Sintin synttärit

Niin se vain yhden pienen Bea-eläimen elämässä on vierähtänyt jälleen yksi uusi vuosi ja pikkuinen onkin jo 3-vuotias! Bean synttäriperjantai kului rauhallisissa merkeissä, sai oman pienen kakun ja nautti huomiosta. Mitään erikoisempaa ei tehty, lähinnä ulkoiltiin ja oltiin yhdessä. Synttärilahjakin viivästyi, kun nimeltä mainitsematon henkilö eli allekirjoittanut unohti erittäin lahjakkaasti rahat kotiin...

Synttärilahjan puute ei kuitenkaan haitannut Bean synttärifiiliksiä. Hän meinaan tuumasi, että haa, tilaisuuteni on tullut! Vaikka se on houdini ja availee kaiken näköistä, lähinnä ovia ja portteja, se ei ole aiemmin tehnyt mitään silloin, kun sen kanssa ollaan kotona. Synttäripäivän kunniaksi neito päätti kuitenkin lähteä "kosmetologille" kaunistautumaan. Se oli avannut sen surullisen kuuluisan kodinhoitohuoneen ulko-oven, josta sen houdininura alkoikin, livahtanut Rollen tarhastakin ulos ja suunnannut kohti naapurin kompostia! Ja tuli muuten hyvin iloisena takaisin!

Paljon onnea maailman paras pieni!

Koiramainen syyslomareissu

Syyslomani huipentui reissuun Bean edellisen omistajan luo Järvenpäähän. Pieni vaivaton junakoira kulki matkan hyvin ongelmitta. Ilman ongelmia ei kuitenkaan säästytty, kun Riihimäellä vaihdossa hyppäsin vahingossa väärään junaan. Käytiin me sitten Lahden kautta pieni ylimääränen kierros ja lopulta löydettiin onnellisesti perille. Ja pieni oli ratketa onnesta kun näki vanhoja tuttuja.

Perillä olimme kohtuullisen myöhään torstai-iltana, joten silloin ei enää mitään oikein ehditty tekemään. Meillä ihmisillä toki juttua riitti ja koiratkin pienet painit vetivät. Vauhtiin päästiin kuitenkin perjantaina, kun maksoin potut pottuina... No en oikeesti, Bean edellinen omistaja käytti koiransa Vixin fyssarilla ja mä sitten toimin maksumiehenä synttärilahjan nimissä (ja myös koiran juoksuttajana). Oli kyllä mielenkiintoista nähdä eläinfyssari työssään.

Fyssarin jälkeen otettiin Bea ja Bean edellisen omistajan toinen koira Vuki ja lähdettiin juoksuttamaan niitä. Koirapuisto sattui matkan varrelle ja koska totesimme molemmat koirat ystävällisiksi, päätimme suunnata sinne. Pari vierasta koiraa siellä olikin, mutta Bea ja Vuki leikkivät kyllä enimmäkseen kaksistaan. Seuraavaksi kaupan kautta kotiin ja kyökin ääreen. Emme rikkoneet perinteitä tälläkään kertaa ja leivoimme juustokakkuja - kaksin kappalein.

Lauantaiaamu alkoi aikaisin, todella aikaisin, kun suuntasimme treenihallille. Ei olisi alkanut niin aikaisin, jollei hallille olisi pitänyt viedä kahvipannuja. Päätimme kuitenkin hyödyntää tilanteen ja vetää siihen treenit. Bean kanssa otimme seuruupätkiä, pitkää suoraa. Jostain syystä se paineistuu, mitä pidemmälle mennään. Täytyneekin alkaa tekemään sen kanssa pidempiä pätkiä, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. Teimme myös kaukojumppaa ja hyppyä, joissa ei ollut ongelmia.

Pääsin myös treenaamaan Vixi-belgiä. Ai että rakastan, on se niin erilainen fiilis treenata belgin kuin lappalaisen kanssa. Sain myös käskyn kokeilla opettaa Vixille sen ongelmaliikettä, kapulan pitoa. Sain kuin sainkin jotain aikaiseksi ja kaverini olikin sitten seitsemännessä taivaassa todella pitkään (ja minä sitä myöten pestattuna treenaamaan kapulaa).

Lauantai jatkui edelleen treenien merkeissä ja suuntasimme jäljelle. Bealle tehtiin sen elämän kolmas jälki, samankaltainen kaari kuin ekallakin kerralla. Nameja oli aika satunnaisesti, välillä lyhyt pätkä jokaisella askeleella ja välillä jopa neljä-viisi askelta ilman. Pituutta ei yhtään liikaa. Bea jäljesti jälleen hienosti, on tää vaan sen hommaa. Tarkkuutta työskentelyyn saatiin mukavasti, kun hidastettiin koiraa pitämällä hihnasta. Yllätyksekseni Bea ei myöskään ottanut nokkiinsa tästä pienestä pakotteesta vaan päinvastoin. Pieni harhahdus tuli poluntapaisen ylittämisessä, mutta siitäkin selvittiin.

Jälkitreenin yhteydessä teimme myös esineruutua. Jälkiohjaajamme vei esineen ruutuun, noin 5-10 metrin päähän ja Bea päästettiin perään. Aluksi pieni ei meinannut esinettä ottaa ja kuljeskelikin paljon esineen ympärillä, mutta lopulta ottikin sitten esineen. Pidettiin siitä sitten isot bileet ja leikittiin esineellä. Ainakin pienellä oli hauskaa!

Lauantai loppui vielä treenien merkeissä, kun teimme olkkaritokona kaukojumppaa ja kapulan pitoa. Vastoin omia odotuksiani vieraampi paikka ei vaikuttanut kapulaharjoituksiin ja saatiin vedettyä hieno setti. Sitten vielä pitkän, ihanan ja antoisan päivän jälkeen sänkyyn odottamaan sunnuntain koirauimalakäyntiä.

Sunnuntaina tosiaan suunnattiin koirauimalaan Hyvinkäälle. Bea on käynyt paikassa aiemminkin, minä en. Uittaja muisti Bean ja sen aiemmat uintikokemukset. Kuulemma Bea oli aiemmin mennyt uimaan armeijatyyliin eli koska joku oli pakottanut. Uittajakin oli nyt ihan hämmästyksissään, kun eräs pieni lappalainen meni alkukankeuksien jälkeen itsenäisesti pallon perässä. Ai että joku tais nauttia hommasta! Föönaaminen sen sijaan ei ollut kivaa, mutta siitäkin selvittiin hengissä. Föönaamisen jälkeen sen sijaan oli hauskaa - ainakin meillä ihmisillä - kun pieni lappalainen oli ihan pörröinen ja näytti ainakin hetken lapinkoiralta!

Loppureissun ajan nautittiin sitten vain ihmisseurasta. Myöskään takaisintulomatka junalla ei sujunut kuten Strömsössä, koska alkuperäisen suunnitelman mukaan lähtenyt juna oli täyteen buukattu eikä saatu siis sinne ostettua lippua. Onneksi se ei ollut päivän viimeinen juna ja pääsimme kuin pääsimmekin kotiin. Reissu oli todella antoisa ja ihana, olisin todellakin halunnut jäädä pidemmäksikin aikaa!

Viimeinkin!

Eilen olis ollu Lahdessa tokon rotumestaruuskisat. Oishan sielä ollut kiva kisata, mutta en mä sitten lopulta jaksanut sinne asti vaivautua. Muuten olisin varmaan lähtenytkin, mutta sattuikin käymään niin, että tänään oli ihan kotipitäjässä tokokisat. Sama tuomari vielä, Tuire Marjamäki. Joten tänään suunnattiin Rollen kanssa koti uusien sääntöjen uusia haasteita.

Homma alkoi paikkamakuulla. Jätkä oli ihan vähän vaan kiinnostunut viereisistä nartuista ja kun lopulta sain sen keskittymään, hän keksi, että hän rupeaa tarjoamaan maahanmenoa. Kahesti sen jouduin uudestaan sivulle käskyttämään, tuuri kävi kun mun jälkimmäinen sivu-käsky loppu just samaan aikaan, kun liikkuri ilmotti liikkeen alkavan.

Paikkamakuu 10 Ja sitten se muisti, mitä ollaan tekemässä. Keskittyi hienosti ja mä olin varmaan maailman onnellisin jo siitä, että saatiin ekaa kertaa meidän uran aikana paikkiksesta täydet pisteet!

Kuva: Oriveden Seudun Koirakerho

Yksinololiikkeitä odotellessa söin leivän. Ja kaveri totes, että eipä taida sua ainakaan hirveesti jännittää, kun syömäänkin pystyt. Eipä jännittänytkään, menin kehään nauttimaan ja se kannatti.

Seuruu 9,5 Ei mitään tietoa, mistä se puolikas lähti. Ehkä siinä voi olla jonkinasteista pärstäkerrointa mukana, ite tykkään ton otuksen seuraamisesta, mutta on se tiiviimpää kuin sääntöjen vaatima 10 cm.

Liikkeestä maahanmeno 10 Mitäs siihen lisäämään

Luoksetulo 10 Kuin myöskään siihen

Noutoesineen pitäminen 9,5 Se vaan on niin onnellinen koko liikkeestä, että vaikkei se mälväkään, ei suoritusta voinut rauhalliseksi sanoa. Häntä heiluu kun mikäkin propelli ja sitä myötä koko koira!

Kaukokäskyt 10 Käskin sen maahan. Meni pää maahan -asentoon. Kirosin mielessäni. Se ei välttämättä nousisi ylös. Kivi vierähti sydämeltä, kun se liikautti tassuaan. Se ei ikinä jätä mitään puolitiehen ja maahan se menisi varmasti.

Hyppy 10 Eteen sen pitäisi tulla, mutta tokossa ei sinänsä ole väliä, joten otin hyppy-käskyllä, mistä se hyvin pienellä todennäköisyydellä tulee eteen. Eteentulon käskyllä taas se olisi todennäköisesti kiertänyt esteen, kuten treeneissä, joten otin tuon vaihtoehdon, millä emme pisteitä menettäisi. Ja se kannatti.

Kokonaisvaikutus 10 Älkää multa kysykö, mitä se sano! Olin vaan niin onnellinen koirasta ja suorituksesta. Oltiin (ja ollaan kyllä edelleen) ihan taivaissa!

ALO1 197,5/200p, KM ja luokkavoitto

Kuva: Miia Hyvärinen

Hyvät pisteet olivat kyllä tänään tiukassa, tuomari tarkisti säännöistä vähän väliä, miten nyt toimitaan ja tasan tuli pienimmätkin virheet huomattua. Ei tullut koko kokeessa kenellekään muulle ykköstulosta.

Kokeen tulos kertoo kaiken. Koira osaa kyllä, sen tiedän. Vire oli se The Juttu. Ja se me saatiin toimimaan! Uuden tokoryhmän treeneistä on selkeästi ollut apua (ja Beakin on kantanut oman kortensa kekoon, Rolle on nykyään ihan eri lailla mukana, kun tietää, että se ei ole itsestäänselvyys, että mä valitsen sen). Ennen me treenattiin tyylillä kentälle, treeni ja pois. Sitten, kun menikin kokeeseen ja tuli odottelua vähän joka väliin, koiralle tilanne oli hyvin erilainen kuin treenitilanne.

Mutta nyt uudessa tokoryhmässä treenaamme koira kerrallaan ja näinollen koirille tulee luonnollisesti odottelua. Kokeessa pyrin vielä tekemään olosuhteet ihan treenien kaltaiseksi. Häkki oli kyllä mukana, mutta Rolle oli siellä vain ihan aluksi, kun tulin koepaikalle niin aikaisin, että näkisin EVL:nkin. Voittajan alussa käytiin Rollen kanssa lenkillä, jonka jälkeen jätin sen puuhun kiinni. Itse vietin ajan poissa koiran luota, kuten treeneissä. Rolle olikin sitten ihan liekeissä, kun lopulta pääsi hommiin.

Seuraavaksi lähdemme kohti uusia haasteita. Päällimmäisenä tavoitteena tällä hetkellä varmaan BH, treeneissä keskitytään varmaankin PK-puolen juttuihin, kun BH:kin on tuolle jo varmaksi reenattu. Tilaisuuksien tullen toki lähdetään kokeisiin, varmaan hakemaan TK1:stä.

Mutta just nyt, ennen mitään muuta, mä nautin vain tästä fiiliksestä ja maailman parhaasta toko-otuksesta!