Ensin se on ilonen siitä, että HAUHAU

Ja sitten se ei tykkää edes siitä, että ihan vähän iih. Niin että koittais päättää!

Eilen käytiin Rollen kanssa hakuilemassa, samassa paikassa kuin viimeksi. Piilotkin olivat samat (miten niin kukaan ei jaksa tehdä uudestaan kymmentä lumikasaa ja miettiä, miten alueen saa käytettyä parhaiten hyödyksi). Mutta me ei annettu sen haitata, vaan suunniteltiin treeni sen mukaan. Tietoisesti käytettiin Rollella samoja piiloja kuin edelliskerralla. Tarkoitus oli kokeilla, miten tyyppi lähtee käytännössä ilman apuja. Etukäteen sovittiin, että saattaisin Rollea n. puoleen väliin pistolle ja sitten päästäisin irti, mikäli se näyttäisi etenemishaluja. Koska sellaisen vetojuhdan perässä sellaisella luistinradalla ei olisi Erkilläkään ollut turvallista, päätin oikoa suunnitelmia. Lopulta niinkin paljon, että keskilinjalla vain käänsin Rollen haluttuun suuntaan ja annoin mennä. Ja sinne män.

Kokonaisuudessaan kaksi yhtä vauhdikasta pistoa Rollelle tehtiin, jonka jälkeen päätettiin jälleen kokeilla haukuttamista. Tunnetusti kaikkien ongelmien alku ja juuri, siis minä, joka hihnan päässä roikkuu harva se päivä, tuli hyvin onnelliseksi tuon karvakasan suorituksesta. Paitsi se, että sen haukkuääni on upea, voimakas ja kuuluva, myös se, että se jaksoi käyttää sitä, sai mut hymyilemään.

Seuraavaa kertaa varten teimme jo alustavaa suunnitelmaa. Koska valeilmaisuja ei saa tulla, pikkuhiljaa aletaan kiinnittää huomiota siihen, että pistolle ei pääse, mikäli ääntä tulee. Rauhoituttava siis on, vaikka kivaa olisikin. Tulevaisuudessa rupeamme myös tarkkailemaan sitä, missä asennossa Rollen halutaan haukkuvan ja missä asennossa se itse haluaisi haukkua. Minä veikkaisin istumista, mutta loppujenlopuksi Rolle taitaa olla se, joka sen päätöksen tekee. Jos se haluaa haukkua päällään seisten, tehköön sitten niin, kunhan haukkusarja on yhtenäinen ja se haukkuu paikallaan.

Bealla taas oli eilen vähän erilaiset tavoitteet äänenkäytön suhteen. Sen suusta ääntä tulee aina silloin, kun ei pitäisi - eli kun se odottaa jossakin tai jotakin tai kun sen muuten vain pitäisi olla ehdottomasti hiljaa. Pahimmillaan tämä ongelma on treeneissä odottaessa. Jos Bea tietää tai näkee, että Rolle treenaa, se kirjaimellisesti huutaa. Vaikka tämä ominaisuus on toisaalta kätevä lisähäiriö treeneissä, mieluummin treenaisin ilman sitä, joten olen yrittänyt siihen puuttua. Positiivisella vahvistamisella ollaan saatu tuloksia aikaan, hiljaa ollessaan palkkailen sitä ja tietysti pyritään siihen, ettei ääntä pääsisi edes syntymään. Eli oltaisiin kokoajan tasolla, joka on kehittävä, mutta ei liian haasteellinen.

Eilen kotona varsinaisesti treenattiin häkissä odottamista. Ohjatuissa tokotreeneissä ollaan myös tehty tätä jonkin verran. Käyn palkkailemassa Beaa aina häkin "kattoluukun" kautta, joskus se pääsee palkaksi myös pois sieltä. Mutta aina en päästä, koska haluan luoda mielikuvan, että häkki on mukava paikka, jossa aikaa voi viettää. Jos palkitsisin Beaa vain sillä, että päästäisin sen pois, osin tarkoitus vesittyisi: opettaisin sen haluamaan pois sieltä, mitä ei todellakaan tarvitse vahvistaa. Kotioloissa homma kuitenkin sujui hyvin, ääntäkään ei kuulunut. Ottaessani Beaa lopulta ulos häkistä, se kävi kääntymässä ulkopuolella ja halusi sitten takaisin. Tämä on sitä, mitä minä haluan, kun se kuitenkin nauttii myös häkin ulkopuolisesta elämästä.

Illalla sitten käytiin treenaamassa varsinaisesti vain tokoa ulkokentällä. Laitoin Bean kiinni sähkötolppaan ja itse menin Rollen kanssa treenaamaan kentän toiseen päähän. Vasta tullessani takaisin tajusin, että Bea oli ekaa kertaa ihan hiljaa, vaikka treenattiin ihan toisessa päässä kenttää! Vau, kuinka upea tyttö!

Ihan illalla Bea jaksoi yllättää vielä uudemman kerran. Koska ruokailuihin liittyy myös odottamista, ovat nekin olleet yhtä vinkumista. Ei sentään huutamista! Mutta eilen taidettiin ensimmäistä kertaa nauttia ruokailusta, jonka aikana tuli vain ihan yksi tai kaksi pikkiriikkisen pientä äännähdystä uloshengityksen joukossa! Vaikka sekin on ääntelyä, parempaan ollaan selkeästi menossa, koska esimerkiksi perjantaina Bea vielä käytännössä hengitti ruokailun ajan vinkuen.

Vauhdin hurmaa

Sunnuntaina kävimme haku"metsässä" Rollen kanssa. Oikeasti treenit oli kyllä pellolla, johon oli tehty piiloiksi ja hämypiiloiksi lumikasoja. Teimme Rollen kanssa kaksi pistoa, yhden kummallekin puolelle keskilinjaa. Otin Rollen autosta ja kysyin siltä "Missä ukko on?", niin tyypin silmissä syttyi kiilto. Lähti heti vetämään ja oli siinä liukkaalla vähän pitelemistä. Päädyin kumminkin hakemaan Rollen kanssa hajut molemmilta piiloilta, ensin oikealta ja sitten vasemmalta. Tämä olisi ehkä kannattanut tehdä toisin päin, sillä lähetyksetkin tulivat oikealle ja vasemmalle. Ehdin kuitenkin lähteä oikealle, joten en kehdannut sitten sitä poiskaan repiä. Yksi vaihtoehto olisi varmasti voinut olla se, että olisikin lähettänyt ensin vasemmalle. Tätä en kuitenkaan nähnyt kovin hyvänä vaihtoehtona, sillä ensinnäkin piilot oli loogisessa järjestyksessä niin, että kun tuli oikealta pois, pääsi suoraan vasemman lähetyspaikalle. Lisäksi en välttämättä halua opettaa Rollea "työskentelemään taaksepäin", joten päädyimme sitten hieman hassuun järjestykseen. Toinen, missä olisin voinut itse olla tarkempi, oli se, ettemme olisi hajuja hakiessamme menneet ihan niin lähelle maalimiestä. Mutta kun en itsekään sentilleen tarkkaa piilopaikkaa tiennyt, saati sitten osannut arvioida etäisyyttämme siihen, Rolle pääsi toisella maalimiehellä hyvinkin lähelle. Voisin ehkä pikkuhiljaa ruveta luottamaan tuohon koiraan, se osaa kyllä, eikä meidän tarvitse mennä ihan maalimieheen kiinni hajunhakuvaiheessa. Ja voisin antaa sille tilaa ja aikaa sen sijaan, että itse vain porhallan menemään.

Itse pistot menivät hyvin. Tyypillistä Rollea, täyttä laukkaa leikkien tykinkuulaa ja maalimies löytyi. Kun molemmat maalimiehet olivat löytyneet, päätimme kokeilla, miten haukku tuosta koirasta irtoaa. Kotona olen sitä haukuttanut jonkin verran, en paljoa, mutta sen verran, että se periaatteessa tietää, mitä tapahtuu. Ei se pitkää sarjaa hauku, mutta treenataan. Treeneissä maalimiehet haukuttivat kukin vuorollaan, pari kertaa tuli oikein upeita, joskin lyhyitä, haukkusarjoja mahtavalla äänellä. Olen tyytyväinen.

Eilen vaihdettiin sitten vähän toisenlaiseen vauhtilajiin. Koiralle valjaat päälle ja itselle sukset jalkaan. Joskus järven jäällä olemme käyneet hiihtelemässä, mutta järvellä tuolla on jonkinasteisia hahmotusvaikeuksia, kun on vain lunta lumen perään. Voin siis sanoa, että kävimme elämämme ensimmäistä kertaa koirahiihtämässä. Rolle pääsi vetämään, Bean vetotaidot on vielä niin alkutekijöissään, että näen järkevämmäksi treenata ne varmoiksi sulalla maalla ennen kuin ottaa mukaan ehkä pelottavankin lisäaspektin nimeltä sukset ja sauvat.

Koirahiihdosta sanon vain kaksi asiaa: hullua, mutta hauskaa. Tuuli humisee korvissa ja sauvoja täytyy käyttää vain sen takia, ettei näytä ihan idiootilta. Ihan mahtavaa! Tekemämme lenkin pituudesta mulla ei ole mitään käryä: en katsonut kelloa, enkä kuljettua matkaa mitannut millään. Karkeasti arvioiden sanoisin, että ehkä noin pari kilsaa. Rolle veti koko matkan tosi hyvin, tosin edellämme meni "jäniksenä" koko ajan toinen koirakko. Yhdessä vaiheessa yritimme niin, että olisimme Rollen kanssa menneet toisesta ohi. Ohitus onnistui, mutta Rolle ei suostunutkaan vetämään enää, kun kaveri oli takana. Ensi kerralla pitänee varmaan lähteä suoraan johtavaksi koirakoksi, se kuitenkin osaa vetää ja tietää, mitä homma oikeasti on.

Ei turhaan murehdita menneitä

Menneitä on turha murehtia, niille ei kuitenkaan voida enää mitään. Ne on mennyt jo, ja ainoa, mihin me voidaan vaikuttaa, on tulevaisuus. Se, minkälaista tulevaisuudessa on, riippuu täysin siitä, mitä me tänään tehdään. Tulevaisuus on sitä parempi, mitä enemmän hyviä asioita me tänään tehdään.

Tulevaisuudessa meidän arvonnan voittajaa ilahduttaa tällainen veijari :)

Uskomaton vuosi 2014

Kuten moni muukin blogi, ajattelin koota nyt jonkinnäköistä vuosikoostetta. Vuodelle 2014 en ikinä kirjannut varsinaisia tavotteita ylös (paitsi Rollen kasvattajalle lähetettyyn kirjeeseen, jota mulla ei luonnollisesti enää ole hallussa). Pari asiaa oli kuitenkin suunnitelmissa vuonna 2014 toteuttaa tai toteutua: Rollen kanssa piti kisata tokosta ALO1 ja jopa mieluusti TK1, kesäleiri oli ehdoton juttu ja Pompen testiä varten piti käydä ottamassa verikokeet. Noh, nyt sitten katsotaan, miten kävi.

Tavallinen tammikuu

Katsoo kalenteria tammikuun osalta niin tulee mieleen yksi sana: tavallinen. Oltiin agilityn itsenäisessä treeniryhmässä ja edistyttiin huimaa vauhtia. Saatiin sieltä pari kaveria ja jos totta puhutaan, alettiin pikku hiljaa "pääsemään piireihin sisälle". Koko vuotta leimaakin monet uudet koiratuttavuudet, on ollut ihanaa huomata, kuinka monta samanhenkistä ihmistä maailmasta löytyykään. Tammikuussa myös tokoiltiin paljon, valmistauduttiin tulevan vuoden tavoitteeseen - tokokisoihin. Uhmattiin pakkasta ja treenattiin suurimmaksi osaksi ulkona jopa -20 asteen pakkasessa. Koiran ehdoilla tietenkin, mutta noh, eipä Rollen kanssa ole tarvinnut miettiä, tarkeneeko se.

1. Vuoden ensimmäinen kuva Rollesta. En lyö päätäni pantiksi, että tämä todella on ensimmäinen, mutta se on otettu 2.1.2014 ja sitä mahdollisesti edeltäneistä kuvista on poistettu epäonnistuneet. 2. Talvellakin voi rentoutua ja nauttia sisällä, eiks niin? 3.&4. Ja talvella voi pelata myös lätkää. Kerran päästiin jäälle pelleilemään, eihän siitä varsinaisesta lätkänpelaamisesta mitään tullut, kun tyyppi varastaa kiekkoja :D

Hiljainen helmikuu

Helmikuussa elettiin myös normaalia arkea. Edelleen treenattiin tokoa suhteellisen paljon ja oltiin mukana myös agilityssa. Sannan ja Iineksen kanssa treenattiin tokoa, kiitos Sannalle vielä kerran :)

 Helmikuun hiljaisuudesta kertoo jotakin se, että mulla on koko kuulta vain kaksi kuvaa...

Mihin meni maaliskuu?

Niin, mihin se meni. Treenikalenterissa on pari merkintää koko kuulta - lähinnä paikkista, noutoa ja agilityn osalta keppejä. Aikaansaannoksiakaan ei ole ihan hirveästi, mitä nyt kepit alkoivat vihdoin sujua loppukuusta. Mulla ei myöskään ole koko kuun ajalta yhden ainokaista kuvaa, joten mä kysyn sen vielä kerran: Mitä, missä ja milloin ollaan tehty ja menty koko maaliskuun ajan?

Huhtikuussa hymyiltiin

Treenit jatkui tokon sekä agilityn osalta. Tokossa päästiin Salme Mujusen valmennukseen, mikä nosti treenimotivaatiota huimasti. Tykkäsin valmennuksesta ja saatiin hyviä vinkkejä jatkoon. Huhtikuussa myös varattiin paikka ensimmäiseen tokokokeeseemme vapunpäivälle, en muista erityisemmin jännittäneeni. Innolla odotin tuota päivää koko kuun ajan.

Hymyyn saatiin aihetta myös Rollen 5-vuotissynttäreistä. Kauniin kakunkin sille leivoin, tosin se tuskin huomasi katsoa ulkonäköä :D

Toukokuun tuurilla...

Vapun tokokoe ei mennyt ihan putkeen. No, ei muuta kuin uutta koetta koekalenteriin ja lisää treeniä. Paljon ei ehditty kuukaudessa tehdä, varsinkaan kun siitä tuhrautui reilu viikko meidän ihmisten omaan lomamatkaan. Peruskoulun viimeiset viikot pukkasivat päälle, mutta silti ehdittiin elää ja olla. Maata ei mullistettu toukokuussakaan, paitsi...

Helatorstaina, kun näyttelystä saatiin ensimmäinen ERI ikinä! Vietiin potti kotiin myös junnupuolella, mutta mikä kaikkein tärkeintä - sain olla mukana ihanien ihmisten kanssa ja näkemässä, miten se näyttely oikein järjestetään.

Koko talvena ei satanut lunta, mutta toukokuun ensimmäisinä päivinä lomareissulle lähtiessämme kyllä (2). Lomalla Kreikassa nautittiin ihanista maisemista, lämmöstä ja lomasta (3). Suomeen tultuamme Rolle haettiin hoitopaikastaan ja käytin sen pitkällä lenkillä. Vähän uhkarohkeasti lainattiin jonkun maitolaituria (3).

Kiireinen kesäkuu

Kesäkuun ensimmäisenä oltiin  toisessa tokokokeessamme, joka ei "ahkerasta" treenaamisesta huolimatta mennyt juurikaan paremmin kuin ensimmäinen. Tarkoitus oli käydä kesäkuussa vielä yhdessä kokeessa, mutta se jäi ajan ja kyytien puutteessa.

Kesäkuussa harrastettiin myös muuten. Agilitykurssille/ohjattuun treeniryhmään mahduttiin mukaan ja siellä oltiin sitten koko kesä. Ryhmäpaikan velvoittamana osallistuttiin seuran esteidenhuoltotalkoisiin, siivottiin meidän kontti (1) ja maalattiin rimoihin seepraraidat (2). Kivaa oli ja "palkaksi" saatiin kotiin hyppyesteen laipat ja vanha rengaseste, kun tuota konttia oli tilanpuutteessa pakko tyhjentää.

Kesäkuun ihanissa ilmoissa ja lomaa viettäessä (paitsi että olin töissä juhannukseen asti) oli hyvä lenkkeillä. Meidän treenikenttä koki muutoksen ja siellä oli isoja koneita mylläämässä kenttää (3). Leikittiin myös kohtuullisen paljon metsänpeikkoa ja kalliokiipeilijää, on ihanaa kun takapihalta alkaa metsä (4).

Heinäkuun hurmassa

Heinäkuu alkoi itsellä "työn" merkeissä, olin viikon rippileirillä isosena. Sen ajan Rolle vietti totaalilomaa, mutta sen jälkeen alettiin jälleen touhuamaan. Mentiin ympäri maita ja mantuja ja nähtiin maailmaa

Pohjoisen reissulla käytiin mm. Ametistikaivoksella Luostolla (1) ja Manamansalossa (3). Matka taittui mukavasti ja voin väittää, että joku tykkää autoilusta (2). Ja koska kesä ja loma, muistettiin myös rentoutua (4).

Lappalaiskoiraleiri oli myös heinäkuussa. Tutustuttiin mm. Beassiin ja Jadeen (1), hakuiltiin taas pitkästä aikaa (2) ja vepeiltiin (3,4). Vepekuvat kertovat kyllä enemmän kuin tuhat sanaa - jos ei muuta niin ainakin sen, mitä mieltä Rolle oli touhusta: "MIKSI mun pitää tehdä tämä?!? YÖK!"

Elokuu, the End

Elokuussa loppui monta juttua. Ensinnäkin kesäloma. Toisekseen kesä. Kolmanneksi... no tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Meidän kannalta kuitenkin tärkeimmät huomiot voidaan keskittää Maailmanvoittajaan ja sitä myötä hyvin todennäköisesti näyttelyuran loppumiseen. Agility loppui virallisesti vasta syyskuun puolella, mutta väliäkö tuolla - ihan hyvin sen voi sijoittaa myös elokuulle.

Mutta koska toisen oven sulkeutuessa toinen aukeaa, alkoi paikkakunnallamme hakuryhmä. Tai no okei, alkoi jo heinäkuussa, muttemme silloin päässeet treeneihin kuin kerran, joten ajoittakaamme se elokuulle. Me tykätään. Haku on Rollen juttu, siellä se on oikeasti hyvä ja motivoitunut, sitä hommaa se rakastaa. Monta kertaa ollaan ehditty treenata ja edistymistäkin on tullut.

Hakuryhmässä kaikista koirista otetaan kuvat, meidän virallisessa kuvassa komeilee juuri ukot löytänyt Rolle (1). Elokuussa hömppäiltiin paljon myös kotona, 2 ja 3 esittelevät Rollen kieltäytymisenlahjoja.

Syksyn sävel syyskuussa

Haku jatkui, toko jatkui ja agility loppui virallisesti. Syksyyn lähdettiin näillä eväillä. Oma koulunkäyntini lukiossa alkoi pikku hiljaa viedä enemmän ja enemmän aikaa ja voimia, mutta koska koirat ovat mulle se, millä mä saan ne voimani takaisin, en koiriin käytetystä ajasta suostunut tinkimään. Syyskuussa ei lopulta mitään ihmeempiä tapahtunut, joten eipä mulla siitä edes kuviakaan ole.

Lokakuun lopussa <3

Lokakuun alussa syksykuvat epäonnistuivat surkeasti. Okei, kyllä nuo menettelevät, mutta jostain syystä x mä en ikinä osu paikalle oikeaan aikaan eli silloin, kun lehdet ovat kauniissa väriloistossa ja puissa.

Lokakuun loppu taas... Sen voi kuitata vain yhdellä sanalla: USKOMATONTA! Mä luulin, ettei tämä päivä koeta ikinä. Mutta niin se vain tuli. Sain siunauksen toiselle koiralle, vaikken sitä ikinä olisi uskonutkaan. Jännittävä odotus sai alkaa - lupa vanhemmilta oli vasta puoli voittoa.

Mahtava marraskuu

Marraskuun alussa jännitettiin Bean puolesta. Onneksi kaikki asiat lutviutuivat parhain päin ja Bea saapui. Pienine puutteineen (mm. karvan määrä) se on silti ihana pieni ja valloittava sähköjänispomppukeppikoikkaloikkanen.

16.11.2014

Ihan ensimmäinen yhteiskuva noista ei ole kovin mairitteleva (1). Treenikentällä otettu kuvakin (2) on pimeä, mutta minkäs sille voi kun katulamput ei oo riittävän tehokkaita... Kiitos koeviikon ehdin ajoissa kotiin ja yksinoloista ei tullut pitkiä. Ehdittiin valoisaan aikaan lenkille ja saatiin pari kuvaakin ilman keinovaloa (3,4). Mutta kiitos Bean mun koeviikko meni vähän jännällä tavalla ohi...

Jouluton joulukuuko?

Kertaakaan joulukuun aikana mulle ei tullut kunnon joulufiilistä. Vaikka oli blogin joulukalenterikin ja kaikki maailman joulukoristeet ja muut. Ei tullut vaikka kovasti kaivattiin. Höh. Mutta hengissä kyllä selvittiin silti!

Joulukuussa panostettiin kyllä täysillä jouluun. Blogin joulukalenteria (1) väsätessä oli eniten ongelmia kameran kanssa - se sama ongelma on kyllä aina. "Joulukuvastakaan" (2) ei kovin jouluinen tullut, eikä sitäkään onnistuneeksi voi kehua. Loma kun alkoi, otettiin rennosti (3), paitsi että väsättiinkin joululahjoja. Aattona avattiin viimeinen luukku joulukalenterista (4) eikä aikaakaan kun vuosi jo vaihtui.

Vuoden tavoitteista täyttyi loppujenlopuksi vain lapinkoiraleiri... Hups, mutta ei oteta siitä stressiä tai mitään muutakaan, koska kokonaisuutena vuosi oli sellainen, mitä en olisi ikinä osannut aavistaa vuosi sitten. Tietenkin päällimmäisenä on mielessä Bea, mutta ihan koko vuosi oli upea! Ennenkaikkea sain huomata, että suunsa avaamalla pääsee pitkälle. Kimppakyytejä alkaa löytyä, yhä useampaan juttuun on mahdollista ottaa osaa ja mikä tärkeintä, on kivaa! Suuri kiitos kaikille, jotka ootte vuonna 2014 ollu mukana!

Vuodelle 2015 on jonkinnäköisiä tavoitteita suunnitelmissa:

Rolle

• NYT me haetaan se ALO1! Joko vanhojen tai uusien sääntöjen aikana. Vanhat on treenattu, mutta uudet ovat kivemmat. Josko vaikka keväälle katselisi koetta ja sitten vaikka syksyllekin...
• BH-koe. Tähän me tällä hetkellä taidetaan tähdätä eniten, siis silmälläpitäen tuota hakua
• Haussa päästään toivottavasti taas eteenpäin. Kaikkia osa-alueita varmasti treenataan, mutta jos nyt yksi selkeä tavoite pitäisi nimetä, niin... en kyllä osaa sanoa. Katsotaan, mitä aika tuo tullessaan!
• Pompen testi. NYT! Oikeasti! Joulukuussa vanhenee myös silmätarkki, senkin voisi uusia, mikäli rahaa on.
• Kysymysmerkillä luonnetesti ja AD-koe. Molemmat kiinnostaisi ja molempiin viimeinen mahdollisuus osallistua (6 vuoden ikäraja), mutta saas sitten nähdä
• Ehdoton must lapinkoiraleiri
• Ja tietenkin toimiva arki ja terve koira

Bea

• Suunnitelmat on vielä ihan auki. Mutta jos vaikka yrittäisi saada tokossa uuden alokasluokan liikkeitä kasaan
• Lapinkoiraleirille myös Bea saa luvan lähteä mukaan, mennään kokeilemaan eri lajeja
• Mahdollisuuksien mukaan kokeillaan kaikkea
• Ja terve, iloinen koira, jonka kanssa on onni elää
• Pikaisella aikataululla se (liikaa venynyt) omistajanvaihdos ja sterilointi

Omalta osalta en osaa listaa kasata. Edelleen aion panostaa koiriin ja olla mukana hommassa, kimppakyytien osalta toivotaan yhtä hyvää tuuria kuin edellisenäkin vuonna. Kouluttajana olisi kiva edistyä ja uusia juttuja kokeilla, mutta saa nähdä.