli jälleen agilityn este. Hallilla kun ei ole pk-hyppyestettä niin pitää tyytyä kakkosvaihtoehtoon. Hyvin haki siitäkin, ei ongelmaa. Toisella toistolla meinas taas aksatausta puskea takaa ja haki jo pysäytystä kontaktille, kunnes muisti, että ai hitto, tästähän saikin tulla ilman pysäytystä läpi.

Välissä käytiin pieni lenkki, kun odoteltiin, että treenikaveri saa oman osuutensa treenattua. Siitä taas hyppyesteelle, jatkettiin takapalkan häivyttämistä onnistunein tuloksin. Jälleen ekalla ja kolmannella palkka takana, tokalla muistin itekin, ettei sielä mitään palkkaa ole. A:llakaan ei mitään ongelmaa ollut, hienosti haki ja palautti. Hypyllä meinaa luovutuksessa mälvää kapulaa, mutta a:lla tätä ongelmaa ei esiinny. A:lla esiintyi mälvämistä vielä viime kerralla, nyt menty siltä osin eteenpäin. En vielä jaksa ottaa stressiä tuosta mälvämisestä, jos vaikka sattuis meneen itekseen ohi. Oli muuten omaltakin osalta kehitystä tapahtunut, en heittänyt kuin kahdesti kattoon! Viimeks kun oli tilanne, että ite heitin varmaan kaks kolmesta päin estettä tai kattoon...

Rollelle tehtiin a-esteen jälkeen vielä eteenmenoja. Kaveri vei palkkapurkin eteen, ei muuten näkyny mihkään ku seinä oli saman värinen ku purkki! Meinas Rollelta loppua usko kesken, että missä se purkki nyt oikeen on, mutta lopulta löys pienen vauhdin hidastumisen jälkeen purkkinsa ja palkkansa. Oli siis juuri sopiva opetusvaiheen etäisyys, antoi hieman haastetta ja koira sai juuri oikeassa vaiheessa vahvistuksen toiminnalleen. Meni vielä ihan nätisti maahankin, kunhan oli syönyt palkkansa ensin.

Bean kanssa tehtiin perusasennossa pyörimistä, ilmeisesti hieman vieraampi ympäristö haittasi, koska ei tehnyt yhtä hyvin kuin kotona. Kapulan pidot taas onnistuivat hyvin, pitäis varmaan kohta jotain käskyjäkin liitellä sinne. Tällä hetkellä tilanne on se, että Bea tekee kapulan pidon kyllä koetasoisesti, mutta käskyt puuttuvat. Tehtiin myös hieman jääviä, istuminen luonnollisesti hankalin, koska ei olla sitä paljoa tehty. Mutta taitotasoon nähden meni hyvin.

Yhteistreenissä molemmat tekivät omalla vuorollaan paikkamakuun ja paikkamakuuseen liittyviä käskytyksiä. Rolle oli taas sitä mieltä, että ei hän nyt oikeen jaksais nousta ylös, mutta toisaalta ei olla lokakuun kokeen jälkeen tehty niin voidaan laittaa sen piikkiin. Bealla taas oli päinvastasta ongelmaa, pieni elohiiri ei ois halunnu pysyä missään asennossa. Itse paikkamakuu sen sijaan onnistui vallan mainiosti, neiti vaan tapitti mua herkeämättä.

Rolle pääsi myös tekemään seuruuta muiden koirien kanssa samaan aikaan. Hienosti jätkä seuras, vähän välillä saatto vilkasta ohitettavaa, mutta antoi olla. Ei edes ollut hihnassa, joten oon jätkästä tosi ylpee. Henkilöryhmä taas ei sitten mennytkään niin hyvin. En mä tiedä, mikä sille tuli, ollaan kumminkin sitäkin reenattu. Paineistu ihan hirveesti ja jäi jälkeen. Päätin sitten lopettaa reenin siihen, että vain rennosti käveltiin henkilöryhmän läpi. Pitänee taas alkaa kiertelemään puita sun muita, että muistuu mieleen et se ei oo katastrofi, kun liikutaan jonkun vieressä.

Alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, että Rolle voisi sittenkin päästä siitä hakukokeen tottisosuudesta läpi. Lopulliset viilaukset vielä puuttuvat, mutta aikaa on reilusti. Pitäis ottaa itteensä niskasta kii esineiden suhteen... Bean kanssa pitäis jaksaa tehä paljon kaikkia alkeita kotona. En jaksais, mä vaan haluisin tehä hienoja isoja liikkeitä! Mut ei auta itku markkinoilla, taidanpa tästä painua antamaan koirille ruoan.

(Treeni)kuulumisia

Blogiin on nyt tullut taas hieman pidempi postaustauko, kahdesta syystä. Ensimmäinen on se klassinen lukiolaisen syy, liikaa kouluhommia. Tosin tässä vaiheessa täytyy todeta, etten mä oikein ole niitäkään tehnyt. Joten ainoaksi syyksi jäänee se, että Blogger ja mun iPad ei suostu toimimaan yhteistyössä ilman näppäimistöä ja näppäimistö on ollut nyt jonkin aikaa sitä mieltä, että ei muuten varmana toimi. Nyt mä sain kuitenkin näppäimistönkin toimimaan, joten voi taas kirjoittaa!

Bea

Bean kanssa ollaan tehty paljon vähemmän kuin Rollen kanssa. Lähinnä jotain pieniä tokojuttuja kotona, kapulan pito ja kaukot on ollut suosittuja. Tokoryhmän treeneissä tehtiin viime viikon keskiviikkona liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia sekä vähän kaukojumppaa. Eipä niistä mitään sen kummosempaa sanottavaa oikein ole, hyvin menivät ja ei mitään yllätyksiä.

Tänään tehtiin tokoryhmän treeneissä pidempää seuruupätkää. Mua ärsyttää, kun se ei ole yhtä hyvä seuraamaan kuin Rolle. Paikka seilaa, kontakti putoilee aina välillä ja pidemmästä pätkästä se myös paineistuu. Se myös tuntuu ihan eriltä siinä vierellä, mikä kylläkin on ihan luonnollista, koska eri koira ja kokokin eroaa reippaasti. Muistan, kun Rollella oli sama vaihe, ja muistan, kun treenattiin sitä. Mä en vaan jaksais treenata sitä, miksei Bea vois osata. Se ei osaa, koska mä en oo treenannu sen kanssa ja mä en jaksa treenata, koska se ei osaa. Plääh, huono asenne itellä.

Tehtiin tänään myös noutokapulan pitämistä ryhmän treeneissä. Eipä mennyt mairittelevasti. Ei se suostunut istumaan, kapula putoili ja alkoi itteäkin ärsyttää. Pari onnistumista saatiin ja siihen sai luvan jäädä. Taidetaan tehdä niin, että iteksemme treenailemme tuota liikettä parempaan vaiheeseen ennenkö viemme sitä uudelleen ryhmätreeneihin. Otti Bea meinaan aika hienosti häiriöö muista ihmisistä.

Ollaan nyt myös käyty hallilla tokoreeneissä. Ne kaikki vois tiivistää tohon samaan, mitä tuohon ylös kirjotin. Jääviä, kaukojumppaa, seuruuta ja kapulaa. Mun pitäis jostain löytää itelleni taas se asenne treenata ton kanssa, ei hommasta tuu mitään, kun mä teen vaan jotain varmistelujuttuja, kun en muutakaan keksi. Mä voisin asettaa meille tavotteen. Kuulostaisko hyvältä: marraskuun loppuun mennessä se seuraa pitkän pätkän sellasella ilmeellä, johon voin olla tyytyväinen.

Käytiin me muuten tuossa viimeviikon maanantaina tekemässä esineruutuakin! Tai ei se ollut tarkoitus, otin Bean mukaan purkamaan Rollelle tehtyä esineruutua. Rollelle olin tapani mukaan vinyt "muistiesineen" viimeiseksi ruutuun ja sinnehän se oli jäänyt. Sintti oli mulla vapaana, kun tultiin siihen ja heti se lähti ettimään, kun pääs alueelle! Nopeesti se sen sieltä löys ja reagoikin, aluks ei vaan ottanu suuhun. Kun tulin ite lähemmäs ja kehuin sitä, otti tosi hienosti ja sitten riehuttiin siinä sen esineen kanssa. Oli niin huisin kivaa ja sen jälkeen päätin, että lähden ainakin kokeilemaan Bean kanssa esineruutua niin, että esine on aina ruudussa valmiina ja sitten vain päästän sen sinne etsimään.

Rolle

Rolle teki silloin esineruutunsa hienosti! Käytiin viemässä esine 50 metrin syvyyteen yhdessä, se lähti hienosti, tarkasti matkalla yhen paikan ja paino sitten perille asti. Ja toi muuten vauhdilla! Esineen viennin ja lähetyksen välillä oli aikaa n. 5 minuuttia, ja taukoo edelliseen esineruutuun on tullut paljon. Siihen nähden meni ihan huipusti. Okei, meni se huipusti muutenkin.

Rollen kanssa ollaan keskitytty PK-tottikseen. Niin, ja virallisesti me ollaan Rollen kanssa taas tokon alkeiskurssilla. En ees jaksa laskea, monesko alkeiskurssi tää meille on. Mutta tiesin, että kurssilla jokainen tekee kuitenkin omia juttujaan niin ei haittaa, vaikka me vähän edistyneempiä oltaiskin. Mietin itseasiassa aika pitkään, ilmoittautuako vaiko eikö, mutta päätöksen sinetöi mahdollisuus treenata hyppyestettä.

Viimeviikon tokoryhmän treeneissä treenattiin tasamaan noutoa ja eteenmenoa. Vitsit sillä alkaa vihdoin oleen vauhtia siinä noudon palautuksessa! Oon niin onnellinen. Eteenmenossa se näki, kun vietiin sille etupalkka ja siten otettiin pitkä matka, älkää kysykö metrimääriä, koska en osaa arvioida sitä. Vitsit se paino hienosti!

Ne esteet. Ne pirun PK-esteet. Tai no se metrinen hyppy.

Mä voisin tässä manata koko maailman ties mihkä syvyyksiin. Mä voisin manata sen metrisen hypyn johkin maanrakoon. Mä voisin kirota kaikki. Mä voisin kirota tuon koiran rimakauhun. Mä voisin jättää leikin sikseen ja sanoutua irti. Mä voisin sitä. Mä voisin tätä. Mä voisin tuota. Mä voisin...

...ILOITA!

Jätkä menee meinaan niin hienosti siitä yli! Aluks meillä oli kotona 90-senttinen este ja se meni siitä helposti yli. Tokokurssilla sain kunnon esteen, jonka saa metriseks. Mentiin sarjoja ja se meni hienosti eri korkeuksista yli. 95 - ei mitään ongelmaa. Sit se metrinen. BOOMBANGBANG!!!! Rolle teki virhearvion, hyppäs huonosti ja törmäs esteeseen oikeen rytinällä. Kuin ihmeen kaupalla = fysiikan lakien massan hitauden mukaan se kuitenkin meni esteestä yli. Vaikutti toi kuitenkin sen verran, että ei se enää sinä päivänä suostunut meneen kuin 80-sentisestä yli.

Seuraavana päivänä sain kuin sainkin meidän kotiesteen korotettua metriin ja saatiin hyvä korjaussarja. Se meni ihan törkeen upeesti, oikeen liis sen metrisenkin yli. Sen jälkeen on ollut yks kerta, kun rimakauhu on iskenut, jolloin jouduin laskemaan 95:een. Mutta muuten on muuten menty monta kertaa siitä metrisestäkin yli. Nykyään se tietää, että se pääsee siitä yli. Ei sille enää tuu rimakauhua. Viimeks tänään törmäs taas oikeen urakalla esteeseen, treenattiin kentällä, jossa oli ihan hiton huono pohja tollaselle hommalle. Tajusin vasta, kun se oli hyppynsä hyppiny. Mutta tällä kertaa se meni myös seuraavalla kerralla hienosti yli. Kyllähän se esteestä ottaa tukea, mutta pääasia, että menee edes yli.

Myös a-este meni tänään oikein mainiosti. Kenttä oli koirakerhon uusi kenttä ja PK:n a-este ei snne vielä ollut ehtinyt eksyä, joten treenasimme aksan a-esteellä. Jos olis ollut PK-este, oltaisiin tettu vain kiipeämistä. Mutta koska oli aksan este, otettiin siihen noutokin mukaan. Mä en olis ikinä, siis IKINÄ uskonut, että just tuo koira menee mukisematta kapula suussa sen esteen. Pari helpompaa toistoo alle ja sitten meni jo kokonainen liike! Mitä nyt yks ylimääränen käsky enkä vaatinut täydellistä luovutusasentoo, mut ei kannata heti käsittelyssä viilata pilkkua liikaa tai hommasta ei tuu yhtään mitään.

Jos nyt Bean kanssa treenimotivaatio on mitä on, niin Rollen kanssa se ei todellakaan oo kadoksissa.

Mä vaan nautin.

Koiramainen syyslomareissu

Syyslomani huipentui reissuun Bean edellisen omistajan luo Järvenpäähän. Pieni vaivaton junakoira kulki matkan hyvin ongelmitta. Ilman ongelmia ei kuitenkaan säästytty, kun Riihimäellä vaihdossa hyppäsin vahingossa väärään junaan. Käytiin me sitten Lahden kautta pieni ylimääränen kierros ja lopulta löydettiin onnellisesti perille. Ja pieni oli ratketa onnesta kun näki vanhoja tuttuja.

Perillä olimme kohtuullisen myöhään torstai-iltana, joten silloin ei enää mitään oikein ehditty tekemään. Meillä ihmisillä toki juttua riitti ja koiratkin pienet painit vetivät. Vauhtiin päästiin kuitenkin perjantaina, kun maksoin potut pottuina... No en oikeesti, Bean edellinen omistaja käytti koiransa Vixin fyssarilla ja mä sitten toimin maksumiehenä synttärilahjan nimissä (ja myös koiran juoksuttajana). Oli kyllä mielenkiintoista nähdä eläinfyssari työssään.

Fyssarin jälkeen otettiin Bea ja Bean edellisen omistajan toinen koira Vuki ja lähdettiin juoksuttamaan niitä. Koirapuisto sattui matkan varrelle ja koska totesimme molemmat koirat ystävällisiksi, päätimme suunnata sinne. Pari vierasta koiraa siellä olikin, mutta Bea ja Vuki leikkivät kyllä enimmäkseen kaksistaan. Seuraavaksi kaupan kautta kotiin ja kyökin ääreen. Emme rikkoneet perinteitä tälläkään kertaa ja leivoimme juustokakkuja - kaksin kappalein.

Lauantaiaamu alkoi aikaisin, todella aikaisin, kun suuntasimme treenihallille. Ei olisi alkanut niin aikaisin, jollei hallille olisi pitänyt viedä kahvipannuja. Päätimme kuitenkin hyödyntää tilanteen ja vetää siihen treenit. Bean kanssa otimme seuruupätkiä, pitkää suoraa. Jostain syystä se paineistuu, mitä pidemmälle mennään. Täytyneekin alkaa tekemään sen kanssa pidempiä pätkiä, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. Teimme myös kaukojumppaa ja hyppyä, joissa ei ollut ongelmia.

Pääsin myös treenaamaan Vixi-belgiä. Ai että rakastan, on se niin erilainen fiilis treenata belgin kuin lappalaisen kanssa. Sain myös käskyn kokeilla opettaa Vixille sen ongelmaliikettä, kapulan pitoa. Sain kuin sainkin jotain aikaiseksi ja kaverini olikin sitten seitsemännessä taivaassa todella pitkään (ja minä sitä myöten pestattuna treenaamaan kapulaa).

Lauantai jatkui edelleen treenien merkeissä ja suuntasimme jäljelle. Bealle tehtiin sen elämän kolmas jälki, samankaltainen kaari kuin ekallakin kerralla. Nameja oli aika satunnaisesti, välillä lyhyt pätkä jokaisella askeleella ja välillä jopa neljä-viisi askelta ilman. Pituutta ei yhtään liikaa. Bea jäljesti jälleen hienosti, on tää vaan sen hommaa. Tarkkuutta työskentelyyn saatiin mukavasti, kun hidastettiin koiraa pitämällä hihnasta. Yllätyksekseni Bea ei myöskään ottanut nokkiinsa tästä pienestä pakotteesta vaan päinvastoin. Pieni harhahdus tuli poluntapaisen ylittämisessä, mutta siitäkin selvittiin.

Jälkitreenin yhteydessä teimme myös esineruutua. Jälkiohjaajamme vei esineen ruutuun, noin 5-10 metrin päähän ja Bea päästettiin perään. Aluksi pieni ei meinannut esinettä ottaa ja kuljeskelikin paljon esineen ympärillä, mutta lopulta ottikin sitten esineen. Pidettiin siitä sitten isot bileet ja leikittiin esineellä. Ainakin pienellä oli hauskaa!

Lauantai loppui vielä treenien merkeissä, kun teimme olkkaritokona kaukojumppaa ja kapulan pitoa. Vastoin omia odotuksiani vieraampi paikka ei vaikuttanut kapulaharjoituksiin ja saatiin vedettyä hieno setti. Sitten vielä pitkän, ihanan ja antoisan päivän jälkeen sänkyyn odottamaan sunnuntain koirauimalakäyntiä.

Sunnuntaina tosiaan suunnattiin koirauimalaan Hyvinkäälle. Bea on käynyt paikassa aiemminkin, minä en. Uittaja muisti Bean ja sen aiemmat uintikokemukset. Kuulemma Bea oli aiemmin mennyt uimaan armeijatyyliin eli koska joku oli pakottanut. Uittajakin oli nyt ihan hämmästyksissään, kun eräs pieni lappalainen meni alkukankeuksien jälkeen itsenäisesti pallon perässä. Ai että joku tais nauttia hommasta! Föönaaminen sen sijaan ei ollut kivaa, mutta siitäkin selvittiin hengissä. Föönaamisen jälkeen sen sijaan oli hauskaa - ainakin meillä ihmisillä - kun pieni lappalainen oli ihan pörröinen ja näytti ainakin hetken lapinkoiralta!

Loppureissun ajan nautittiin sitten vain ihmisseurasta. Myöskään takaisintulomatka junalla ei sujunut kuten Strömsössä, koska alkuperäisen suunnitelman mukaan lähtenyt juna oli täyteen buukattu eikä saatu siis sinne ostettua lippua. Onneksi se ei ollut päivän viimeinen juna ja pääsimme kuin pääsimmekin kotiin. Reissu oli todella antoisa ja ihana, olisin todellakin halunnut jäädä pidemmäksikin aikaa!

Viimeinkin!

Eilen olis ollu Lahdessa tokon rotumestaruuskisat. Oishan sielä ollut kiva kisata, mutta en mä sitten lopulta jaksanut sinne asti vaivautua. Muuten olisin varmaan lähtenytkin, mutta sattuikin käymään niin, että tänään oli ihan kotipitäjässä tokokisat. Sama tuomari vielä, Tuire Marjamäki. Joten tänään suunnattiin Rollen kanssa koti uusien sääntöjen uusia haasteita.

Homma alkoi paikkamakuulla. Jätkä oli ihan vähän vaan kiinnostunut viereisistä nartuista ja kun lopulta sain sen keskittymään, hän keksi, että hän rupeaa tarjoamaan maahanmenoa. Kahesti sen jouduin uudestaan sivulle käskyttämään, tuuri kävi kun mun jälkimmäinen sivu-käsky loppu just samaan aikaan, kun liikkuri ilmotti liikkeen alkavan.

Paikkamakuu 10 Ja sitten se muisti, mitä ollaan tekemässä. Keskittyi hienosti ja mä olin varmaan maailman onnellisin jo siitä, että saatiin ekaa kertaa meidän uran aikana paikkiksesta täydet pisteet!

Kuva: Oriveden Seudun Koirakerho

Yksinololiikkeitä odotellessa söin leivän. Ja kaveri totes, että eipä taida sua ainakaan hirveesti jännittää, kun syömäänkin pystyt. Eipä jännittänytkään, menin kehään nauttimaan ja se kannatti.

Seuruu 9,5 Ei mitään tietoa, mistä se puolikas lähti. Ehkä siinä voi olla jonkinasteista pärstäkerrointa mukana, ite tykkään ton otuksen seuraamisesta, mutta on se tiiviimpää kuin sääntöjen vaatima 10 cm.

Liikkeestä maahanmeno 10 Mitäs siihen lisäämään

Luoksetulo 10 Kuin myöskään siihen

Noutoesineen pitäminen 9,5 Se vaan on niin onnellinen koko liikkeestä, että vaikkei se mälväkään, ei suoritusta voinut rauhalliseksi sanoa. Häntä heiluu kun mikäkin propelli ja sitä myötä koko koira!

Kaukokäskyt 10 Käskin sen maahan. Meni pää maahan -asentoon. Kirosin mielessäni. Se ei välttämättä nousisi ylös. Kivi vierähti sydämeltä, kun se liikautti tassuaan. Se ei ikinä jätä mitään puolitiehen ja maahan se menisi varmasti.

Hyppy 10 Eteen sen pitäisi tulla, mutta tokossa ei sinänsä ole väliä, joten otin hyppy-käskyllä, mistä se hyvin pienellä todennäköisyydellä tulee eteen. Eteentulon käskyllä taas se olisi todennäköisesti kiertänyt esteen, kuten treeneissä, joten otin tuon vaihtoehdon, millä emme pisteitä menettäisi. Ja se kannatti.

Kokonaisvaikutus 10 Älkää multa kysykö, mitä se sano! Olin vaan niin onnellinen koirasta ja suorituksesta. Oltiin (ja ollaan kyllä edelleen) ihan taivaissa!

ALO1 197,5/200p, KM ja luokkavoitto

Kuva: Miia Hyvärinen

Hyvät pisteet olivat kyllä tänään tiukassa, tuomari tarkisti säännöistä vähän väliä, miten nyt toimitaan ja tasan tuli pienimmätkin virheet huomattua. Ei tullut koko kokeessa kenellekään muulle ykköstulosta.

Kokeen tulos kertoo kaiken. Koira osaa kyllä, sen tiedän. Vire oli se The Juttu. Ja se me saatiin toimimaan! Uuden tokoryhmän treeneistä on selkeästi ollut apua (ja Beakin on kantanut oman kortensa kekoon, Rolle on nykyään ihan eri lailla mukana, kun tietää, että se ei ole itsestäänselvyys, että mä valitsen sen). Ennen me treenattiin tyylillä kentälle, treeni ja pois. Sitten, kun menikin kokeeseen ja tuli odottelua vähän joka väliin, koiralle tilanne oli hyvin erilainen kuin treenitilanne.

Mutta nyt uudessa tokoryhmässä treenaamme koira kerrallaan ja näinollen koirille tulee luonnollisesti odottelua. Kokeessa pyrin vielä tekemään olosuhteet ihan treenien kaltaiseksi. Häkki oli kyllä mukana, mutta Rolle oli siellä vain ihan aluksi, kun tulin koepaikalle niin aikaisin, että näkisin EVL:nkin. Voittajan alussa käytiin Rollen kanssa lenkillä, jonka jälkeen jätin sen puuhun kiinni. Itse vietin ajan poissa koiran luota, kuten treeneissä. Rolle olikin sitten ihan liekeissä, kun lopulta pääsi hommiin.

Seuraavaksi lähdemme kohti uusia haasteita. Päällimmäisenä tavoitteena tällä hetkellä varmaan BH, treeneissä keskitytään varmaankin PK-puolen juttuihin, kun BH:kin on tuolle jo varmaksi reenattu. Tilaisuuksien tullen toki lähdetään kokeisiin, varmaan hakemaan TK1:stä.

Mutta just nyt, ennen mitään muuta, mä nautin vain tästä fiiliksestä ja maailman parhaasta toko-otuksesta!