Kettu ja Käärme

Se oli joskus viimeviikolla. Itseasiassa se oli aikalailla tasan viikko sitten, se harva kerta kun mä jaksoin raahautua postilaatikolle. Postilaatikon pohjalta löytyi odotettu paketti, kannattais näköjään useemminkin käydä postilaatikolla, kun sielä sattuu olemaan aina kaikkea kivaa kun sielä käyn. Tai sitten ei todellakaan pidä tihentää, muutenhan tämä illuusio romuttuu heti kättelyssä.

Tällainen paketti sieltä löytyi, valkoinen kirjekuori, maksikirjeenä mennyt. Oli vähän rypistynyt kulmistaan ja teipattu järeesti kiinni. Jokunen hetki siinä meni sitä avatessa (päätin repiä ne teipit irti siitä, saksilla ois ollu varmasti helpompaa, mut sakset oli keittiössä, ainakin viiden metrin päässä ja kukas nyt niin kaukaa jotain saksia jaksaa hakea :D )

Kun mä sen paketin sitten loppujenlopuksi auki sain, sielä oli aivan ihana setti. Yli-ihana panta ja todella mukava hihna ristittiin lähes heti kättelyssä Ketuksi ja Käärmeeksi, ja näillä nimillä ne edelleenkin kulkevat. Näistä ihanuuksista voidaan kiittää vain ja ainoastaan Natinaa, joka teki kyllä kertakaikkisen upeaa työtä!

Panta vaikutti aluksi hieman pieneltä, mutta nyt muutaman käyttökerran jälkeen voin sanoa, että onkin sopiva. Hihna on myös meille erinomainen, 250 cm on vain se mitta, mikä meille passaa. Lyhyemmässäkin narussa tuo kyllä kulkee, mutta sitten mun pitää mennä sen perässä puskissa. 250 cm on sellainen mitta, joka riitää normaalien ojien ja tienpientareiden yli. Tuo tykkää kulkea sielä puskissa, ja usein tienvarsilta ajetaan n. 2 m leveydeltä kasvillisuus matalaksi, niin kaksimetrinen hihna on meidän käytössä inasen liian lyhyt. 

Ja joko muistin ylistää hihnan materiaalia? Hihna on siis puuvillalla päällystettyä nylonia, ja niin ihana ettei mitään rajaa. Ainoa negatiivinen asia, mitä tuosta materiaalista voi sanoa, on se, että lika tarttuu suhteellisen helposti kiinni. Kuitenkin tuo on materiaali, jonka voi heittää pesukoneeseen huoletta, joten se ei haittaa. Kädessä puuvilla on mukava ja pehmeä eikä luista kovemmassakaan vedossa tai äkkinäisemmilläkään vetäisyillä. Nylonsisuksensa ansiosta on myös kevyt ja kestävä, ja toisin kuin pelkkä nylon, remmi ei aiheuta palovammoja tai hiertymiä käsiin. Tykkään myös pannan materiaalista, siinä kettukuvioinen on puuvillaa ja sisäpuoli velouria. Velour kyllä kerää karvaa, mutta  eipä se haitaa, kun on muutenkin koiran turkkia vasten. Velour kuitenkin on koiran turkille ystävällinen, ei kuluta turkkia kuten monet muut kankaat tai nauhat. Lisäksi sekä panta että hihna ovat laadultaan erinomaiset. Kankaat ovat parasta mahdollista laatua, ja tärkeät ompeleet on vahvistettu näin pikaisesti analysoimalla jopa viiteen kertaan. Lisäksi sekä hihnassa että pannassa on kinnityksiä vahvistamassa metalliniitit, jotka ovat siististi ja laadukkaasti asennetut. Voin siis ehdottomasti suositella Natinan tuotteita.

Kettu ja Käärme olivat siis ensimmäinen osa meidän värinvaihto-operaatiota. Jonkin aikaa sitten tajusin, että Rolle on Puuha Petessä se jyrä (tai siis on se mulla ollut tiedossa jo viitisen vuotta, mutta taraina jatkuu). Rollella on ollut käytössä yksinomaan sinisiä varusteita, mutta nyt tajusin että väri on "pakko" vaihtaa. Onhan Rollen esikuva Rolle-jyräkin vihreä, joten miksi Rolle olisi sininen? Jonkin aikaa mietin, onko tässä mitään järkeä. Ei välttämättä, mutta viimeisen niitin päätökselle antoi Natinan ihana kettukuosi. Näinpä pistin vanhat kamat myyntiin ja uusia mietintään. Uusien hankinta kävikin nopsaan, nyt on kaapissa Kettu ja Käärme uniikkeina ja söpöinä, sekä Hurtan valjaat, normipanta, monitoimari ja normaali pyöröremmi sekä edellisestä setistä jätetty musta puolikurkkari. Tähän olis varustehulluus tarkoitus jättää tällä kertaa, tosin tiedä sitten mitä tulee tulevaisuudessa hankittua.

Ja jottei varmasti tulisi liian lyhyttä postausta, kirjoitetaanpa hieman meidän hakuiluista. Ylläoleva kuva on eräiden treenien lopusta, treenien alussa on turha kuvitellakaan saavansa tuosta mitään muuta kun puolikkaan hännän tai epämääräisen mustan möykyn solmussa kaksi metriä ilmassa ja urku auki. Motivaatio hommaan on siis erinomainen, ja vaikka hallinta onkin toistaiseksi ihan nollassa, oon pitänyt tärkeempänä sitä, että toi pitää hommaa mahtavana kuin sitä, että se on täydellisessä hallinnassa.

Mahtava motivaatio näkyy myös hommissa. Se lähtee aina upeasti metsään ja eteneekin hyvin suhteellisen pitkälle. Kuitenkin sillä on ongelmana nenänkäyttö, se ei ihan aina muista aukaista nenäänsä metsään mentäessä. Siksi olemmekin tehneet viimeaikoina paljon nenänkäyttöharjoituksia, eli siis sunnuntaikävelyä, saattamista ja hajunhakuja. Hajunhajut eivät aluksi toimineet ollenkaan, Rolle menetti intonsa kun vietiin pois ukon luota. Saattamishommelit auttoivat kumminkin tähän(kin) hommaan, ja nykyisellään pystymme tekemään hajunhakuja hyvällä menestyksellä. Pikkuhiljaa se nenäkin alkaa aueta ja Rolle ymmärtää, että sielä on tarkoitus tutkia tuoksuja, ei kiikaroida horisonttiin.

Esineruutuakin ollaan jonkin verran tehty. Siinäkin Rollella on parantamisen varaa, mutta kyllä oon toistaiseks ihan tyytyväinen siihen. Esineruudussa irtoaminen sais olla parempaa, samoin kärsivällisyys. Rolle luovuttaa suht helposti, jos ei löydäkään esinettä. Tätä treenaillaan ja on sekin vähän parantunut. Toinen, mikä saisi parantua, on palautus, joka sekin on treenin alla. Loppujenlopuksi sitä kuitenkin treenattu suhteellisen vähän, koska päätin vaihtaa luoksarin ja noudon eteentuloksi, joka vaaditaan pk-puolella. Ollaan siis treenattu sitä eteentuloa, ja pikkuhiljaa aletaan olla siinä vaiheessa, että voitaisiin ruveta ottamaan tavaroita mukaan.

Ilmaisuakin ollaan jonkin verran tehty, ja se alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Aina ei komeaa haukkusarjaa tule, mutta sitäkin treenaillaan. Erityisen treenin alla on myös matalammassa viretilassa haukkuminen, kun sellaisiakin tilanteita varmasti joskus tulee eteen. Treenaamista siis on kaikilla osa-alueilla, mutta hiljaa hyvä tulee.