Ihan päivälleen tasan vuos sitten unelmista tuli totta. 16.11.-14 on Se päivä, juurikin sinä päivänä maailman ihanin Bea saapui elämääni. Maailman iloisin pikkuinen <3. Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Yks on mm. saanut muutaman lempinimen, mitä en aluksi meinannut uskoa. Beaa voi ihan hyvin kutsua myös Beeksi, Kirpuksi, Höntiksi, Tappihännäksi, Sintiksi ja viimeisimpänä valloituksena Sinikielisintiksi.
Niin, ja tunnetaanhan se nykyään Houdininakin. Josta päästäänkin siihen, mitä se on oppinut. No ekaks se oppi houdininhommat. Ovet aukee helposti, tarhasta pääsee pihalle ilman ongelmia eikä häkkikään oo kummonen juttu. Häkissä pitääkin olla lukot neitosen varalle, niitä se ei toistaseks oo vielä saanu auki. No onhan se jotain harrastusjuttujakin oppinut. Tokoa enimmäkseen, mutta myös jälkee ja canicrossia. Käytiin tänään muuten canicrossailemassa ja pikkupätkän otin myös videolle:
Beahan tuli mulle silloin koirana, josta kerrottiin kolme asiaa. Se ei syö, se ei hauku, mutta se tykkää vieraista ihmisistä. Noh, meni kaks päivää ja sen jälkeen se on poikkeuksetta ahminut kuppinsa tyhjäks. Ja on se sisäisen lapinkoiransa ja palosireenimäisen tunnistettavan pikkulappalaisen äänensä löytänyt tässä vuoden sisällä. Ja no ei vieraat ihmisetkään nyt niin huisin kivoja oo. Kenties muuttunut koira!
Mutta vaikka olis kuinka muuttunut, se on silti maailman ihanin Raitapaita. Niin mun koira, mä oon sille ihan kaikki kaikessa. Oon ollu ihan ekasta päivästä asti. Parasta koko koirassa on se sen elämänilo ja positiivisuus. Viimeseen vuoteen on mahtunut harvinaisen paljon iloisia päiviä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti