keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kenties viimeinen kerta


Eilen oli agitreenit, joissa tehtiin ylläolevan kuvan mukainen rata. Ekalla kierroksella mentiin numeroiden mukaisessa järjestyksessä, tokalla kierroksella sitten käänteisessä järjestyksessä. (Pahoittelen vielä kerran piirroksen laatua, mittasuhteetkin on ihan päin puuta. Mulla ei ole kunnon piirtämisohjelmaa, en ole viitsinyt sellaiseen investoida, kun mikään ei kuulemma toimi tabletilla.)

Kaikenkaikkiaan treenit meni hyvin. Eilen oli vähän viluinen ilma, mutta siitä selvittiin, kun pysyttiin kokoajan liikkeessä. Kylmyys kuitenkin vaikutti sen verran, etten raaskinut ottaa hanskooja pois edes palkkauksen ajaksi, joten Rolle sai nauttia palkkansa kiposta. Siitäkös tyyppi innostui, joten vire oli koko treenin ajan huipussaan. Pari haukkuakin sieltä taisi tulla, ja nelodhypyltä taidettiin pariin otteeseen yrittää karata palkalle. Mulla oli kyllä siinä ohjauskuviot hukassa, joten saanen syyttää tästäkin osin itseäni. Kepeille malttoi mennä rauhassa (tää ollut meidän suuri ongelma, Rolle paahtaa yleensä  täysillä joko toisesta tai kolmannesta välistä sisään). Missään muussakaan kohdassa ei ollut ongelmia ekalla kierroksella.

Tokalla kierroksella oli vähän ongelmia kepeilä. Se meni kyllä hienosti sisään, mutta tuli ulos kaks väliä enne loppua. Ehkä taas oma syy, kun lähdin juoksemaan seuraavalle esteelle liian ajoissa. Uus yritys ja bueno. Kahen peräkkäisen putken kohdalla oli hieman ongelmia ohjauksessa. Aluksi yritin valssia, mutta en ehtinyt suorituspaikalle, Rolle oli liian nopea. Sitten yritin juosta putkien välistä, mutta sitten Rolle hukkas mut putkesta ulostullessaan ja siinä tuli sitten pari kieppiä liikaa. Lopulta saimme homman toimimaan sylikäännöksellä, ja Rolle sai paahtaa loppusuoran suoraan kupille. Ai että mikä vauhti siltä siinä vaiheessa löytyi, juoksispa se muutenkin niin lujaa.

Siitä huolimatta, että eiliset treenit menivät erinomaisesti, tää saattoi olla meidän vika kerta agilityesteillä ikinä. Saattaa olla, että me eksytään liitämään vielä joskus, mutta ainakin talvi pidetään taukoa. Toisaalta silkkaa idiotismia, varsinkin viimeinen vuosi ollaan tehty niin ahkerasti tiukkaa duunia, että ollaan saatu kaikki pelittään just niinkuin pitää. Edellisissä treeneissä saatiin ikuisuusprojekti keinukin vihdoinkin toimimaan, ja eilen löydettiin balanssi keppien sisäänmenoon. Käytännössä me siis lopetetaan juuri, kun koira on saatu treenattua kisakuntoon. Näillänäkymin kalenteri on kuitenkin niin täynnä ja vuorokauden tunnit täytetty melko lahjakkaasti, ettei aika vaan yksinkertaisesti riitä. Toko, haku ja canicross saavat toistaiseksi jäädä, mutta agility todellakin joutaa tauolle. Mulla itsellä on siihen niin vähän intressejä, että se on mun kannalta helpoin poisjätettävä, vaikka me molemmat siitä nautitaankin täysin rinnoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti