Ihan vaan mielenkiinnosta (osa 2/2)

Edellisessä osassa kerroin, kuinka vaihtoehtoja kaupallisille nameille miettiessäni keksin tehdä itse. Itse tekemisessä on kuitenkin se ongelma, että aikaa ei välttämättä aina ole. Siksi monesti käveleekin kauppaan, ostaa mahdollisimman halvalla (kyllä, koska allergioita ei noilla ole, painotan eniten hintaa lähinnä sen takia, että raha ei edellekään kasva puussa eikä vitosen seteli muutu kakskymppiseksi millään, vaikka toisinpäin muutos vie vain hetken) jotain ja kävelee ulos.

Olen jo pitkään yrittänyt löytää jonkin edullisen namin. Tuloksetta. Niimpä kävelin jälleen kerran kauppaan ja ostin, tällä kertaa tarjouksesta löysin, 200 g namipussin hintaan 2,80 €. Lähtöhinnalla 3,60 € kilohinnaksi tulee 18 €.

Ihan vaan mielenkiinnosta rupesin selvittelemään, mistä mä oikein maksan. 

Ainesosat: viljatuotteet ja kasvisperäiset tuotteet, glyseroli, liha ja eläinperäiset tuotteet (4% siipikarjaa), propyleeniglykoli, öljyt ja rasvat

Piti oikein googlettaa, mitä glyseroli ja propuleeniglykoli oikein ovat. Nopean googlettelun jälkeen selvisi: glyseroli sitoo kosteutta, propyleeniglykolia käytetään ainakin lehmänrehuteollisuudessa maun parantamiseen ja ruokahalun synnyttämiseen. 

Herää kysymys: mitä kettua mä olen oikein ostanut? Kilohinta on huikean korkea, tuolla kilohinnalla saisi useamman kilon puhdasta lihaa. Ja jos puhutaan esimerkiksi vehnästä, jota "viljatuotteet ja kasvisperäiset tuotteet" varmasti suureksi osaksi ovat, saisi kahdeksallatoista eurolla kymmeniä kiloja jauhoja. Sen lisäksi, että hinta tökkii, tökkii myös se, mistä mä oon maksanu. Ensinnäkin mun pitää pistää koko pussillinen vähintään puoliksi. Rasittavaa.

Toisekseen, ainesosaluettelo on enemmän tai vähemmän kyseenalainen. Periaatteessa tuo voi olla ihan mitä vain. Kanaversiossa on 4% siipikarjaa, ja sekin epäselvää, onko se osuus kaikesta vai osuus vain lihatuotteista. Käytännössä siis koko tuote voi olla kasvistuotteita, jotka eivät oikein missään muodossa ole hyväksi koiralle. Lisäksi pikainen googlettelu paljasti myös sen, että glyserolia käytetään myös mm. tupakassa, liimoissa ja räjähdysaineissa. Polypropeeniglykoli taas tunnetaan lentokentillä lentokoneen siipiin kertyvän jään poistajana ja autojen moottoreissa. Tässä vaiheessa viimeistään haluan todellakin kyseenalaistaa koko tuotteen, varsinkin kun glyseroli on toisena valmistusaineluettelossa.

Aika yllättävän pelastuksen mulle toi hakuporukan jäsen, joka pyysi hakemaan puolestaan koirilleen kaupasta HK:n lihapullia. Olin varautunut kohtuulliseen hintaan, mutta minut lyötiin ällikällä. En ollut uskoa silmiäni, kun 360 g:n pussi maksoi ruhtinaaliset 73 senttiä. Kilohintaa siis vain muutaman sentin päälle 2 euroa. Sen lisäksi, että vein noita kaverille, nappasin itsellenikin satsin. Samalla hinnalla, millä saa tuollaisen 200 g:n pussin vehnämössöä, saa melkein puolisentoista kiloa lihapullia.

Ainesosat: Suomalainen liha (broileri ja porsas), vesi, korppujauho, soijaproteiini, kamara, broilerinnahka, perunajauho, hernekuitu, mausteet (mm. sipuli, mustapippuri, korianteri), lisätty suola (1,3%), happamuudensäätöaineet (E262, kaliumlaktaatti), dekstroosi

Onhan tuollakin kyseenalaisia ainesosia. Korppujauho, sipuli ja suola pomppaavat silmille ensimmäisenä, kun ajattelee, mikä on hyväksi koiralle. Kuitenkin, kun kokonaisuutta ajattelee, on tämä lihapullavaihtoehto kaikista puutteistaan koiralle parempi. Lihaprosentti on näissä 40% ja kun otetaan lihaan verrattavat aineet (=eläinperäiset), määrä on 51%. Tämä on toiseksi paras, mitä olen nähnyt. Ykköspallin vie esimerkiksi kanafileet, joita tuntuu saavan nykyisin joka ikisestä marketista jonkun valmistajan valmistamana. Niiden hinta on kuitenkin monesti yli kolmessa kymmenessä eurossa, mikä on ehdottomasti liian paljon minulle.

Entäs sitten se "raekoko". Kokonaisina nuo menevät esimerkiksi heittopalkkana tai kaukopalkkan tmv. Nuo on kuitenkin ehdottomasti nopeampia pilkkoa kuin yhdetkään koiranherkut, ja ne saa juuri sen kokoisiksi kuin haluaa. Muuten tekisin lihapullani itse, mutta toistaiseksi en ole vielä koskaan saanut itsetehtyihin riittävän tiivistä ja hienorakenteista rakennetta, jotta ne eivät murustaisi taskunpohjaa.

Meidän treeniherkkuina taitaa jatkossakin olla kirjavaa sakkia. Mutta yksi asia on varma: en aio enää koskaan maksaa luun muotoon puristetusta viljasta järjetöntä kilohintaa.