keskiviikko 19. elokuuta 2015

Taivaallisuutta treenirintamalla

"Sitä huomaa ajattelevansa, että kerta toisensa jälkeen tekee suunnilleen samanlaista treeniä. Aina sen koiran lähettää samalla tavalla sinne metsään etsimään ihmisiä ja lopulta menee itse perässä. 'Ei me olla juurkaan edistytty, se on vaan tollanen ihan tavallinen koira.'"

Ja sitten joku puhui mut ympäri, sai mut luottamaan koiraan.

Sitten sitä yhtäkkiä huomaa, että itseasiassa asiat ovatkin toisin.

Miettii vuoden taakse. Tehtiin sunnuntaikävellyä, hajunhakuja, viistokävelyitä, puolipakoja, saattamisia. Ja sen jälkeen miettii viime lauantain treenejä. Koira lähtee ihan tyhjiltä valmiille piilolle. Haukkuu maalimiehen. Ja se muuten haukkuu. Tyytyväisenä saan kuunnella, kun upea haukku kaikuu metsässä ja tiedän, mitä se tarkoittaa. Saan mennä koiran luo. Saan hakea sen, saan antaa sille uudelleen luvan tehdä sen rakastamaa hommaa. Ja jälleen se löytää. Ja ilmaisee.

Lappalaisleirillä mulle sanottiin, että hallinta ja ilmasu etsinnän kanssa samalle tasolle. Vielä ei olla perillä, mutta kovaa vauhtia menossa kohti. Ainoo, mikä takkuilee, on se, että mä en ikinä muista, etten kytkekään sitä koiraa enää hihnaan.

Koira toimii, koira osaa, koira kuuntelee. Ehkä ohjaajakin on oppinut jotain. Me ollaan tiimi. Upee fiilis.

Me ollaan tiimi myös tottiksessa. Joku houkutteli mut luottamaan koiraan. Ja niin me päädyttiin unohtamaan mun oma varovainen treenisuunnitelma eilisissä tokotreeneissä. Koulutusohjaajakaveri ilmoitti mulle "mä aattelin että tekisit Rollen kanssa tottista" ja noin kahen sekunnin päästä mulla oli maha täynnä perhosia. Jännitin pahemmin kuin virallisissa kisoissa.

Alussa seurattiin toisen koiran rinnalla, mikä ei välttämättä mennyt erityisen hyvin. Mutta siitä sekä ilmoittautumisesta selviydyttiin hengissä. Treeniä tarvitaan, mutta noita mä en ollut edes tajunnut ajatella. Päästiin lopulta kehään asti ja päätin vetää kerralla kunnolla. Seisoin paikkiksessa selin koiraan. Lopulta kaveri huusi "Heidi tuu Rollen luo" ja mä olin varma, että se on noussut.

Ei ollut. Olin niin onnellinen, että kaikki ajatukset katos hetkeks. Sain ne kuitenkin kasattua ja tehtiin lopulta hieno seuraaminen. Ei hienoo, vaan upee. Sen jälkeen jatkettiin vielä "BH-koe" loppuun, tosin ilman toista seuruuta, ja voisin kyllä hehkuttaa tuota koiraa maailman tappiin. Ois se sen toisenkin seuruun tehny, ainakin omasta mielestään.

Tänään päädyttiin tekeen pilkunviilaustreeniä luoksetuloon, koska Rolle koki eilen hämmennyksen, kun se kutsuttiinkin maasta luokse. Ja tänäänkin se teki niin upeasti. Se on löytänyt vireen, se on löytänyt halun tehdä. Sen hakee kentälle niin kerrankin se on alusta asti mukana ja kun sen vie pois, se voisi edelleen olla mukana.

Ja kaveri puhuu BH-kokeesta. Ja suunnittelee ensvuoden koekalenteria.

Luota koiraan.

maanantai 17. elokuuta 2015

Liebster Award

Nyt on koulut alkaneet ja arki lähtee taas pikkuhiljaa rullaamaan. Niinpä kesälomakiireistä (ehkä maailman täydellisimmän kesän jälkeen) selvittyäni löysin itseni jälleen kerran Bloggerista ja mikä ihana yllätys, kun meidät oli haastettu! Kiitos tästä kuuluu Suomenlapinkoira Taiga -blogille.


Mä olen melko varma, että jokainen on jo tähän mennessä törmännyt kyseiseen blogihaasteeseen. Mutta ei se mitään, kerrataan silti säännöt!

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa 
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille

Meille annetut kysymykset ja niihin vastaukset:
1. Mitä harrastat koirasi kanssa?
Rollelle on nyt valikoitunut toko, haku ja canicross. Sen kanssa on kyllä kokeiltu kaikkea, mutta nuo ovat erinäisistä syistä jääneet. Bean kanssa sitten haku ja canicross, aika näyttää saako se vielä jotain lisääkin.

2. Käytkö koirasi kanssa näyttelyissä ja mitä mieltä olet niistä?
Rolle on käynyt neljästi, Bea ei kertaakaan. Kyllä mä voin lähteä, jos tilaisuus tulee, mutta kyllä on asioita, jotka näyttelyiden ohi menevät. Itse arvostan näyttelyitä tiettyyn tasoon asti jalostuksen apuvälineinä. Jos itse pääsee kehän laidalle katsomaan, voi sieltä saada paljonkin irti. Mutta jos tekisin omia jalostusvalintoja, hyvin todennäköisesti painotus ei olisi näyttelytuloksissa, sillä nykyaikana siellä painotetaan mielestäni liikaa ääriominaisuuksia.

3. Mikä on onnistunein kuva koirastasi?
Persoonallisuudella pääsee mun listassa kärkeen, kuvista kiitos Mainosstudio Sanna H.


4. Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi?
Näitä on nyt kaksi samanlaista talossa niin kaipa mä olen. Mutta vaikka lappalaiset ovatkin mukavia koiria ja olen varma siitä, että en tuu koskaan hylkäämään niitä täysin, välillä voi laumaan eksyä muunkinrotuinen.

5. Mikä koiraasi ja sinua yhdistää?
Oon asunu Rollen kanssa päälle kuus vuotta samassa talossa ja nyt pitää sen osalta sanoa, että jaa-a. Varmaankin hakuhulluus! Bea on ollut nyt 9 kuukautta (muuten päivälleen!) ja sen osalta pitää sanoa, että tokointo ja elämänilo. Mutta ennen kaikkea Bea puhaltaa mun kanssa aina yhteen hiileen ja sekös se vasta on ihanaa!

6. Paras kokemus koirasi kanssa?
Jaa-a, niin hirveesti on ehtinyt tapahtua. Lappalaisleireillä on kyllä ollut poikkeuksellisen mukavaa. Ja nyt viimeleirillä tulikin sitten hakumetsässä maailman upein fiilis, kun sai ihan sokkona lähteä metsään talsimaan, ainoana suuntamerkkinä koiran ilmaisuhaukku!

7. Mikä on koirasi lempiruoka?
Rollella ehdottomasti maksamakkara, aina ja kaikkialla. Beasta mä en oikeen tiedä, se syö kaikkea aina ihan yhtä suurella ruokahalulla, eli vetää kuin mikäkin imuri, mutta sitten kumminkin välillä pölypussi saattaa täyttyä. Muta kyllä silläkin varmasti "ihmisherkut" vie aina nappulat mennentullen.

8. Entä lempilelu tai -leikki?
Sillon, jos/kun Rolle leikkii, se syttyy repimisestä. Se tykkää myös "vahtia" leluaan eli leikkimielisesti piilottaa eikä anna pois. Bealla ehdoton ykkönen on pallon perässä juokseminen, mutta kyllä sen melkeen mihkä vaan leikkiin saa syttymään. Tosin Bea ei ymmärrä jahtausleikkien päälle, siis niin, että ihminen yrittää jahdata.

9. Montako temppua koirasi osaa?
Rolle osaa monta. En ees jaksa laskea. Bea osaa yhden, koskea käteen. Ja sekään ei oo mun opettama.

10. Millainen koirasi ruokavalio on?
Molemmat saa n. 1,5 dl nappulaa (ANF) päivässä ja 100 g jauhelihaa. Lisäksi vaihtelevasti erilaisia öljyjä ja joskus esim. raejuustoa. Myös liha vaihtelee toisinaan.

11. Mitä koiran ulkonäkö merkitsee sinulle pentua valitessa?
Sen verran pitää kattoa, että pennun rakenne ei ole sairas rakenteeltaankaan. Tarkempi painotukseni on kuitenkin enemmän luonteessa ja terveydessä. Voisin siis ihan hyvin ottaa näyttelypalleron, mutta kun niistä ei tahdo löytyä sitä, mitä mä haen.


Vaikka mä itse tulinkin hyvin iloiseksi siitä, että mut haastettiin, mä en nyt kuitenkaan haasta ketään. Tää on jo kiertänyt sen verran paljon blogimaailmassa, että ne harvat, jotka ovat vielä haastamatta ja haluavat haastaa itsensä, varmasti löytävät sellaisen blogin, josta voi haasteen itselleen napata.

Pahoitteluni, joskus sitä jaksaa olla vain tylsä.

lauantai 1. elokuuta 2015

Tokokokeessa 18.7.2015

Tästäkään tapauksesta en ole ehtinyt kirjoittaa, mutta 18.7. järjestettiin Tampereella piirinmestaruuskisat ja sinnehän me lähdettiin meidän erittäin pienellä kahden hengen ja kolmen koiran joukkueella. Kärsimme paitsi henkilöstövajeesta myös autonpuutteesta ja raahauduimme paikalle junalla ja kävellen (kyllä, kaksi koiraa, täpötäysi reppu ja häkki mukana, mutta kaikki on mahdollista!)

Meinasi käydä köpelösti, kun koepaikalla tajusin, että ne rokotus- ja rekisteritodistukset voisivat olla ihan hyödylliset. Onneksi kotoa löytyi pelastava enkeli eli äitini, joka suostui lähtemään tuomaan niitä.

Kaks ihmistä ja kolme koiraa - hengissä selvittiin!
Koe oli Bean ensimmäinen virallinen ja se ei todellakaan ollut valmis siihen. Toivoin, että hyvällä tuurilla se voisi ehkä tehdäkin jotain. Mutta oli meillä silti tavoite! Mielentila, se, että Bea olisi oma, iloinen itsensä ja nauttisi tekemisestä.

Luoksepäästävyys - 10 Onneks oltiin ekoja, sillä ois muuten kärsivällisyys loppunu! Tai no itseasiassa heti, kun saatiin pisteet, se rupes leikkiin istu-maahan-vieterijousea... Nous kattomaan, mutta eipä se haitannut.
Paikalla makaaminen - 10 Makas hyvin ja nätisti, yhessä vaiheessa vilkas taaksensa. Perusasentoon vaati kaks käskyä, mutta tuomari ei sitten ilmeisesti huomannut sitä.
Seuraaminen kytkettynä - 0 Alku meni kohtalaisesti, sitten se kuuli Rollen haukahduksen kehänlaidalta ja jäi sitten sitä kyttäilemään eli toisinsanoen loppupätkä oli koiran vetämistä perässä...
Seuraaminen taluttimetta - 7,5 Skarppas ja teki hyvää työtä. Väljää ja hitaat perusasennot sekä väljät käännökset.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 0 Hyvä valmisteleva seuruu, mutta ei se osaa mennä maahan seuramisesta. Vaati tuplakäskyn, vauhdin hidastamisen, oman kiertymiskääntymisen ja käsimerkin, mutta kyllä mä sen maahan sain!
Luoksetulo - 10 "Fifty-fifty" ajattelin, kun käskyn suustani päästin. Jos se tulee, se tulee hyvin ja tulihan se.
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 6,5 Ennakoi heti lähdössä ja vaati sitten uuden käskyn. Enpä enää muista, oliko sielä muita virheitä.
Estehyppy - 0 Kolmannella hyppykäskyllä lähti, eksyi esteestä liikaa sivuun ja perusasentokäskystä lähti kiipeemään estettä takasin. Eipä me tätäkään olla reenattu...
Kokonaisvaikutus - 7 Ja tässä vaiheessa sain olla tyytyväinen. Tavoite saavutettu, kun tuomari kehui, että se on mukavan iloinen ja tekee innokkaasti töitä, mutta tarvitsee selkeästi vielä treeniä!
ALO3 120p.


Koska samaan luokkaan ei saa osallistua yksi ohjaaja kahden koiran kanssa, meni toko- ja hakuohjaajani sekä treeniseuralaiseni Rollen kanssa kehään. Kolme treenikertaa heillä oli takana ja toivottiin vaan, että Rolle kuuntelis ja tekis edes jotain.

Luoksepäästävyys - 9
Paikalla makaaminen - 9
Seuraaminen kytkettynä - 7
Seuraaminen taluttimetta - 5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 7
Luoksetulo - 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 5
Estehyppy - 7
Kokonaisvaikutus - 7,5
ALO2 142,5p.

Ite en sen tarkemmin tiedä, mistä ja miksi mitkäkin pisteet ovat tulleet, mutta tässä tilanteessa meidät pelastaa joku sattumanvarainen kehänlaitalainen, jolle tämä Rollen varaohjaaja kameran lykkäsi käteen. Tarkoitus oli ottaa vain kuvia, mutta takaisin saatiinkin video!

Luoksepäästävyydestä en tiedä mitään, mutta paikkiksen piste lähti siitä, kun Rolle ihan viimemetreillä nosti päänsä ylös. Mutta aiemmissa kokeissa se on tehnyt sen välittömästi, joten edistystä! Ja Rollenkin osalta tavoite siis saavutettu, se teki yllättävän paljon!


Meidän joukkue ei lopulta menestystä niittänyt, kun ei meidän pisteet hääppösiä ollut ja EVL:ssä kisannut joukkuekaverini sai lähtöpassit kehästä, kun koira ei pysynyt kehänauhojen sisäpuolella. Mukava päivä oli silti ja tietenkin hyvää seuraa. Ja meidän seuran lyhenne OSKK sai ihan uuden merkityksen, kun päivän teemana oli Oriveden Seudun Keskeneräiset ja Kehästäkarkaajat :D