Kysy kysymyksesi - nyt!

Mä oon nyt vähän taas miettinyt ja suunnitellut joulukalenteria, en tiedä vielä, tuleeko ihan joka päivälle luukku vai miten. Muitakin joulukiireitä kun olisi, tosin viimevuotista vähemmän että eiköhän tässä voisi jotenkin onnistua pyörittämään joulukalenteria.

Ajattelin ujuttaa joulukalenteriin kysymyspostauksen, tai siis vastata teidän mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Tiedän, monessa muussakin blogissa on tai on ollut kysymyspostauksia, mutta ajattelin, että voisi silti olla ihan mukavaa antaa tilaisuus kysyä myös meiltä mieltä askarruttavista asioista. Aikaa vois olla vaikka kaksi viikkoa eli 14.12.2015 mennessä kysytyt kysymykset pääsevät mukaan. Nyt sitten vain miettimään, vastaan kyllä ihan kaikkiin kysymyksiin eikä yksikään kysymys ole turha!

Turha ei ollut myöskään Bean panos Pikku-Majavan suolistamiseen. R.I.P. Pikku-Majava

Rolle pääs videolle

Perjantaina 27.11. sain vihdoin kuvaa meidän hyppyreeneistä! Alkuviikon lumet kerkes just sopivasti sulaan, sain tädin kuvaamaan videon ja näin. Nyt on sit muutakin todistetta kuin mun sana siitä, että se todella menee siitä metrisestä yli.

Ja kyllä, meidän este on kompostiaidoista ja kankaista kyhätty halpa tee se itse -miehen väkerrys. En oo kuitenkaan nähny ongelmaa tuon käytön kansaa. Kuten huomaatte, se kaatuu toiseen suuntaan, jos siihen osuu. Toiseen suuntaan se ei kaadu, ja siks me hypätäänkin aina niin, että takasintulo on kaatuvalle esteelle, jottei se loukkaa itteään. Mennessä se menee aina puhtaasti yli joten en pelkää sen puolesta loukkaantumista. Kentällä ja hallilla on sitten lauta- ja vaneriesteet ja ollaan niitäkin hypitty, ihan yhtä hyvin tuloksin.

Kokonaisuutena reeni meni ihan hyvin. Meni nätisti yli, mun puolesta saa koskea estettä, pääasia kunhan menee yli. Pari kertaa se meni kapulan ohi, mutta pistän sen pienten lumikasojen piikkiin. Siellä, mihin kapulan heitin, oli muutama pieni lumikasa ja niihin Rolle sitten sekotti kapulan - tai siis ei osannut erottaa mikä kapula on. Aktiivisesti se sitä aina etti eikä meiän ongelmana ookaan se, etteikö se kapulaa huolis.

Treenit jatkuu sillä, että ite opettelen viskomaan sitä kapulaa. Toisinaan heitän sen johkin taivaisiin, toisinaan osun esteeseen ja aika usein se menee tosi sivuun esteestä. Avuista vielä pitäisi päästä eroon, ekana omat liikkumiset ja sen jälkeen lisäkäskyt. Kaikenkaikkiaan oon tyytyväinen tähän just nyt, paljon helpompi tää on ollu meille ku tasamaanouto!

Ja tosiaan kamera kuvaa vaan esteen kohtaa, koska noh, mun kamera ei oikeen tykkää ideasta tarkentaa ja halusin minimoida riskin sille, että menee puuroks koko homma.

16.11. - Bean päivä

Ihan päivälleen tasan vuos sitten unelmista tuli totta. 16.11.-14 on Se päivä, juurikin sinä päivänä maailman ihanin Bea saapui elämääni. Maailman iloisin pikkuinen <3. Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Yks on mm. saanut muutaman lempinimen, mitä en aluksi meinannut uskoa. Beaa voi ihan hyvin kutsua myös Beeksi, Kirpuksi, Höntiksi, Tappihännäksi, Sintiksi ja viimeisimpänä valloituksena Sinikielisintiksi.

Niin, ja tunnetaanhan se nykyään Houdininakin. Josta päästäänkin siihen, mitä se on oppinut. No ekaks se oppi houdininhommat. Ovet aukee helposti, tarhasta pääsee pihalle ilman ongelmia eikä häkkikään oo kummonen juttu. Häkissä pitääkin olla lukot neitosen varalle, niitä se ei toistaseks oo vielä saanu auki. No onhan se jotain harrastusjuttujakin oppinut. Tokoa enimmäkseen, mutta myös jälkee ja canicrossia. Käytiin tänään muuten canicrossailemassa ja pikkupätkän otin myös videolle:

Beahan tuli mulle silloin koirana, josta kerrottiin kolme asiaa. Se ei syö, se ei hauku, mutta se tykkää vieraista ihmisistä. Noh, meni kaks päivää ja sen jälkeen se on poikkeuksetta ahminut kuppinsa tyhjäks. Ja on se sisäisen lapinkoiransa ja palosireenimäisen tunnistettavan pikkulappalaisen äänensä löytänyt tässä vuoden sisällä. Ja no ei vieraat ihmisetkään nyt niin huisin kivoja oo. Kenties muuttunut koira!

Mutta vaikka olis kuinka muuttunut, se on silti maailman ihanin Raitapaita. Niin mun koira, mä oon sille ihan kaikki kaikessa. Oon ollu ihan ekasta päivästä asti. Parasta koko koirassa on se sen elämänilo ja positiivisuus. Viimeseen vuoteen on mahtunut harvinaisen paljon iloisia päiviä <3

Mä olen sanaton

Ei tälle tunteelle ole sanoja. Ei tätä tunnetta voi kuvata. Ei tätä tunnetta voi edes ymmärtää. Tää on jotakin käsittämätöntä. Jotakin, mihin ei voi mitään sanoa.

 

 No, itseasiassa vois mennä sittenkin ihan suoraan asiaan. Ensin meinasin, että olisin kirjotellut tähän jotain tähdellisempääkin ensin, mutta ei tarvitse. Koska tää on sellanen juttu, jota ei vaan voi pitää sisällään.

Jätkä teki sen!

Ei rimakauhua, ei kieltäytymistä. Vaan ihana innokas pieni lapinkoira. Ensin mennessä ilman kapulaa ja sitten takasin tullessa kapulan kanssa. Metrisestä yli, tosta noin vaan, eikä ees hipassu sitä estettä!

Kahesti!

"Minä olin lentäjän poika
Lähes sankari siis itsekin
Vielä lentäisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin!"

(Treeni)kuulumisia

Blogiin on nyt tullut taas hieman pidempi postaustauko, kahdesta syystä. Ensimmäinen on se klassinen lukiolaisen syy, liikaa kouluhommia. Tosin tässä vaiheessa täytyy todeta, etten mä oikein ole niitäkään tehnyt. Joten ainoaksi syyksi jäänee se, että Blogger ja mun iPad ei suostu toimimaan yhteistyössä ilman näppäimistöä ja näppäimistö on ollut nyt jonkin aikaa sitä mieltä, että ei muuten varmana toimi. Nyt mä sain kuitenkin näppäimistönkin toimimaan, joten voi taas kirjoittaa!

Bea

Bean kanssa ollaan tehty paljon vähemmän kuin Rollen kanssa. Lähinnä jotain pieniä tokojuttuja kotona, kapulan pito ja kaukot on ollut suosittuja. Tokoryhmän treeneissä tehtiin viime viikon keskiviikkona liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia sekä vähän kaukojumppaa. Eipä niistä mitään sen kummosempaa sanottavaa oikein ole, hyvin menivät ja ei mitään yllätyksiä.

Tänään tehtiin tokoryhmän treeneissä pidempää seuruupätkää. Mua ärsyttää, kun se ei ole yhtä hyvä seuraamaan kuin Rolle. Paikka seilaa, kontakti putoilee aina välillä ja pidemmästä pätkästä se myös paineistuu. Se myös tuntuu ihan eriltä siinä vierellä, mikä kylläkin on ihan luonnollista, koska eri koira ja kokokin eroaa reippaasti. Muistan, kun Rollella oli sama vaihe, ja muistan, kun treenattiin sitä. Mä en vaan jaksais treenata sitä, miksei Bea vois osata. Se ei osaa, koska mä en oo treenannu sen kanssa ja mä en jaksa treenata, koska se ei osaa. Plääh, huono asenne itellä.

Tehtiin tänään myös noutokapulan pitämistä ryhmän treeneissä. Eipä mennyt mairittelevasti. Ei se suostunut istumaan, kapula putoili ja alkoi itteäkin ärsyttää. Pari onnistumista saatiin ja siihen sai luvan jäädä. Taidetaan tehdä niin, että iteksemme treenailemme tuota liikettä parempaan vaiheeseen ennenkö viemme sitä uudelleen ryhmätreeneihin. Otti Bea meinaan aika hienosti häiriöö muista ihmisistä.

Ollaan nyt myös käyty hallilla tokoreeneissä. Ne kaikki vois tiivistää tohon samaan, mitä tuohon ylös kirjotin. Jääviä, kaukojumppaa, seuruuta ja kapulaa. Mun pitäis jostain löytää itelleni taas se asenne treenata ton kanssa, ei hommasta tuu mitään, kun mä teen vaan jotain varmistelujuttuja, kun en muutakaan keksi. Mä voisin asettaa meille tavotteen. Kuulostaisko hyvältä: marraskuun loppuun mennessä se seuraa pitkän pätkän sellasella ilmeellä, johon voin olla tyytyväinen.

Käytiin me muuten tuossa viimeviikon maanantaina tekemässä esineruutuakin! Tai ei se ollut tarkoitus, otin Bean mukaan purkamaan Rollelle tehtyä esineruutua. Rollelle olin tapani mukaan vinyt "muistiesineen" viimeiseksi ruutuun ja sinnehän se oli jäänyt. Sintti oli mulla vapaana, kun tultiin siihen ja heti se lähti ettimään, kun pääs alueelle! Nopeesti se sen sieltä löys ja reagoikin, aluks ei vaan ottanu suuhun. Kun tulin ite lähemmäs ja kehuin sitä, otti tosi hienosti ja sitten riehuttiin siinä sen esineen kanssa. Oli niin huisin kivaa ja sen jälkeen päätin, että lähden ainakin kokeilemaan Bean kanssa esineruutua niin, että esine on aina ruudussa valmiina ja sitten vain päästän sen sinne etsimään.

Rolle

Rolle teki silloin esineruutunsa hienosti! Käytiin viemässä esine 50 metrin syvyyteen yhdessä, se lähti hienosti, tarkasti matkalla yhen paikan ja paino sitten perille asti. Ja toi muuten vauhdilla! Esineen viennin ja lähetyksen välillä oli aikaa n. 5 minuuttia, ja taukoo edelliseen esineruutuun on tullut paljon. Siihen nähden meni ihan huipusti. Okei, meni se huipusti muutenkin.

Rollen kanssa ollaan keskitytty PK-tottikseen. Niin, ja virallisesti me ollaan Rollen kanssa taas tokon alkeiskurssilla. En ees jaksa laskea, monesko alkeiskurssi tää meille on. Mutta tiesin, että kurssilla jokainen tekee kuitenkin omia juttujaan niin ei haittaa, vaikka me vähän edistyneempiä oltaiskin. Mietin itseasiassa aika pitkään, ilmoittautuako vaiko eikö, mutta päätöksen sinetöi mahdollisuus treenata hyppyestettä.

Viimeviikon tokoryhmän treeneissä treenattiin tasamaan noutoa ja eteenmenoa. Vitsit sillä alkaa vihdoin oleen vauhtia siinä noudon palautuksessa! Oon niin onnellinen. Eteenmenossa se näki, kun vietiin sille etupalkka ja siten otettiin pitkä matka, älkää kysykö metrimääriä, koska en osaa arvioida sitä. Vitsit se paino hienosti!

Ne esteet. Ne pirun PK-esteet. Tai no se metrinen hyppy.

Mä voisin tässä manata koko maailman ties mihkä syvyyksiin. Mä voisin manata sen metrisen hypyn johkin maanrakoon. Mä voisin kirota kaikki. Mä voisin kirota tuon koiran rimakauhun. Mä voisin jättää leikin sikseen ja sanoutua irti. Mä voisin sitä. Mä voisin tätä. Mä voisin tuota. Mä voisin...

...ILOITA!

Jätkä menee meinaan niin hienosti siitä yli! Aluks meillä oli kotona 90-senttinen este ja se meni siitä helposti yli. Tokokurssilla sain kunnon esteen, jonka saa metriseks. Mentiin sarjoja ja se meni hienosti eri korkeuksista yli. 95 - ei mitään ongelmaa. Sit se metrinen. BOOMBANGBANG!!!! Rolle teki virhearvion, hyppäs huonosti ja törmäs esteeseen oikeen rytinällä. Kuin ihmeen kaupalla = fysiikan lakien massan hitauden mukaan se kuitenkin meni esteestä yli. Vaikutti toi kuitenkin sen verran, että ei se enää sinä päivänä suostunut meneen kuin 80-sentisestä yli.

Seuraavana päivänä sain kuin sainkin meidän kotiesteen korotettua metriin ja saatiin hyvä korjaussarja. Se meni ihan törkeen upeesti, oikeen liis sen metrisenkin yli. Sen jälkeen on ollut yks kerta, kun rimakauhu on iskenut, jolloin jouduin laskemaan 95:een. Mutta muuten on muuten menty monta kertaa siitä metrisestäkin yli. Nykyään se tietää, että se pääsee siitä yli. Ei sille enää tuu rimakauhua. Viimeks tänään törmäs taas oikeen urakalla esteeseen, treenattiin kentällä, jossa oli ihan hiton huono pohja tollaselle hommalle. Tajusin vasta, kun se oli hyppynsä hyppiny. Mutta tällä kertaa se meni myös seuraavalla kerralla hienosti yli. Kyllähän se esteestä ottaa tukea, mutta pääasia, että menee edes yli.

Myös a-este meni tänään oikein mainiosti. Kenttä oli koirakerhon uusi kenttä ja PK:n a-este ei snne vielä ollut ehtinyt eksyä, joten treenasimme aksan a-esteellä. Jos olis ollut PK-este, oltaisiin tettu vain kiipeämistä. Mutta koska oli aksan este, otettiin siihen noutokin mukaan. Mä en olis ikinä, siis IKINÄ uskonut, että just tuo koira menee mukisematta kapula suussa sen esteen. Pari helpompaa toistoo alle ja sitten meni jo kokonainen liike! Mitä nyt yks ylimääränen käsky enkä vaatinut täydellistä luovutusasentoo, mut ei kannata heti käsittelyssä viilata pilkkua liikaa tai hommasta ei tuu yhtään mitään.

Jos nyt Bean kanssa treenimotivaatio on mitä on, niin Rollen kanssa se ei todellakaan oo kadoksissa.

Mä vaan nautin.