Positiivisten yllätysten päivä

Rolle päätti yllättää tänään oikein olan takaa. Oltiin siis Ruovedellä ryhmänäyttelyssä, tuloksena ERI AVK2, tuomarina Markku Kipinä.

Ryhdikäs, kevytluustoinen, jolla pitkä lanne. Hyvä ylälinja ja häntä. Voisi olla takaa kulmautunut enemmän. Vaaleat silmät pilaavat ilmettä. Purenta ok. Riittävä askelpituus. Miellyttävä luonne.

Tuloksenahan tuo ERI ei ole kovin hääppönen, mutta meille todellakin erinomainen. Ennen ollaan saatu pelkkää EH:ta, joten nyt saatua ERIä osaa arvostaa, varsinkin kun hyvät arvosanat oli tällä tuomarilla melko tiukassa.
Arvostelu ei oo mun mielestä kovinkaan koiran näköinen. Mun silmään (ja kun vertaa toisiinkin lapinkoiriin) tuolla ei kyllä ole kevyttä luustoa. Mä myös sanoisin (kuten aikaisemmatkin tuomarit), että takakulmauksia tuolla on ihan hyvin, kun taas etukulmaukset on niukahkot. Tai sitten se on talven aikana heittäny takakulmaukset menemään ja ostanu jostain lisää etukulmauksia.

Rolle yllätti myös yleisellä käytöksellään. Se osas ottaa suht. rennosti eikä murissut kuin yhdelle, joka tuli liian lähelle. Erityisen tyytyväinen olen siihen, kun Rolle ei sen suuremmin reagoinut aivan selkämme takana tapahtuneeseen ärinäkeissiin. Tyyppi vain vähän katsoi ja sitten haki kontaktia. Ihana!
Rolle myös rauhoittui todella hyvin sekä häkissä että narun päässä. Vitsit, elättelen toiveita, että tää vielä joskus oppisi, ettei toisista koirista tarvitse ottaa kierroksia ja ruveta ärisemään.

Junior Handlerissa oltiin mukana ekaa kertaa elämässämme. Taso oli kova, ja vanhempien luokassa oli mukana neljä taitavaa ja hyvää esittäjää. Ennen kehään menoa en olisi osannut arvata lopputulosta. Me sijoituttiin vanhempien luokassa ykköseksi!

Rolle esiintyi jokseenkin paremmin rotukehässä. Junnukehässä se otti välillä pari laukka-askelta ja vingahteli, ja tuomarin tullessa moikkaamaan pakitti vähän. Muuten meni ihan hyvin, tyyppi seisoi nätisti eikä tarvinnut pahemmin asetella tai pitää hännästä kiinni.

Koiria vaihdettaessa sain ensin itselleni walesinspringerspanielin. Koira oli mukava esittää, oli rauhallinen eikä hetkahtanut omistajanvaihdoksesta.

Tuomarimme päätti vaihdattaa koiria vielä kerran ja sain käsiini serra de airesinpaimenkoiran. Tämäkin kipale oli mukavaa ja rauhallista esitettävää.

Omasta mielestäni suoriuduin kiitettävästi, ja arvostelupaperissakin luki "hyvää, rauhallista esittämistä". Luulen kuitenkin, että Rolle sinetöi voittomme, sillä sen verran, mitä sitä kerkesin sivusilmällä katselemaan, päätti se ottaa ilon irti vieraista esittäjistä. Se riehui, veti, haukkui, istui, ei asettunut seisomaan... Kunnon pelimies :D

Junnujen BIS-kehässä vastaan tuli kaverini Lyyli ja cockerspanieli nuorempien luokasta. Lopulta sijoituimme JH-BIS-kehässäkin ykköseksi, ja näinollen sijoituksemme oli 1./1.

Saimme JH:sta upeat ruusukkeet ja JH-kärpäsen pureman :D. Katsotaan nyt, nähdäänkö meitä tulevaisuudessakin junnukehissä.

Kiitos vielä kerran Ruoveden näyttelyn järjestäjille ja tuomareille! Erityiskiitos Markku Kipinälle, JH-tuomari Saana Simolalle ja Maaritille, joka otti meidät autoon ja mahdollisti tämän upean päivän!

Vapun tokokoe Ylöjärvellä

Me siis korkattiin virallinen harrastusura tokoilemalla vappuna pisteisiin 150/200p ALO2.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8
Seuruu kytkettynä 6
Seuruu taluttimetta 6
Liikkeestä maahanmeno 8,5
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisominen 8
Hyppy 8
Kokonaisvaikutus 7

Koko kokeen ajan kävi ylikierroksilla, mikä ilmeni vinkumisena. Suurin osa pistemenetyksistä johtui siis siitä. Paikallamakuussa vaati kaksoiskäskyn sekä alussa että lopussa. Osaltaan mun vika, koska en mielestäni käskenyt riittävän voimakkaasti ja selkeästi, jolloin koira skippasi ekat käskyt.

Yksilöliikkeisiin petrasin käskytystä, ja käskyt olivat selkeät ja Rolle kuunteli. Kaikista yksilöliikkeistä lähti pisteitä ääntelyn takia. Lisäksi seuruissa esiintyi lähinnä ohjaajan perseilyä, mutta myös koiran. Itse mm. käännyin oikean kautta täyskäännöksen ympäri, kun liikkuri käskytti "Käännös vasempaan, mars!". Rollen perseilyistä mainittakoon ainakin hihnaseuruun alku - tuomari oli pari metriä meidän linjasta sivussa ja tuo sitten yritti tuomarin luo. Onneksi siinä kohti oli juoksuosuus, niin sain kahdesti käskettyä seuruuseen. Loppumatkan tulikin sitten ihan ok. Vapaana seuruuta osaltani ihmettelen, koska mun mielestä se meni huomattavasti paremmin kuin hihnaseuruu. Tietenkin ääntelyä esiintyi ja hieman edisti ja poikitti, mutta olisin odottanut hieman parempia pisteitä verrattuna hihnaseuruuseen.

Meidän ongelmakohta eli jäävä maahanmeno - luoksari - jäävä seisominen meni kuin menikin ääntelyä lukuunottamatta nappiin. Ennen koetta meillä oli ongelmana, että koira läsähti seisomisessa maahan (koska maahan tuolla vahvempi ja sai jo vahvistusta edellisessä jäävässä). Nyt kuitenkin molemmat jäävät onnistuivat, yhtenä syynä voin pitää omaa selkeää käskytystä. Ennen meidän käskyt olivat äänenpainoltaan kovin samanlaisia ja jonkun aikaa ennen koetta rupesin tekemään niille selkeää eroa. Kokeessa muistin vielä korostaa eroa, ja koira toimi!

Hyppy meni oletetusti - hyppäsi hyvin ja teknisesti liike meni oikein, mutta se ääntely. Kokonaisvaikutuksen pisteet lähti ääntelystä ja siitä  kun R käbi yhessä välissä moikkaamassa liikkuria.

Ääntelyongelmaa meillä ei siis enne  ole ollut, ja itse reagoin siihe  täysin väärin. Meillä oli reilusti aikaa ennen omaa vuoroa ja olisin siinä voinut hyvinkin saada Rollen rauhoittumaan, mutta en siinä tilanteessa vain tajunnut. Suorituksemme aikana huomasi, että jonkinlainen puuhailu ennen koetta olisi auttanut, sillä loppua kohden rauhoittui hieman. Seuraavalla kerralla siis puuhaillaan jotain oikeaa (nyt siis vain istuskeltiin ja yritin saada sitä rauhoittumaan totuttamalla paikkaan), jotta saadaan oikea vire päälle. Toisaalta nään tän korkean vireen hyvänä juttuna, koska se tekee niin paljon nätimmin korkeessa vireessä. Mun pitää vaan muistaa olla selkee ja lukea koiraa myös ennen meidän vuoroa.

Synttärisankari

Meillä vietettiin 5-v synttäreitä viimeviikon keskiviikkona. On se jo iso poika!

Kyllähän sitä oli pakko ottaa ihan "virallinen" seisotuskuva. Auringon vaikutus alkaa jo näkyä kulottumisena (on muuten ärsyttävää, kun vähän vähemmän rotua tuntevat rupeavat  miettimään keinoja, miten turkin laatua saisi parannettua. Joka kerta tekee mieli raivota, että sille ei voi tehdä mitään!)

Synttärilahjaks se sai läjän kaikkee aktivointijuttua. Alempi kuva on vartin puuhastelun jälkeen, vähän reilu puolet jäljellä. Kaikenkaikkiaan sillä meni melkein puoltoista tuntia kaikkien herkkujen metsästämisessä. Ja oli puolentoista tunnin jälkeen tyytyväistä koiruutta.

Itse synttäripäivä meni meillä rauhallisissa merkeissä. Sitä ennen ja sen jälkeen ollaan kyllä aktivoiduttu ihan riittävästi. Melkein joka päivä ollaan käyty pyöräilemässä, on kivaa hommaa. Synttäripäivän jälkeen torstaina käytiin agiliitelemässä. Viikonloppuna käytiin canicrossailemassa ja yhteislenkillä. Ja tietysti ollaan valmistauduttu vappuna häämöttävään tokokokeeseen.

Rukkaset

Kaikki varmaankin tietänevät, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, pitäisikö koirasta tehdä rukkaset? Kun koira on tehnyt tuhmasti, vitsaillaan, pitäisikö siitä tehdä rukkaset.

No, meillä ei ihan rukkasia tehty, mutta lapaset tehtiin. Muutaman harjauskerran karvat sai kerätä pahvilaatikkoon, ja vähän ennen joulua lähetin karvat Sanskille kehrättäväksi. Sanski tekikin oikein erinomaista työtä, ja kilpailijoistaan eroten 100% koirankarvasta. Muut koirankarvaa kehräävät siis väittivät, ettei pelkkää koirankarvaa voi kehrätä ja kehrääjästä riippuen lupasivat sekoittaa sekaan n. puolet lampanvillaa. Joten, kun halusin nimenomaan koirankarvalankaa, Sanski valikoitui joukosta korkeasta hinnastaan huolimatta.

Maaliskuun alussa tuli pehmeä paketti postissa. Sitten pääsi neulomaan. Ihanaa! Neulominen on yks parhaista asioista, mitä mä tiedän. Kumminkin, lanka oli helppo neuloa ja ah se neulejälki. Ihana pehmonen pörrö <3.

Lopuksi vielä kuvasaastetta, jo uudella omistajallaan tosin. Tulee kyllä mulle itellenikin tommoset.

-Heidi

Agiliitoa

Joulukuusta asti ollaan nyt siis käyty agiliitelemässä kerran viikossa. Kertoja on kertynyt nyt kymmenen-viisitoista. Niiden aikana ollaan edistytykin.

Alkutilanteessa suurin osa esteistä osattiin, kepit ja keinu oli ei-osaamislistalla. A-este oltiin menty vain pari kertaa, ja siihen lähdettiin hakemaan varmuutta. Muutenkin lähdille hakemaan varmuutta esteiden suoritukseen.

Keppejä lähdettiin treenaamaan vinokepeillä, ja kepit ovat olleet nyt n. kolmen viikon ajan suoritusvarmat. Eri kulmistakin tuleminen onnistuu, tosin suora kulma on vielä liian hankala. Eteenlähettäminen ei enää onnistu, joskus se toimi, mutta kerran jouduin huutamaan koiran takaisin, kun meni väärin, eikä sen jälkeen ole suostunut eteenlähetykseen. Siinä on siis vielä tekemistä. Sen sijaan minun juoksulinjalla ei ole juurikaan merkitystä, kunhan vain liikun. Jos pysähdyn, Rollekin pysähtyy.

Keinukin on joskus ollut parempi. Kerran se kuitenkin meni lentokeinuksi, ja sen jälkeen on jäänyt varmistelemaan. Menee siis keinun hyvin, mutta jää minun ihanteesta. Ihanteeni siis on, että koira juoksisi täysillä kontaktialueelle ja pysähtyisi siihen. Rolle kuitenkin juoksee täysillä siihen asti, kunnes huomaa keinun liikkuvan ja pysähtyy sitten. Viimeaikoina olen hoitanut tätä pyrkimällä lentokeinuihin, ajatuksella, että se juoksisi vain eteenpäin ja sitten tulevaisuudessa pysäyttäisin sen kontaktille käskyllä. Tämä on auttanutkin hieman. Lentokeinuja ei ole tullut, mutta se ei pysähdy enää, vaan jatkaa hieman hitaammin keinun lähdettyä liikkeelle.

Muutenkin suorituksiin on tullut lisää vauhtia varmuuden mukana. Kun Rolleno  varma, mitä täytyy tehdä, se uskaltaa ottaa vauhtia mukaan. Tällä hetkellä epävarmin suoritus on mutkaputkisaa ja se näkyy vauhdissa sekä siinä, ettö joudun ohjaamaan Rollea erityisen tarkasti, jotta se menee putkeen. Tähän on auttanut toistot. Vieläkin se hidastelee mutkaputkissa, muttei niin paljoa eikä vaadi niin tarkkaa ohjausta.

Suurta edistystä on mielestäni tapahtunut. Erityisesti kepeistä olen ylpeä. Rolle menee ne itsenäisesti ja vauhdilla. Ainoa, mikä sille on merkityksellistä, on oma liikkeeni. Sen suunnalla tai etäisyydellä ei ole merkitystä, kunhan liikun, niin Rolle menee hyvin. Muutenkin vauhtia on tullut superisti lisää ja entiseen minä edellä, koira perässä -mallin sijasta mallimme on nyt, ettö koira edellä, minä perässä. Rolle myös ohjautuu paremmin kuin ennen ja kestää etäisyyden ottoa. Olen tyytyväinen talven antiin.

Tokotreenit 8.2.

8.2. Sanna ja Iines tulivat ystävällisesti treenaamaan meidän kanssa. Sannalla oli mukana tosi hieno kamera, jolla saatiin ihan upeeta videota.

Treeniltä me lähdettiin hakemaan kestävyyttä paikkamakuuseen ja muutenkin häiriötä. Aluksi Rolle reagoi Sannan käskyihin, mutta muutaman muistutukaen jälkeen ei toisen käskyillä ollut merkitystä.

Treenien aluksi teimme paikallamakuuta ja Sanna häiriöksi herätteli Iinestä yhteistyöhön.

Seuraaminen

Mun mielestä seuraaminen on tällä hetkellä ihan hyvällä mallilla. Pari kertaa kontakti putosi ja itse liukastuin tuossa yhdessä kohdassa. Parantamisen varaa on vielä käännöksissä ja juoksuosuudessa. Juoksuosuudessa Rolle lähtee irtoamaan, ja sitä olemmekin yrittäneet treenata, ja se onkin mennyt hiukan parempaan suuntaan.

Luoksetulo

Tämäkin on ihan hyvällä mallilla. Tällä kertaa lähti inasen hitaasti ja ehkä vähän törmäs, mutta ei kuitenkaan pahasti. Ei mielestäni tarvitse juurikaan treeniä muuten kuin ylläpidoksi.

Tässä kohtaa pitänee sanoa sen verran, että koska Sanna kuvasi kentän lyhyemmältä sivulta ja jouduimme tekemään jäävät hieman lyhyellä välimatkalla, jolloin jäävät olisivat voineet toimia paremminkin.

Liikkeestä seisominen

Jos ihan pikkutarkkoja ollaan, tuli ihan pikkusen liikettä käskyn jälkeen. Mutta pysähtyi kuitenkin melko hyvin ja pysyo palkkaukseen asti.

Liikkeestä maahan

Tää oli toinen yritys. Eka yritys oli muuten parwmpi  mutta jouduin uusimaan, koska nousi palkatessa ylös. Tuossa toisessa yrityksessä jättökäsky tuli suhteellisen aikaisin vrt. liikkeellelähtöön, jolloin tyypillä meni hetki tajuta, mitä tapahtuu. Palkkauksessa pysyi tällä kertaa hyvin.

Lopuksi teimme vielä yhdessä parin minuutin paikkamakuun. Rolle piti päänsä hyvin maassa myös Sannan käydessä palkkaamassa Iinestä. Meidän ongelmana ollut siis, että Rolle nostaa päänsä ylös maasta (paikkiksessa se makaa pää maassa), kun koirat ovat rivissä.

Nää treenit meni kokonaisuutena ihan hyvin. Mulle jäinihan hyvä maku suuhun. Näiden treenien pohjalta mä myös loin sotasuunnitelman tuöevaa varten. Tarkotuksena ois bongailla koe vapun tienoille, helmi-maaliskuussa treenata vielä palkkaus koekuntoon sekä avon liikkeitä ja sitten huhtikuun alussa vielä viimeistelytreeniä ja viikko-pari ennen koetta fiilistelyä, hauskaa yhdessäoloa ja kaikkea paineetonta.

Viimeaikoina me ollaan sitten paneuduttu noihin avon liikkeisiin. Noudossa ollaan treenattu luovutusta, lähinnä sitä, ettei irti päästetä ennen lupaa, vaikka koskisinkin kapulaan. Tässä ollaan edistytty hyvin, enää pitäisi päästä ulos treenailemaan matkaa.

Myös kaukokäskyt ovat olleet syynin alla. Alokasluokassa vaadittavat maahan-istu ja istu-maahan alkavat sujua lyhyeltä etäisyydeltä. Ihan yksittäisiä vaihtoja ollaan tehty, ja rauhallisesti otettu. Ulos pitäisi näidenkin kanssa päästä, sillä etäisyyttä on hankala kasvattaa melko ahtaissa sisätiloissa.

Tällaista siis meillä tällä hetkellä.

Joululomalla

Suonette anteeksi hiukan myöhäisen postauksen.

"Jollei jouluna ole lunta,
voiko joulupukki tullakaan?
Hän ei pulkallaan pääse kulkemaan
lumetonta pintaa maan.
Jollei jouluna ole lunta,
kuorma-autonko lainaa hän?
Vaiko lahjoineen junan tungokseen
pukin luulet pyrkivän?"

Tällaisilla fiiliksillä olimme jouluaattona. Mitäs sitten, jos Petteri joutuukin työttömyyslomalle? No, hyvinhän se musta joulu tuli ja meni. Eikä se joulupukkikaan unohtanut, kenties ostanut sittenkin sinne Korvatunturille sen helikopterin.

Joulu ei mennyt meillä ihan suunnitelmien mukaan. Aatonaattona oli tarkoitus käydä sukuloimassa, mutta eipäs onnistunutkaan kun Rolle kävi vähän eläinlääkärillä ja katottiin, miltä silmät, polvet, lonkat ja kyynärät näyttää. Hyvältähän siellä näytti, kaikki muut oikein loistavaa paitsi lonkissa ei ihan täydelliset pallot, joten ell arvioi, että tulee B tai C.

Aatto oltiin suunnitelmien mukaan kotona. Oli rauhallinen päivä ja kävimme koko perhe oikein pitkällä lenkillä. Ja Rolle nautti. Sen päivä kruunattiin, kun pukilta tuli lahjoja. Taisi olla ainoa, jonka mielestä lahjoja oli ihan liian vähän. Meinaan yks rrrrrrakastui pakettien avaamiseen. Kun omat paketit oli avattu (paketin sisällöstä välittämättä), piti repiä se paperi tuhannen päreiksi ja sen jälkeen vähän auttaa ihmisiäkin.

"Jollei uutena vuotenakaan ole lunta,
voiko uusi vuosi tullakaan?
Se voiko tullakaan tänne lumettomaan
muka valkeaan pohjolaan?
Jollei uutena vuotenakaan ole lunta,
lentääkö raketit ollenkaan?
Aiheuttaako pauketta ollenkaan,
tai valoa milloinkaan?"

Ei tullut lunta uudeksi vuodeksikaan. Hyvin se vuosi silti vaihtui, ACDC:n konserttia kuunnellen ja hoitokoiraa hoivaten. Ja kyllä ne raketit paukkui, muttei se meitä haitannut.

Uuden vuoden ajan meillä oli tosiaan Hertta-borderterrieri hoidossa. Pieni vähän säikkyi raketteja, josta syystä se ACDC meillä pyörikin. Kuitenkaan mitään suurempia kommervenkkejä ei Uutena vuotena tapahtunut ja melko rauhallisesti se vuosi vaihtuikin.

Paitsi että kyllä tämäkin uusi vuosi muistetaan. Ei meillä saa naapurit olla rauhassa. Joskus muutama vuosi sitten vastakkaisessa talossa asunut mies tuli ovelle katsomaan, kun onnistuimme lähettämään raketin päin mäntyä... No, oven raosta kurkistaessaan mies koki vielä suuremman järkytyksen, kun raketti tulee suoraan kohti. Loppujenlopuksi raketti räjähti naapurin oven edessä, mutta muuta vahinkoa kuin musta ovi ei onneksi sattunut.

Tällä kertaa samaisen talon uudet asukkaat (tai no pelkästään mies) tuli juhlimaan kanssamme. Ei muuta kuin pata kaatuu ja ampuu kohti naapuriamme (ja isääni osuu selkään yksi). Tälläkin kertaa säästyttiin onneksi suuremmilta vahingoilta, isällä mustelma selässä. (Lisättäköön vielä, ettei raketteja tahallaan käytetä väärin. Aina on ollut asianmukaiset lähetystelineet ja suojalasit ainakin niillä, jotka raketteja lähettelevät ja lähimpänä ovat. Raketit on aina ostettu laillisesti paikallisesta marketista (tai aiempina vuosina isäni joukkueen raketimyynnistä) ja muutenkin oltu varovaisia, eikä kukaan ole ollut päihtyneenä. Kuitenkin jostakin syystä meille on osunut pari kertaa ei-niin-hyvin-toimivia kappaleita, joista johtuu kaikki kommervenkit.)

"No onkos tullut kesä,
nyt talven keskelle?
Ja laitetaankos pesä,
myös pikkulinnuille?"

On tullut, muttei me nyt ihan pesää linnuille laiteta. Jonkun aikaa on päässyt menemään pyörällä ihan sulalla maalla. Asteet on ollut plussalla melkein koko joulukuun, eikä joulun aikoina ollut enää edes lätäköitä. Vettä tosin satoi, mutta lumesta ei ollut tietoakaan. Ja joskus viimeviikolla bongasin pajunkissoja. Myös ruoho alkaa jälleen vihertää.

Mutta ei anneta kelin haitata! Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille (vähän myöhässä...) ja menestystä kaikille niille, jotka sitä toivovat!

Heidi ja Rolle