Synttärisankari

Meillä vietettiin 5-v synttäreitä viimeviikon keskiviikkona. On se jo iso poika!

Kyllähän sitä oli pakko ottaa ihan "virallinen" seisotuskuva. Auringon vaikutus alkaa jo näkyä kulottumisena (on muuten ärsyttävää, kun vähän vähemmän rotua tuntevat rupeavat  miettimään keinoja, miten turkin laatua saisi parannettua. Joka kerta tekee mieli raivota, että sille ei voi tehdä mitään!)

Synttärilahjaks se sai läjän kaikkee aktivointijuttua. Alempi kuva on vartin puuhastelun jälkeen, vähän reilu puolet jäljellä. Kaikenkaikkiaan sillä meni melkein puoltoista tuntia kaikkien herkkujen metsästämisessä. Ja oli puolentoista tunnin jälkeen tyytyväistä koiruutta.

Itse synttäripäivä meni meillä rauhallisissa merkeissä. Sitä ennen ja sen jälkeen ollaan kyllä aktivoiduttu ihan riittävästi. Melkein joka päivä ollaan käyty pyöräilemässä, on kivaa hommaa. Synttäripäivän jälkeen torstaina käytiin agiliitelemässä. Viikonloppuna käytiin canicrossailemassa ja yhteislenkillä. Ja tietysti ollaan valmistauduttu vappuna häämöttävään tokokokeeseen.

Rukkaset

Kaikki varmaankin tietänevät, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, pitäisikö koirasta tehdä rukkaset? Kun koira on tehnyt tuhmasti, vitsaillaan, pitäisikö siitä tehdä rukkaset.

No, meillä ei ihan rukkasia tehty, mutta lapaset tehtiin. Muutaman harjauskerran karvat sai kerätä pahvilaatikkoon, ja vähän ennen joulua lähetin karvat Sanskille kehrättäväksi. Sanski tekikin oikein erinomaista työtä, ja kilpailijoistaan eroten 100% koirankarvasta. Muut koirankarvaa kehräävät siis väittivät, ettei pelkkää koirankarvaa voi kehrätä ja kehrääjästä riippuen lupasivat sekoittaa sekaan n. puolet lampanvillaa. Joten, kun halusin nimenomaan koirankarvalankaa, Sanski valikoitui joukosta korkeasta hinnastaan huolimatta.

Maaliskuun alussa tuli pehmeä paketti postissa. Sitten pääsi neulomaan. Ihanaa! Neulominen on yks parhaista asioista, mitä mä tiedän. Kumminkin, lanka oli helppo neuloa ja ah se neulejälki. Ihana pehmonen pörrö <3.

Lopuksi vielä kuvasaastetta, jo uudella omistajallaan tosin. Tulee kyllä mulle itellenikin tommoset.

-Heidi

Agiliitoa

Joulukuusta asti ollaan nyt siis käyty agiliitelemässä kerran viikossa. Kertoja on kertynyt nyt kymmenen-viisitoista. Niiden aikana ollaan edistytykin.

Alkutilanteessa suurin osa esteistä osattiin, kepit ja keinu oli ei-osaamislistalla. A-este oltiin menty vain pari kertaa, ja siihen lähdettiin hakemaan varmuutta. Muutenkin lähdille hakemaan varmuutta esteiden suoritukseen.

Keppejä lähdettiin treenaamaan vinokepeillä, ja kepit ovat olleet nyt n. kolmen viikon ajan suoritusvarmat. Eri kulmistakin tuleminen onnistuu, tosin suora kulma on vielä liian hankala. Eteenlähettäminen ei enää onnistu, joskus se toimi, mutta kerran jouduin huutamaan koiran takaisin, kun meni väärin, eikä sen jälkeen ole suostunut eteenlähetykseen. Siinä on siis vielä tekemistä. Sen sijaan minun juoksulinjalla ei ole juurikaan merkitystä, kunhan vain liikun. Jos pysähdyn, Rollekin pysähtyy.

Keinukin on joskus ollut parempi. Kerran se kuitenkin meni lentokeinuksi, ja sen jälkeen on jäänyt varmistelemaan. Menee siis keinun hyvin, mutta jää minun ihanteesta. Ihanteeni siis on, että koira juoksisi täysillä kontaktialueelle ja pysähtyisi siihen. Rolle kuitenkin juoksee täysillä siihen asti, kunnes huomaa keinun liikkuvan ja pysähtyy sitten. Viimeaikoina olen hoitanut tätä pyrkimällä lentokeinuihin, ajatuksella, että se juoksisi vain eteenpäin ja sitten tulevaisuudessa pysäyttäisin sen kontaktille käskyllä. Tämä on auttanutkin hieman. Lentokeinuja ei ole tullut, mutta se ei pysähdy enää, vaan jatkaa hieman hitaammin keinun lähdettyä liikkeelle.

Muutenkin suorituksiin on tullut lisää vauhtia varmuuden mukana. Kun Rolleno  varma, mitä täytyy tehdä, se uskaltaa ottaa vauhtia mukaan. Tällä hetkellä epävarmin suoritus on mutkaputkisaa ja se näkyy vauhdissa sekä siinä, ettö joudun ohjaamaan Rollea erityisen tarkasti, jotta se menee putkeen. Tähän on auttanut toistot. Vieläkin se hidastelee mutkaputkissa, muttei niin paljoa eikä vaadi niin tarkkaa ohjausta.

Suurta edistystä on mielestäni tapahtunut. Erityisesti kepeistä olen ylpeä. Rolle menee ne itsenäisesti ja vauhdilla. Ainoa, mikä sille on merkityksellistä, on oma liikkeeni. Sen suunnalla tai etäisyydellä ei ole merkitystä, kunhan liikun, niin Rolle menee hyvin. Muutenkin vauhtia on tullut superisti lisää ja entiseen minä edellä, koira perässä -mallin sijasta mallimme on nyt, ettö koira edellä, minä perässä. Rolle myös ohjautuu paremmin kuin ennen ja kestää etäisyyden ottoa. Olen tyytyväinen talven antiin.

Tokotreenit 8.2.

8.2. Sanna ja Iines tulivat ystävällisesti treenaamaan meidän kanssa. Sannalla oli mukana tosi hieno kamera, jolla saatiin ihan upeeta videota.

Treeniltä me lähdettiin hakemaan kestävyyttä paikkamakuuseen ja muutenkin häiriötä. Aluksi Rolle reagoi Sannan käskyihin, mutta muutaman muistutukaen jälkeen ei toisen käskyillä ollut merkitystä.

Treenien aluksi teimme paikallamakuuta ja Sanna häiriöksi herätteli Iinestä yhteistyöhön.

Seuraaminen

Mun mielestä seuraaminen on tällä hetkellä ihan hyvällä mallilla. Pari kertaa kontakti putosi ja itse liukastuin tuossa yhdessä kohdassa. Parantamisen varaa on vielä käännöksissä ja juoksuosuudessa. Juoksuosuudessa Rolle lähtee irtoamaan, ja sitä olemmekin yrittäneet treenata, ja se onkin mennyt hiukan parempaan suuntaan.

Luoksetulo

Tämäkin on ihan hyvällä mallilla. Tällä kertaa lähti inasen hitaasti ja ehkä vähän törmäs, mutta ei kuitenkaan pahasti. Ei mielestäni tarvitse juurikaan treeniä muuten kuin ylläpidoksi.

Tässä kohtaa pitänee sanoa sen verran, että koska Sanna kuvasi kentän lyhyemmältä sivulta ja jouduimme tekemään jäävät hieman lyhyellä välimatkalla, jolloin jäävät olisivat voineet toimia paremminkin.

Liikkeestä seisominen

Jos ihan pikkutarkkoja ollaan, tuli ihan pikkusen liikettä käskyn jälkeen. Mutta pysähtyi kuitenkin melko hyvin ja pysyo palkkaukseen asti.

Liikkeestä maahan

Tää oli toinen yritys. Eka yritys oli muuten parwmpi  mutta jouduin uusimaan, koska nousi palkatessa ylös. Tuossa toisessa yrityksessä jättökäsky tuli suhteellisen aikaisin vrt. liikkeellelähtöön, jolloin tyypillä meni hetki tajuta, mitä tapahtuu. Palkkauksessa pysyi tällä kertaa hyvin.

Lopuksi teimme vielä yhdessä parin minuutin paikkamakuun. Rolle piti päänsä hyvin maassa myös Sannan käydessä palkkaamassa Iinestä. Meidän ongelmana ollut siis, että Rolle nostaa päänsä ylös maasta (paikkiksessa se makaa pää maassa), kun koirat ovat rivissä.

Nää treenit meni kokonaisuutena ihan hyvin. Mulle jäinihan hyvä maku suuhun. Näiden treenien pohjalta mä myös loin sotasuunnitelman tuöevaa varten. Tarkotuksena ois bongailla koe vapun tienoille, helmi-maaliskuussa treenata vielä palkkaus koekuntoon sekä avon liikkeitä ja sitten huhtikuun alussa vielä viimeistelytreeniä ja viikko-pari ennen koetta fiilistelyä, hauskaa yhdessäoloa ja kaikkea paineetonta.

Viimeaikoina me ollaan sitten paneuduttu noihin avon liikkeisiin. Noudossa ollaan treenattu luovutusta, lähinnä sitä, ettei irti päästetä ennen lupaa, vaikka koskisinkin kapulaan. Tässä ollaan edistytty hyvin, enää pitäisi päästä ulos treenailemaan matkaa.

Myös kaukokäskyt ovat olleet syynin alla. Alokasluokassa vaadittavat maahan-istu ja istu-maahan alkavat sujua lyhyeltä etäisyydeltä. Ihan yksittäisiä vaihtoja ollaan tehty, ja rauhallisesti otettu. Ulos pitäisi näidenkin kanssa päästä, sillä etäisyyttä on hankala kasvattaa melko ahtaissa sisätiloissa.

Tällaista siis meillä tällä hetkellä.

Joululomalla

Suonette anteeksi hiukan myöhäisen postauksen.

"Jollei jouluna ole lunta,
voiko joulupukki tullakaan?
Hän ei pulkallaan pääse kulkemaan
lumetonta pintaa maan.
Jollei jouluna ole lunta,
kuorma-autonko lainaa hän?
Vaiko lahjoineen junan tungokseen
pukin luulet pyrkivän?"

Tällaisilla fiiliksillä olimme jouluaattona. Mitäs sitten, jos Petteri joutuukin työttömyyslomalle? No, hyvinhän se musta joulu tuli ja meni. Eikä se joulupukkikaan unohtanut, kenties ostanut sittenkin sinne Korvatunturille sen helikopterin.

Joulu ei mennyt meillä ihan suunnitelmien mukaan. Aatonaattona oli tarkoitus käydä sukuloimassa, mutta eipäs onnistunutkaan kun Rolle kävi vähän eläinlääkärillä ja katottiin, miltä silmät, polvet, lonkat ja kyynärät näyttää. Hyvältähän siellä näytti, kaikki muut oikein loistavaa paitsi lonkissa ei ihan täydelliset pallot, joten ell arvioi, että tulee B tai C.

Aatto oltiin suunnitelmien mukaan kotona. Oli rauhallinen päivä ja kävimme koko perhe oikein pitkällä lenkillä. Ja Rolle nautti. Sen päivä kruunattiin, kun pukilta tuli lahjoja. Taisi olla ainoa, jonka mielestä lahjoja oli ihan liian vähän. Meinaan yks rrrrrrakastui pakettien avaamiseen. Kun omat paketit oli avattu (paketin sisällöstä välittämättä), piti repiä se paperi tuhannen päreiksi ja sen jälkeen vähän auttaa ihmisiäkin.

"Jollei uutena vuotenakaan ole lunta,
voiko uusi vuosi tullakaan?
Se voiko tullakaan tänne lumettomaan
muka valkeaan pohjolaan?
Jollei uutena vuotenakaan ole lunta,
lentääkö raketit ollenkaan?
Aiheuttaako pauketta ollenkaan,
tai valoa milloinkaan?"

Ei tullut lunta uudeksi vuodeksikaan. Hyvin se vuosi silti vaihtui, ACDC:n konserttia kuunnellen ja hoitokoiraa hoivaten. Ja kyllä ne raketit paukkui, muttei se meitä haitannut.

Uuden vuoden ajan meillä oli tosiaan Hertta-borderterrieri hoidossa. Pieni vähän säikkyi raketteja, josta syystä se ACDC meillä pyörikin. Kuitenkaan mitään suurempia kommervenkkejä ei Uutena vuotena tapahtunut ja melko rauhallisesti se vuosi vaihtuikin.

Paitsi että kyllä tämäkin uusi vuosi muistetaan. Ei meillä saa naapurit olla rauhassa. Joskus muutama vuosi sitten vastakkaisessa talossa asunut mies tuli ovelle katsomaan, kun onnistuimme lähettämään raketin päin mäntyä... No, oven raosta kurkistaessaan mies koki vielä suuremman järkytyksen, kun raketti tulee suoraan kohti. Loppujenlopuksi raketti räjähti naapurin oven edessä, mutta muuta vahinkoa kuin musta ovi ei onneksi sattunut.

Tällä kertaa samaisen talon uudet asukkaat (tai no pelkästään mies) tuli juhlimaan kanssamme. Ei muuta kuin pata kaatuu ja ampuu kohti naapuriamme (ja isääni osuu selkään yksi). Tälläkin kertaa säästyttiin onneksi suuremmilta vahingoilta, isällä mustelma selässä. (Lisättäköön vielä, ettei raketteja tahallaan käytetä väärin. Aina on ollut asianmukaiset lähetystelineet ja suojalasit ainakin niillä, jotka raketteja lähettelevät ja lähimpänä ovat. Raketit on aina ostettu laillisesti paikallisesta marketista (tai aiempina vuosina isäni joukkueen raketimyynnistä) ja muutenkin oltu varovaisia, eikä kukaan ole ollut päihtyneenä. Kuitenkin jostakin syystä meille on osunut pari kertaa ei-niin-hyvin-toimivia kappaleita, joista johtuu kaikki kommervenkit.)

"No onkos tullut kesä,
nyt talven keskelle?
Ja laitetaankos pesä,
myös pikkulinnuille?"

On tullut, muttei me nyt ihan pesää linnuille laiteta. Jonkun aikaa on päässyt menemään pyörällä ihan sulalla maalla. Asteet on ollut plussalla melkein koko joulukuun, eikä joulun aikoina ollut enää edes lätäköitä. Vettä tosin satoi, mutta lumesta ei ollut tietoakaan. Ja joskus viimeviikolla bongasin pajunkissoja. Myös ruoho alkaa jälleen vihertää.

Mutta ei anneta kelin haitata! Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille (vähän myöhässä...) ja menestystä kaikille niille, jotka sitä toivovat!

Heidi ja Rolle

Hei, me lennetään!

Meille aukesi mahdollisuus päästä agin treeniryhmään talveksi ja kyydin järjestyessä pääsimmekin paikan päälle. Ryhmä on itsenäisesti treenaava ja tänään oli paikalla kaksi meidän lisäksi. Rolle yllätti positiivisesti ja oli kiva katsella muiden menoa. Videota tai kuvia ei tältä päivältä ole, mahdollisesti sitten tulevaisuudessa.

Mutta tänään oli vähän sellainen avoimin mielin kartoitetaan osaamista -päivä meidän osalta. Ensimmäisenä radalle päästyämme menimme suht helppoa kolmen hypyn suoraa. Yksi hyppy ei ollut linjassa ja se tuottikin vaikeuksia. Kerran koira jopa meni niistä laidoista läpi (ilmeisesti tuo aika hoikka on, kun mahtui parikymmentä senttiä leveästä välistä. Alkoi se homma pikkuhiljaa sujuakin ja saimme hyppysuoran onnistumaan.

Kokeilimme myös puomia ja a:ta. Auta armias, kun yrität ensin muistutella, mikä se 2o2o onkaan, niin tyyppi lähtee ja vetää koko esteen täysillä. No, empä sitten viitsinyt toruakaan, kun kumminkin sille esteelle käskin mennä ja aikas upeita kontakteja tulikin. Puomilla onnistui todella hyvin, kertaakaan ei läpijuoksua ja pari kertaa ei etutassut löytäneet maahan asti. A:lla tuli alussa pari läpijuoksua, mikä on kuitenkin ihan ymmärrettävää, kun ei olla sitä niin hirveästi treenailtu.

Putketkin menivät ihan hyvin. Lähinnä ongelmia tuotti, jos lähetin koiran putkeen ollen koiran takana. Koira kyllä juoksi putkelle, mutta varsinkin mustalla putkelöa kääntyi vielä varmistamaan. Tämä menee treeniin ensikerralle.

Pussin tämä veti ensi kertaa ilman pussiosan nostoa. Pussille irtoaminenkin onnistui hyvin. Ainoa "ongelma" oli, kun R fiksuna yritti pussia väärin päin - siis juosta kankaasta läpi.

Tuolla hallissa oli myös vinokepit. Jee! Treenattiin niitä ja R löysi hyvin rytmiä hommaan! Mahtava!

Ihan lopuksi teimme vielä pari keinua. Yksi treenikaveri tuli vaimentamaan iskua ja hienostihan se meni. Hieman aluksi arvelutti, kun keinu liikkuikin, mutta huomattuaan, ettei.mitään pahaa tapahdu, Rolle meni keinulle luottavaisin mielin.

Koko treenin ajan tuli myös twhtyä hieman este-erottelua. Pussin ja puomin koira erottaa hienosti, ei minkäännäköistä väärälle esteelle ajautumista (koputtaa puuta). Putkessa ja a:ssakaan ei ollutn ongelmia, paitsi silloin kun ohjeistus oli epäselvä (katsoo peiliin).

Mutta viikon päästä jatketaan. Tänään tyyppi sai kehuja hyvistä kontakteista (jokin siis on mennyt oikein), hienoista kepeistä ja malttavasta odotuksesta. Itse olen lisäksi todella tyytyväinen paitsi esteiden hienoon suorittamiseen, vireeseen ja hallintaan. Koiran vire pysyi hyvin korkealla ja se jopa innostui leikimään. Ja se pysyi radalla, vaikka juostiin toisia, odottavia koiria kohti. Ensivikolle lähtee treeniin irtoaminen (eteen ja sivulle) sekä kepit. Katsotaan, saadaanko kaikki esteet hyvään malliin ennen treenivuorojen loppumista.

Harrastelua

Viimeaikoina on ollut enemmän ja vähemmän tekemistä ja blogin päivittely kun on tärkeysjärjestyksessä viimeisimpiä, on se jäänyt.

Paljon onkin ehtinyt tapahtua ja 12.10. oltiin Ylöjärvellä koiraharrastuspäivällä. Päivä oli todella mukava ja ohjelmassa oli paljon puuhaa. Tutustuimme kolmeen hieman harvinaisempaan lajiin, taakanvetoon, doboon ja rally-tokoon. Rally oli meille entuudestaan jokseenkin tuttua ja rallypisteellä sujui kohtalaisesti. Etenkin eteentulo vaatii treenausta meidän osalta.

Kaksi muuta lajia olivat ihan uusia tuttavuuksia. Dobossa tuo hyppäsi kuuliaisesti ja kyselemättä pallon päälle ja suoritti siinä haastavampiakin tehtäviä. Tuo olisi hyvä laji kehonhallinnan osalta, mutta ajanpuutteessa taitaa jäädä tällä kertaa pois ohjelmististamme.
Taakanvedossa oli vähän jännä juttu, kun perässä tulikin kärry. Loppujenlopuksi tämäkin homma lähti sujumaan ja koira veti innokkaasti kehuja saaden. Taidamme siltinpysyä canicrossissa, kivempaa kun pääsee itsekin osallistumaan enemän.

Päivän lopuksi osallistuimme vielä mätsäriin. Isojen aikuisten kehässä koira meni ihan kiitettävästi, mutta on niitä parempiakin päiviä ollut. Esiintyminen oli kuitenkin rauhallista ja  Rolle antoi tutkia itsensä hyvin, eli ei moitittavaa.
Junior Handler -kehäddä alkoi koiralla jo väsymys painaa, kuten myös itsellä. Aivopieruja sattui enkä saanut koiraa esitettyä ihan parhaalla mahdollisella tavalla.
Lopulta sijoituimme isoissa aikuisissa SIN2 ja jh:ssa JH3.

Syyslomalla saimme kuvattua kaikki tokon alokasluokan liikkeet ja tässä ne tulevat, yksi kerrallaan analyysien kera.

Liikkeestä seisominen

Liike ei mennyt ihan putkeen. Yleensä seisominen on ollut se vahvempi jäävä, mutta nyt se ei jostain syystä millään meinannut jäädä seisomaan, vaan aina vähintään peppu meni maahan. Syy löytyy ehkä ohjaajasta (käskytys, äänensävy). Ja siinä kohtaa, missä se lähti liikkeelle palattuani palkkaamaan, syy oli täysin ohjaajan, silä koira toimii vain, jos sen kiertää koiran vasemmalta puolelta.

Treenasimme jäävää seisomista heti seuraavissa treeneissä ja meni heti ekasta alkaen täysin nappiin.

Luoksetulo

Mun mielestä kiva vauhti eikä sivulletulossakaan törmännyt jalkoihin. Ehkä parasta luoksetuloantia, mitä tuolta odottaa saattaa.

Liikkeestä maahan

Tässä se jäi hyvin, mutta palatessani kiersin väärältä puolelta ja koira kääntyi lonkalleen. Muuten hyvä suoritus.

Seuraaminen kytkettynä

Koira edistää välillä aika paljonkin (ei ehkä näy videolla). Muuten ihan hyvää seuraamista, kontakti pysyi, hyvä seuraamispaikka ja pysyi mukana vauhdinmuutoksessa vaikka unodhin käskyttää...

Seuraaminen taluttimetta

Tää on ehkä vähän parempi kuin hihnaseuruu, ei ehkä edistänyt niin pahasti. Ja mä muistun käskyttää!

Luoksepäästävyys

Jos pilkunviilaajaksi haluaa ruveta, koira voisi katsoa mua silmiin koko ajan, mutta koska eb ole sitä vaatinut (enkä aiokaan vaatia, väistää jos ei näe tulijaa), joten saa kelvata. Pysyipähän ainakin paikallaan.

Hyppy

Mun mielestä tosi nätti. Videolla ei näy vino loppuperusasento, mutta oli ehkä toinen kerta koskaan kun pyysin sen hypyn jälkeen sivulle. Itse hyppy oli nätti ja reagoi ekaan käskyyn.

Tulipas pitkä teksti. No, ei se ehkä haittaa, ainakin on asiaa koko pläjäys.
Ja videoita saa kommentoida + antaa vinkkiä.

-Heidi ja Rolle