Hyvästi Tötterösankari!

Bealla oli tikkien poisto eilen aamulla. Eläinlääkärillä oli mennyt hyvin, ei mitään ongelmaa. Iltapäivällä kotiin tullessa olikin sitten iloista entistä Tötterösankaria vastassa.

Eilen ei sitten lopulta keritty hirveästi mitään tekemään. Mun koirattomat harrastukset kasaantuu perjantaille, joten perjantaisin ei valitettavasti koirien kanssa mitään tähdellistä tehdä. Silti kerittiin Bean kanssa pitkästä aikaa nauttimaan siitä, että taas mahtuu tunkemaan syliin ja ettei ihan hirveästi haittaa, jos tulee hepulinpoikasta jossain vaiheessa.

Tänään mulla oli sitten yks ihmissuhdekurssi. Myöhästyttiin sitten vähäsen ihanasta auringonpaisteesta, mutta oli silti sellainen fiilis, että mennäänpäs vähän räpsimään kuvia. Okei, mun kännykkäkamera ehkä sittenkin kiittää, kun valoa ei ollut ihan ylivalottuneeseen kuvaan asti. Sopiva poutasää oli tällä kertaa ihan mukava ja meille sopiva ja aikaiseksi saatiinkin omasta mielestäni pari kelvollista otosta.

Pääsiskö tällä vielä meneen?

Kukkuu! Arvatkaa mitä! Me saatiin meidän elämä takas!

Jotain peruuttamatonta

Hau-Hei!

Tänään aamu alko ihan hassusti (taas). Emäntä heräs loma-aamuksi tosi aikaisin, joten meidän aamulenkkikin oli sitten loma-aamulenkiksi aikainen. Sen jälkeen mut jätettiin ihan yksin kotiin ja Bea vietiin pois. Jonkun ajan päästä ihmeiset tuli takasin – ilman Beaa. Ihmeiset oli unohtanu sen johonkin! Kuvittele, vaikka Bea onkin kirppu ja painaa n. 12 kg, ei sitä voi noin vaan unohtaa mihinkään!

No mutta Emännällä oli joku kiva kassi (joka haisi eläintarvikekaupalta, joten mä olin 99,9% varma et saan jotain hyvää syötävää). Bea unohtu saman tien. Mutta se 0,1% todennäkösyys toteutu ja sieltä kassista paljastu ihan tavallinen nahkapanta. Tylsää. Emäntä kuitenkin puhu, ettei se voi uskoa, että meillä on useampi panta karvakorvaparia kohti, mutta ei yhtä ainutta ihan tavallista solkipantaa. Juuri kun sitä oltaisiin tarvittu.

Mutta sitten Bea tuotiin kotiin. Tai siltä se ainakin näytti. Mutta se ei käyttäytyny yhtään normaalisti (=nukku vaan), haisi ihan hassulta ja sillä oli ihmeellinen tötterökin päässä. Emäntä pisti sen nukkumaan petiinsä ja vielä peitonkin päälle. Eikä sitä kuulemma saanut häiritä eli haistelu kiellettiin.

Sitten mä kysyin, että Emäntä hei, mikä sillä Bealla oikein on. Emäntä anto mun vähän haistaa ja mä haistelin sen niskaa ja selkää, sinne oli kuulemma joku lääke laitettu. Sitten mä huomasin haavan sen masussa! Yritin vähän putsata sitä, kun Bea ei ite pystyny eikä jaksanu, mutta Emäntä kielsi. Aatelkaa, ihmeiset kuvittelee tietävänsä, miten haavoja hoidetaan! Ei saa kuulemma nuolla, ei sitten yhtään. Mutta sitten Emäntä sanoi, että Bea oli tänään tosi mukavalla eläinlääkäritädillä steriloitavana. Koska mulla ei ollut mitään käsitystä sanasta sterilointi, pyysin Emäntää selittämään. Se sano, että se on sellainen toimenpide, mikä aiheuttaa sen, että mä ja Bea voidaan leikkiä aina ilman, että Bealla on vaaraa tulla äidiks. Ja sekös mulle passaa! Siihen perään Emäntä vielä sano, että nyt sitä pitää hoitaa ja rakastaa.

Niimpä mä asetuin sen viereen ja katoin Emäntää huolestuneena, mutta tosiasiassa mä vartioin Beaa siltä varalta, että tulee mörkö, joka vie strepiliskutiaatimuksen (ei sitä vaikeeta sanaa ny enää voi muistaa!) pois.

Hoivakoira,
Rolle

Suunnitelmain muutos

Mulla alko tossa viime perjantaina syysloma. Suunnitelmissa oli, että tän viikon aikana oltais tehty yhtä sun toista. Eilen piti hakuilla. Tänään piti canicrossailla. Torstainakin piti hakuilla. Ja vielä ehkä sunnuntainakin hakuilua. Ja sitten tokoilutkin piti tunkea johonkin väliin.

Mutta niin ne suunnitelmat vaan muuttuu. Perjantaista lähtien Rolle on ontuillut toista etutassuaan, ei pahasti eikä kokoaikaisesti mutta kumminkin jonkun verran. Kenties Rolle on viime torstaina hakutreeneissä astunut johonkin huonosti tai kolauttanut itsensä johonkin tai muuta vastaavaa, en tiedä. Kuitenkin peruttiin kaikki. Ei hakuiltu eilen, eikä hakuilla torstaina. Ei hakuilla myöskään sunnuntaina, eikä canicrossattu tänään. Tokoilutkin ollaan pidetty minimissä, iltaruoilla tehty paikkamakuuta ja se siitä.

No, koska en kestä katsoa, kun koiralla ei ole kaikki hyvin, päätin pyytää hierojan käymään. Jenni Kaipainen oli asialla, ja koska äiti tai isä ei nähnyt hierontaa tarpeellisena, kustansin lystin sitten itse. Mitäs muutakaan sitä säästöillään tekisi :D Jenni teki hyvää työtä, ja vähän Rolle aristi vasenta lapaansa. Toistaiseksi näyttää siltä, että hieronta teki tehtävänsä, mutta toisaalta en osaa varmaksi sanoa. Vielä ei uskalleta juhlia, mutta toivotaan, että voiton puolella ollaan.

Ja ei mitään niin huonoa ettei hyvääkin. Nyt kun ei olla juostu harrastuksesta toiseen, on jäänyt aikaa kunnon lenkkeilylle. Tänään ulkoilutettiin kameraa (aka puhelinta), myöhästyin jälleen kerran mun syksykuvien kanssa, kaikki puut ja muut olivat jo pudottaneet lehtensä.

Löydettiin ihan omituinen puu, kasvaakohan noita missään muualla?

Joululomalla

Suonette anteeksi hiukan myöhäisen postauksen.

"Jollei jouluna ole lunta,
voiko joulupukki tullakaan?
Hän ei pulkallaan pääse kulkemaan
lumetonta pintaa maan.
Jollei jouluna ole lunta,
kuorma-autonko lainaa hän?
Vaiko lahjoineen junan tungokseen
pukin luulet pyrkivän?"

Tällaisilla fiiliksillä olimme jouluaattona. Mitäs sitten, jos Petteri joutuukin työttömyyslomalle? No, hyvinhän se musta joulu tuli ja meni. Eikä se joulupukkikaan unohtanut, kenties ostanut sittenkin sinne Korvatunturille sen helikopterin.

Joulu ei mennyt meillä ihan suunnitelmien mukaan. Aatonaattona oli tarkoitus käydä sukuloimassa, mutta eipäs onnistunutkaan kun Rolle kävi vähän eläinlääkärillä ja katottiin, miltä silmät, polvet, lonkat ja kyynärät näyttää. Hyvältähän siellä näytti, kaikki muut oikein loistavaa paitsi lonkissa ei ihan täydelliset pallot, joten ell arvioi, että tulee B tai C.

Aatto oltiin suunnitelmien mukaan kotona. Oli rauhallinen päivä ja kävimme koko perhe oikein pitkällä lenkillä. Ja Rolle nautti. Sen päivä kruunattiin, kun pukilta tuli lahjoja. Taisi olla ainoa, jonka mielestä lahjoja oli ihan liian vähän. Meinaan yks rrrrrrakastui pakettien avaamiseen. Kun omat paketit oli avattu (paketin sisällöstä välittämättä), piti repiä se paperi tuhannen päreiksi ja sen jälkeen vähän auttaa ihmisiäkin.

"Jollei uutena vuotenakaan ole lunta,
voiko uusi vuosi tullakaan?
Se voiko tullakaan tänne lumettomaan
muka valkeaan pohjolaan?
Jollei uutena vuotenakaan ole lunta,
lentääkö raketit ollenkaan?
Aiheuttaako pauketta ollenkaan,
tai valoa milloinkaan?"

Ei tullut lunta uudeksi vuodeksikaan. Hyvin se vuosi silti vaihtui, ACDC:n konserttia kuunnellen ja hoitokoiraa hoivaten. Ja kyllä ne raketit paukkui, muttei se meitä haitannut.

Uuden vuoden ajan meillä oli tosiaan Hertta-borderterrieri hoidossa. Pieni vähän säikkyi raketteja, josta syystä se ACDC meillä pyörikin. Kuitenkaan mitään suurempia kommervenkkejä ei Uutena vuotena tapahtunut ja melko rauhallisesti se vuosi vaihtuikin.

Paitsi että kyllä tämäkin uusi vuosi muistetaan. Ei meillä saa naapurit olla rauhassa. Joskus muutama vuosi sitten vastakkaisessa talossa asunut mies tuli ovelle katsomaan, kun onnistuimme lähettämään raketin päin mäntyä... No, oven raosta kurkistaessaan mies koki vielä suuremman järkytyksen, kun raketti tulee suoraan kohti. Loppujenlopuksi raketti räjähti naapurin oven edessä, mutta muuta vahinkoa kuin musta ovi ei onneksi sattunut.

Tällä kertaa samaisen talon uudet asukkaat (tai no pelkästään mies) tuli juhlimaan kanssamme. Ei muuta kuin pata kaatuu ja ampuu kohti naapuriamme (ja isääni osuu selkään yksi). Tälläkin kertaa säästyttiin onneksi suuremmilta vahingoilta, isällä mustelma selässä. (Lisättäköön vielä, ettei raketteja tahallaan käytetä väärin. Aina on ollut asianmukaiset lähetystelineet ja suojalasit ainakin niillä, jotka raketteja lähettelevät ja lähimpänä ovat. Raketit on aina ostettu laillisesti paikallisesta marketista (tai aiempina vuosina isäni joukkueen raketimyynnistä) ja muutenkin oltu varovaisia, eikä kukaan ole ollut päihtyneenä. Kuitenkin jostakin syystä meille on osunut pari kertaa ei-niin-hyvin-toimivia kappaleita, joista johtuu kaikki kommervenkit.)

"No onkos tullut kesä,
nyt talven keskelle?
Ja laitetaankos pesä,
myös pikkulinnuille?"

On tullut, muttei me nyt ihan pesää linnuille laiteta. Jonkun aikaa on päässyt menemään pyörällä ihan sulalla maalla. Asteet on ollut plussalla melkein koko joulukuun, eikä joulun aikoina ollut enää edes lätäköitä. Vettä tosin satoi, mutta lumesta ei ollut tietoakaan. Ja joskus viimeviikolla bongasin pajunkissoja. Myös ruoho alkaa jälleen vihertää.

Mutta ei anneta kelin haitata! Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille (vähän myöhässä...) ja menestystä kaikille niille, jotka sitä toivovat!

Heidi ja Rolle