lauantai 31. joulukuuta 2016

Ensimmäinen hakukoe

Aikanaan päätin rohkaistua ja ilmoittaa meidät ensimmäiseen hakukokeeseen. 17.9. koitti sitten tämä merkityksellinen päivä, aamuherätyksellä joskus aamuyöstä ja lähdin ajamaan muutaman tunnin ajomatkan kohti Kouvolaa. Ensimmäiseen kokeeseen ilmoittauduin juuri Kouvolaan koska... En tiedä. Yksi kaverini on Kouvolasta kotoisin, mutta kyseisellä reissulla ei ollut mahdollisuutta nähdä kaveriani, Kouvola ei ole lähellä, en ole käynyt koiran kanssa koskaan Kouvolassa tai mitään. Kouvola vaan tuntui hyvältä idealta silloin.

Koepaikalle päästiin sopivaan aikaan ja koepäivä sai alkaa koirien tarkastuksilla. Huomasin välittömästi, että kanssakisaajani tulivat juttelemaan mieluusti. Sikäli erilainen kulttuuri kuin monissa muissa lajeissa, että riippumatta siitä, tunnetaanko entuudestaan tai onko mitään syytä tulla juttelemaan, tullaan juttelemaan. Toisaalta tulisi itse kullekin tylsä päivä, jos olisi sen koko päivän ihan hiljaa, meillä kun ainakin tämä ensimmäinen koepäivä kesti n. 6 tuntia. Koirien tarkastukset menivät luonnollisesti hyvin ja tämän jälkeen lähdimme ajamaan maastoihin.

Maastopaikalla meitä ajelutettiin paikasta toiseen, vaikka kävellenkin olisi päässyt sen 20 metrin matkan, jonka kerta toisensa jälkeen ajoimme edes takaisin. Mutta eipä auttanut valittaa vaan ajaa. Ensimmäisenä pääsimme esineruutuun. Aika lähtisi käyntiin siitä hetkestä, kun lähettäisin koiran ruutuun, ja saisin ihan rauhassa etsiä hyvän lähetyspaikan ennen sitä. Tuomari odotti meitä lähetysreunan keskipisteessä, josta olisi ollut ihan hyvännäköinen lähetyslinja esineruutuun. Esineruudun maasto oli melko kuusikkoista, muutama metri lähetysreunasta oli rivi kuusia, jossa oli siellä täällä koiran mentäviä aukkoja. Tiesin, että Rolle ei kuusien läpi menisi, joten päätin ensimmäiseksi etsiä kohdan, jossa olisi hyvä lähetyslinja. Jonkin matkaa keskikohdasta vasemmalle löysin parikin keskinkertaista paikkaa lähettää, mutta päätin lopulta käydä katsomassa vielä, missä vasen reuna ja vasen takanurkka ovat. Se kannatti, koska vasemmassa reunassa näytti olevan hieno baana koiralle mennä. Asettauduin lähetysasemiin ja lähetin koiran. Rolle eteni pari metriä, jonka jälkeen kääntyi ympäri kiertäen alueen ulkopuolelta. Hyvä minä, ajattelin, nyt menee sitten ihan päin puskia tämä homma, kun ei se viitsinyt edes ensimmäisellä kerralla lähteä mihinkään. Päätin kuitenkin lähettää uudemman kerran samasta paikasta ja tällä kertaa näin, kun koira astui tummanvihreän silmälasikotelon viereen. Samalla hetkellä Rollekin sai tarkennettua esineen ja otti sen suuhunsa. Mä huokaisin helpotuksesta ja repesin onnesta, ja kehuin koiran maasta taivaisiin. Aikaa oli mennyt vain 28 sekuntia ja pisteitä tuli myös 28, kaksi pistettä lähti mun liian riehakkaista ja liian aikaisin annetuista kehuista.

Esineruudun jälkeen alkoi henkilöetsinnän odottaminen ja jännityksen kerääminen. Minulla oli Bea myös mukana kokeessa ja odottelun ajan rapsuttelin Beaa ja juttelin muiden kanssa. Olimme ensimmäinen 1-luokan koirakko, joten olin odottelupaikalla hyvin ajoissa, kun menin sinne edellisen luokan viimeisen jälkeen. Radan lyhentämisessä meni paljon aikaa ja seisoskelimme jännittämässä aika kauan. Joku järjestäjä meni metsään Rollen nähden ja siitäkös Rolle sitten innostui. Lopulta pääsimme metsään ja tuomarille ilmoittautumisen jälkeen aloin katselemaan maastoa. Sain hieman järkyttyä. Oikealla puolella vaikean näköisesti monia kaatuneita puita etulinjalla, vasemmalla puolella etulinja oli käytännössä mutkitteleva polku, mutta sitä molemmin puolin reunustava kuusikko aiheutti sen, että etunurkkaa ei nähnyt - eikä kyllä koiraakaan lähetyksen jälkeen. Lisäksi keskilinja lähti nousemaan todella jyrkästi n. 10 metrin matkalta heti lähetyspaikalta, mikä aiheutti paitsi hankaluutta koiralle, myös sen, että koiran haukku kuului mäen päältä huonosti mäen alle.

Mutta eipä auttanut olosuhteista valittaa. Lähetin Rollen ensin oikealle, josta se tuli hyvin nopeasti takaisin. Lähetin sen vasemmalle, mutta se ei edennyt riittävän syvälle vaan kääntyi muutaman metrin jälkeen kuusikon läpi, jonka jälkeen en enää nähnyt sitä. Yritin huutaa takaisin, mutta en saanut sitä palaamaan. Mikä nyt ei sinällään ollut yllätys, koska Rolle on hyvin itsenäinen eikä tule takaisin, jos ei näe minua. Pian alkoi kuulua vaimea haukku ja lähdin sitä kohti. Rolle oli itsenäisesti mennyt keskilinjan yli ja se haukkui oikealla takakulmassa makaavaa maalimiestä. Otin sen hallintaan, mutta maalimiehen noustessa se nousi myös moikkaamaan maalimiestä. Tästä ei kuitenkaan sanottu mitään ja palasimme lähtöpaikalle. Päättelin, että toisessa etukulmassa on pakko olla joku, ja koska Rolle toisen vasempaan kulmaan lähetyksen jälkeen vaikutti varmemmalta tällä puolella, lähetin sitä uudelleen ja uudelleen sinne. Aina satunnaisesti huutelin koiraa takaisin, mutta se ei koskaan tullut käskystäni takaisin vaan aina omia aikojaan.

Yksi näistä lähetyksistä melkein tuotti tulosta. Pari vaimeaa haukahdusta kuului jossain vaiheessa ja jäin kuuntelemaan, että voisiko se olla Rolle. Ne kuitenkin loppuivat, joten ajattelin, että ehkä se oli joku muu koira jossain, koska Rolle ei ole koskaan jättänyt ilmaisua kesken. Rolle tulikin pian tämän jälkeen takaisin ja lähetin sen vielä kerran vasempaan etukulmaan. Kysyin, paljonko aikaa oli jäljellä, ja sitä oli enää pari minuuttia jäljellä. Päätin, että ehkä mä sitten etenen hieman, jos vaikka kävisi vielä tuuri. Seuraavan lähetyksen lähetin vasemmalle puolelle jostain mäen puolesta välistä, sen kuusikon jälkeen kun alkoi aukeampaa. Tästä Rolle upposi 50 metriä hyvin, jonka jälkeen kääntyi alueella taaksepäin. Silloin tiesin, että siellä vasemmassa etukulmassa oli joku. Rolle ei kuitenkaan sitä löytänyt ja lähti palaamaan etulinjaa takaisin, etulinjan puolessa välissä aikakin kerkesi loppumaan.

Loppupalautteessa saimme kehua siitä yhdestä hyvästä ilmaisusta. Muuta hyvää ei sitten oikeastaan ollutkaan. Etukulman maalimies oli ollut kuopassa peitettynä osittain ja maalimiehen mukaan Rolle oli ihan parin metrin päästä juossut ohi - sekä oikealta että vasemmalta puolelta. Ei siis ollut tuuri meidän puolellamme. Kaksi epävarmaa haukkua paljastui myös aloitetuksi ilmaisuksi, maalimies oli ollut vanerisessa umpipiilossa ja Rolle jättänyt tämän parin haukun jälkeen. Me emme myöskään kuulemma tehneet yhteistyötä eikä koira reagoinut mun kutsuihin. Ohjaaja ei myöskään edennyt alueella (Aijaa....) ja kurittomuus näkyi myös siinä, että se oli itsenäisesti mennyt keskilinjan yli. Pisteitä henkilöetsinnästä saimme säälittävät 84 pistettä eikä näinollen tulokseen ollut enää mahdollisuutta.

Lähdimme kuitenkin tekemään tottiksen vielä ainakin harjoituksen vuoksi ja koska "koko rahan edestä". Lähinnä halusin kokeilla, miten estenoudot ja eteenmeno menee kokeessa ja miten toi koira reagoi ampumiseen. Sille ei ennen tätä koetta ollut koskaan ammuttu seuruun aikana ja A-estettäkin oli treenattu oikean kokoisella esteellä yhden käden sormilla laskettavat kerrat. Lähdimme tottiksessa suorittamaan liikkeitä ja parimme meni paikallamakuuseen. Seuruu lähti hyvin ja ensimmäisestä ampumisesta Rolle käänsi päätään, että mitä siellä tapahtuu. Toinen ampuminen ei aiheuttanut enää mitään reaktiota, kun ensimmäisellä kerralla se oli huomannut, että ei siellä ollutkaan mitään. Varsinainen kaavio meni loppuun todella hyvin, mutta henkilöryhmä, jota sitäkään emme olleet harjoitelleet treeniseuran puutteessa paljoa, oli hidastelua, irtoamista ja paineistumista. Henkilöryhmän jälkeen kuitenkin suoritimme hienot muut liikkeet ja tuomari kehui esimerkiksi liikkeestä istumista, että ei koskaan ollut nähnyt niin nopeaa istumista.

Estenoudoissa se kiersi metrisen esteen molempiin suuntiin. Olin ihan hämilläni, koska se on aina ennen mennyt myös vierailla kentillä ja vierailla esteillä hienosti yli. Jälkeenpäin päättelin, että olisiko tähän äkilliseen kieltäytymiseen voinut olla syynä se, että Rolle oli kotona treenatessa joku kerta vähän aiemmin törmännyt esteeseen todella pahasti. Se kyllä välittömästi sen jälkeen teki kotona hyvät ja rohkeat suoritukset, mutta ehkä sinne jäi jotain kummittelemaan. A-esteellä itse heitin niin vinoon ja lähelle estettä, että Rolle kiersi esteen mennessä ja takaisin tullessa se lakkasi yrittämästä, kun oli niin lähellä estettä, ja palauttikin esteen ohi. Jälkeenpäin vasta sain tietää, että minulla olisi ollut mahdollisuus uusia heitto. Eteenmeno lopuksi oli vielä hieno ja suora ja kaikkea.

Vaikka meidän tottis kokonaisuudessaan keräsi paljon kehuja, estenoutojen epäonnistumiset tiputti pisteet hieman alle seitsemänkymmenen, 66 pistettä siis lopulta saatiin. Kokonaisuudessaan koe ei ollut menestys kenellekään, kun neljästä koirasta vain yksi selvitti maastot tulokseen riittävin pistein, mutta sen jälkeen epäonnistui tottiksessa, eikä siten sekään saanut tulosta.
Viimeinen hetki kisapaikalla ennen poislähtöä - piilossa kisakirjan alla.

Kokeen jälkeen päätin, että maastoissa on ihan turha yrittää huudella tuota koiraa ja vähentää siten pisteitä tottelemattomuudesta. Se tekee työnsä niin kuin tekee ja mä en siihen huuteluilla pysty vaikuttamaan. Metristä hyppyä halusin treenata tottiksesta, ja halusin tietää, mikä oli syy siihen, ettei se mennyt yli. Kokeen jälkeen kävimme pari kertaa treenaamassa kyseisen kentän hypyllä, eikä se silloinkaan mennyt, suurienkaan hetsauksien kanssa, esteestä yli. Otimme kuitenkin kokeen oppimisen kannalta ja paljon hyvääkin sieltä löytyi - kuten se esineruutu ja tottiksen onnistumiset. Omaksi onnekseni olin buukannut seuraavan kokeen jo seuraavalle viikolle, joten pääsimme heti yrittämään uudelleen.

2 kommenttia:

  1. Luettuani nyt koko koekertomuksen syksyisen lyhyen facebook-päivityksen lisäksi, en oikein ymmärrä kritiikkiäsi kokeen hakumaastoa kohtaan? Kun mainitsit nousevasta keskilinjasta, tiheästä kuusikosta yms. niin silloin ajattelin, ettei Rolle edes liikkunut alueella ja sen takia maalimiehiä löytyi vain yksi, mutta eihän kyse ollutkaan siitä vaan se oli kulkenut ja löytänyt/mennyt vierestä ihan kaikki kolme, joten maasto oli Rollelle ihan ok. :) Vaneripiilo olisi saattanut jäädä haukkumatta ja maakuoppa haistamatta avoimemmassakin maastossa? Ymmärrän ja tunnistan kyllä itsestänikin tuon, että on helppoa syyttä olosuhteita, mutta jatkon kannalta ne kannattaa vain ottaa opiksi ja treeneihin lisäksi. :)

    Etukulmien oleminen näkymättömissä on hyvin yleistä kokeissa, meillä ei ole montaa treenimaastoakaan, jossa näkyvyyttä riittäisi sinne asti tai muutenkaan koko radalla näkisi, minne koira menee. Silloin vain luotetaan, että koira on käynyt siellä, minne se lähetettiinkin. :) Ja on myös sellaisia koemaastoja, jotka ovat niin avoimia, että niihin ei saa umpipiiloa mihinkään piiloon (paitsi kuoppaan), joten maasto on "täynnä" umppareita, ettei ohjaaja voi tietää, missä niistä maalimies on. Silloin on ilo, jos on harjoitellut tyhjien umppareiden ohituksia. :) Ei kannata myöskään arvailla maalimiesten sijaintia, ne voi oikeasti olla ihan missä vaan ja esim. etukulmissa ei välttämättä 1-luokassakaan ole ketään.

    Tottiksesta tuli mieleen, että olethan lukenut säännöt? Siellä kerrotaan tuo kapulan uusintaheittomahdollisuus selvästi.:)

    Mutta hienoa, että Rollen kanssa uskalsitte niihin ensimmäisiinkin kokeisiin ja että seuraavasta vielä sitten saitte sen koularinkin! Ja oikeasti ihan hyvällä tarkoitan näitä kommenttejani ihan vaikka teidän jatkouraa ajatellen. :) Voi toki olla, että ymmärsin jotain väärinkin ja tarkoitit jotain erilaista kuin miten minä sen ymmärsin. :)

    VastaaPoista

  2. Blogissani on tällä hetkellä linkkaa blogisi-postaus, käypä linkkaamassa ;)

    siljajahuima.blogspot.fi

    VastaaPoista