Luukku 5

Tällä kertaa taas tynkä postaus ajanpuutteen vuoksi. Mutta niin, kumman koiran häntä on kyseessä? Arvaamalla oikein voit saada arvan arvontaan, joka suoritetaan 24.12. Arvaukset otan vastaan sähköpostilla hei.strengell@gmail.com huomisiltaan klo 21 mennessä. Muistakaahan myös eilinen luukku, jossa on vielä pari tuntia arvausaikaa jäljellä!

Luukku 4; Koska mä saan taas repiä papereita?

Edelleen eletään kuva-arvoitusten aikaa. Niille, jotka eivät ensimmäistä luukkua ole avanneet, selvennän, että ideana on siis arvata, kumpi koirista on tuossa alla olevassa kuvassa. Oikeasta vastauksesta saa arvan arvontaan, joka suoritetaan 24.12., palkinto on toistaiseksi vielä yllätys. Kumpi koira tällä kertaa esiintyy kuvassa? Lunttaamisen estämiseksi toivoisin, että vastaukset lähetetään minulle sähköpostilla hei.strengell@gmail.com 

Varsinaista kaavaa vastausviestille ei ole, mutta toivoisin siitä käyvän ilmi, minkä päivän vastaus on. Vastausaikaa on n. 24 h eli vastauksia ensimmäiseen luukkuun otan huomisiltaan klo 23 asti. Toinen luukku voi tulla ennen ajan päättymistä, jolloin on sitten kaksi luukkua samanaikaisesti vastattavana.

Tämän päivän arvoituskuvassa näkyykin sitten... Niin, kuka?

Ja koska kalenterissa on eletty pari päivää melko niukilla postauksilla, ajattelin antaa puheenvuoron näille meidän nelijalkaisille:

~~~~~~~~~

Hau rakas joulupukki!

Mä aattelin nyt kirjotella sulle pienen toivelistan siitä, mitä kaikkea mä haluaisin tänä jouluna niistä paperikääreistä löytää.

Ihan ekaks mä aattelin perinteitä kunnioittaen toivoa jättimäistä kävelykeppiä.

Tuollaisen mä oon saanut tähän mennessä aikas monena vuonna. En mä sitä jaksa kerralla kokonaan syödä, mutta sitä on kiva nakerrella pikkuhiljaa. (Ja tähän liittyen toivoisin, että siihen kirjotettais oikeen isolla ROLLE, että Bea ei söis sitä!)

Toisekseen mä toivoisin jotain oikein maukasta herkkuluuta, tuommoinen poronlapa olisi esimerkiksi aika jees.

Emäntä meinaan kerran osti mulle tommosen ja se oli niin hyvää et söin sen heti kerralla! Vaikka tekikin tosi tiukkaa, mutta meni kuitenkin.

Tällasia pussukoita saisit tuua vaikka useemmankin!

Kyllä, mä tiedän, että ne on oikeesti kissanherkkuja. Mutta mä tykkään ajatella Emäntääkin, taino sen sormia, koska se ei jaksa pilkkoa herkkuja. Ja koirille olevat valmisherkut on pilkottu valmiiks liian isoihin paloihin, ne kun yrittää nielasta mahdollisimman nopeesti niin ei oikein toimi ja rupee yskittään. Eli siis loppujenlopuks omaks parhaakseni on tämmöset vähän pienemmät herkut (vaikka ne onkin pienempiä. Mut hei, niitä pystyy syömään enemmän lyhyemmässä ajassa!)

Mä (taino Emäntä enemmänkin) toivoo tuommoista hienoa Orbilocin valoa.

Mullahan on jo ennestään tuollainen punainen, mutta nyt kun Bea tuli taloon se omi sen punaisen tyttöjen värisenä (Emäntä tosin sanoo et se on sen takia, että jos Beaa pitää vapaana niin sen näkee paremmin. Mua taas ei kuulemma tarvii nähdä kun kuljen muutenkin siinä jaloissa). Mutta olis se silti  tosi kiva, vaikka vihreä tai sininen tai kirkas, mutkin näkis pimeellä.

Mutta joka tapauksessa oon tyytyväinen, tuli sieltä paketista mitä vaan. Pääasia on kuitenkin se, että niitä paketteja saa. Tai siis että saan repiä ne paperit. Joten, rakas pukki, muista kääriä mun lahjat oikeen suureen määrään paperia ja laita oikeen paljon paperia myös ihmeisten lahjoihin, että voin sitten mennä siihen suureen lahjapaperikasaan ja repiä KAIKEN! Ja tietysti mä toivon, et ensvuonnakin voitais taas lenkkeillä Emännän tai muiden ihmeisten kanssa tosi paljon ja että edelleen saisin joka ilta annoksen ruokaa.

Paperin kahinaa innolla odottaen, Rolle

~~~~~~~

Moi pukki!

Musta tuntuu etten oo ihan varma, haluaisinko sua tänne. Rolle kyllä sano, että oot tosi mukava tyyppi ja tuot tosi kivoja lahjoja. Mutta se myös sano, et oot semmoinen isokokoinen parrakas mies, ja jos ihan totta puhutaan, niin mä taidan vähän jänistää isoja miehiä. Joten jos mitenkään mahdollista, niin hyvä ratkasu vois olla esimerkiks niin, että jättäisit ne lahjat tuohon ulko-oven taakse, josta sitten joku ihmeinen ne voisi hakea. Niin mun ei tarttis pelätä.

Mutta ihan ekaks toivon tällasta kivaa lelua!

Mun edellisessä kodissa mulla oli tollanen lelu ja se oli ihan superkiva. Ja on se kai pakko myöntää, että vähän kaipaan karvaista riepoteltavaa. Emäntäkin sai jo huomata sen, viimeks tokotreeneissä yritin tappaa Rollen pörröpantaa. Joten jotta kaikki säilyis ehjänä niin pliis, tuo mulle oma karvalelu!

Ja mäkin haluun jotain hyviä herkkuja.

Meillä oli tällaisia pari kappaletta testissä ja kyllä tykkäsin! Joten jos mitenkään mahdollista, tuo näitä useempi paketti niin, että niitä riittää vähän pidemmäkskin aikaa. Koska oon mä aika fiksu ja saan aina paljon palkkaa kun treenaillaan, niin ei yks paketti riitä mihinkään!

Ja lopuks toivoisin vielä tämmöisiä jouluisia herkkuluita.

Tykkään tosi paljon tuollaisista normiversioista, siis ilman noita punasia ja vihreitä juttuja. Joten ois joulun kunniaks kiva maistaa jotain erikoisempaa!

Lisäks mä haluaisin, että mua lenkitettäis tosi ahkerasti. Ja pliis, auta Emäntää sen koulujutuissa, että me päästäis tekemään kaikkea kivaa enemmän. Nyt sillä on tosi paljon kaikkee kouluhommaa ja ihan aina se ei ehdi meidän kanssa puuhailemaan paljoa. Kovasti se yrittää, joten kiitos, mä pyydän, auta sitä.

Siis tuo ne lahjat ja häivy! Bea

Kaikki tuotekuvat Musti ja Mirrin verkkokaupasta

Luukku 3

Kumpi koira tällä kertaa esiintyy kuvassa? Lunttaamisen estämiseksi toivoisin, että vastaukset lähetetään minulle sähköpostilla hei.strengell@gmail.com 

Varsinaista kaavaa vastausviestille ei ole, mutta toivoisin siitä käyvän ilmi, minkä päivän vastaus on. Vastausaikaa on n. 24 h eli vastauksia ensimmäiseen luukkuun otan huomisiltaan klo 19 asti. Toinen luukku voi tulla ennen ajan päättymistä, jolloin on sitten kaksi luukkua samanaikaisesti vastattavana.

Luukku 2

Nyt on sitten vuoro toisen kuva-arvoituksen ja tilaisuus toiseen arpaan on vielä jäljellä. Ykkösluukkuakin saa vielä arvuutella klo 20:een asti.

Jälleen sama arvoitus kuin eilen, kumpi koira on päässyt linssiludeksi tällä kertaa? Lunttaamisen estämiseksi toivoisin, että vastaukset lähetetään minulle sähköpostilla hei.strengell@gmail.com 

Varsinaista kaavaa vastausviestille ei ole, mutta toivoisin siitä käyvän ilmi, minkä päivän vastaus on. Vastausaikaa on n. 24 h eli vastauksia ensimmäiseen luukkuun otan huomisiltaan klo 17 asti. Toinen luukku voi tulla ennen ajan päättymistä, jolloin on sitten kaksi luukkua samanaikaisesti vastattavana. (Kuten tänään).

Luukku 1

Meidän blogin historiallinen teksti on tässä: ensimmäisen joulukalenterin ensimmäinen luukku starttaa samalla eräänlaisen arvonnan. Joulukalenterissa on siis yhdistetty joulukalenteri ja arvonta. Arpoja voi ansaita "avaamalla luukkuja".

Kukin luukku sisältää kuvan jommasta kummasta koirasta. Teidän tehtävänänne on arvata, kumpi koirista on kyseessä. Oikealla vastauksella saa arvan arvontaan, joka suoritetaan 24.12. ja jonka voittaja julkaistaan viimeisessä luukussa (24.12.). Ja koska eletään joulunaikaa, palkinto saa pysyä yllätyksenä myöskin jouluaattoon asti. Mutta voin luvata, että palkinto on varmasti sellainen, joka on kaikille mieleen ja sillä on ihan kohtuullisesti arvoakin.

Mutta siis, pidemmittä puheitta, ensimmäinen kuva. Lähdetään helposta liikkeelle, kumman tassu on kyseessä?

Lunttaamisen estämiseksi toivoisin, että vastaukset lähetetään minulle sähköpostilla hei.strengell@gmail.com 

Varsinaista kaavaa vastausviestille ei ole, mutta toivoisin siitä käyvän ilmi, minkä päivän vastaus on. Vastausaikaa on n. 24 h eli vastauksia ensimmäiseen luukkuun otan huomisiltaan klo 20 asti. Toinen luukku voi tulla ennen ajan päättymistä, jolloin on sitten kaksi luukkua samanaikaisesti vastattavana.

Miten raitapaidalla menee?

Multa on jo pariin otteeseen kysytty, miten Bea on lähtenyt kotiutumaan. Päällisin puolin hyvin. Tietenkään alkutaival ei ole ollut ongelmaton, mutta sitä emme edes odottaneet. Pilvilinnoissa ei voi elää, kaikki ei mene kuin strömsössä.

Alusta asti Bea on ollut selkeesti mun koira. Oon kyllä tehnyt ja mennytkin sen kanssa eniten, joten sikäli ihan ymmärrettävää. Se hakeutuu mun luo turvaan kaikelta jännältä. Mun luo se tulee myös silloin, kun se ei keksi muuta tekemistä eli siis kun Rolle ei suostu leikkimään sen kanssa. Muita perheenjäseniä kohtaan se on edelleen jokseenkin pidättyväinen ja epävarma, kuitenkin pikkuhiljaa suhde muihinkin alkaa parantua. Pikkuveljeäni kohtaan se on jostain syystä hyvin varautunut, mikäli veljeni on näkökentässä Bea kulkee mahdollisimman huomaamattomasti ja nopeasti ohi. Mutta hiljalleen alkaa Bea tottua veljeenikin, eiköhän se siitä rohkaistu.

Yksinolot ovat menneet pääpiirteittäin hyvin. Tarkkaa tietoa yksinoloista tuskin koskaan saan, mutta kotiin palatessa ei ole mitään ollut tuhottuna. Ja vielä selvennykseksi: Rolle on siis yöt ja yksinoloajat ulkokoira, mutta Bea on ainakin toistaiseksi nekin ajat sisällä. Isä tosin yrittää kaikin keinoin saada Beaakin mahdollisimman nopeasti ulkokoiraksi, mutta multa ei siihen ihan heti lupaa heru. Bealla ei ole turkkia siihen hommaan! Toinen syy, miksi koirat haluan pitää yksinoloaikana erillään, on se, että haluan taata Rollelle omaa rauhaa ja yksinäisyyttä.

 Ainoan koiran asemaan tottuneelle Rollelle tämä on hyvin suuri muutos. Enää se ei olekaan ainoa huomion keskipiste kokoaikaa. Toki meillä on ollut hoitokoiria aikaisemmin, mutta jälleen uusi koira ja uudet kujeet. Yritän kuitenkin parhaani mukaan antaa myös Rollelle omaa spesiaaliaikaa, vaikka se onkin välillä hieman hankalaa.

Enimmäkseen ja suurimman osan ajasta nuo elävät täysin sovussa keskenään. Ne painivat ja juoksevat ja Bea nuolee Rollen korvia ja toisinpäin. Kuitenkin Rollella on pari erityistä asiaa, joista se aina välillä sanoo Bealle. Nämä ovat lelut ja rutiinit/"aikataulu". Rolle nukkuu aina tiettynä aikana päivästä ja erityisesti Rollea ärsyttää, jos Bea tulee härkkimään Rollea nukkuessa. Leluista Rolle on myös tarkka. Vaikkei Rolle leikikään leluilla, sen mielestä kaikki lelut kuuluvat hänelle ja se ajaa Bean aina pois lelujen luota. Tähän olemme me ihmiset puuttuneet: Rollen on joko leikittävä Bean kanssa sovussa tai sitten annettava Bean leikkiä ja lähdettävä itse pois. Mutta vastapainoksi olemme sitten ajaneet Bean pois, jos se tulee härkkimään, kun Rollea rapsutetaan tms. Muuten varmaan antaisimme tämän asian olla, mutta Rolle selkeästi osoittaa, että haluaa rapsutushetkien ym. olevan vain ihmisen ja koiran välinen tilanne, ei ihmisen ja kahden koiran. Molemmilla koirilla on oikeus omaan tilaan ilman, että toinen tulee siihen härkkimään. 

Meidän lenkit ovat toistaiseksi kuin 8-viikkoisen pennun kanssa. Bean hihnakäytös ei ole täydellisen priimaa, eikä ole kyllä Rollenkaan. Mutta joka tapauksessa Bean hihna kiristyy pahimmassa tapauksessa parin metrin välein, joten me sitten pysähtelemme parin metrin välein. Pysähdyksen jälkeen vaadin koiralta katsekontaktin ennenkuin jatkamme matkaa. Tämän tavan olen havainnut hyväksi jo Rollea kouluttaessani. Kun vaatii kontaktin, koiran on oikeasti keskityttävä ihmiseen eikä vain siihen, mihin haluaa seuraavaksi mennä. Kävelylenkeillä ei kontakti ehkä ole niin tärkeä, mutta jos ikinä haaveilee irtipidosta, saati sitten harrastamisesta, koiran on oltava kuulolla ja helpoin tie lähteä rakentamaan kontaktia on sen vaatiminen mahdollisimman usein.

Bean kanssa olemme aloittaneet jo treenaamisen. Tai no tällä hetkellä se todellakin on suhteen luomista ja hyvin alkeellisia juttuja. Maanantaina olimme tokossa, ja Rolle teki noutoa. Erinomaisesti tekikin, puukapulaa palautteli mahtavasti eteen. Bea sen sijaan keskittyi kontaktin ottamiseen. Lopussa kontakti alkoi tulla jo hyvin, nopeasti ja ilman käskysanaa. Tokotreenien aikana leikimme Bean kanssa myös pallolla, se on ihanan pallohullu! Sopivasti, muttei ainakaan toistaiseksi liikaa. Vitsit mä rakastan, kun koira leikkii!

Kotonakin olemme treenanneet paljon kontaktia. Ja paljon on oikeasti paljon. Muttei liikaa. Ja pakko kyllä se on itsekin myöntää, että jossain on onnistuttu ja hyvin asioita tehty. Täysin valmiiksi kontakti tuskin koskaan tulee, enkä sitä vaadikaan. Mutta se kehittyy ajan kanssa ja hommia tehdessä, joten siirryimme tänään seuraavaan vaiheeseen nimeltä perusasento. Nopeana oppijana uskon Bean oppivan tämänkin nopeasti, tai no onhan sille perusasennon alkeita namiohjauksella opetettu. Minä päätin kuitenkin lähteä opettamaan purkki/laatikkotekniikalla, koska sillä saan heti namiohjaukset pois ja kylkiäisinä vielä aivan järjettömän upean takapäänkäytön. Tän päivän aikaansaannoksiin kuuluu se, että Bea tajusi, että etujalat pitää pistää purkille. Vielä ei osata kääntyä milliäkään, mutta hiljaa hyvä tulee (itseasiassa mulla on tän päivän treenailuista videoitakin, mutta en nyt laita niitä kun ne on ihan puhtaasti sitä, että Bea seisoo purkin päällä ja mä palkkaan sitä. Mutta kunnianhimoinen tavoite olis videoida joka treeni ja sitten myöhemmin vois katella kehitystä)

Tänään tehtiin myös canicrossjuttuja, kiitos Miralle, Leicalle ja Ryhdille treeniseurasta! Rollen kanssa aloiteltiin ohituksilla, vitsit mä olin ylpee pojasta kun se ohitti tosi nätisti. Ei edes yrittänytkään Leican luo! Ja ohitettavanakin oli superupee, keskeytti palkan syömisen, mutta muuten ei reagoinut mitenkään.

Beakin pääsi kokeilemaan hieman hommaa. Ihan vähän sen kanssa oli aiemmin tehty, mutta lähdettiin silti sen kanssa ihan alkeista. Yhteensä kolme minipätkää tehtiin, kaikilla Mira meni pallon kanssa sopivan matkan päään. Kahella ekalla kerralla Bea vaan juoksi Miran ohi pallon perässä, kolmannella kerralla pidin vetoliinasta kiinni parin metrin ajan. En oo varma, oppiko se mitään vetämisestä, mutta yleisestä elämästä se oppi. Se meinaan tuli kodinhoitohuoneen ovesta ulos, siis kahvan käänsi niin, että ovi aukes. Saatiin molemmat Miran kanssa kunnon slaagi kun pikkumusta juoksi kohti; Mira luuli kissaksi, minä jänikseksi etc. Kun tajusin, että se on mun oma raitapaitani, heräs kysymys: kuka sen on päästänyt ulos? No, uusi yritys ja sillä meni ehkä minuutti päästä sieltä ulos. Lopputulema: muista lukita se ovi jatkossa!

Musta tuntuu, että oon kirjottanu hirveesti kaikkee negatiivista. Mutta ei, ei se ole! Mä rakastan Beaa koirana enkä vaan koirana vaan perheenjäsenenä. Bea on just täydellinen sellasena kuin on, se on ihana persoona ja enkä muuttais yhtä ainutta sen luonteenpiirrettä. Mä en myöskään muuttaisi mitään, mitä sen kanssa on tehty. Arjessa se on loppujenlopuksi todella helppo, enkä koskaan olis uskonut, että mä voisin luottaa siihen näin nopeesti näin hyvin. Ja tästä on kiittäminen vain sitä, miten sen kanssa on eletty aiemmin. Se on täydellinen täytekakun pohja, ja se, mitä mä voin sille tehdä, on vain kermakuorrutetta sen kaiken ihanuuden päällä.

Unelmista totta

Tänään. Tänään. Tänään, juuri tänään. Ihan paria minuuttia vaille kaks iltapäivällä. Silloin mun unelmat kävi toteen.

Tämä ihana neitokainen muutti meille. Kyseessä on Puurattaren Syysloisto, kotoisammin Bea, 2-vuotias suomenlapinkoiranarttu. Näin lyhyen tutustumisen jälkeen Bea vaikuttaa pehmeältä, mutta kuitenkin energiseltä. Bea on säpäkkä liikkeissään ja todella pirteä.

Meillä on molemmilla paljon opittavaa toisistamme. Koska Bea on jo aikuinen, on sille luonnollisesti opetettu asioita jo etukäteen. Tämä on ihan kiva, mun ei esimerkiksi tarvitse taistella sisäsiisteyden kanssa. Kuitenkin kaikki, mitä Bealle on opetettu, ei ihan mee yksiin sen kanssa, miten mä oon toiminu Rollen kanssa. Yksi hyvä esimerkki tästä on se, että kun käsken Bean istumaan, se ei jää siihen, vaan sille täytyy sanoa odota-käsky. Saas nähdä, kuinka kauan mulla menee tämän oppimiseksi, sillä luulen, että jos opettelen itse olemme nopeammin yhteisymmärryksessä kuin niin, että opettaisin Bean istumaan ilman varsinaista käskyä. Käskyllä homma on kyllä selkeämpi, Rollelle vain ei ole tullut opetettua kun se pysyy muutenkin.

Erilaisista persoonistaan huolimatta Rolle ja Bea tulevat vallan mainiosti toimeen keskenään. Useammat leikit on jo leikitty, ja tälläkin hetkellä meidän parketteja koetellaan painin ja pyrähtelyn muodossa. Ulkona vedetään rallia niin, että multa vaan lentää. Remmissä eivät kuitenkaan edes yrittäneet painia, vaan kulkivat kauniisti rinta rinnan.

Käytiin vähän tokoilemassakin Bean kanssa. Tehtiin ihan yksinkertaista perusasentotreeniä, aluksi ohjasin Bean perusasentoon (tätä sille aikaisemmin on hieman opetettu) ja siitä sitten lähdettiin liikkumaan ihan miniminiaskelin ja Bean piti itse tarjota uutta perusasentoa. Pikkuhiljaa tämä pieni raitapaita hoksasi homman juonta ja alkoi tarjota haluttua toimintaa. Siihen oli hyvä lopettaa, tai no oikeastaan olosuhteet pakottivat lopettamaan, kun namit loppu.

Tämän muutoksen johdosta myös blogi muuttaa nimeään ja osoitettaan. Jatkossa kuljetaan nimellä Raitamonsteri, joka tulee Compostimonsterista ja Raitapaidasta. Ulkoasukin muuttuu, mutta omista koodaustaidoistani johtuen se tuskin tulee olemaan huikea.

Ja jottei Rollea ihan täysin unohdeta, se muistutti taas eilen, miksi sen lempinimi on Compostimonsteri. Äiti ja sisarukseni olivat käyneet Kotipizzassa ja jälleen pitsan rippeet kulkeutuivat kotiin. Arvatkaa vaan kaks kertaa, oliko niitä jäljellä enää hetken päästä?