Aika juhlien

Eka pääsee ylioppilaaks, toka valmistuu ammattiin, kolmas saa peruskoulun päättötodistuksen ja neljäs juhlii ala-asteen loppumista. Ruudun tällä puolella juhlittiin sitä, että kevätjuhla-aamuna sai kerrankin nukkua pitkään. Ja myös sitä, että melko tuthalta tuntuva lukion ekan vuoden todistus on parempi kuin odotin. Vielä on vuosia siihen, että saan valkolakin laittaa päähäni, mutta välietappejakin on lupa juhlia.

Meidän lukio järjesti Lukiobileet jossain kuusessa keskellä ei-mitään ja ikuisuuksien ajomatkan päässä. Kaikki lukiomme ykkös- ja kakkoskurssin opiskelijat kutsuttiin mukaan. Mutta sellainen bilettäminen, mitä voi laumalta 16-18-vuotiaita odottaa, ei ihan oo mun juttu. Joten päätin juhlia omalla tavalla.

Tää lähti tokotreeneihin.

Arkeahan tokotreenit ovat, mutta voi niissäkin pistää bileet pystyyn. Tehtiin lopulta paikallaistuminen, paikalla makaaminen, jäävä seisominen, jäävä paikkamakuu ja noutoa. Kuulostaa paljolta, mutta yhteensä paikallaoloajat olivat ehkä maksimissaan kolme minuuttia, jääviä oli yksi per liike ja noudossa tehtiin kolme toistoa. Mä oon viimeaikoina erikoistunut tällasiin tynkätreenehihin, meidän treenikin kun oli jaettu kolmeen osaan.

Paikallaolot olivat viimeisenä, mutta se ei tuntunut vaikuttavan lopputulokseen. Rolle pysyi hyvin istumassa, aikakin oli tosin melko minimaalinen. Mutta hiljaa hyvä tulee. Paikallamakuu ei mennyt ihan yhtä putkeen, en tiedä missä vaiheessa se nosti päänsä ylös maasta, mutta takasintullessa se ei ollut enää pää maassa. Pitääkin tähän ruveta panostamaan. Tuntuu vaan siltä, että meillä on ohjattuja niin usein (ööööö nyt ollu kahet vai kolmet viikossa), ettei sitä muuta ehi tekeenkään. No, ei se mua silleen haittakaan.

Ennen paikallaolosessiota oli jäävät. Päätin tehdä ne uusien sääntöjen mukaan niin, että kierretään koiraa. Kai ne jossain ois vanhoillakin säännöillä tullut, en kyllä pysty muistamaan missä. Tiesin, että Rolle ei tuu tällasesta kiertämisestä välittämään. Suurin "pelko" liittykin siihen, erottaako se asennot toisistaan. Tässä vaiheessa totean vain, että kannatti viime vuonna jankata tuota eroa, koska nyt ei ollut mitään ongelmaa. Okei, se meni seisomisen lähdössä maahan, mutta otettiin sitten uudestaan. Tiedä sitten, mikä aivopieru tuokin oli. Ja omasta näkövinkkelistä näytti siltä, että Rolle olis menny maahan seisomisessa. Onneks en kääntyny ees vilkasemaan, koska sillon se olis varmasti menny.

On sillä syykin, miks päätin kirjottaa tän käänteisessä aikajärjestyksessä. Meidän treeniosuudet alotettiin nouto-osuudella. En ees muista, kuinka kauan oon Rollen ja noudon kapulan kanssa tapellu. Ensin se ei tuonu sitä ja nyt on pidempään ollu vauhti liian hidas. Kun nää ohjatut noin kuukausi takaperin alko, lähdin heti puuttumaan tuon kanssa tähän. Nyt ollaankin tehty töitä ahkerasti ja tulos alkaa näkyyn. Ollaan siis tehty vauhtiluoksarin tapaan niin, että avustaja pitää koiraa kiinni ja mä juoksen karkuun. Ite pudotan kapulan matkalle ja koira sitten ottaa sen siitä ja tuo.

Ei se täydellinen suoritus ollut, mutta juoksi niin kovaa, ettei pystynytkään ottamaan kapulaa suuhunsa. "Ei hitto, mun ois pitäny ottaa toi! Pitäiskö vielä yrittää? No, mun jalat vaan vie eteenpäin, en ehi enää!!!! AI KATO SÄ OOTKIN JO SIINÄ, MOI SÄ!"

Arpaonnea!

Huisia, blogilla on jo 20 lukijaa! Tai no ollut jo hetken ja nyt on jo enemmänkin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vaikka bloggaamisen tarkoituksena ei ole saada vain lukijoita, mieltä lämmittää, kun on oikeasti joku, joka lukee. On siis tullut aika kiittää ja tällä kertaa päätin tehdä sen panta-arvonnan muodossa!

Me päätettiin pistää hösseliksi ja arpoa pantoja kaksin kappalein! Tässä tulevat itse arvottavat:

Säädettävä pistolukollinen, yksi hihnankiinnityslenkki. Pituutta n. 32-50 cm ja leveyttä 3 cm.

Ja toinen, säädettävä pistolukollinen fleecepehmusteella, yksi hihnankiinnityslenkki. Pituutta n. 35-42 cm ja leveyttä fleecen kohdalla 4 cm.

Mietin pitkään, rajoitanko osallistumista vain lukijoille. Sitten totesin, että ei, en halua tehdä niin. Halusin kuitenkin palkita lukijat jotenkin, joten päädyin seuraavanlaiseen menettelyyn: 

Toinen pannoista menee joka tapauksessa jollekin lukijalle. Suoritan siis erillisen arvonnan, johon otan mukaan vain lukijoiden arpoja. Tämän arvonnan voittaja saa valita, kumman pannoista haluaa.

Sitten suoritan toisen arvonnan, johon otan mukaan kaikki arvat. Tämän arvonnan voittaja saa sitten jäljellejääneen pannan (lukijat osallistuvat myös tähän arvontaan).

Ja niin, miten niitä arpoja sitten saakaan? Osittain hieman klassisestikin, mutta:
• Kommentoimalla sähköpostiosoitteesi ja arpojesi määrän

• Olemalla blogin lukija (kommentoi lukijanimesi)

• Jakamalla alapuolella olevan kuvan blogissasi (linkki kommenttiin)

• Lisäksi kaikki ne, jotka ovat blogin lukijoita ennen arvonnan alkua, saavat yhden ekstra-arvan (ei ole sidonnainen toiseen kohtaan)

Maksimimäärä arpoja on siis neljä kappaletta (nykyiset lukijat). Jos et satu kuulumaan tähän joukkoon, voit saada korkeintaan kolme arpaa.

Onnea arvontaan!

Kesäkuvioita

Oon nyt muutamassa blogissa nähnyt mielestäni kivoja katsauksia tulevaan kesään. Mä jotenkin tykkään suunnitelmista tms ja päätinkin itse koostaa edes jotenkin kronologisessa aikajärjestyksessä sen, miltä meidän tuleva kesä näyttää

Kesätyöt

Kesäloma alkaa, mutta ei puhettakaan siitä, että saisi nukkua pitkään. Mun herätys aikaistuu 30-60 minuutilla ja tälle eräälle aamu-uniselle se todellakin tuottaa tuskaa.
Mutta ei en valita. Työaika on säännöllinen, palkka on hyvä ja viimevuotisen perusteella työhommat ja muut ihmiset siellä ovat mukavia. Ja paikkakaan ei lopulta ollut kiven takana, hain tähän yhteen paikkaan ja pääsin. Kuun lopussa sitten kiitos seisoo, kun näkee palkkakuitin!

Harrastukset

Vaikka töitä on, me yritetään silti edelleen harrastaa aktiivisesti. Ja harrastetaankin varmasti, tokoa ja hakua. Ja josko saisi sen canicrossinkin taas mukaan, kunhan uudet vermeet saisi. Ei, en toki ole hidas hoitamaan asiaa. Ei, ne eivät menneet rikki joskus maaliskuulla.

Heinäkuu

Ja oikeesti loman alku. Heinäkuulle onkin sitten suunnitelmissa arjen ja treenien lisäksi kaikenlaista muuta kivaa.

Koiranpentuja

Mulle ei omaa koiranpentua ole tulossa (vaikka joku muu kuin järki tai mahdollisuudet haluaiskin). Lähen kuitenkin kaverin mukaan katsomaan ihan hirveitä belginpainajaisia – ei, pentukuumeeni ei ainakaan tule lieventymään tuolla reissulla. Mutta joskus sitä on vain niin tyhmä, että kiusaa itteään. Mutta pupsit nyt vaan sattuu oleen vastustamattomia ja vaikken omaa voi saadakaan, ei järjellä oo tällasissa asioissa sananvaltaa!

Lappalaiskoiraleiri

Eli toisinsanoen mun synttärilahja 9.-12.7. Metsäkartanolla Rautavaarassa. Tätä ihanuutta odotetaan innolla jo nyt! Mukana on paljon ihania harrastuslajeja, haku, toko, agility, jälki, rally-toko ja vielä erikoiskoulutuksena esineruutua. Mä en kuitenkaan lopulta päätynyt monipuoliseen settiin vaan otin tuttua, turvallista ja parasta eli hakua, tokoa ja esineruutua. Ja innolla odotetaan toki myös vanhojen tuttujen näkemistä!

Hetki ilman koiraa

Tälle osa-alueelle ei vielä oo tarkkoja päiviä selvillä, mutta jossain vaiheessa lähden Rovaniemi-Sodankylä-akselille reissaamaan itsekseni, ilman koiria. Yritän myös mahduttaa kalenteriini Kouvolan ja Järvenpään matkat. Fiksuintahan se olisi tietenkin käydä samalla reissulla molemmat paikat, mutta kuka on ennenkään mennyt järki kädessä. Kouvolaan en saa ottaa koiria ja Järvenpäähän saan, joten todellakin tuun hakeen ainakin toisen matkaan!

Isospesti varhaisnuorten leirillä

Näyttäisi täyttävän mun elokuun lomapäiviä. 100% varmuutta ei vielä ole, mutta toivotaan, että jotenkin homma järjestyisi. Pitää vielä lähempänäkin katsella, mutta välttämättä en ilman koiraa joudu lähtemään. Jos hyvin käy, Rolle pääsee mukaan.

Paitsi ettei oo

Mutta ihan yhtä aurinkoiset kyllä ovat varmasti! Hyvä ystävä Rovaniemeltä tullee ihan viimeisinä lomapäivinä kyläilemään ja se jos mikä on paras tapa päättää loma!

Myrkkyä vai yrttiä?

Koiraomistajien keskuudessa käydään aina kevään ja kesän taitteessa kuumaa keskustelua eräästä asiasta. Jutut on suuret, mutta aihe on pieni. Punkit.

Keskustelu käy kuumana etenkin torjunnan osalta. Toiset eivät halua suojata koiraansa mitenkään ja mieluummin nyppivät mahdolliset punkit sitten irti. Toiset kannattavat luonnonmukaisempaa tapaa suojella ja käyttävät yrttivalmisteita. Aiempina vuosina yrttirohtonsa sai keitellä itse, mutta nykyisin markkinoilla on jo jos jonkin näköistä yrttipohjaista valmistetta. Karkeasti ottaen kolmas kuppikunta on sitten se, joka uskoo vain ja ainoastaan apteekin troppien tehoon.

Jakoa tapahtuu myös siinä, minkä tyyppistä valmistetta käytetään. Uusi "punkkitabletti" Bravecto kerää taakseen alati lisää kannattajia. Mutta vanhempiin tapoihin eli punkkipantoihin ja paikallisvaleluliuoksiin uskoo yhä moni. Kaikilla näistä on omat plussansa ja miinuksensa, enkä mä nyt lähde yhtäkään tässä yleisesti muiden yläpuolelle nostamaan.

Meidän käytössä paikallisvaleluliuos vaan on kätevin. Mä en halua koirilla ylimääräisä pantoja pitää kaulassa, joten punkkipannat ovat poissuljettua tavaraa. Okei, Bealla on nyt panta muutenkin kaulassa, mutta sille en uskalla pantaa laittaa, kun Rolle napsii pannasta ja sitten mua pelottais, että Rolle sais suuhunsa jotain haitallista. Bravecto-tablettia kohtaan mä oon vähän skeptinen, enkä sitä ainakaan vielä uskalla antaa. Mä haluan ensin seurata jonkin aikaa, mihin sen kanssa maailma joutuukaan.

Koska aiemmin en ole bongannut yrttipohjaista paikallisvaleluliuosta, mä olen kiltisti kävellyt apteekkiin. Meille on sekä hintansa että laatunsa puolesta valikoitunut Bayvantic aikaisempina vuosina. Kaapissa oli vielä pari tuubia, joten päätin, että käytetään ne nyt Rollella ainakin pois. En mä tiedä, onko tuosta mairittelevaa hyötyä, kun ei sillä muutenkaan oo koskaan ollu kuin yks punkki ja en todellakaan muista pistää tököttejä ihan niin usein kuin pitäisi. Mutta ompahan nyt kuitenkin.

Bealle mietin, että laitanko ylipäätään mitään. Sitten Bean kasvattaja vinkkasi Symppis Spot-on -paikallisvaleluliuoksesta ja ajattelin, että bingo! En tosin silloin tiennyt, saisinko sitä käsiini mistään, mutta ajattelin, että kai sitä voisi kokeilla. Lopulta sattui ihan järjettömän hyvä tuuri, kun sain fb-kirppikseltä pari tuubia pilkkahintaan. Päätin testata.

Niin lähti meidän testi käymään. Tarkoituksena on katsoa, onko noilla tököteillä mitään vaikutusta ja onko eroa myrkyn ja yrttipohjaisen välillä. Tiedostan toki sen, että Bea menee ja rellestää enemmän kuin Rolle, joten sillä on potentiaalisempi mahdollisuus saada punkki tai punkkeja. Mä en kuitenkaan tän parempia testiolosuhteita aikaseks saa, koska mulla ei ole toistensa klooneja, jotka hiippailisivat aina samaan aikaan samassa kohdassa puskaa.

Nää on nyt näillä molemmilla ollut noin viikon niskassa, vähän reilu. Huomatkaa tästä, että en enää edes muista tarkkaa päivää, jolloin nuo pistin... Olennaisia eroja punkkien karkotustehossa ei vielä ole näkynyt, kummassakaan ei yhtään punkkia. Tosin eipä noita oikeen mitään itikoita oo näkyny ihan hirveesti, joten voi olla, että punkitkin elelee toistaseks vielä vähän enemmän hiljaiseloa.

Jotain pientä on kuitenkin jo nyt havaittavissa

+ Bayvanticin annostelun helppous. Koko tuubin voi käyttää kerralla ja ainakaan Rollen kohdalla jakaminen neljään eri selän kohtaan ei tuottanut vaikeuksia.

+ Bayvanticin pitäis olla ainoo, joka tappamisen lisäks karkottaa punkit ja muut öttiäiset.

+ Symppiksen annostelun helppous. Pomppueläin-pusufanaatikko Bean kanssa on vain plussa, että aineen voi annostella vain yhteen kohtaan.

+ Symppis on luonnonmukainen ja ei siis oo mitään varoaikoja tms.

+ 5 ml Symppis-tuubi käy useamman kokoiselle koiralle. Pienemmille, kuten Bea, vain annostellaan vähemmän kuin isommille, kuten Rolle.

- Bayvanticin annostelun vaikeus. Niin, neljään kohtaan säkään jakaminen olis Bean kohdalla tuskaa.

- Bayvantic on myrkky. Siitä ei pääse mihinkään ja väärin käsiteltynä se aiheuttaa suurtakin vaaraa.

- Symppiksen annostelun vaikeus. Mistä mä tiedän, että sieltä 5 ml tuubista on tulllut 2,5 ml?

- Symppiksen säilyvyyden kyseenalaisuus. 5 ml tuubista meni arviolta puolet, ja vaikka siinä on uudelleensuljettava korkki, mä oon silti vähän epäileväinen sen säilyvyyttä kohtaan. Mutta se nähdään kuukauden kuluttua.

Tulen vielä kertomaan tuloksista tarkemmin, kun jotain ilmaantu tai vaikka ei ilmaantuisikaan. Saas nähdä, joudunko mä miettimään uudelleen punkkiasian.

Mukavia haastekysymyksiä

Bongasin erittäin mukavat 11 kysymyksen, 11 vastauksen ja haasteen -haasteen kysymykset Team Draumurilta ja Opaspentu Serriltä. Mä oon tällaisen haasteen jo aiemminkin tehnyt, mutta haluan silti vastata juuri näihin kysymyksiin. Uusia en haasta enkä uusia kysymyksiä keksi, ne voi käydä bongaamassa mun edellisestä suorituksesta.

Team Draumurin kysymykset:

1. Kerro mielipiteesi pallopaimennuksesta?

Mä en ole itse koskaan päässyt kyseistä lajia kokeilemaan, joten kaikki tietoni perustuu luettuun tietoon. Paimennuksen kanssa lajilla ei mielestäni ole minkään valtakunnan tekemistä, mutta kyllähän tuo joillakin koirilla temppuna tuntuisi menevän.

2. Pistä kuva sinun ja koirasi lempipaikasta.

Metsä. Oli se sitten mikä vain, niin siellä sielu lepää. Jos ois hakureeneistä kuvaa, niin kyllä heittäisin sillä, koska metsä + ihana tekeminen = rakkautta.

3. Pistä lyricsien pätkä, joka liittyy jollain tapaa koiraharrastukseesi ja pieni selitys.

"Ich seh jetzt nicht mer nur was ist,

ich sech auc was draus werden kann"

Pur - Ich denk an dich

Vapaasti suomennettuna: En näe vain sitä, mitä jo on, vaan myös sen, mitä siitä voi tulla. Niin. Juurikin se.

4. Suurin unelmasi koiraharrastuksen saralla, jos se on jo toteutunut jaa se meille?

Kysyit unelmia, joten näiden ei välttämättä tarvitse olla realistisia, vai mitä. Kuitenkin olisi joskus upeaa omistaa tokoileva saluki. Tää voi kuitenkin olla niin überutopistinen unelma kuin mahdollista, joten realistisempaa on kuitenkin ehkä eläinlääkäriunelma ja kolmas koira sitten joskus.

5. Jos lähtisit suunnittelemaan pentuetta, mitä ottaisit huomioon ja jos haluat voit tehdä myös dream matchin joistain koirista?

Tietenkin terveystulokset ovat tärkeitä pentuetta suunnitellessa. Ne eivät kuitenkaan ole ainoa mittari,  vaan minulle vaakakupissa painaa myös koiran suku. Yleisestä suvusta tulevalla koiralla on ehdottomasti oltava priimaa, mutta harvinaisille sukulinjoille voidaan jotain antaa anteeksi. Luonne on tärkeä ja mieluiten käyttäisin luonnetestattua koiraa. Harrastusnäyttökin merkitsee. Pääosin käyttäisin koiria, jotka on tutkittu mahdollisimman monipuolisesti ja kattavasti ja eri osa-alueilta.

6. Jos sinun pitäisi järjestää koirasynttärit koirallesi ja sen kavereille ( :D ) millaiset kemut niistä tulisivat?

Hakua ja koiraleikkejä. Kenties jotain hyvää syötävää ja vielä vähän lisää rentoa yhdessäoloa.

7. Onko koirallasi tai teillä joku yhteinen suosikkiohjelma, jota tykkäätte katsella telkkarista/netflixistä/ym.?

Mä eikä kumpikaan koira kato mitään telkkaria tmv...

8. Bordercollie - puolesta vai vastaan, miksi?

Mä sanoisin puolesta. Mulla ei oo mitään bortsua vastaan, vaikka ne ovatkin yleisiä harrastuskoiria. Mutta mitä sitten, jos niiden ominaisuudet kerran toimivat niin miksi lähteä rakentamaan pyörää uudelleen? Ja ihan rehellisesti myönnän, että bortsu on tulevaisuudessa yksi mahdollisesti vakavasti harkittava rotuvaihtoehto, kunhan elämäntilanne on sellainen, että mä pystyn sellaiselle koiralle riittävästi tarjoamaan ja hyödyntämään sen potentiaalin mahdollisimman hyvin.

9. Jos sinulla olisi 30 sec aikaa esitellä joku koiraurheilulaji epäileville ystävillesi, mitä sanoisit?

Valjakkourheilua oon joutunut selittelemään, joten...

Valjakkourheilu on yleisnimitys kaikelle, missä koiraa käytetään vetoapuna. Itselläni on omakohtaista kokemusta lähinnä canicrossista eli koirajuoksusta ja koirahiihdosta. Ei, homma ei ole juurikaan helpompaa kuin ilman koiraa. Vetoapu toki taataan, mutta samalla vauhti kasvaa. Se luo omat haasteensa. Me emme hae helpotettua versiota eri kestävyyslajeista vaan me haemme onnistumisen kokemuksia yhdessä koiriemme kanssa ja toisinaan vauhdin hurmaa.

10. Jos sinun pitäisi pitää kiitospuhe voitettuasi lajisi MM-kultaa, mitä sanoisit?

Varmaan kutakuinkin niin, etten olisi uskonutkaan saavuttavani mitään tämän kaltaista ja tämä on ainutkertainen ja upea kokemus. Kiitos kaikesta kuuluu treenikavereille ja kouluttajille. Suuri kiitos kuuluu myös koiralle, joka on ollut mahtava treenikaveri ja lisäksi koiran kasvattajalle, joka on antanut minulle tämän upean koiran.

11. Jos saisit valita sponsoriksi minkä tahansa yrityksen/yksityishenkilön, mikä olisi valintasi?

Hmm... Jaa-a. Jos sais ihan vapaasti valita, valitsisin jonkun hyvän automerkin (niin siis minkä?), joka sponssais mulle vähän reilu vuoden päästä auton, autokortin ja bensat. Että pääsis kulkeen. D&C:n voisin ottaa sponssaamaan meille harrastustarvikkeet ja ManMat tai Non-Stop kelpais vetopuolelle.

Opaspentu Serrin kysymykset:
1. Ottaisitko itsellesi opaspennun vuodeksi kasvamaan, jos sinulla olisi siihen mahdollisuus?
Mä en oo koskaan miettinyt tällaista. Ehkä, jos olis mahdollisuus. Tosin ei sellasta mahdollisuutta tuu ihan heti mieleen. Ja vaakakupissa painaa se, että mä en välttämättä pystyis luopumaan siitä koirasta, mutta toisaalta taas en koe labbista mun rotuna. Lisäks mua varmaan rassais se, että sen pennun kanssa tekemistä on rajotettu kumminkin jonkun verran. Jaa-a, sanon minä.

2. Oletko koskaan miettinyt, haluaisitko jalostaa koiria?
Olen, haluaisin. Kaikenlaisia haaveita on jo ja kyllä näyttäis siltä, että vielä joskus tuun pennuttamaan koiriani.

3. Jos voisit "rakentaa" itsellesi täydellisen koiran, mistä "palasista" se koostuisi? Käytä esimerkkeinä eri koirarotuja (esimerkiksi kultsun luonne, nöffin pää, pehkon turkki, salukin häntä... Käytä mielikuvitusta!)
Siinä pitäis olla sellanen nappi, jolla sen saa vaihdettua hetkessä belgistä salukin kautta irlanninsetteriks ja vielä lapinkoiraks ja bortsuks. Ja vielä pari muutakin rotua vois heittää mukaan. Kussakin rodussa on omat plussansa ja miinuksensa ja käyttötarkotuksensa. Mun haaveet ulottuu niin eri käyttötarkotuksellisiin rotuihin, että mikä tahansa paikka multa vapautuu, löydän siihen kyllä ainakin lähes täydellisen koiran jo olemassaolevien rotujen joukosta.

4. Mikä koiraharrastuslaji on ollut kamalin, mitä olet koirasi kanssa joskus kokeillut?
Rollelle ei sopinut jälki oikeen ollenkaan. Sen kahesta aivoherneestä toinen lähtee lomalle etelään ja toinen pohjoseen, kun pitäis jotain jäljestyshommia yrittää tehdä. Yhtään lajia en kuitenkaan pidä kamalana, toiset vain sopii toisille paremmin kuin toiset.

5. Hassuin tapa, jonka koirasi on itse oppinut?
Hassuin ja mukavin vai hassuin ja ärsyttävin? Noh, Rolle hakee majavaansa aina ja tyrkyttää sitä joka paikkaan. Bea taas on oppinut tunkemaan kainaloon ja sabotoimaan kaikkea käsillä tehtävää tökkimällä kuonolla.

6. Mitä ruokaa koirasi syö tällä hetkellä? Jos et ole täysin tyytyväinen ruokintaan, millä tavalla muuttaisit sitä?
50/50 ANF:n nappulaa ja jauhelihaa. Jos päätäntävalta ois yksin mulla, nää varmaan siirtyis raa'alle.

7. Jos sinulla olisi välittömästi sata euroa käytettävissä koiratarvikkeisiin, mitä ostaisit?
Satanen ei riitä mihinkään... Tällä hetkellä kuitenkin ehkä panostaisin pariin treenileluun, kuten geelipalloon, ja joihinkin treenikamppeisiin, kuten tokotötsiin.

8. Jos joutuisit loppuelämäsi treenata enää vain tokoa tai agilitya, kumman valitsisit? Miksi?
Toko. Eihän me sitä turhaan harrasteta. Musta se on vain mielenkiintoisempi lajina ja sopii pilkunviilaajaminälle.

9. Millaiset aamurutiinit teillä on yleensä koirasi/koiriesi kanssa? 
Bean kanssa herätään tasan yhtä aikaa ja sitten se menee Rollen tarhaan pissalle. Käyn ite kans vessassa ja pesen hampaat, koirat sisälle ja syömään aamupalaa. Viikonloppuaamusin otetaan rennosti ja mennään lenkille, kun jaksetaan. Arkiaamusin mennään lenkille, jos ehditään. Muuten tosiaan pääsevät pihalle ja/tai sisarieni kanssa lenkille.

10. Oletko koskaan pohtinut koiraharrastuksen lopettamista?
Kyllähän se joskus on käynyt mielessä, mutta sitten muistaa, kuinka paljon se antaa ja unohtaa heti kaikki tällaiset ajatukset.

11. Jos voisit muuttaa yhden asian koirassasi, minkä muuttaisit?
Rolle lopettais sen uroksille ärhentelyn ja Bea houdininhommat.

Uusia juttuja

Bongattiin Hurttahuone-blogiportaalista harrastushaaste. Perusideana hommassa on, että kokeillaan koirien kanssa jotain uutta harrastusjuttua. Tämä saa olla joko ihan itse keksitty tai jo valmis laji.

Mä päätin, että otamme osaa tähän hyvän mielen haasteeseen ja niin lähdin etsimään sopivaa lajia. Nykyiset pääharrasteemme tokon, haun ja vetolajit sain heittää romukoppaan heti. Mietin tosin aluksi, että olisin pistänyt katastrofin ainekset pystyyn ja valjastanut Rollen pyörän eteen. Mutta se kariutui siihen, että mulla ei vieläkään ole uutta vetoliinaa...

Agility, rally-toko, koiratanssi, jäljestys, vepe... Mä oon oikeesti ite kokeillu, ja niin on Rollekin, jo valmiiksi kaikkea. Tää lajin miettiminen tuotti todella päänvaivaa! Paimennus jouduttiin hylkäämään alkusijoiltaan, mulla ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta päästä mitään otusta paimentamaan. Pallopaimennuskin kariutui, koska palloa ei ole. Koirafrisbee sai jäädä kiekkojen puitteissa.

Kun mikään valmis ei tuntunut ottavan tuulta alleen, päätin lähteä vain ulos toivoen inspiraatiota ja mahdollisuuksia. Aikani pihalla kierreltyäni löysin varaston nurkasta roikkumasta ja pölyttymästä muiden tavaroiden seasta mitäpäs muutakaan kuin mölkky-pelin. Hurraa, mä keksin jotain!

Niin me ruvettiin pelaamaan mölkkyä. Ja hauskaa oli!

Kumman tyyli oli juuri sinun mieleesi?

Hyvää kannattaa odottaa

Vai kannattaako?

4.4.2015 käytiin Järvenpäässä PetPostilla katsomassa Julius-K9-valjaita karvakaksikolle. Rollellehan silloin löytyi, mutta Bea sai jäädä odottamaan omiaan, kun ei kivijalkakaupassa ollut oikeaa kokoa oikean värisenä. Innolla jäin tuota pakettia odottamaan, sillä sovitettaessa valjaat tuntuivat sopivan Bealle. Ne eivät hiertäneet oikein mistään ja muista t-valjaista poiketen eturemmi ei paina kurkkua. On monta syytä, miksi päädyin juliuksia haluamaan, mutta yhtenä syynä voin sanoa sen, että molemmat noista koirista vihaavat tassujen nostelemista varusteita pukiessa. T-valjaiden kanssa tätä ei tarvitse tehdä ja päästään lenkille kätevämmin.

Rollella kyseiset valjaat ovat olleet käytössä jo pitkään ja paljon. Luvatun 1-2 viikon toimitusajan kuluessa ei Bean valjaista ollut kuulunut vielä mitään. Bean edellinen omistaja soitti sinne ja he totesivat, että ei ole näkynyt.

Vapun tienoilla kuulin ekaa kertaa koko hommasta. Aikaa oli kulunut nelisen viikkoa, vähän vajaa kuukausi. "Valjaat saapuvat 5.-6.5.". Rupesimme Bean edellisen omistajan kanssa pohtimaan, siirretäänkö postitoimitukselle vai saadaanko alkuperäisen suunnitelman mukaan suunnitelmat yksiin niin, että saisin valjaat Bean edelliseltä omistajalta.

Lopulta toimitustavaksi valikoitui postitus. 11.5. sain sähköpostiin tiedon, että valjaat on lähetetty. Lopulta 15.5., 5 viikkoa 6 päivää 6 tuntia ja 25 minuuttia myöhemmin tuli ilmoitus, että paketti on noudettavissa postista.

Ja niin toimitusaika venyi lähes kuuteen viikkoon. Tiedostin tosin, että pääsiäinen voisi siirtää toimitusaikaa niin, että jonkin verran myöhemmin saisimme tuotteen. Mutta että 3-6–kertaiseksi, ei edes suurimmissa kuvitelmissa.

Mutta nyt on molemmilla hyvät valjaat. Hinnakkaathan nuo olivat, mutta ei haittaa. Välillä sitä tahtoo maksaa – hyvästä.

Hyvää vappua vaan

Niin, tänään on vappu. Suomalaisen työn juhla. Mutta mitäs sitten, kun juhla ei ookaan enää juhla?

Ketuttaa se silti. Ketuttaa, kun jotain varastetaan. Vaikkei se olis edes rahallisesti arvokas.

Niin, hyvää vappua vaan.